Sivut

lauantai 23. marraskuuta 2019

Kuvausvuorossa Yoda

Freakshow's Smirnoff "Yoda"







Yoda on yksi kotiin jääneistä kasvateista tämän vuoden poikueista. Poika on peräisin Saagan ja Söpön vahinkopoikueesta, johon syntyi neljä urosta. Vaikka poikue ei suunniteltu ollutkaan, se oli muuten ihan mielenkiintoinen. Onhan kanilaan syntynyt iseampi vastaava jättikani x pikkukani risteytyspoikue ja jälkeläisistä olen kovasti tykännyt. Muut poikueesta olivat luonnonsinisiä, Yoda taas hieman erikoisempi chinchilla. Tai ainakin oletettavasti chinchilla. En ole ihan varma mitä Saaga tarkalleen periyttää ja kanilassa on muutamia sen jälkeläisiä joista en ole varma ovatko chinchilla vaiko sooplei geenisiä. Rubiinisilmiä kenelläkään ei kuitenkaan ole, joten sen puolesta olen värejä chinchillan tuottamiksi epäillyt.

Koska poikue ei tarkoituksellinen ollut, ei siitä varsinaista tarvetta olisi ollut pupua itselle jättää. Yodalla väri kuitenkin oli sen verran hieno, että poika sai pysyvästi tänne jäädä. Luonteeltaankin on kyllä mukava, jättikanityyppinen. Suvultaan Yoda on erilainen moneen muuhun kanilan kaniin verrattuna, joten kasvatuskäyttöäkin sille saattaa jossakin kohtaa ilmaantua.

tiistai 19. marraskuuta 2019

Joulukalenteri kolmatta vuotta peräkkäin

Tämä loppuvuosi on aina kuvaamisen kannalta ikävää aikaa, sillä kuvista tulee kovin synkkiä, otti ne sitten mihin aikaan päivästä tahansa. Niitä kun yrittää muokata valoisampaan suuntaan, kärsii laatu. Aina ei edes kuvaaminen onnistu, kun vapaapäivinä tietenkin aina sataa. Mutta tässä kuitenkin muutama kuva Freddystä. 

Freakshow's Freddy Krueger "Freddy"






Kahtena edellisenä vuonna blogissa on ollut joulukalenteri ja ajattelin vielä tänäkin vuonna kalenterin toteuttaa. Nyt siis jo kolmatta kertaa putkeen. Joulukalenteri on kiva lisä blogiin, etenkin kun joulukuu on yleensä kuulumisten suhteen aika tylsä ja blogiin ei oikein tule muuten sisältöä keksittyä. Oma haasteensa kalenterin suhteen on kuitenkin keksiä ne 24 postausta, jotka ovat perinteisesti olleet jonkinlaisia erikoispostauksia. Viime vuonna ei oikein riittänyt aika kalenteriin panostamiseen ja moni luukku sisälsi mm. vanhoja videoklippejä. Tällä kertaa aikaa pitäisi olla vähän paremmin, joten jos tällä kertaa postauksetkin olisi vähän laadukkaampia. Ideoita postauksiin saa esittää, sillä paljon on vielä aiheita keksimättä! Kalenteriin on mahdollista ottaa mukaan myös muiden kirjoittamia tekstejä, joten jos joku lukija olisi kiinnostunut toteuttamaan postauksen yhteen tai vaikka useampaankin luukkuun, kannattaa olla yhteydessä tänne päin (esim. sähköpostilla, joka löytyy sivupalkista). Joulukalenterin aikana tulee muuten tuhat postausta täyteen, joten ehkä siihen luukkuun voisi koittaa keksiä jotain erikoisempaa (ideoita saa esittää tähänkin liittyen).

Ensi vuoden alussa pidän luultavasti hieman taukoa blogista, jonka aikana ei uusia postauksia ole tulossa. Mitään pidempiä taukoja ei blogissa ole juuri ollut sen historian aikana. Ensimmäinen postaus on tullut elokuussa 2011 ja sen jälkeen ainostaan huhtikuussa 2012 en ole yhtään postausta julkaissut. Muuten niitä on tullut joka kuukausi enemmän ja vähemmän viimeisen kahdeksan vuoden ajan. Eli kyllä tällä postaustahdilla on kuukauden tai parin tauko ihan ansaittu.

lauantai 16. marraskuuta 2019

Jauhomatojen kasvatus


Jauhomato on yksi yleisimmistä ruokaeläimistä. Ne sopivat syötettäviksi monille eri eläimille mm. liskoille, linnuille ja eläinproteiinia tarvitseville jyrsijöille. Jauhomatojen saatavuus eläinkaupoista on yleensä hyvä ja hinnatkin ovat melko edulliset, mutta halutessaan voi laittaa myös itse matofarmin pystyyn, jolloin matoja ei tarvitse erikseen mistään ostaa. Matojen kasvatus on helppoa, eikä päivittäiseen perushoitoon mene montaa minuuttia.

