Sivut

tiistai 10. syyskuuta 2019

Kanilassa asuneita (osa 2)

Loppuvuodesta 2016 julkaisin postauksen, jossa oli juttua niistä kanilassa asuneista kaneista, jotka olivat muuttaneet muualle tai menehtyneet. Tuosta postauksesta on jo melkein kolme vuotta aikaa, joten sen jälkeen on monta kania lisää matkannut uusiin koteihin tai paremmille porkkanamaille. Ajattelinkin nyt jatkaa tästä aiheesta ja kirjoittaa niistä kaneista, joiden kanssa yhteinen matka päättyi vuoden 2017 aikana. Myöhemmin varmasti jatkan vielä lisääkin ja esittelen myös vuosina 2018 ja 2019 lähteneet töpöhännät.


Rääsy
Rääsy syntyi maaliskuussa 2016 Jättiksen kymmenpäiseen poikueeseen. Isoissa poikueissa jää usein joku vähemmälle maidolle ja tässä poikueessa se rooli osui Rääsyn kohdalle. Jo parin viikon iässä se oli paljon muita pienempi, eikä missään kohtaa saanut sisaruksiaan kasvussa kiinni. Vaikka Rääsy olikin pienikokoinen, se oli hyvin pirteä eikä ollut myöskään mitenkään erityisen luiseva, kuten muista jälkeen jääneet poikaset helposti ovat. Siitä huolimatta olin varma että poika vielä jossakin kohtaa löytyisi kuolleena. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan aamu toisensa jälkeen Rääsy loikki reippaana vastaan muiden poikasten mukana. Koska tälläistä poikasta ei voinut kellekään myydä, tuppasin sen kesäksi siskoni luo asumaan, jolle meni myös toinen poikanen kesäpupuiksi. Tältä reissulta palatessaan Rääsy oli saanut jo mukavasti kokoa lisää. Palattuaan Rääsy siirtyi asumaan Wellun kaveriksi ja sopuisasti kavereina nämä kaksi urosta asuivatkin ihan loppuun asti. Alkuvuodesta 2017 aloin etsiä Rääsylle uutta kotia, sillä pojasta oli kehittynyt sen verran komea ja hyväkuntoinen ettei estettä myynnille enää ollut. Pojalle löytyikin kiva koti marjatilalta, missä pari kanikaveriakin oli odottamassa.


Daisy
Myös Daisy oli vuoden 2016 kasvatteja, peräisin Wendyn poikueesta. Poikueeseen syntyi kaksi poikaa ja vain tämä yksi tyttö, joten heti oli selvää että Daisy jäisi kotiin sukua jatkamaan. Todella kivan näköinen jänö Daisystä kehittyikin ja alkuvuodesta 2017 oli suunnitelmissa saada siitä poikue maailmaan. Tämä suunnitelma oli vaan harmillisen yksipuolinen, eikä Daisy ollut ollenkaan sitä mieltä että poikasia haluaisi. Useat astutusyrityksen johti lopulta vaan siihen, että Daisy pakeni aina minut nähdessään. Jos tyttö oli pihaton sisätilassa se juoksi ulos ja ulkoa taas vastaavasti sisään. Lopulta kyllästyin enää yrittämään ja koska Daisyn poikue ei ollut kasvatuksen kannalta huipputärkeä, luovuin poikashaaveista ja aloin etsiä neidille uutta kotia. Alkukeväästä Daisy matkasi pitkän matkan uuteen kotiin, jossa sen kanssa oli tarkoitus jatkaa poikueen yrittämistä. Ja siellähän tyttö sitten tietenkin oli heti sitä mieltä että ihan kiva ajatushan se poikue sittenkin on ja sai kuin saikin vauvoja.


Aada
2014 innostuin jättikaneista ja niitä saapui kanilaan useampia, Aada mukaan lukien. Ranskistyttö oli jo tullessaan ihanan muhkea ja hieno iso rankis siitä sitten kasvoikin. Töpö siltä jossakin kohtaa yllättäen katosi, enkä edelleenkään tiedä mitä ihmettä silloin oli tapahtunut. Yhtenä päivänä vain huomasin Aadan makoillessa, että nyt kyllä jotain oleellista puuttuu. Kadonnutta häntää ei koskaan kuitenkaan löytynyt. Aadan ollessa vuoden ikäinen, astutin sen ensimmäistä kertaa puhtaat ranskislapset toiveena. Tämä poikue ei kuitenkaan onnitunut, sillä Aada synnytti poikaset keskelle tarhaa ilman pesää ja kun poikaset siirsin vähän matkana päähän suojaisempaan paikkaan, ei tyttö niitä ilmeisesti enää hoitanut. Vuotta myöhemmin oli uuden yrityksen aika ja sen myötä kanilaan syntyi ensimmäinen ja samalla myös viimeinen puhdas rankanluppapoikue. 2017 päätin astuttaa Aadan vielä kertaalleen, tällä kertaa jättiristeytys Söpöllä. Poikue onnistui jälleen hyvin, mutta vain viikko synnytyksestä Aada menehtyi tuntemattomasta syystä. Epäselväksi jäi oliko kyseessä jokin synnytykseen liittyvä juttu vai jotain ihan muuta. Puolet poikasista oneksi selvisi ihmisten hoidossa.


