Sivut

maanantai 9. joulukuuta 2019

9. luukku: Eläinten myynti eläinkaupoissa

Kuva: Pixabay
Eläinkaupoissa myytävät eläimet jakavat paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan. Siinä missä toinen on valmis ostamaan eläimen kaupasta kuin kaupasta, toivoo toinen eläinten myynnin loppuvan kokonaan. Yleistettynä voisi sanoa, että harmillisen monessa eläinkaupassa myytävien eläinten olot eivät ole kovin kaksiset ja niitä luovutetaan myös uusiin koteihin turhan helposti. Tälläisten eläinkauppojen toimintaa ei tulisi tukea ollenkaan. Vastaavasti on kuitenkin niitäkin kauppoja, joissa eläinten olot ovat paremmat kuin monella lemmikinomistajalla, eikä eläimiä myydä ilman kunnollista keskustelua ostajaehdokkaan kanssa. Tälläisessä tilanteessa eläimen hankinta ei juuri poikkea kasvattajalta ostamisesta ja eläimen voi silloin hyvin eläinkaupankin kautta hankkia.

Ongelmia pieneläinten myyntiin tuottaa mm. kauppiaiden vahva koira/kissatausta. Kauppias voi osata palvella koiranomistajia laadukkaasti, mutta jyrsijöistä ei välttämättä ole kunnollista kokemusta eikä oikein mielenkiintoakaan niistä lisää opiskella. Kysynnän vuoksi myyntiin saatetaan silti ottaa eläimiä, mutta koska henkilökunta ei niiden päälle juuri mitään ymmärrä, ei eläinten hoito kaupassa ole kehuttavaa. Eläinten ostajiakaan ei oikein osata neuvoa, saati sitten valita tarvikevalikoimaan kunnollisia tuotteita. Aina on tietenkin niitäkin kauppiaita, joille raha on tärkeintä. Eläimet ostetaan halvalla tukusta ja niistä yritetään päästä mahdollisimman nopeasti eroon, jotta ne eivät ehdi tehdä kuluja eläinkaupalle. Tulevaan uuteen eläinsuojelulakiin on käsittääksi suunnitteilla jonkinlaisia vaatimuksia eläimiä myyvän henkilön osaamisen suhteen. Olisikin oikein hyvä asia, jos kauppiaan pitäisi esim. käydä jokin kurssi eläintenhoidosta ennen kuin niitä saisi myyntiin ottaa.

Vaikka joissakin eläinkaupoissa eläimillä yritetään ja jopa onnistutaan tekemään kunnolla voittoa, on eläinten myynnistä saatu tuotto yleensä kuitenkin hyvin vähäistä. Jos kani maksaa eläinkaupassa 70€, on tästä summasta mennyt eläimen hankintaa jo huomattava määrä. Jäljelle jäävästä osasta taas kustannetaan kanin ruoka ja kuivikkeet, jotka se kuluttaa sinä aikana kun myymälässä asustaa. Eläinten hoito vaatii myös huomattavasti enemmän työpanosta, kuin vaikka kissanruokahyllyn kunnossa pitäminen. Kun eläin siis lopulta myydään, ei kauppa siitä rahallisesti juurikaan hyödy. Jos eläimen myynti pitkittyy, voi kauppa jäädä jopa miinukselle. Eläimistä saatu hyöty onkin lähinnä oheismyyntiin liittyvä. Kun ostaja tulee hakemaan ensimmäistä lemmikkiään, on mukaan helppo myydä iso kasa hoitotarviketta (tähän perustuu sekin, että joissain kaupoissa saatetaan suositella eläimelle todellisuudessa turhia suola- ja mineraalikiviä yms.). Todennäköisesti eläimen ostaja tulee myös jatkossakin tekemään tarvikehankinnat samasta kauspasta kuin mistä lemmikkikin on hankittu.

Kuva: Pixabay
Syy miksi eläin sitten mielellään ostetaan eläinkaupasta eikä kasvattajalta, perustuu monesti helppouteen. Eläinkauppa saattaa sijaita esim. kauppakeskuksessa, joten sinne on helppo löytää ja vaikka käydä katsomassa eläimiä useaan otteeseen ennen ostopäätöstä. Samalla kun eläin ostetaan, saa mukaan kaiken muunkin tarpeellisen. Kasvattajilta harvemmin on mahdollista tarvikkeita ostaa, mutta kun taas katselee ostoilmoituksia, on monien toiveena ostaa eläin tarvikkeineen. Lisäksi etenkin ensimmäistä lemmikkiä ostavalla voi olla oletuksena, että eläinkaupassa todella tiedetään myytävän eläimen hoidosta ja osataan neuvoa asioissa. Onhan näin pääsääntöisesti muissakin tiettyyn aihealueeseen painottuvissa kaupoissa. Harmillista onkin, että eläinkauppojen henkilökunta ei aina olekaan ihan perillä siitä mitä myyvät.