Jauhomato ei itsessään ole mikään ötökkälaji, vaan kyseessä on jauhopukki kovakuoriaisen toukka. Täysikasvuinen mato koteloituu ja jonkin ajan kuluttua kotelosta putkahtaa kovakuoriainen, jotka sitten munivat uuden sukupolven alulle. Matojen kehityksen nopeus riippuu paljolti lämpötilasta. Lämpimässä sukupolvien kiertokulku on nopeampi kuin viileässä. Optimaalisin lämpötila on n. 27 astetta. Tavallinen huoneenlämpökin kuitenkin riittää hyvin, silloin kehitys on vain hitaampaa. Jos madot koteloituvat liian nopealla tahdilla ennen kuin niitä ehditään ruokaeläiminä hyödyntää, voi madot siirtää jääkaappiin asumaan. Tällöin ne täytyy kuitenkin ottaa säännöllisesti huoneenlämpöön syömään, sillä viileässä ne eivät välttämättä syö mitään eikä elinikäkään ole silloin pitkä.

Nimensä mukaisesti jauhomatojen kasvatusalustana käytetään jauhoa ja hiutaleita. Netistä löytyy tarkkojakin reseptejä kasvatusalustan luomiseen, mutta käytännössä voi käyttää ihan sitä mitä kaapissa sattuu olemaan. Tärkeää kuitenkin on että seos on riittävän ilmavaa, eli mielellään hiutalepainotteista. Kuiva-aineen lisäksi tarjolla tulee olla hieman vihanneksia yms. joista ötökät saavat tarvitsemansa nesteen. Madot ovat yllättävän hyvällä ruokahalulla varustettuja ja esim. salaatinlehti katoaa hetkessä. Kovakuoriaiset eivät yhtä suuria määriä syö. Kotelot taas eivät tietenkään ruokaa tarvitse.

Madot eivät kiipeile eivätkä kovakuoriaiset lennä, joten asunnoksi kelpaa mikä tahansa matalareunainenkin astia. Kantta ei myöskään tarvitse olla. Kasvatusastian koko suhteutetaan ötököiden määrää. Jos asukkaita on paljon, on asunnonkin hyvä olla isompi kuin pienemmällä populaatiolla.

Kasvatuksen suhteen on olemassa erilaisia toimintamalleja. Kaikkien kolmen kehitysvaiheen voi antaa olla yhdessä jolloin ei monen eri purkin kanssa tarvitse säätää. Kannattavaa on kuitenkin ainakin kotelovaiheessa olevat ötökät siirtää erilleen muista, sillä muuten ne saattavat joutua eri kehitysvaiheessa olevien lajitoveriensa ruuaksi. Itsellä madot asuvat omassa purkissaan ja koteloituneet ötökät kerään omaan erilliseen rasiaan odottamaan kuoriutumista. Koteloista ulos tulleet kovakuoriaiset siirrän kolmanteen astiaan, jossa saavat olla niin kauan kunnes pohjamateriaalissa alkaa näkyä uusia pikkumatoja. Pohjamateriaalin matovauvoineen voi tässä kohtaa kipata isompien matojen sekaan ja kovakuoriaiset siirtää uudelle kasvualustalle munimaan.

Vaalea vastakuoriutunut jauhopukki sekä ruskea jo hieman vanhempi yksilö
koteloita
Kehitysvaiheet

Toukka
Munasta kuoriuduttuaan jauhomato on hyvin pieni ja vaikea nähdä. Nahanluontien myötä mato kasvaa hiljalleen ja täysikasvuisena se on n. kolmen sentin mittainen. Toukkavaiheen pituus riippuu lämpötilasta. Sopivassa lämpötilassa mato voi kasvaa täysikasvuiseksi ja koteloitua kuudessa viikossa, kun kylmässä siihen voi mennä vuosikin. Kasvatukseen käytettävät madot on siis hyvä pitää lämpimässä, kun taas ruokatarkoitukseen pidettävät viileässä (kuten vaikka siellä jääkaapissa).

Kotelo
Tuore kotelo on vaalea, alienimainen otus. Vanhemmalla kotelolla väri alkaa muuttua ruskeamman sävyiseksi. Koteloiden voi nähdä välillä sätkivän, mutta yleisesti ovat melko liikkumattomia ja kuolleen oloisia. Varsinaista hoitoa kotelot eivät tarvitse, sillä tässä kohtaa ne eivät vaadi ruokaa tai pohjamateriaalia. Nopeimmillaan kotelovaihe voi kestää alle viikon, hitaimmillaan puolikin vuotta. Kehityksen nopeuteen vaikuttaa jälleen kerran lämpötila.