Limona
Limona tuskin esittelyä edes kaipaisi, sillä se oli yksi ensimmäisistä kaneistani ja myös tärkeä kantakani kasvatuksessa. Tämä paperiton kääpiöluppa liittyi joukkoon loppukesästä 2011, yhdessä Luna hermeliinin kanssa. Kaksikko hankittiin eläikaupasta, mutta ne olivat kauppiaan omia kasvatteja. Näiden jälkeen ei olekaan tullut eläinkaupasta kaneja hankittua eli ainakin toistaiseksi ovat ainoat eläinkauppahankinnat. Limona oli luonteeltaan ja olemuksentaan tyypillinen kääpiöluppa, rauhallinen ja ehkä tietyllä tapaa vähän tylsäkin kani. Poikasia lupparouva rakasti erityisesti. Omia poikueita se sai kolme, mutta lisäksi se osallistui lukuisten muiden laumaan syntyneiden poikasten hoitoon. Tuttu näky olikin Limona keskellä poikaskasaa, yleensä vielä korvat levitettyinä poikasten päälle. Vaikka Limona yleisesti olikin ystävällinen muita kaneja kohtaan, se kuitenkin piti lauman johtajanpaikan itsellään lähes loppuun asti. Limona pysyi pullean hyväkuntoisena aina alkuvuoteen 2017 saakka, jolloin sen yleiskunto alkoi hiljalleen heikentyä ja luppa alkoi muutenkin selvästi vanhentua. Toukokuussa kani sitten lähti paremmille porkkanamaille, vain muutama viikko ennen kuin se olisi täyttänyt kuusi vuotta.


Bumba
Suloinen harmaa poikapupu syntyi keväällä 2014, Rumban toiseen poikueeseen. Väriltään Bumba oli hieman epätyypillinen isabella, sillä se oli pitkälti tasaisen harmaa ilman kunnollista huntua. Erikoisen värinsä ja ihanan luonteensa vuoksi poika valikoitui jäämään kotiin. Nimi pojalle tuli vanhempien nimien (Rumba ja Bamse) yhdistelmästä. Isänä Bumba pääsi toimimaan 2016, kun se sai kunnian olla Hallan sulhanen. Tämä oli ensimmäinen kanilaan syntynyt kasvatti x kasvatti yhdistelmä, mikäli ei oteta yhtä aiempaa epäonnistunutta poikuetta huomioon. Vaikka Bumba olikin todella kiva kani, aloin jo tuon poikueen jälkeen miettiä olisiko sosiaalisen pojan parempi päästä pienempään kanilaan, jossa se saisi enemmän huomiota osakseen. Hiljaisesti sille jo uutta kotia etsiskelinkin, mutta sitten jätin myyntiaikeet kuitenkin hetkeksi unohduksiin. 2017 aloin etsiskellä kotia uudelleen ja kesällä poika pääsikin sitten muualle muuttamaan, kotiin jossa oli ennestään vain yksi kani. Myöhemmin Bumba pääsi toimimaan isänäkin vielä uudemman kerran.


Siiri
Siiri oli kaunis kanityttö, joka syntyi kesällä 2016 Paskis x Fiona poikueeseen. Poikue oli kovasti odotettu, sillä vuotta aiemmin syntyneelle vastaavalle poikueelle iski jokin mystinen tauti, joka vei koko poikueen parissa päivässä mennessään. Yhdistelmästä oli odotuksena saada kivarakenteisia kaneja ja onneksi tämä toinen yritys sitten onnistuikin. Loppukesästä kanilaan saapui nuori tyttö Saaga ja kun kanikaveria vailla sattui kaksi neitiä olemaan, yhdistin nämä kaksi samaan häkkiin asumaan. Ylimpiä ystäviä ei tytöistä koskaan tullut, mutta ne elelivät kuitenkin sopuisasti yhdessä ennen kuin vuoden 2017 poikaskuviot laittoivat asumisjärjestelyitä uusiksi. Siiri osoittautui jälleen niiksi kaneiksi, joita on hankalampi astuttaa. Lopulta tyttö tuli kuitenkin tiineksi ja sai keväällä hyvän kokoisen poikueen. Koska kaikkia kasvatuksessa olevia kaneja ei voi itselle loppuelämäksi jättää, päätin etsiä Siirille uuden kodin jonne se voisi muuttaa yhdessä naaraspoikasensa kanssa. Poikasten tultua luovutusikään Siiri matkasi siis maailmalle yhdessä tyttönsä kanssa.


