Sivut

lauantai 26. lokakuuta 2019

Valkoiset sinisilmäiset

Freakshow's Stranger Things "Archie"





Kanilan asukkaisiin kuuluu tällä hetkellä kolme valkoista sinisilmäistä kania. Pojat Archie ja Jekku, sekä Muru neiti. Tämän porukan pojille osui kuvausvuoro tänään. Etenkin Jekkua on ollut tarkoitus kuvata jo pitkään, mutta kesän poika asusteli maapohjalla ja sen ulkonäkö oli myös sen mukainen, sillä Jekku oli kova kaivamaan. Jokainen voi arvata miltä näyttää valkoinen kani joka käyttää päivänsä maan mylläämiseen. Ulkokausi kuitenkin päättyi lopulta ja muutaman viikon sisähäkissä asuttuaan Jekku on ehtinyt kivasti puhdistua. Archie sentään ei kaivelemaan ole päässyt, joten se on pysynyt puhtaana koko lyhyen elämänsä. Sisäkauden alettua poika sai naapurihäkistä vähän pissaruiskeita naamaansa, mutta ne puhdistuivat nopeasti pois, todennäköisesti häkkikaverien ansiosta.

Ulkonäkö näillä kahdella pojalla on varsin samanlainen, hieman leijonaluppaa muistuttava. Jekku ja Archien emo Mysti ovat sisaruksia, joten sukulaisuus tietenkin vaikuttaa siihen että ovat samannäköisiä. Korvat pupuilla on kevyet ja pysyvät hetken aikaa pystyssäkin jos ne pystyyn nostaa. Luppakorvien terveyshaitoista on jonkin verran alettu puhua ja sen vuoksi suosin mahdollisilla luppakorvakasvateilla juuri tälläisiä kevyempiä korvia. Yleisesti painotus kasvatuksessa on pystykorvissa, mutta lupparoduilla luonne on yleensä niin mukava, että varmasti jatkossakin niitä tulee linjoihin lisättyä.

Freakshow's Jackson Jekyll "Jekku"





maanantai 21. lokakuuta 2019

Tuhatjalkaiset uudessa asunnossaan



Muutama päivä sitten tuhatjalkaiset pääsivät muuttamaan uuteen laatikkoon. Mikään huippuiso ei tämä uusikaan asunto ole, mutta kahdelle kuitenkin ihan sopiva. Keväällä hankin tuhatjalkaisia luultavasti lisää, sekä näitä isompia että jotain pienempääkin lajia. Silloin sitten voi taas katsella asumuksia uusiksi.

Tekoköynöksen jätin sisustuksesta pois, kun ei oikein kivasti terraarioon asettunut. Mutta vesikuppi, luola ja toinen tekokasvi löysi paikkansa, kuten myös osa sammaleesta ja matojen vanhastakin asumuksesta löytynyt ruokakuppi. Turvetta pohjalla on reilu kerros ja heti ensimmäisenä yönä madot olivatkin alkaneet jo kaivella kunnon tunneleita. Vanhassa laatikossaan näillä meni myös useampi reitti turpeessa.


Seuraava projekti taitaa olla torakoiden uusi asumus, tarkemmin siis näiden kookkaampien tyyppien. Jättitorakat ovat kasvaneet hyvää vauhtia ja pituutta niillä on nyt 5-6 cm välillä. Torakat kasvavat vähän huomaamatta, sillä nahanvaihdon jälkeen ne syövät välittömästi vanhan nahkansa eikä jälkiä kasvusta siis jää. Toisin kuin vaikka okapiruilla, joiden terraarion pohjalta löytyy aina ne vanhat nahat ja niistä tietää että koko on taas yhtä pykälää suurempi, ellei kasvua muuten satu huomaamaan. Ihan vielä ei torakat täysikasvuisia ole, mutta silti alkaa alkuperäinen boksi olla jo vähän pienehkö viiden porukalle. Jossain kohtaa nämä alkavat toivottavasti lisääntyäkin, eli viimeistään silloin täytyy tilaa olla hyvin tarjolla. Torakoiden sukupuolista en vielä ole varmuuteen päässyt, mutta eiköhän kumpaakin sukupuolta porukassa ole. 

