Sivut

lauantai 28. syyskuuta 2019

Gustus ja Jax

Freakshow's Gustus "Gustus"




Isolla osalla kanilan aikuisista kaneista on parhaillaan raju karvanlähtö meneillään, joten vaikka aikuisiakin olisi välillä kiva kuvailla, täytyy vielä muutama viikko odottaa ennen kuin ovat riittävän edustavassa kunnossa siihen hommaan. Pari sopivaa poikaa löytyi kuitenkin tänään kuvauspöydälle. Gustus ei vielä ole kunnollista karvanvaihtoa aloittanut ja Jaxilla se alkaa olla jo loppusuoralla. Takapäässä menee vielä raja, mutta sen saa kätevästi pois äkyvistä, kun kuvaa kania vain edestäpäin. Kunhan muillakin alkaa olla uudet talviturkit päällä, täytyisi pitää tehokas kuvailupäivä. Etenkin monia viime vuoden kasvatteja (joihin nämäkin kaksi kuuluvat) on tullut kuvattua hyvin vähän, joten niiden ainakin olisi aika päästä kameran eteen.

Freakshow's Apocalypse Now "Jax"




keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Huppari Waldogsilta


Vähän aikaa sitten posti toi mukanaan uuden hupparin, jonka tilasin Waldogsilta. Mikäli Waldogs ei ole ennestään tuttu, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Tarjolla on paljon hauskoja vaatteita ja vähän muitakin juttuja eläinaiheisilla printeillä. Erityisesti koiraihmisille löytyy runsaasti aiheeseen liittyvää valikoimaa, mutta myös muut eläimet on huomioitu. Vaatteet tulevat pääasiassa Spreadshirtin kautta, josta olenkin aiemminkin vaatteita tilaillut itse suunnitelluilla teksteillä. Hinnat ovat toki kalliimmat Waldogs printeillä kun itse tehdyillä, haluaahan suunnittelija tietenkin vähän palkkaakin työstään. Tämä tilaamani huppari on "Naisten Girlie svetaritakki premium" ja tosi kivan mallinen. Ajattelinkin suunnitella ja tilata tähän samaan malliin vielä jonkun kivan kanilan nimellä varustetun printin.

Ei koira-aiheiset Waldogs printit löytyy Muumau nimen alta. Aiheita on kissasta käärmeeseen, eli jokaiselle jotakin. Kaniosiossa on paljon kaikenlaista hauskaa ja sieltä varmasti jossain kohtaa jotain tilaankin. Silkkikanan kuvat on myös hauskoja, joten ehkä joku silläkin printillä varustettu vaate vielä tänne eksyy.

Yksi lempparijuttuni Waldogsin valikoimassa on urheilutrikoot, joissa on tarjolla montaa erilaista mistä valita. Niiden joukossa on useampikin tosi kiva kuosi, mutta hinnaltaan ovat harmillisesti sen verran kalliita etten ainakaan vielä ole raaskinut mitään tilata. Mutta ehkä vielä joskus!

tiistai 24. syyskuuta 2019

Kaksi valkokorvaa ja yksi normaalikorvainen







Halman keväällisestä poikueesta asuu kotona vielä kolme urosta (sekä tietenkin jokunen aika sitten kesäkodista palautunut April). Nämä pojat ovat kasvaneet vähän hitaan puoleisesti, joten kotien etsinnällä en ole kiirettä pitänyt ja saivat kesän yli kasvaa rauhassa. Normaaliväriselle olisi mahdollisesti koti tiedossa ja jos valkokorvatkin vielä ennen talvea uusiin koteihin pääsisi. 

