Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuosikatsaus 2019


Tämäkin vuosi on saatu päätökseen ja vuorossa on perinteinen vuosikatsaus. Yleensä olen koosteessa käynyt läpi jokaisen kuukauden tärkeimmät tapahtumat vuorotellen, mutta tällä kertaa postaus on sen suhteen hieman erilainen. Johtuen lähinnä siitä, että muutaman kuukauden kohdalla ei oikein mitään merkittävää ole tapahtunut.

Kanipoikueet
Kanilaan syntyi jälleen hienoja poikueita, joista jäi kotiin kivoja nuoria suku jatkamaan. Valitettavasti joukkoon mahtui vahinpoikueitakin parin sattuneen kriisin seurauksena, mutta ihan hyvistä yhdistelmistä nämäkin kuitenkin syntyivät. Lämpimän alkuvuoden ansiosta poikueet painottuivat talvikuukausille ja alkukevääseen.

Ensimmäinen poikue syntyi jo tammikuun loppupuolella, yhdistelmästä Dessa x Dexter. Tämä pariskunta oli asunut yhdessä lähes puoli vuotta ennen kuin kokivat perheenlisäyksen ajankohtaiseksi. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Tiineitä kaneja on sen verran paljon tullut katseltua, että osasin kyllä hyvissä ajoin tunnistaa Dessan tiineeksi ja sen omaan tilaansa eristää.

Helmikuussa poikueita syntyi peräti neljä, joskin vain kaksi suunniteltua. Tarkoitukselliset poikueet syntyivät yhdistelmistä Hiiri x Pupu ja Gustus x Luppa. Vahinkoja taas saatiin Biancalta ja Saagalta, joiden poikueiden isänä toimi Söpö.

Maaliskuussa poikasia tuli mielenkiintoisesta Rinja x Pupu yhdistelmästä ja huhtikuussa taas oli vuorossa parit Myrtti x Yeti ja Halma x Gustus.

Kesäkuussa oli vuoden viimeisten suunniteltujen vauvojen aika Mysti x Yeti ja Rohina x Bamse poikueiden muodossa. Rohinan vauvoilla oli kuitenkin huonoa tuuria matkassa, sillä jokin otus oli vienyt kaikki poikaset sillä aikaa kun olin itse muutaman päivän kesälomareissulla.

Elokuussa Saaga ja Bianca olivat jälleen vauhdissa vahinkopoikasten suhteen, sillä neidit päättivät tehdä toiset poikueet tälle vuodelle. Tällä kertaa isänä oli Dexter.


Hautomispuuhat
Munia tuli tänäkin vuonna haudottua ja uusi hautomakonekin tuli ostettua vanhan kaveriksi. Aiempi hautomakone oli Covatutto 16 digital ja uusi hankinta Covatutto 24 digital. Nyt saa siis haudottua jo aika hyvän määrän munia samanaikaisesti, kun ottaa molemmat koneet käyttöön.

Viiriäisiä kuoriutui omista munista yksi satsi, reilu parikymmentä tipua. Tarkoituksena oli vielä myähemmin hautoa toinen erä ostomunista, mutta se pääsi sitten jäämään. Tuosta yhdestäkin porukasta tuli ihan kivasti täytettä parveen ja mahtui joukkoon jopa muutama uusi väritys joita ei ennestään vielä ollut.

Kanoja kuoriutui omista munista yksi pieni maatiaisporukka sekä ostomunista cemaneita. Cemanien kanssa ei harmillisesti oikein ollut onnea matkassa, sillä tivuissa tuntui olevan jotain vikaa alusta asti. Ne eivät kasvaneet kunnolla ja kaikki lopulta kupsahtelivat vuorollaan. Myöhemmin luinkin että monella muullakin on erikoisempien rotujen kanssa ollut ongelmia ja tivut ovat kuolleet ilman että hoidossa mitään puutetta on ollut. Rotuna cemanit kyllä kiinnostaisi edelleen, eli täytyy katsoa jos niiden hautomista uskaltaisi vielä uudelleen yrittää.

Ankat yrittivät itse hautoa kesän aikana useaan otteeseen, mutta niillä ei hommasta oikein mitään tullut. Kaksi pikkuankkaa sain kuitenkin itse haudottua koneella, kun munat haudonnan loppupuolella ankan alta varastin. Lisäksi haudonnassa oli uusia tuttavuuksia helmikanoja. Munia ostin kymmenen, mutta vain kolme niistä loppuun asti kehittyi ja kuoriutui.