Uusimmat torakkatulokkaat, eli pienemmät argentiinantorakat ovat kotiutuneet hyvin matkahuollossa ensin aikansa pyörittyään. Argentiinalaiset tuntuisivat olevan huomattavasti vähemmän aktiivisia kuin sihisevät versiot. Tykkäävät istuskella piilossa, kun taas jätit ovat paljon esillä ja kiipeilevät laatikon seiniä pitkin. Ei siis ole ihme, että sihisevät torakat on enemmän lemmikkeinä pidettäviä kun argentiinalaiset taas on lähinnä ruokaeläimiä.

Madagaskarin sihisevät torakat

Argentiinantorakoita

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Mitä kanin tatuoinnit kertovat?


Rotukaneilla korvatatuoinnit on suhteellisen yleinen näky, ainakin mikäli kani on asialliselta kasvattajalta peräisin. Myös risteytyksiltä tatuointeja löytyy, kuitenkin paljon vähemmän kuin puhdasrotuisilta. Suositeltavaa olisi kuitenkin tatuoida kaikki kanit, etenkin ne jotka kasvattajalta lähtevät eteenpäin. Tatuointi toimii kanilla tunnistemerkintänä siinä missä mikrosiru koiralla tai korvamerkki lehmällä. Hyvällä tuurilla tatuointien ansiosta kiertoon joutuneen kanin taustat saadaan selvitettyä tai löytökani palautuu takaisin kasvattajalleen/omistajalleen.

Tasaisin väliajoin kaniryhmissä on esillä tapauksia, joissa joku on hankkinut tatuoidun kanin, jonka taustat eivät kuitenkaan ole tiedossa. Miten kanin alkuperää voi siis lähteä selvittämään tatuointien perusteella?

Ensimmäisenä täytyy tietenkin selvittää mitä numeroita korviin on tatuoitu. Koska numerot koostuvat pisteistä, ne eivät aina ole kovin helposti tunnistettavissa. Erimerkkiset tatuointipihdit tekevät myös erilaisia numeroita, joista jotkin voivat olla vähän erikoisen näköisiä. Ajan myötä tatuoinnit voivat haalistua tai kadota osittain tai kokonaan. Jos numerot on hankalasti nähtävillä, voi korvan läpi valaista taskulampulla. Tällöin numerot saattavat näkyä selvemmin.

Oikean korvan tatuointi
Oikeaan korvaan tatuoidaan yleensä vain rotukanit, joskaan risteytyksillekään sitä ei ole kiellettyä laittaa ja niilläkin oikean korvan tatuointeja välillä näkee (mm. omistakin kaneista Saagalla on tatuoinnit molemmissa korvissa, vaikka risteytys onkin). Kun kiertolaiskanilla on oikean korvan tatuointi, sen alkuperä on yleensä selvitettävissä. Joskus helpommin ja joskus hieman vaikeammin. Oikeassa korvassa voi olla tatuoituna kasvattajan jäsennumero (oli kyseessä sitten kaniyhdistyksen tai kaniininkasvattajien jäsen) tai yhdistyksen myöntämä kasvattajanumero. Oikeaan korvaan voidaan tatuoida myös kanin rekisterinumero, mutta yleisimmin kyse on kuitenkin kasvattaja-/jäsennumerosta.

Kaikkein helpointa kanin alkuperä on selvittää silloin, kun tatuointi alkaa F kirjaimella. Tämä tarkoittaa että kasvattaja on (tai on ollut) kaniyhdistyksen hyväksymä kasvattajanimellinen kasvattaja. SKY:n kasvattajalistalla on esillä kunkin kasvattajan käytössä olevat numerot, eli sieltä kannattaa lähteä ensimmäisenä alkuperää selvittämään. Listalla ei ole mm. lopettaneiden kasvattajien numeroita, mutta kyselemällä yleensä selviää nopeasti kenen numerosta on kyse.

Jäsennumeron perusteella on hieman haasteellisempi lähteä alkuperää tutkimaan, niitä kun ei missään ole julkisesti esillä. Varma ei myöskään voi olla minkä yhdistyksen jäsennumero on kyseessä. Jäsennumeron omistajasta kehotetaan monesti kyselemään suoraan yhdistyksiltä, mutta sitä en tiedä miten innokkaasti yhdistykset todellisuudessa tietoja jakelevat. Aina kannattaa toki sitä kautta yrittää ja jälleen myös kun jäsennumeroa jossain kaniryhmässä huutelee, niin sitäkin kautta varmasti lopulta asia selviää.