Kolmikko on tullut edelleen sopuisasti toimeen keskenään ja neljäntenä porukassa on vielä näiden isä Gustus. Muuten on neljän pojan yhteiselo sujunut hyvin, mutta satunnaista poikiensa päälle ruikkimista Gustus tuntuu harrastavan. Kuvissa voikin nähdä muutamat pissaläikät pupujen korvissa. Eipä ruikinta onneksi kuitenkaan haitallista ole, niin kauan kun pojat eivät tuon enempää sotkeennu.

maanantai 23. syyskuuta 2019

Viimeiset kesäpuput kotona





Sunnuntaina kotiin palasi viimeiset kesäpuput tältä erää. Useamman muun kesäpupun tavoin nämäkin tytöt on Lupan poikueesta, virallisila nimiltään Freakshow's Calypso ja Freakshow's Candycane. Luonteeltaan ovat kesyjä ja sosiaalisia, kuten muukin poikue. Tämä Lupan poikue vaikuttaisi olevan hyvin onnistunut poikue, sillä näiden luonteista on tullut kesäkodeista paljon kiitosta. Näiden kahden kesäkodissa on ollut täältä kaneja jo kolmena aiempanakin vuonna ja nämä olivat kuulemma kaikkein ihanimmat luonteeltaan siellä olleista kaneista. Luonteiden lisäksi tykkään myös poikueen kanien ulkonäöstä. Rakenne on kiva ja värityksissä oli myös hauskoja erikoisempia yksilöitä. Poikueestahan jätin heti alussa kotiin kaksi tyttöä Nellen (Freakshow's Chanelle) ja Kromin (Freakshow's Chronicle). Tuo ensimmäisten kuvien vaalea pupu oli myös vähän harkinnassa pitää pysyvästi itselle ja edelleen vähän mietin viitsiikö sitä myydä vai pitäisikö tyttö jättää kotiin. Poikasena pupu oli vähän ruipelo (tämä oli muuten se poikanen, joka kasvoi Saagan ja Biancan pesässä), mutta kesän aikana siitä on kasvanut iso ja komealihaksinen. Väriltäänkin olisi vähän erikoisempi, on nimittäin ruskeasiamsoopeli white valkokorva.

lauantai 21. syyskuuta 2019

Päivitystä tatuointipihteihin


Maailmalle lähtevät kaninpoikaset on monestakin syystä hyvä tatuoida ja sitä varten ostin syksyllä 2015 ensimmäiset Hauptner merkkiset tatuointipihdit. Pihdit olivat todella vähän käytetyt, lähes uudet, mutta huonona puolena niiden mukana tuli vain yksi kokonainen numerosarja sekä lisänä vielä numerot 1-4. Loppuvuodesta vastaan tuli myynti-ilmoitus toisista pihdeistä ja koska niihin sisältyi neljä numerosarjaa, päätin ne ostaa. Näiden pihtien merkki oli Ketchum eli olivat hieman erilaiset kuin nuo ensimmäiset. Lisäksi ne olivat vanhemmat ja paljon käytössä olleet, mutta kuitenkin edelleen hyvin toimivat. Alunperin tarkoitus oli myydä nuo ensimmäisenä hankitut Hauptnerit pois, mutta kun kumpiakin pihtejä tuli käytössä enemmän testailtua huomasin että Hauptnerit oli näistä kahdesta paremmat käyttää. Kooltaan ne ovat pienemmät ja kevyemmät, sekä niissä on terävät ja pitkäpiikkiset numerolaatat, jotka ovat kanille vähemmän kivuliaat kuin Ketchumin tylpemmät numerot. Lopulta en siis viitsinytkään pihtejä myydä vaan jätin molemmat itselle.

Omat kanit olen tatuoinut kokonaan noilla Ketchumin pihdeillä. Vaikka aluksi ajattelin että laatat eivät riittäisi kovin järjestelmällisiin numerosarjoihin, niin yllättäen ongelmia ei ole juuri ollut. Ensimmäiset kolme vuotta tatuoin tyylillä poikueen numero + poikasen numero. Eli jos poikue oli 25. kanilaan syntynyt ja poikanen poikueen 3. poikanen, sai se korvaansa numeron 253. Tänä vuonna olen käyttänyt numerolla yhdeksän (viittaa syntymävuoteen) alkavia numeroita, jonka jälkeen tulevat numerot kertoo monesko tänä vuonna syntynyt poikanen on kyseessä. Eli numerot ovat tyyliä 901, 902, 903... Tarvittaessa olen hypännyt niistä numeroista yli, joihin laatat eivät ole riittäneet. Näitä numeroita oli kuitenkin yllättävän vähän.

