Sivut

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

11. luukku: Kotiloiden kasvatus


Kotiloiden kasvatus on yllättävän mielenkiintoista puuhaa, joka tulee monelle kotilonomistajalle jossakin kohtaa ajankohtaiseksi joko satunnaisen poikueen muodossa tai joskus isommassakin mittakaavassa. Vaikka kotilo onkin melko yksinkertainen otus, pätee niidenkin kasvatuksessa tietyt säännöt. Jos halutaan terveitä ja lajinomaisia kotiloita, täytyy kasvatukseen hieman perehtyä ennen kuin lähtee pareja yhdistelemään ja poikasia hautomaan. Postaus on kirjoitettu lähinnä achatina ja archachatina sukujen lajeja ajatellen, mutta on sovellettavissa myös esim. suomalaisten luontokotiloiden kasvatukseen.

Yleistä lisääntymisestä
Kotilot ovat kaksineuvoisia eli niillä ei ole varsinaisia sukupuolia. Kasvatukseen siis riittää että omistaa kaksi täysikasvuista ja sukukypsää kotiloa. Lisääntymiskykyisiä kotilot ovat keskimäärin noin vuoden iässä, mutta lajien välillä voi olla heittoja suuntaan ja toiseen. Suurin osa kotilolajeista munii munia, joista sitten jonkin ajan kuluttua kuoriutuu poikasia. Jotkin lajit kuitenkin "synnyttävät" suoraan eläviä poikasia. Laji määrittää senkin paljonko munia/poikasia tulee kerralla. Archachatina sukuisilla kotiloilla munat ovat suurikokoisia ja niitä tulee kerralla vain muutamia, kun taas achatina sukuiset voivat munia samalla kertaa usemman sata munaa. 

Kotilot lisääntyvät silloin kun huvittaa, eli joskus voi joutua odottamaan kauankin ennen kuin munia terraarioon ilmestyy. Munimista voi edesauttaa hyvällä lajinmukaisella hoidolla (esim. kosteudet/lämmöt kohdilleen), mutta aina ei munia kuulu vaikka olot olisi ihanteelliset. Vastaavasti välillä munia voi tulla jatkuvalla syötöllä ja niitä täytyy vähän väliä keräillä turpeen joukosta.

Kotilo tosiaan munii pohjamateriaaliin kaivamaansa kuoppaan, yleensä yhteen rykelmään. Munia ei välttämättä huomaa muuta kuin turvetta mylläämällä, joka kuuluukin kotilon perushoitoon, halusi poikasia tai ei. Jos poikasia halutaan, munat kerätään erilliseen hautomisastiaan, jos taas ei ne tuhotaan. 

Lisääntyvän parin valinta
Vanhempina käytettävät kotilot periyttävät ominaisuuksiaan poikasille siinä missä muutkin eläimet, joten kasvatuskäyttöön valitaan sellaisia yksilöitä joita voi hyvällä omalla tunnolla lisäännyttää. Kotiloiden tulisi olla lajin kuvausta vastaavia mm. kokonsa suhteen. Jos kasvatuksessa käytetään kitukasvuisia yksilöitä, voi pieni koko periytyä jälkeläisillekin. Kuoren kuntoon vaikuttaa toki muukin kuin geeniperimä, mutta sitäkin katselemalla saa hieman käsitystä siitä onko kotilo kasvatuskelpoinen. Epämuodostumat kuoressa voivat viitata huonoihin geeneihin eli kasvatukseen olisi hyvä valita hyväkuorinen kotilo.

Kuoren muotoon pystyy jossakin määrin jalustuksella vaikuttamaan, eli käytännössä siihen onko kuori pyöreämpi vai suipompi. Tästä hyvänä esimerkkinä on ihan ensimmäiset akaattikotiloni, joista kaksi oli samasta poikueesta ja toiset kaksi taas toisesta poikueesta eri kasvattajalta. Kotilot tulivat kaikki lähes samaan aikaan ja saman kokoisina minikotiloina, eli kasvoivat täysin samalla hoidolla. Näistä kuitenkin erotti aivan selvasti sukulaissuhteet, sillä kummallakin sisarusparilla kuoret olivat erilaiset. Eli jos siis tykkää tieteyn tyyppisestä kuorenmallista, voi sitä yrittää kasvatteihinsa jalostaa.

Siitä voiko eri lajit risteytyä keskenään on liikkeellä ristiriitaista tietoa, mutta suositeltavaa on kuitenkin pitää kukin laji omassa terraariossaan jos jälkeläisiä on toiveena. Sen sijaan alalajit ja värimuodot risteytyvät keskenään ongelmitta. Näiden lisäännyttämisestä löytyy montaa mielipidettä. Itse olen sitä mieltä, että esim. normaalilla kaattikotilolla ja white jade värisellä akaattikotilolla voi aivan hyvin poikueen teettää, sillä toinen nyt vaan sattuu olemaan jalostettu albiinomuoto toisen ollessa luonnollisen värinen. Jälkeläisiä myydessä on tietenkin hyvä mainita ostajalle mitä värimuotoja taustalla on, jotta asia osataan ottaa huomioon jos poikasiakin tullaan myöhemmin kasvatukseen käyttämään.