Vasemman korvan tatuointi
Vasempaan korvaan voidaan tatuoida käytännössä mitä vaan ja pelkästään sen avulla on mahdotonta sanoa keneltä kani on lähtöisin. Vasemmassa korvassa on kanin oma tunnistenumero, jonka kasvattaja antaa oman merkitsemisjärjestelmänsä mukaisesti. Tyylejä on monia, eikä ulkopuolinen voi varmaksi sanoa mitä numerosarja tarkoittaa. Yhdellä kasvattajalla numerot saattavat mennä järjestyksessä (001, 002, 003...) kun taas toisen kasvattajan tatuoinnista voi selvitä enemmänkin tietoja (mm. kanin syntymävuosi ja poikueen numero).

Saman kasvattajan kaneilla on jokaisella oma yksilöllinen numero vasemmassa korvassaan, mutta toisella kasvattajalla saattaa tietenkin olla samoilla numeroilla tatuoituja kaneja. Vasemman korvan tatuointi ei siis ole kovin yksilöllinen, kun katsotaan koko Suomen kanikantaa.

Joskus käy kuitenkin hyvä tuuri ja kasvattaja voi löytyä pelkän vasemman korvan tatuoinninkin perusteella. Erikoisemman värisen kanin kohdalla kasvattaja voi tunnistaa kanin kuvan perusteella ja tatuointi vahvistaa kyseessä olevan kasvatti. Tavanomaisemman värisen kanin kanssa asia voikin olla hankalampi.

tiistai 15. lokakuuta 2019

Reptico tilaus


Tuhatjalkaisille olisi tarkoitus sisustaa jossain kohtaa (=heti kun saan isomman laatikon hommattua) hienompi asunto, jota varten tilasin vähän tarvikkeita Repticosta. Pakettia saikin hetkisen odotella, sillä tilauksia postitellaan ilmeisesti vaan kerran viikossa ja sen jälkeen Matkahuollolla tuntui olevan hankaluuksia saada pakettia toimitettua. Mutta tulipahan lopulta perille.

Tuhatjalkaisia varten tilasin kahta erilaista sammalta (luonnosta kun en viitsi kerätä, ettei mukana tule mitään ylimäräisiä öttiäisiä), luolan, vesikupin ja kaksi tekokasvia. Vielä en tiedä meneekö kasvit kokonaisina tuhisten laatikkoon, sillä vievät jonkin verran tilaa tuollaisinaan. Voi siis olla että niitä leikkelen pienempään muotoon. Nyt kun saisi vielä sen muoviboksin, niin pääsisi suunnittelemaan sisustusta.



Lisäksi paketissa saapui vähän ötököitäkin, tarkemmin jauhomatoja ja argentiinan torakoita. Jauhomatofarmin joskus useampi vuosi sitten jo omistinkin, jonka aloituseläimet otin eläinkauppaharjoittelusta mukaan. Tälle farmille kävi vaan lopulta huonosti, kun hiiri kävi syömässä koko poppoon. Jauhomadot kun asuivat kannettomassa astiassa, eikä niitä päivitäin tullut katsottua. Jos tällä kertaa olisi vähän parempi onni matojen suhteen. Matosia tuli 100g, eli ihan hyvä aloitussetti. Seuraavaksi odotellaan että osa näistä koteloituu ja muuttuu koppakuoriaisiksi, jotta farmi saa jatkoa. Jauhomatoja on kyllä muutenkin ihan kiva kasvatella, mutta päätarkoitus on saada kanoille ja viiriäisille vähän herkkuja talveksi. Tästä määrästä ei vielä raaski matoja tirpoille syöttää, mutta jos määrä tästä lähtee kasvuun on ruokaa tiedossa.