Vaikka tälläkin numerolaattojen määrällä olen selvinnyt, niin ainahan helpottaisi jos niitä olisi enemmän. Ikävä juttu on vaan se, että yksi numerosarja (eli numerot 0-9) maksaa uutena noin 70€. Eli ei mikään halpa setti, kun kyseessä kuitenkin vain kymmenen pientä metallinpalaa. Tästä syystä olikin ihan pakko ostaa kolmannet tatuointipihdit, kun sellaiset sattui pari viikkoa sitten vastaan tulemaan. Nämä kuvassakin esiintyvät pihdit on siis samanlaiset kuin nuo ennestään omistamani Hauptnerin pihdit. Uusien pihtien mukana tuli kaksi numerosarjaa eli nyt löytyy yhteensä kolme täyttä sarjaa ja lisäksi vielä numerot 1-4. Ehkä vielä joskus tulee ostettua loput kuusi numeroa, niin saisi neljännenkin sarjan täyteen. F kirjain täytyy laittaa myös tilaukseen. Itse en sitä tarvitse, mutta kun välillä muidenkin kaneja tulee tatuoitua niin tarvetta voi sen myötä ilmetä. Kahdet samanlaiset pihdit on todella hyvät olla olemassa, sillä niillä saa kätevästi tatuoitua sellaisia kaneja joille tulee leimat kumpaankin korvaan. Ei tarvi niin paljon vaihdella numerolaattoja, kun toisissa pihdeissä saa olla kokoajan oikean korvan numero ja toisiin sitten vaihtelee vasemman korvan numeroa.

Näiden uusien pihtien myötä Ketchumin pihdit alkavat etsiä itselleen uutta paikkaa. Tulen mainostelemaan niitä tarkemmin Facebookin puolella, mutta jos tätä sattuu joku pihtejä kaipaava lukemaan, niin sähköpostilla saa toki kysellä! Hintapyyntö pihdeillä on se perinteinen 100€, ja lisänä sitten mahdolliset postikulut päälle. Sisältävät tosiaan neljä numerosarjaa (yhdestä sarjasta tosin on numero 5 kadonnut) ja kasan kirjaimia. Mukaan saa myös avatun, vähän käytetyn mustetuubin jos haluaa.

Tämä setti myytävänä!

torstai 19. syyskuuta 2019

Linkkaa eläinblogisi!


Eläinaiheiset blogit tuntuvat olevan nykyään harvassa, mutta kokeillaan josko niitä kuitenkin vielä löytyisi! Kommenttikenttään saa siis laittaa linkkiä, mikäli sinulla sattuu eläinblogi olemaan. Sen tarkemmin aiheella ei ole väliä, eli päätähtinä voi olla koirat, hevoset, kanit tai mikä tahansa muu eläin. Mikäli linkkauksia tulee useampia, teen niistä myöhemmin postauksen, jossa blogeja esittelen. Mahdollisen esittelypostauksen yhteydessä tulen käyttämään blogien bannereita kuvituksena, eli linkkaamalla blogisi annat samalla luvan käyttää banneria.

maanantai 16. syyskuuta 2019

Melkein viimeiset

Kotiin on palautunut jälleen lisää kesäkaneja. Viikonloppuna takaisin tulee vielä viimeinen kaksikko ja sitten onkin kaikki kesälainassa olleet taas takaisin kotona. Muutama kesäpupu on jo ehtinyt paluunsa jälkeen lähteä eteenpäin kohti pysyvää kotia, mutta vielä löytyy niitäkin jotka vasta etsivät loppuelämän kotejaan. Ihan kaikki ei kuitenkaan ole maailmalle lähdössä, vaan muutama tyttönen jää ihan pysyvästikin itselle.