Ihanteellisin tilanne on että kasvatukseen käytettävä kotilopari olisi erisukuinen, mutta mitään haittaa ei aiheudu vaikka satunnaisesti lähisukulaisiakin yhdistäisi. Kotiloilla ongelmia aiheutuu vasta siinä vaiheessa, kun sukusiitosta on käytetty jatkuvasti usean kymmenen sukupolven ajan. Osa kasvattajista vastustaa sukusiitosta, mutta kun asiaa mietii niin taitaa ne luonnossakin elävät kannat olla varsin sisäsiittoisia. Kotilo lisäntyy usein ja poikuekoot ovat isoja, eikä kotilo myöskään kovin pitkälle synnyinpaikastaan pääse liikkumaan. Samalla alueella elävät kotilot ovat siis väkisinkin enemmän ja vähemmän sukua toisilleen. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa toki suosia erisukuisia yhdistelmiä laajan geenipoolin ylläpitämiseksi, mutta jos sattuu kaksi muuten hyvää kotiloa omistamaan, ei sukulaisuus ole este poikueelle.


Munien hautominen
Kun terraariosta on löydetty munia, ne kerätään erilliseen astiaan haudottavaksi (tähän tarkoitukseen käy esim. pakasterasia). Teraariossa munien ei kannata antaa kuoriutua, sillä pienet poikaset katoavat suureen tilaa ja niiden on haastavaa löytää ravintoa. Vaarana on myös aikuisten kotiloiden alle liiskautuminen.

Haudottavat munat peitetään kevyesti turpeella ja niiden olosuhteen pidetään lämmön ja kosteuden suhteen samoissa lukemissa kuin aikuisillakin. Haudonta-aika on lajista riippuen suunnilleen parista viikosta kuukauteen. Samaan aikaan munitut munat kuoriutuvat yleensä samanaikaisesti, muutaman päivän sisällä. Joskus joku voi kuitenkin siivytellä kuoriutumisessa pitempään ja kaikista munista tietenkään mitään koskaan ulos tulekaan. Kuoriutumattomat munat voi muskata (tai vaihtoehtoisesti pakastaa) ja hävittää.

Kun poikanen kuoriutuu se normaalisti syö munankuorensa, josta se saa ensimmäisen kalkkiannoksensa. Kuoriutuneet poikaset oleskelevat yleensä muutaman päivän pohjamateriaalin joukossa ja alkavat kiipeillä sitten boksin seinillä. Tässä vaiheessa ne voidaan siirtää omaan vauva terraarioonsa (eli johonkin pieneen purkkiin), jossa on tarjolla ruokaa ja kalkkia.

Poikasten karsinta
Vaikka asia hieman ikävältä kuulostakin, kuuluu karsinta olennaisena osana kotiloiden kasvatukseen. Se on tarpeen tehdä jo ihan siitäkin syystä, että kotilopoikueet ovat isoja eikä kaikille voi millään löytää ottajia. Jalostuksellisessakin mielessä karsinta on tarpeellista. Hyvä tapa on noin parin viikon välein karsia kaikki pienimmät tai kuoreltaan oudot poikaset pois joukosta. Yleensä poikueesta jätetään korkeintaan muutama kymmenen kotiloa lopulta eloon. Archachatina sukuisilla lajeilla ei ihan yhtä rajua karsintaa tarvitse välttämättä tehdä, sillä poikueessa voi alunperinkin olla vain muutama yksilö. Tällöin riittää että karsii tarvittaessa huonosti kasvavat pois.

Karsittavat kotilot voidaan lopettaa murskaamalla tai pakastamalla. Kotiloloita voi myödyntää myös ruokaeläiminä mm. joillakin matelijoilla. Luontoon ei sinne kuulumattomia lajeja saa luonnollisestikaan päästää, vaikka sekin mahdollisuus saattaa mieleen tulla. On melko mahdotonta että afrikkalaiset lajit talvesta selviäisivät, mutta riskiä ei silti pidä ottaa.

Paljon munia munivilla lajeilla voi jonkinlaista karsintaa tehdä jo ennen kuoriutumistakin. Joskus olen kuullut jonkun jättäneen vain pari munaa hautumaan, mutta itse en kuitenkaan suosittelisi ihan niin vähiin munia karsimaan. Kotilopoikueeseen kun mahtuu useampia sellaisia kotiloita jotka eivät kunnolla lähde kasvamaan, niin mistäs sitä sitten munavaiheessa tietää säästikö juuri ne huonot yksilöt. Parempi tapa on siis antaa useampien munien kuoriutua ja tehdä isompaa karsintaa vasta poikasilla.

Muutto uuteen kotiin
On pitkälti kasvattajasta kiinni missä vaiheessa haluaa poikaset uuteen kotiin luovuttaa. Suositeltavaa on kuitenkin kasvattaa poikaset ainakin parin sentin kokoon ennen myymistä. Tällöin voi jo aika hyvin varmistua että poikaset kasvaa normaalisti. Halutessaan poikaset voi kasvattaa vaikka lähelle aikuiskokoakin, mutta silloin ruokaa ja kalkkia ehtii kulua jo isot kasat, etenkin jos poikasia on useita.

Suurikokoinen aikuinen akaattikotilo ja kuoren päällä pieni vastakuoriutunut poikanen
Rodatzi kotiloita
White jade vauvoja

1 kommentti:

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)