Sivut

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

4. luukku: Megacolon


Megacolon (tunnetaan myös nimellä cow pile syndrome sekä congenital agangliosis) on kaneilla(kin) esiintyvä suolistosairaus. Sairaus ei itsessään ole mitenkään uusi, mutta kanipiireissä tästä on alettu enemmän puhua vasta viime vuosien aikana. Samalla kun tietoisuus sairauden olemassaolosta on levinnyt, on moni kaninomistaja myös osannut yhdistää kaninsa oireet megacoloniin ja tapauksia tulee ilmi säännöllisin väliajoin. Megacolon kaneja on ollut aina, mutta oireet on laitettu muiden vatsavaivojen piikkiin tiedon puutteessa. Vielä viisikin vuotta sitten sairaudesta ei juuri puhuttu, eikä monikaan kaninomistaja ollut siitä varmasti edes kuullut koskaan. Hyvä kuitenkin että tieto sittemmin on levinnyt, joskaan läheskään kaikki eivät ole edelleenkään tietoisia mm. väriyhdistelmistä, jotka voivat altistaa jälkeläiset megacolonille.

Megacolon on normaalisti synnynnäinen ja vaivaa kania siis poikasesta lähtien. Harvinaisemmissa tapauksissa sairaus voi olla myös traumaperäinen, jolloin oireita alkaa ilmestyä vasta vanhemmalla kanilla. Traumaperäinen megacolon voi saada alkunsa esim. leikkauksen yhteydessä, jossa suoli pääsee vahingoittumaan. Synnynnäistä megacolonia esiintyy yleensä tuplakuvioisilla kaneilla (aiheesta lisää alempana), mutta muunkin värisellä kanilla se ilmeisesti voi synnynnäisenä olla. Tästä löytyy kahdenlaista tietoa. Joidenkin lähteiden mukaan synnynnäisenä sairaus voisi olla pelkästään tuplakuvioisilla, joidenkin mukaan taas kaikenvärisillä. Joka tapauksessa tuplakuvioiset ovat suurin riskiryhmä.

Helpoiten havaittava oire sairaudesta on normaalista poikkeavat papanat. Siinä missä terve kani tekee pyöreitä papanoita, on megacolon kanin tuotokset soikioita tai mahdollisesti täysin epämuodostuneita. Papanan koko on tavallista suurempi ja koostumus kuiva. Megacolonia sairastavan kanin on hankala kerätä massaa ja poikasena kani saattaa jäädä kasvussa terveistä sisaruksistaan jälkeen. Yleiskunto on luiseva, vatsan taas ollessa pullea. Sairas kani on myös altis saamaan erilaisia vatsavaivoja, mm. kaasuuntumista tai suolistolamoja.

Megacolonia voidaan hoitaa lääkityksellä, sekä sopivalla ruokavaliolla. Ruokinnan suhteen ei ole olemassa mitään tiettyä yhtä ja oikeaa tapaa, vaan se selviää ainoastaan kokeilemalla. Aina kannattaa kuitenkin kysellä muiden megacolon kanien ruokavaliosta ja testata olisiko vastaava tyyli omallekin kanille sopiva. Megacolon kanien elinikä ei yleensä ole kovin korkea, useimmiten noin 2-3 vuotta. Valitettavasti nekin kanit joilla vatsa saadaan toimimaan suhteellisen hyvin lääkinnän ja ruokinnan avulla, menehtyvät monesti nuorella iällä (vaikkakin poikkeuksiakin toki on). Ikinä ei siis ole huono vaihtoehto lopettaa megacolon kania heti diagnoosin jälkeen, sillä sairaus vaikutta kanin elämänlaatuun ja tuottaa omistajallekin turhaa stressiä.


Kuten mainittu, megacolon esiintyy tyypillisesti tuplakuvioisella kanilla. Tuplakuvioinen kani tarkoittaa kania, joka on perinyt kuviogeenin kummaltakin vanhemmalta. Kuviolla tarkoitetaan tässä tapauksessa K värigeenin aiheuttamia kuvioita, joihin kuuluu viittakuvio, perhoskuvio ja valkokorvakuvio. Neljäntenä porukkaan kuuluu hotot kuvio, mutta se on sen verran harvinainen väritys, että jätän sen tässä postauksessa vähemmälle käsittelylle. Jos värigeenit eivät ole tuttu asia, kannattaa vilkaista esim. tämä postaus.

Tuplageenisten megacolon riski koskee ainoastaan näitä yllä lueteltuja kuvioita. Näiden lisäksi on olemassa muidenkin värigeenien aiheuttamia kuvioita (esim. hollantilainen ja x-kirjavuus), joiden kohdalla ei megacolon riskiä ole.