Argentiinan torakoita tuli pieni porukka ja ihan siitä syystä että ovat kivoja otuksia. Ennestäänhän täällä asusteli jo viisi madagaskarin sihisevää torakkaa. Nämä argentiinalaiseteivät kuitenkaan kasva yhtä suuriksi, kuin sihisevät sukulaiset. Pienemmän kokonsa vuoksi argentiinalaisia käytetään paljon ruokaeläiminä matelijoilla yms. Jos tämä porukka innostuu lisääntymän, niin mahdollisesti ylimääräisiä tulee itsekin myytyä ruokaeläinkäyttöön.

Matkahuollon hitauden takia nämä ötökät saivat aika kauan viettää paketissa, mutta onneksi ovat kestäviä otuksia. Jauhomadot tarvitsevat kehittyäkseen ja lisääntyäkseen lämpimät olosuhteet, mutta pysyvät hengissä varsin viileässäkin. Eläinkaupassa myytäviä matoja säilytettiin jääkaapissa (siinä samassa missä eväitäkin...), jotta ne pysyisivät madollisimman pitkään matovaiheessa. Torakoiden taas sanotaan selviävän ydintuhostakin, joten viisi päivää matkahuollon kuljetettavana on niille pikkujuttu.

tiistai 8. lokakuuta 2019

Lisääntyvät kotilot

Reticulatan munia

Marginatan munia
Suurin osa loppukesän aikana kotiutuneista uusista kotiloista on vielä kasvavia, eikä niille ole jälkeläisiä odotettavissa hetkeen. Muutamia aikuisiakin kuitenkin joukkoon mahtuu ja iloisena yllätyksenä kaikki niistä ovat innostuneet munimaan. Kotiloitahan ei voi mitenkään pakottaa lisääntymään, eli niitä kasvattaessa täytyy vaan tarjota sopivat olosuhteet ja toivoa parasta.

Ensimmäisenä munia löytyi akaattipariskunnan terraariosta ja parin viikon jälkeen munista sitten tulikin kasa pieniä akaattivaaveja. Aikuisethan ovat Nigeriasta alkujaan peräisin, eli poikaset tuovat mukavasti uusia geenejä Suomen akaattikantaan. Näin viileään aikaan kotiloiden myynti on haasteellista, sillä postitus ei ole mahdollinen. Poikasista jää kuitenkin jokin määrä talven yli kasvamaan ja keväällä niitä olisi sitten myynnissä.

Seuraavana munia löytyi marginatojen asunnosta. Tästä pariskunnasta kumpikin muni vuorollaan, mutta silti munien määrä jäi vähäiseksi. Achatina suvun (johon mm. akaattikoti kuuluu) kotilot munivat yleensä isoja määriä kerralla ja munien koko vastaa suunnilleen nuppineulan päätä. Sen sijaan Archachatina suvun kotilot munivat pieniä määriä todella isokokoisia munia. Näissä koko alkaa lähennellä pieniä linnunmunia, eli oli aika kiva niitä ensimmäistä kertaa livenä nähdä. Marginatoja on tähän mennessä kuoriutunut neljä, mutta vielä olisi kuoriutumattomiakin munia hautumasa.

Pian marginaton jälkeen olivat camerunensikset munintavuorossa. Näistä ei ole vielä mitään kuoriutunut, joten vielä täytyy odotella ja jännittää onnistuuko lisääntyminen. Camerunensiksia ei Suomessa taida näiden omieni lisäksi pahemmin olla, joten poikaset olisi oikein tervetulleita.

Viimeisempänä eilen löytyi munia reticulatojen terraariosta. Kaikki kolme täysikasvuista retikkaa on samasta poikueesta peräisin, mutta siitä huolimatta haudotan munat ja jätän muutamia poikasia kasvamaan. Osa kotiloharrastajista vastustaa sukusiitosta kotiloilla, mutta kun miettii että esim. kaneilla tämä on ihan ok, niin taitaa aika olemattomat haitat aiheutua sukusiitoksesta aivottomille nilviäisille. Joskus puhuttiin että kotiloilla ongelmia alkaisia esiintyä vasta noin sadan sukusiitetyn sukupolven jälkeen, eli ei tosiaan pahaa tekisi vaikka kotilopuolellakin perhdyttäisiin tarkemmin kasvatusasioihin ja ymmärrettäisiin paremmin mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.