Muut eläinkasvatus
Kanien ja lintujen lisäksi poikasia saatiin kotiloille, joiden kasvatusta aloittelin uudelleen monen vuoden tauon jälkeen. Parhaillaan kasvamassa on poikasia lajeista akaattikotilo, reticulata, camerunensis ja marginata. Uusiin koteihin näitä on mahdollista luovuttaa kesän tullen, kun postitusmahdollisuus palaa kuvioihin.

Ötökköpoikasiin lukeutui lisäksi kolme okapirua, jotka sain kasvatettua aiempien okapirujen munimista munista. Munia keräsin talteen useampia, mutta vain nuo kolme niistä ulos tuli. Hautoma-aikahan piruilla on puolisen vuotta, eli mitään ihan nopeaa hommaa niiden kasvatus ei ole.


Uudet tulokkaat
Kanipoikueista jäi kotiin useampia pupuja, mutta muualta ei uusia tyyppejä tullut. Joitain ihan kiinnostaviakin myytäviä kaneja tuli vuoden aikana vastaan, mutta mitään en kuitenkaan sen enempää kysellyt yms. Tulevalla kasvatuskaudella onkin kyllä sitten tarve uudelle verelle, eli uusia tuttavuuksia on joukkoon liittymässä.

Lintujen osalta uusia naamoja olivat tietenkin paitsi haudotut tipuset, niin myös kaksi kalkkunaa ja synttärilahjaksi saamana silkkikanat/kukot. Kalkkunoista toinen katosi mystisesti kesällä, mutta toinen on hyvissä voimissa ja tulee saamaan keväämmällä uuden kaverin. Silkkejä parveen liittyi kuusi, joista kolme on nyt varmasti kukoiksi tunnistettu.Nähtäväksi jää olisivatko loput kanoja vai onko niissäkin vielä kukkoja joukossa. Helmikanat olivat myös täysin uusi laji ja ihan hauskoiksi eläimiksi ovat osoittautuneet, vaikka mieleltään kovin herkkiä ovatkin.

Kotiloiden määrä kasvoi huimasti, kun halusin taas elvyttää kotiloharrastusta ja kasvatusta. Ulkomailta (ja vähän Suomestakin) ostin useampia kotiloita, monessa eri lajissa. Samassa rytäkässä joukkoon liittyi hieman muitakin ötököitä, mm. jättiläistuhatjalkaisia ja torakoita.

Kissojenkin määrä kasvoi yhdellä, kun villikissanpentu Teppo ilmaantui pihapiiriin. Supoloukun kautta Teppo siirtyi villikissasta sisälle opettelemaan lemmikkikissan tavoille.

Porukasta poistuneet
Kanilaumasta paremmille porkkanamaille siirtyi Paskis, Julius, Mandy ja Oliver. Paskiksella tuli vanhuus vastaan, Julius lopetettiin pahempaan suuntaan menneen hammasvian vuoksi, Mandy menehtyi sairastumisen myötä ja Oliver lopetettiin vanhuuden vaivojen ja jalan telomisen vuoksi.

Lisäksi useampi aikuinen kani muutti uusiin koteihin. Osa kaneista oli kasvatuskäytöstä poistuvia, osa taas kasvatteja joiden kodin löytyminen oli muuten venynyt. Uusiin koteihin lähti Söpö, Donizi, Sweety, Remedy, Yeti, Dessa, Pandora, Luppa ja Telica

Marsujen määrä väheni kahdella. Marsupappa Eemeli menehtyi vanhuuttaan ja Lennart taas sairastui. Nämä kaksi olivat häkkikaverit, joten molempien poikien menehdyttyä väheni marsujen häkkikuntienkin määrä yhdellä.


Näyttelyjutut
Näyttelyissä ei tänä vuonna tullut kanien kanssa käytyä, sillä niitä ei missään lähistöllä järjestetty. Sen sijaan pääsin itse LeKan pet-tuomarikoulutukseen ja yksi koulutuskerta on nyt takana. Ensi vuoden aikana luultavasti koulutus saadaan loppuun, jonka jälkeen pääsen lemmikkiluokkia tuomaroimaan.

Koiratarha
Kallein eläimiin liittyvä hankinta oli tänä vuonna iso koiratarha ja sen yhteyten vielä puutarhavaja sisätiloiksi. Tarhan hankinnan johdosta pikkutyttöporukan pihatto poistui käytöstä ja kaikki naarasporukat siirtyivät yhdessä asumaan uuteen tarhaan. Tällä hetkellä laumassa elää 17 naarasta ja laumaelämään kuuluvaa normaalia satunnaista jahtailua lukuun ottamatta tytöt ovat oikein sopuisa porukka.