Yksivärinen kani on K geenin suhteen muotoa kk, joka tarkoittaa että kanilla ei ole kyseisen geenin aiheuttamaa kuviota. Kk on se mihin kuviojalostuksessa olisi turvallisinta pyrkiä. Tälläisellä kanilla on yksi kuviota aiheuttava geeni eli kani on kuviollinen, mutta sillä ei värinsä puolesta ole riskiä sairastua megacoloniin. Kk geenisiä jälkeläisiä saadaan aikaan, kun toinen vanhemmista on yksivärinen ja toinen kuviollinen. Tuplakuvioinen kani on KK, ja sellainen voi syntyä silloin kun kumpikin vanhemmista on kuviollisia. Tälläisellä kanilla on riski sairastua. Kaikki tuplakuvioiset eivät megacoloniin sairastu, mutta koska riski on olemassa, ei tuplakuvioisia kannata harkitsemattomasti teettää.

Jos siis halutaan välttää megacolon riski, on turvallisinta yhdistää kuviollinen kani yksiväriseen kaniin. Seuraavat väriyhdistelmät eivät ole suositeltavia:

viitta x viitta
viitta x perhonen
viitta x valkokorva
perhonen x valkokorva
perhonen x perhonen
valkokorva x valkokorva

Lisäksi tulee muistaa, että valkoinen ps ja valkoinen ss voi olla geneettisesti piilossa mitä tahansa, myös K geeninen. Jos siis vaikkapa valkoinen punasilmäinen halutaan yhdistää viittakuvioiseen kaniin, olisi hyvä varmistaa että valkoinen kani ei ole geneettisesti kuviollinen. Tämä onnistuu testiparituksella tai joissain tapauksissa se voidaan päätellä vanhempien/isovanhempien värien perusteella.

Megacolonin yhteyttä K geeniin on kuitenkin tutkittu vasta suhteellisen vähän, eikä varmaa tietoa ole minkä verran mm. linjat vaikuttavat alttiuteen sairastua. Osa värirotujen (mm. scheck rodut) kasvattajista on sitä mieltä että sairautta ei rodun sisällä esiinny, vaikka tuplageenisiäkin kaneja syntyy. Näistä on kuitenkin hankala tietää mikä on totuus, sillä oli kyse mistä eläinlajista tahansa, kieltää jonkin tietyn rodun kasvattajat helposti kaikki kyseistä rotua koskevat terveysongelmat. Ilmeisesti jossakin määrin sairastumiseen vaikuttaa se paljonko suvussa tuplageenisiä kaneja on. Jos syntyy yksi satunnainen tuplageenipoikue, ei niille välttämättä megacolon puhkea. Jos suvussa taas on käytetty paljon kuvio x kuvio yhdistelmiä, on riski sairastumiseen suurempi.

Megacolon aihettaa harmia niin kanille kuin omistajallekin, joten toivottavaa on että tuplakuvioisia kaneja päätyisi mahdollisimman vähän lemmikkikoteihin. Vaikka jokainen tuplakuvioinen kani ei megacolonia sairasta, ei turhaa riskiä kannata ottaa. Aina kun kania on hankkimassa suoraan kasvattajalta, on hyvä varmistaa vanhempien värit. Ja jos vanhemmat ovat kumpikin kuviollisia, ei poikueesta ainakaan kuviollista poikasta kannata ottaa. Tuplakuvioinen kani on useimmiten hyvin vaalea (ei kuitenkaan aina). Jos vanhemmat ovat kumpikin viittakuvioisia, on niiden tyypillinen tuplakuvioinen jälkeläinen vähäkuvioista perhosta muistuttava. Väriä saattaa siis olla vain korvissa ja hieman silmien ympärillä. Vähäkuvioisia kaneja voi kuitenkin syntyä poikueisiin muutenkin, eli valkovoittoinen kani ei automaattisesti tarkoita tuplakuvioista yksilöä. Mikäli kahden kuviollisen kanin poikueeseen syntyy yksivärisiä jälkeläisiä, ei niillä pitäisi merkittävää megacolon riskiä olla. Yksivärisen poikasen uskaltaa siis ottaa oli vanhempien värit mitkä tahansa, kuviollisen kanssa on syytä käyttää harkintaa.

Kuvassa esiintyvä Luna ei ollut tuplakuvioinen, mutta väritys sillä oli sellaiselletyypillinen. Jos tämän värinen kani syntyisi viitta x viitta yhdistelmästä, olisi kani todennäköisesti tuplakuvioinen.

1 kommentti:

  1. En ole ollut kuullutkaan tästä vaivasta ennen kuin tämä postaus tuli vastaan. Taas oppi uutta, vaikka kaneja on ollut pitkään.

    VastaaPoista

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)