Kovakuoriainen
Vastakuoriutunut jauhopukki on vaalea, mutta väri alkaa nopeasti tummua. Sukukypsä jauhopukki on musta tai hyvin tumman ruskea. Noin parin viikon sisällä kuoriutumisestaan jauhopukkinaaraat alkavat munia. Jauhopukkien elinikä on n. 2-3 kk, jonka aikana naaraat ehtivät munia joitain satoja munia. Uusi sukupolvi kuoriutuu viikon-parin sisällä muninnasta.

maanantai 11. marraskuuta 2019

Marsuveljekset

Marsuja ei tule juurikaan kuvattua, koska ne eivät oikein arvosta kiinni ottamista ja lisäksi itseltä alkaa kädet kutista aina kun marsuja käsittelen. Veljeskolmikko pääsi kuitenkin kerrankin kuvattaviksi, kun ne oli kynsien leikkuun takia kuitenkin häkeistä napattava. Kolmikko on Piken ja Lennartin lapsia, jotka syntyivät maaliskuussa 2018. Vanhoista postauksista näistä löytyy poikasajaoilta juttua, jo haluaa tarkemmin marsupoikiin tutustua.

Kolmikosta Nikke ja Hönö asuvat kahdestaan. Masakin toki porukkaan alunperin kuului, mutta siinä kohtaa kun pojat alkoivat aikuistua ei Masa enää porukkaan sopinut. Siitä asti Masa on elänyt yksinään, kuitenkin niin että muita marsuja on näkösällä. Poika on aina välillä ollut myynnissäkin, mutta eipä ole sille sellaista kotia löytynyt mihin sen myydä haluaisin. En luultavasti enää uutta kotia viitsi etsiäkään, vaan Masa saa olla tällä loppuelämänsä. Ehkä jossain kohtaa voisi sille marsukaveriakin miettiä. Lennarthan olisi myös yksinään asusteleva uros (sen häkkikaveri Eemeli kun kuoli kesällä), mutta kahta aikuista urosta voi olla aika hankala saada yhdistettyä. Mieluummin hankkii sitten kummallekin nuoren pojan kaveriksi.

Dominic Toretto "Nikke"




Richard  B. Riddick "Hönö" 




Xander Cage "Masa"




lauantai 9. marraskuuta 2019

Projektikissa Teppo


Pari viikkoa sitten Manun ja Vempun seuraan liittyi kolmas kissa, musta kollipoika Teppo. Ikää pennulla on arviolta n. 5kk. Tämä on sen suhteen vähän erikoisempi kissa, että sitä ei vartavasten ole mistään haettu vaan kyseessä on pihasta loukutettu villikissa. Tästä johtuen Teppo on vielä arka ihmisiä kohtaan. Välillä sitä saa varovasti silittää, mutta yleensä se kuitenkin välttelee ihmisiä. Manun kanssa poika sen sijaan tulee oikein hyvin toimeen. Teppo ehti liikuskella emänsä kanssa pihassa jonkin aikaa ennen loukutusta ja se ehti tutustua Manuun ja Vemppuun jo ennen sisälle muuttoa. Vemppu ei kamalasti muista kissoista välitä, mutta Manu jaksaa leikkiä pennun kanssa. Pojat myös mielellään nukkuvat vierekkäin. Tuttu kissakaveri on kesyyntymisen kannalta hyvä juttu ja Teppo onkin aina paljon rohkeampi Manun seurassa.

Pikkukolli on ihastunut kovasti myös marsuihin. Marsutytöt asustelee nykyään aitauksessa, jossa ei ole kattoa ja mihin kissoilla on mahdollisuus päästä. Ensimmäiset pari päivää Teppo oli kiinnostunut marsuista leluina ja oli aina tilaisuuden tullen niitä läpsimässä. Marsut ei kuitenkaan kissoista välitä ja kävivät nopeasti tylsiksi pennun mielestä. Sen jälkeen Teppo onkin ottanut marsuaitauksen nukkumapaikakseen. Marsuja ei sekään haittaa, ainakaan niin kauaa kun kissa ymmärtää pysyä erossa niiden salaatista ja kurkusta.

lastenhoito on rankkaa

maanantai 4. marraskuuta 2019

Ankkojen lepohetki








Kanojen ulkoilut alkaa olla tältä vuodelta lopuillaan, mutta ankoilla on ulkoilumahdollisuus tarjolla niin pitkään kun ne itse haluavat. Vielä ovat tulleet innolla aamuisin ulos, mutta lumen tultua kiinnostus ulkoiluun yleensä lopahtaa. Ankat eivät ole kylmälle kovin herkkiä ja osa ulkoiluttaa akkojaan ympäri talven. Näillekin on tullut kyllä välillä talvisin ovea avattua, mutta koskaan eivät ole halunneet lumihankeen lähteä taapertamaan.