Kesäkanit
Kesäkaneja oli näin äkkiä laskettuna muistaakseni yhdeksässä paikassa. Osa pupuista oli kesäreissulla keväästä syksyyn, osa taas vähemmän aikaa. Poikasten lisäksi lomalle pääsi aikuisista uroksista Dexter ja Vili. Tuleva vuosi onkin kesäkanien suhteen luultavasti vähän hiljaisempi, sillä en "uusia asiakkaita" tule ottamaan (poikkeuksena toki jos asiasta on jo ehditty sopia). Kesäkaneista on ollut valtava kysyntä ja vielä senkin jälkeen kun kotisivuilla on ollut maininta että pupuja ei enempää tarjolla ole. Olenkin poistanut kesäkanisivun toistaiseksi kokonaan, jotta viestitulvalta välttyisin. Vanhat tutut kesäkodit saavat kyllä halutessaan kaneja ensi kesänäkin.


Vuoden takaisessa postauksessa kirjoitin vuoden tavoitteista näin:
"Tavoitteita vuodelle 2019 on saada vietyä jälleen kanikasvatusta onnistuneesti eteenpäin. Väritavoitteina on kauniita x-kirjavia ja valkokorvia, tietenkin hyvällä luonteella ja kivalla rakenteella varustettuina. X-kirjavan japanilaisen tavoittelu saa edelleen jatkua. Ja jospa niiltä vahinkopoikueilta onnistuisi tällä kertaa välttymään.

Uusia kaneja on luultavasti taas muutama luvassa, täytyyhän sitä uutta verta aina jostakin hankkia. Haaveena olisi saada rex turkkinen kani vihdoinkin, joten sellainen ainakin olisi hankintalistalla.

Lintujen suhteen tulee varmaankin joitain lisäyksiä tapahtumaan, mutta ihan hirmuisesti ei uusia asukkaita enää tilojen puolesta ole mahdollista hankkia. Kaupan munien hautomista tulen ainakin vielä kokeilemaan uudelleen, jos vaikka Kuntsa saisi rotuisensa sulhasen. Viiriäisiin on toiveena saada uusia värejä, nyt kun värivalikoima on melko suppea. Ankkojen suhteen ei varsinaista lisäyksen tarvetta ole, mutta poikasten hautominen omista munista kuitenkin kiinnostaisi.

Hyvästejä täytynee jättää ainakin muutamille kaneille tulevana vuonna. Vanhemmista kaneista Paskis ja Niilo ovat alkaneet vanhentua huomattavasti, joten nähtäväksi jää ovatko ne vielä vuoden päästä porukassa mukana. Muutenkin toki aina sattuu ja taphtuu kun kaneja on keskivertoa suurempi määrä. Marsujen kohdalla saattaa ainakin Eemelille tulla jossakin kohtaa aika lähteä, sillä kun ikää jo löytyy. Toivottavaa tietenkin olisi, että papparainen jaksaisi vielä elää muutaman vuoden ajan. Lintujenkaan suhteen tuskin menetyksiltä vältytään."

Kanikasvatuksen suhteen tavoitteet täyttyivät oikein hyvin. Värien osalta poikueissa oli vaikka mitä mukavaa mm. erikoisempia valkokorvia ja hienosti kuvioituneita x-kirjavia. Luonteetkin osuivat nappiin. Erityisesti täytyy mainita Lupan poikue, josta meni paljon poikasia kesäkoteihin. Näiden tyttöjen luonteisiin ihastuttiin joka perheessä ja itsellekin kotiin jääneet tytöt osoittautuivat huippuluonteisiksi. X-kirjavaa japanilaista ei valitettavasti taaskaan syntynyt, mutta onpahan taas mitä odottaa (kuinkahan monennetta vuotta jo peräkkäin?). Vahinkopoikueiltakaan ei ikävä kyllä vältytty.

Uusia kaneja ei suunnitelmista huolimatta vuoden aikana kotiutunut, mutta muita eläimiä sitten senkin edestä. Kanalan puolella olleista kanien talvitiloista oli mahdollista luopua koiratarhan hankinnan johdosta, joten linnut saivat käyttöönsä enemmän tilaa. Tämä taas mahdollisti uusien lajien (kalkkuna, helmikana) lisäämisen joukkoon, vaikka vielä vuodenvaihteessa ajattelin lintupaikkojen olevan melko täynnä.