Helmeri
Aina välillä kasvatukseen tarvitaan uutta verta ja myynti-ilmoituksia selaillessa silmiin osui nuori Helmeri. Hieman epäilytti haluanko kanin jossa on 3/4 hermeliiniä, mutta poika vaikutti muuten niin lupaavalta, että tammikuussa 2016 se liittyi joukkoon. Poika oli syntynyt edellisenä syksynä, eli tullessaan se oli vielä kasvava nuori. Alussa Helmerin ulkonäössä oli vähän kääpiöjänismäinen vivahde, mutta kasvaessaan se alkoi saada hermeliinin piirteitä. Kesällä astutin Murun Helmerillä ja tuloksena oli kolme poikasta, joista yksi menehtyi jo pesäpoikasena. Kaksi jäljelle jäänyttä olivat harmillisesti uroksia, enkä niistä jättänyt kumpaakaan kotiin kun urokselle ei tarvetta ollut. Suunnitelmissa oli käyttää Helmeriä kasvatukseen vielä myöhemminkin, mutta sitä ei koskaan ehtinyt tapahtua. Kesällä 2017 huomasin yhtenä aamuna Helmerin puuttuvan häkistään. Näitä aina välillä sattuu, sillä milloin kukakin löytää häkistä heikon kohdan ja lähtee kohti vapautta. Karkulaiset löytyy kuitenkin aina lähistöltä, josta ne on helppo napata kiinni. Helmeriä ei kuitenkaan koskaan löytynyt, enkä edelleenkään tiedä mitä sille tapahtui. Luultavasti poika joutui kuitenkin jonkin paikalle osuneen pedon kynsiin, sillä tuskin poika olisi muiden kanien luota lähtenyt lopulliselle karkumatkalle.


Misty
Bumban kohdalla mainitsin ensimmäisen kasvatti x kasvatti yhdistelmästä syntyneen poikueen ja Misty oli peräisin juuri tästä. Kesän 2016 se vietti yhdessä Myrtti siskonsa kanssa Nurmijärvellä kesäkaneina, eli tyttönen pääsi jo nuorena matkustelemaan vähän pidemmälle. Palattuaan kumpikin tytöistä jäi itselle, ajatuksena käyttää näitä hienoja tyttöjä vielä myöhemmin kasvatuksessa. Alkukeväästä 2017 Misty sai poikueensa, josta eloon jäi kolme kaunista pupulasta. Myöhemmin keväällä ylimääräisten poikasten lähdettyä maailmalle, liittyi Misty kotiin jääneen tyttärensä kanssa Saagan ja sen poikasten seuraan (Saaga oli tässä kohtaa muuttanut poikasten takia erilleen Siiristä). Tämä porukka asusteli yhdessä kesän yli, jolloin aloin miettiä Mistyn myymistä. Toisaalta olisin halunnut pitää sen itsellä, Misty kun oli hyvin kaunis ja mukava kani. Välit Saagaan muuttuivat kuitenkin vähän rauhattomiksi, enkä vielä tiennyt miten tulisin tyttöjä asuttamaan tulevana talvena. Misty alkoi siis pohdintojen jälkeen etsiä uutta kotia ja mukava paikka sille sitten löytyikin.


Rolle
Limonan tavoin Rolle kuului ensimmäisiin kaneihin, joka ehti olla mukana monessa. Luonteensa puolesta Rolle oli parhaita kohtaamiani kaneja, joten oli hieno juttu että tälläinen helmi eksyi kanilaan jo heti alussa. Rolle on useiden kanilaan syntyneiden poikueiden taustala, eli jonkinlaiseksi kantaurokseksi sitä voisi kutsua. Nuorena Rolle ehti toimia kolmesti isänä ja viimeisenä elinvuotenaan se aiheutti yhden vahinkopoikueen. Tästä en niin kovin innoissani ollut, mutta toisaalta ihan kiva että Rolle ehti vielä viimeisen poikueen jättää ennen kuolemaansa. Rollelle kävin kuten Limonalle ja silläkin alkoi kunto heikentyä vanhenemisen myötä. Syyskuussa 2017 Rolle pappa löytyi paremmille porkkanamaille matkanneena. Elinaikanaan Rolle ehti asustella yhdesä monen nuoren uroksen kaverina ja myös viimeisinä aikoinaan sillä oli nuori Dobby poika kaverinaan.


Rasmus
Rasmus syntyi loppukesästä 2016 Hilla x Bamse poikueeseen. Teetin poikueen koska se oli mukavan erisukuinen moniin kanilan kaneihin verrattuna ja jo aika varhaisessa vaiheessa suunnitelmana oli jättää kotiin yksi uros kasvamaan Siirin tulevaksi sulhaseksi. Värinsä suhteen Rasmus oli poikueen uroksista parhaiten suunnitelmiin sopiva ja koska se oli muutenkin hyväluonteinen kani, osui valinta siihen. Rasmus oli jälleen ihana pikkukani, mutta sen kanssa tiesin oikeastaan aina ettei poika tulisi pysyvästi itselle jäämään. Kun poika oli päässyt toimimaan Siirin poikueen isänä, aloin katsella sille uutta kotia. Kovin suurta kiinnostusta Rasmus ei herättänyt, olihan se ulkonäöltään aika peruspupu. Lokakuussa 2017 Rasmukselle lopulta löytyi koti, jonne se muutti näyttelyreissun yhteydessä. Uudessa kodissa Rasmus pääsi vielä uudelleenkin toimimaan isänä, joka tälle komealle pojalle sopikin hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)