Parin päivän ikäiset marginata poikaset

Akaattikotilon poikanen

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Saaga ja Bianca jälleen vauhdissa

Kesällä kävi ikävästi ja koiratarhan tyttölauma lähti karkuteille. Tämä itsessään ei niin paha juttu ole, tytöt eivät kauas lähde ja ne saa kyllä kiinni ja takaisin tarhaan. Valitettavasti vapaana juosseet tytöt olivat kuitenkin Dexterille liikaa, joka asiasta hermostuneena päätti myös lähteä omatoimiselle aamulenkille. Uros ja seitsemäntoista naarasta samaan aikaan vapaana ei ole niin kovin hyvä juttu, mutta en verran hyvin kuitenkin kävi että vain Saaga ja Bianca lopulta poikasia sai. Huvittavan asiasta tekee vielä se, että samainen kaksikko sai jo alkuvuodesta vahinkopoikueet kun Söpö keksi keinon päästä niiden häkkiin. Jostain syystä ne tuntuvat olevan aina tietyt kanit, joille vahinkopoikueet kasaantuu. Onneksi ei kuitenkaan nämäkään poikaset mitään pahoja olleet, Dexter on erisukuinen kun tytöt ja Saaga sekä Bianca olivat hyvin ehtineet aiemmista poikasista palautua. Vähän toki turhia poikasi kun ei tälläiset poikueet suunnitteilla olleet, mutta tuossa ne menee missä muukin lauma. Ja onhan Bianca toki kertaalleen Dexterin kanssa lisääntynytkin, silloin kylläkin ihan suunnitellusti.

Poikueet syntyivät päivän erolla, elokuun loppupuolella. Ikää tälle porukalle tuli nyt juuri kuusi viikkoa, eli ihan pieniä eivät enää ole vaikka blogissa eivät olekaan vielä esiintyneet.

Saagan poikaset

Saagan poikasissa on kaksi urosta ja yksi naaras (joka esiintyy keskimmäisessä kuvassa). Uroksista valkoinen oli pitkään ihan täysin valkoinen, mutta nyt sille on ilmestynyt silmien ympärille hieman keltaista. Ilmeisesti kyseessä on tuplakuvioinen pupu, eli se on samanaikaisesti sekä valkokorva että perhonen, josta valkovoittoinen väritys johtuu. Megacolon riski poikasella värinsä vuoksi on, eikä se toki tule tästä syystä eteenpäin lähtemään.




Biancan poikaset

Biancalta löytyy kolme tyttöä. Kolmikosta tuo keltamusta perhonen on luonteeltaan samantyyppinen kuin emänsä, eli hyvin ihmisrakas ja sosiaalinen. Voi olla että jää kotiinkin tuolla luonteella, mutta se selviää myöhemmin.




lauantai 5. lokakuuta 2019

Kippoja ja kuppeja


Kotieläintarvikkeesta on muutamia kertoja tullut tavaroita tilailtua, sieltä kun saa mukavasti mm. kanalajuttuja. Alkuviikosta laitoin taas tilausta menemään ja tuttuun tapaan paketti oli parissa päivässä noudettavissa. Tuolla on kyllä tosi nopea toimitus ollut aina kun jotain olen tilannut, eli jos tulee kiireellinen tarve saada kanan ruoka-automaatti niin Kotieläintarvikkeesta ei ainakaan kauaa joudu odottelemaan.

Tämänkertainen paketti sisälsi varusteita viiriäisille ja kaneille. Kaneille tuli iso kasa (peräti 15 kappaletta) sinisiä häkkiin kiinnitettäviä kuppeja. Samoja kuppeja hankin jo pari vuotta sitten, erityisesti talvijuotto ajatellen. Kupit jäivät kuitenkin aika vähäiselle käytölle, sillä niitä ei oikein kanaverkkoon saa kiinni. Viime talvena osalla kaneista oli kuitenkin näitä käytössä kun olivat komppariaidoissa ja osoittautuivat todella käteviksi kupeiksi. Tälle talvelle olisi tarkoituksena saada kaikkiin kanilan häkkeihin samat kupit käyttöön, vaikka se pieniä muutoksia verkkoihin vaatiikin. Kuppien lisäksi kanijuttuja tuli vielä F kirjain Hauptnerin tatuointipihteihin. Itse en F kirjainta tatuoinneissa tarvi, mutta hyvä se on kuitenkin olla kun muidenkin kaneja välillä tulee leimailtua.

