Sivut

torstai 3. lokakuuta 2019

Ensimmäinen tuomarikoulutuskerta takana


Joskus aiemmin tulikin mainittua, että hain ja pääsin mukaan Suomen Lemmikkikanit ry:n pet-tuomari koulutukseen. Viime sunnuntaina oli sitten vihdoin ensimmäinen koulutuspäivä. Päiviä koulutukseen kuuluu kaikkiaan neljä, sekä lisäksi muutamiin näyttelyihin pitää osallistua sihteerin/assistentin roolissa ja tehdä samalla koearvosteluja. Sinällään koulutus on siis melko yksinkertainen, mutta koulutuspäivät järjestetään harvakseltaan ja koko prosessin kesto on noin vuosi. Eli vielä on matkaa siihen että pet-tuomarin titteli napsahtaa kohdalle.

Tämän ensimmäisen kerran aiheena oli yleiset tuomarointiin liittyvät aiheet, sekä viiden pisteen kohdat (korvat, silmät, hampaat, kynnet, tassut, häntä). Vielä ei siis paljoa mitään uutta ja ihmeellistä tullut opittua, kun näyttelyissä kuitenkin on sen verran tullut käytyä että perusasiat on tiedossa. Nuo viiden pisteen kohdat on myös varsin helpot arvosteltavat, joka monelta varmasti sujuisi hyvin ilman mitään suurempaa opiskeluakin. Tulevilla koulutuskerroilla aiheina tulee olemaan loput arvostelukohdat eli yleiskunto, turkki ja käsiteltävyys. Ne tulevat olemaan vähän mielenkiintoisempia aiheita, sillä eivät oli yhtä selkeitä ja helppoja arvosteltavia kuin vaikka kynsien leikkuun onnistuminen.

Teorian lisäksi koulutuksessa päästiin harjoittelemaan noiden päivän aiheena olleiden viiden pisteen kohtien arvostelua käytännössä. Sitä varten paikalle oli tullut joukko erilaisia kaneja. Toiveena oli että jokainen toisi kanin tai kaneja mukanaan, mutta puolet taisi kuitenkin kanittomina olla paikalla. Itsekään en nyt ainakaan tällä kertaa ketään pupua mukaan napannut, vaikka hyvin tuossa olisi kuljetusboksi mukana kulkenut. Ehkä jollekin seuraavalle kerralle sitten. Voi kyllä olla että omat kanit ei oikein arvosta jos joutuvat kiertämään sylistä syliin useamman ihmisen pyöriteltävänä. 

Koulutettavia pääsi tälle kerralle osallistumaan seitsemän eli kaneja otettiin käsittelyyn sama määrä ja tavoitteena oli että jokainen arvostelisi jokaisen kanin. Vieraita kaneja on aina kiva päästä lähietäisyydeltä näkemään ja koekaniineissa oli monta kivaa tyyppiä. Löytyi mm. hermeliini vauvaa, kääpiöluppaa ja hollantilaista. Joukossa oli myös pienirex, jonka ansiosta pääsin ensimmäistä kertaa rex turkkia taputtelemaan. Rexejä on tullut kyllä näyttelyissä ihailtua, mutta koskaan ei ole silitysetäisyydelle tullut päästyä. Ehdottomasti täytyy itselle vielä joskus samettiturkkinen pupu saada.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)