Hautomiset onnistui pitkälti suunnitelmien mukaan. Viiriäisparveen sain haudottua uusia värejä, kuten toivoinkin. Kaupan luomumunia oli haudonnoissa mukana pariinkin otteeseen, mutta tällä kertaa niistä ei lähtenyt mitään itämään. Kokeiltua kuitenkin tuli.

Vanhoista kaneista Paskis menehtyikin heti tammikuussa, mikä ei tosiaan yllätyksenä tullut, sillä papparainen alkoi selvästi olla vanhuuden heikentämä. Niilon vanhentunut yleisilme sen sijaan kohentui kesän aikana huomattavasti ja nyt poika on oikein hyvässä massassa ja kunnossa. Eemelillä taas vanhuus tuli vastaan kesällä.


2020 vuonna on tietenkin tarkoitus taas saada kasvatusta eteenpäin tai ehkä tässä kohtaa kun kivoja kaneja jo paljon on, voisi ennemminkin puhua hyvien ominaisuuksien ylläpitämisestä ja tarvittaessa pienten parannusten tekemisestä. Uutta verta olisi tarkoituksena linjoihin saada lisättyä, mahdollisesti ihan puhdasrotuistenkin kanien muodossa. Väreissä tulen jälleen painottumaan kivoihin kirjaviin ja ikuisuusprojektina haaveilu x-kirjavasta km japsista jatkuu.

Kuten mainittu, on kevään aikana tarve hankkia yksi tai mielellään kaksikin uutta urosta kasvatuskäyttöön. Lainaaminenkin voisi mahdollista olla, mutta ensisijaisesti tykkään käyttää omia uroksia, jolloin tiedän varmasti että ne ovat ominaisuuksiltaan kasvatukseeni sopivia.

Marsuja laumaan kuuluu tällä hetkellä seitsemän, joista neljä tyttöä on yhtenä porukkana, kaksi poikaa parina ja kolmas poika Masa yksinään. Kun tänä vuonna kerran kahdelle marsulle on pitänyt hyvästit sanoa, niin ensi vuonna voisi olla aika kotiuttaa yksi uusi kuikuttaja, joka tulisi sitten Masan häkkikaveriksi. Vähän myytäviä marsunpoikasia on jo tullut katseltuakin, joten mahdollisesti alkuvuoden aikana voisi uusi tulokas jo saapua.

Lintujen osalta ei luultavasti mitään ihmeellisempiä uusia otuksia ole tulossa, vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä tulee keksittyä. Kalkkuna tulee kaverin viimeistään keväällä saamaan ja kanoja varmasti tulee jälleen haudottua. Viiriäisissä alkaa olla viiriäisen mittapuulla vanhahkoja kanoja joukossa, joten niitä voisi antaa eteenpäin eläkekoteihin ja uudistaa parvea nuorilla kanoilla. Viiriäisten munia olisi tarkoituksena alkaa pienimuotoisesti myymään, kunhan paperiasiat saan jossakin kohtaa aikaiseksi laittaa kuntoon. Tässä kohtaa vuotta munintatahti on maltillinen, joten myyntikään ei ole ajankohtainen kuin vasta keväämmällä.

Aina olisi tietenkin mukavaa että ketään ei joukosta poistuisi, mutta kun eläimiä on paljon on aika mahdotonta menetyksiltä välttyä. Kaneissa on jonkin verran vanhempia yksilöitä joita saattaa alkaa vanhuus vaivata. Rumbahan täyttää toukokuussa jo kahdeksan vuotta, mikäli sinne asti jaksaa porskuttaa.

Yhtenä vuoden 2020 tavoitteena on tietenkin valmistua pet-tuomariksi. Koulutuskerrat kaiketi saadaan vuoden aikana päätökseen ja toivottavasti myös niiden lisäksi vaadittavat assaroinnit/sihteerinä toimimiset saan tehtyä.

Mainittavana muutoksena oma työpaikka tulee vaihtumaan, sillä navetasta jossa viimeiset viisi vuotta on tullut lypsettyä, lähti lehmät pois ennen joulua. Saa siis nähdä löytyykö tilalle uusi lypsypaikka, vai onko aika kokeilla jotain ihan muuta. Lisäksi tulen alkuvuoden aikana perustamaan toiminimen sivutoimisia eläinbisneksiä varten. Näin alkuun on luvassa ainakin eläintarvikkeiden myyntiä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)