Ankkaporukkaan kuuluu tällä hetkellä seitsemän ankkaa. Kahdeksas ankka, riistakirjava uros, lopetettiin syksyllä kun se ei oikein parvessa osannut käyttäytyä eikä sille muualtakaan uutta kotia löytynyt. Häirikön poistuttua joukosta on parven eläminen sujunut mukavan rauhallisesti. Kesällä kuoriutuneet Tupu ja Tiinu sulautuivat nekin lopulta muiden ankkojen joukkoon, luultuaan ensin koko kesän että niiden kuuluu asustella kanojen joukossa. Lopulta nuoria alkoi kuitenkin kiinnostaa miksi muut ankat menevät yöksi eri osastoon ja alkoivat sitten itsekin käyttää ankkalaa yöpaikkanaan. Tiinu taitaa nykyään olla jopa koko parven johtaja ja komentaa kovaäänisesti muita ankkoja.

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Talveen valmistautumista


Lokakuun aikana lähes kaikki kaniporukan pojat muuttivat ulkohäkeistä sisälle kanilaan asumaan. Välillä olen siirtänyt pupuja sisälle jo syyskuunkin puolella, mutta tällä kertaa en muuton suhteen kamalaa kiirettä pitänyt. Yleensä on käynyt niin että kun puput on päässeet sisälle, onkin tullut vielä kaunista säätä ja on harmittanut kun puput eivät päässeet viimeisistä hyvistä ulkoilupäivistä nauttimaan. Muutama kotia etsivä uros vielä ulkona asuu, mutta niillekin pitäisi alkaa sisäpaikkoja rakentelemaan jos eivät uusia koteja piakkoin löydä. Harkinnassa oli kesän aikana purkaa kanilan kaikki vanhat häkit ja rakentaa alusta asti uusiksi, mutta samoilla vahoilla häkeillä kuitenkin mennään (joiltain osin tosin pienin parannuksin). Kanila ei luultavasti ole käytössä enää kuin tämän talven, joten olisi ollut vähän turhaa häkkejä enää sitä varten uusia.

Naaraat sen sijaan jäävät kaikki ulos talveksi. Vanhemmat tytöt asustelevat koiratarhassaan seitsemäntoista tytön laumana ja tämän vuoden poikueista kotiin jääneet seitsemän tyttöä on omana porukkanaan trampoliinitarhassa. Lisäksi on vielä kaksi kaksikkoa ja yksi kolmikko omissa häkeissään, jotka ovat koteja etsiviä kesäkeikoilla olleita tyttöjä. Näiden kohtalo on vielä avoinna sen suhteen, mihin tulevat talveksi muuttamaan jos eivät koteja löydä. Jompaan kumpaan naarasporukkaan tulevat kuitenkin liittymään. Vielä en ole niitä viitsinyt lähteä ryhmäyttämään, koska siinä kuitenkin karvat aina vähän pöllyää. Nyt kun eivät ole välejään joutuneet selvittelemään, on turkit tasaisemmat ja puput edustavamman näköisiä siltä varalta että uudet kodit löytävät.

Kanalan puolelle ei täksi talveksi ole kaneja muuttamassa. Siellähän on tuo vanha kaksikerroksinen häkki ja sen vieressä karsina, jotka on kanien käytössä ollut. Nämä kuitenkin puran lähiaikoina ja tilalle tulee yksi lintuhäkki lisää. Puukoppi josta on ollut kulku ulkotarhaan ja joka oli tyttöporukan asuntona monet vuodet, on sekin saanut uuden käyttötarkoituksen. Ulkotarha on ollut maan tasalla jo keväästä alkaen, sillä alkoi olla jo huonossa kunnossa (olihan sen vanhempi osa ensimmäisiä häkkirakennelmia). Sisätilaa taas asuttaa viiriäiset. Laita jossain kohtaa vielä tarkempaa esittelyä viiriäisten osastosta, mutta osa tirpoista asuu  tehdashäkeissä ja osa vapaana. Voi olla että häkit vielä lähtee kokonaan pois, jos jostain löytyisi vähän uusia viiriäiskanoja joukkoon ja uskaltaisin kaikki yhdistää samaksi isoksi parveksi. Tällä hetkellä kukkoja on sen verran, että sopu ei välttämättä säilyisi jos kaikki yhdessä olisivat.