Viiriäisille tilasin 50cm pitkän ruokintakaukalon. Tirpoilla on ollut käytössä keväästä asti jo vastaava kaukalo, mutta lyhempänä versiona. Tästä pidemmästä mahtuu paremmin isompikin porukka syömään samaan aikaan. Uusia vesiautomaatteja tuli neljä ja näitäkin löytyy viiruilta jo valmiiksi käytöstä. Ovat hyviksi todettuja, joten tilasin niitä lisää. Uutena juttuna kokeiluun tuli isompi ja erilainen vesiautomaatti (tuo punainen ufo kuvan vasemmassa laidassa). Tähän malliin kiinnitetään vedellä täytetty muovipullo keskelle, josta vesi sitten valuu alaosaan. Sopivaa pulloa ei kuitenkaan vielä ollut valmiina, joten käytännössä on kokeilematta miten automaatti toimii.

torstai 3. lokakuuta 2019

Ensimmäinen tuomarikoulutuskerta takana


Joskus aiemmin tulikin mainittua, että hain ja pääsin mukaan Suomen Lemmikkikanit ry:n pet-tuomari koulutukseen. Viime sunnuntaina oli sitten vihdoin ensimmäinen koulutuspäivä. Päiviä koulutukseen kuuluu kaikkiaan neljä, sekä lisäksi muutamiin näyttelyihin pitää osallistua sihteerin/assistentin roolissa ja tehdä samalla koearvosteluja. Sinällään koulutus on siis melko yksinkertainen, mutta koulutuspäivät järjestetään harvakseltaan ja koko prosessin kesto on noin vuosi. Eli vielä on matkaa siihen että pet-tuomarin titteli napsahtaa kohdalle.

Tämän ensimmäisen kerran aiheena oli yleiset tuomarointiin liittyvät aiheet, sekä viiden pisteen kohdat (korvat, silmät, hampaat, kynnet, tassut, häntä). Vielä ei siis paljoa mitään uutta ja ihmeellistä tullut opittua, kun näyttelyissä kuitenkin on sen verran tullut käytyä että perusasiat on tiedossa. Nuo viiden pisteen kohdat on myös varsin helpot arvosteltavat, joka monelta varmasti sujuisi hyvin ilman mitään suurempaa opiskeluakin. Tulevilla koulutuskerroilla aiheina tulee olemaan loput arvostelukohdat eli yleiskunto, turkki ja käsiteltävyys. Ne tulevat olemaan vähän mielenkiintoisempia aiheita, sillä eivät oli yhtä selkeitä ja helppoja arvosteltavia kuin vaikka kynsien leikkuun onnistuminen.

Teorian lisäksi koulutuksessa päästiin harjoittelemaan noiden päivän aiheena olleiden viiden pisteen kohtien arvostelua käytännössä. Sitä varten paikalle oli tullut joukko erilaisia kaneja. Toiveena oli että jokainen toisi kanin tai kaneja mukanaan, mutta puolet taisi kuitenkin kanittomina olla paikalla. Itsekään en nyt ainakaan tällä kertaa ketään pupua mukaan napannut, vaikka hyvin tuossa olisi kuljetusboksi mukana kulkenut. Ehkä jollekin seuraavalle kerralle sitten. Voi kyllä olla että omat kanit ei oikein arvosta jos joutuvat kiertämään sylistä syliin useamman ihmisen pyöriteltävänä. 

Koulutettavia pääsi tälle kerralle osallistumaan seitsemän eli kaneja otettiin käsittelyyn sama määrä ja tavoitteena oli että jokainen arvostelisi jokaisen kanin. Vieraita kaneja on aina kiva päästä lähietäisyydeltä näkemään ja koekaniineissa oli monta kivaa tyyppiä. Löytyi mm. hermeliini vauvaa, kääpiöluppaa ja hollantilaista. Joukossa oli myös pienirex, jonka ansiosta pääsin ensimmäistä kertaa rex turkkia taputtelemaan. Rexejä on tullut kyllä näyttelyissä ihailtua, mutta koskaan ei ole silitysetäisyydelle tullut päästyä. Ehdottomasti täytyy itselle vielä joskus samettiturkkinen pupu saada.