Joidenkin eläinlajien kohdalla lähes ainoa mahdollisuus niiden hankintaan on eläinkaupat. Mm. akvaariokaloja ja joitain terraarioeläimiä ei välttämättä muualta saa kuin kaupasta ostamalla. Tietyillä paikkakunnilla voi jonkin ihan yleisenkin eläimen hankinta olla vaikeaa. Esim. marsukasvattajia ei kaikkialla ole ollenkaan, joten hankintapaikaksi valikoituu ennemmin eläinkauppa kuin kasvattaja. Ensimmäistä lemmikkiä ostava ei aina ehkä osaa oikein kasvattajaa etsiäkään, vaikka sellaisia voisi lähistöllä ollakin. Valitettava totuun on, että monella kasvattaja itsestään ilmoittelu on heikkoa. Ihmisen joka ei vielä ole laajemmin muihin eläinlajin omistajiin tutustunut, voi olla hankala kasvattajia löytää.

Kuva: Pixabay
Koska eläinkaupan eläimet ovat myynnissä ja näin voidaan olettaa pitopaikan olevan vain väliaikainen, ei niitä koske samat pitopaikkaan liittyvät eläinsuojelulliset vaatimukset kuin lemmikkieläimiä. Eläinkaupoissa voidaan siis pitää eläimiä normaalia pienemmissä asumuksissa, ilman että se rikkoo lakia. Mielestäni kaupoissa olisi kuitenkin syytä pyrkiä järjestämään eläimille mahdollisimman hyvät olot, jotka vastaisivat niitä missä eläimiä kotioloissakin tulisi pitää. Eläinkauppaeläimet kun ovat julkisesti nähtävillä ja jos vaikka hamsterit on sijoitettu hyvin pieniin asumuksiin, saattaa asiakkaille jäädä sellainen kuva että kyseinen toimintatapa on oikein.

Usein eläinkaupoissa eläimet on sijoitettu lasisiin "terraarioihin", mikä on sinne kuulumattomille eläimille hieman ikävä asuinpaikka. Toisaalta terraario tarjoaa eläimille kuitenkin enemmän suojaa, kuin normaalit häkit. Lapsiperheet käyttävät etenkin kauppakeskusten eläinkauppoja ilmaisina eläintarhoina ja kalterihäkin läpi saisi turhan helposti tökittyä eläimiä. Joissakin kaupoissa eläimille taataan rauha sijoittamalla ne erilliseen huoneeseen, jonne ei välttämättä edes ole vapaata kulkua asiakkailla.

Vaikka isossa osassa eläinkauppoja eläimet elävät vielä perinteisellä ahtaammalla tyylillä, on tilavampiakin asumuksia alkanut näkyä. Lintuja ei esimerkiksi enää suljeta pieniin valmishäkkeihin, vaan niillä voi olla käytössään kunnon aviaario. Moni kani-ihminen tas on ihastunut Faunatar Itiksen hienoon ja tilavaan kaniasuntoon. Eläinkauppa ei siis enää automaattisesti tarkoita ahtaita elintiloja.

Kuva: Pixabay
Omasta mielestäni eläinten myynti kaupoissa on ok, kunhan kaupias tuntee myymänsä eläinlajin, eläin on asialliselta kasvattajalta peräisin (tai ihanteellisimmassa tapauksessa kauppiaan oma kasvatti) ja eläimen tulevan kodin suhteen ollaan tarkkoja. Omassa kanilassa kävi joskus astutusreissulla kanityttö, jonka omistaja työskenteli eläinkaupassa. Poikue kasvoi kyseisen ihmisen luona luovutusikään, jolloin ne siirtyivät eläinkauppaan etsimään koteja. Kaikki kania haluavat haastateltiin tarkkaan ja poikaset saivat mukaansa uuteen kotiin sukutiedot (vaikkakin ihan risteytyksiä olivat). Poikasten papereihin tuli omistuksessani olleen isäkanin tiedot kuvineen ja myös omakin nimeni papereihin laitettiin, eli poikasen uusilla omistajilla olisi ollut mahdollisuus olla isänkin omistajaan yhteydessä. Tämän tyylinen toimintamalli olisi hyvä kaikkeen eläinkauppaeläinten myyntiin. Eli eläimet kasvaisivat joko henkilökunnan tai sellaisten kauppiaalle tuttujen kasvattajien luona, joiden hyvästä eläintenpitotavoista voisi mennä takuuseen ja ne luovutettaisiin kunnollisten ja paikkaansa pitävien tietojen kanssa eteenpäin.

Tukkueläimiä ei eläinkaupoissa tulisi myydä ollenkaan (koskien nyt siis kaneja/jyrsijöitä yms, kaloja ei taida myyntiin saada muualta kuin tukusta). Myöskään sellaisten kotimaisten kasvattajien, jotka tuottavat liukuhihnalla eläimiä eläinkauppoihin myyntiin, toimintaa ei tulisi tukea ottamalla heiltä eläimiä myytäväksi. Sen sijaan kunnollisten ja vastuullisten kasvattajien "ylimääräiset" eläimet ovat hyvä valinta. Vaikka eläimet ovat luultavasti lemmikkitasoisia (kasvattajan jättäessä ne parhaimmat itselle jatkoon), niiden taustat on tiedossa ja niille on mahdollista kirjoittaa jonkinlaiset paperitkin mukaan annettavaksi. Kaikki kasvattajat eivät toki halua luovuttaa eläimiään muille myytäväksi, mutta jos tietää että eläin lähtee kaupasta samoin kotikriteerein eteenpäin kuin millä sen itsekin myisi, niin eipä siinä paljon eroa ole onko sen eläimen myynyt itse vai onko sen tehnyt eläinkauppa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)