Nämä viimeisimpinä palautuneet kolme tyttöä ovat kaikki Lupan poikueesta, josta moni kesäkoteihin muutti. Ensimmäisenä kuvissa esiintyy ruskeasoopeli pystykorva, joka kesäkodissa sai nimen Nöpö. Tämä tyttönen oli ihan yksinään kesäpupuna ja olikin muuttunut hyvin sosiaaliseksi kesän aikana. Täällä Nöpö asui aluksi yksinään, mutta muutama päivä sitten yhdistin sen Lucyn ja Aprilin kanssa samaan häkkiin asumaan. Kolmikolla on ihan hyvin lähtenyt yhteielo sujumaan.

Seuraavat kaksi pupua olivat yhdessä kesäloman vietossa ja saivat nimet Ciara ja Clara. Näiden emä Luppa oli samaisessa perheessä viime vuonna kesäpupuna. Tämäkin kaksikko on kivan kesyjä ja sosiaalisia. Madagaskar värinen kaveri on kuvioltaan aika erikoinen, sillä se on valkokorva ilman valkoisia korvia. Geneettisesti se on siis valkokorva, vaikka ulkonäöllisesti muistuttaakin enemmän viittakuviota.

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Kanaparven kokoonpano









Kanalassa asustelee tällä hetkellä 21 kanaa ja kukkoa, joista lähes kaikki ulkoilevat päivät pihassa vapaana. Ainoastaan kolme nuorinta silkkiä elelevät turvallisuussyistä vielä sisälle suljettuina. Vaikka kanoja voikin pitää yhdessä vapaana, eivät ne mikään yksi iso parvi ole, vaan ovat jakautuneet muutamaan pienempään ryhmään. Vanhemmat kanat ovat omana porukkanaan, tämän kevään nuoriso omanaan ja isot silkit vielä kolmantena ryhmänä. Lisäksi on sitten vielä kalkkuna, joka vaihtelee sujuvasti porukkaa tarpeen mukaan. Kalkkunoitahan on tosiaan enää vain yksi jäljellä, sillä toinen niistä katosi yllättäen ennen juhannusta. Katoaminen tapahtui päivällä muutaman tunnin aikana, eikä ole tiedossa mikä kalkkunan vei mennessään. Erikoista olisi että esim. kettu nappaisi keskellä päivää pihan suurimman ja vihaisimman linnun. Jäljelle jäänyt kalkkuna on pärjäillyt hyvin yksinäänkin, mutta tarkoitus on kyllä hommata sille vielä uusi kaveri.

Vanhempien kanojen joukkoon kuuluu yhdeksän kanaa ja pääkukko. Näistä kukko ja kolme kanaa on niitä ihan alkuperäisiä, muutama vuosi sitten tänne muuttaneita tyyppejä. Loput kuusi kanaa on viime kesänä haudottuja. Haudonnoistahan tuli myös kaksi kukkoa, joista toinen löysi oman parven jo alkuvuodesta. Myös toisella kukolla kävi hyvä tuuri, sillä sillekin löytyi vähän aikaa sitten ottaja ja kukko pääsi muuttamaan omaan parveen. Muuten kukolla olisi ollut vähän ikävämmät tulevaisuuden näkymät tiedossa, kukkoja kun ei kovin montaa voi parvessa pitää. Tässä porukassa kaikki on maatiaisia, lukuun ottamatta tietenkin Guntheria, joka on jokin tehokana. Maatiaisissa on useampaa eri kantaa. Kukko on hämäläinen, vanhimmat kanat tyrnäväläisiä ja nuoremmat piikkiöläisiä.

Keväällä kuoriutuneet nuoret viihtyvät vielä omana ryhmänään, mutta pian kanat aloittavat muninnan ja siinä kohtaa alkavat sulautua muuhun parveen. Nuorisoryhmä koostuu neljästä kanasta ja yhdestä kukosta, jotka ovat piikkiöläistä kantaa. Näitähän oli alkujaan se kuusi, mutta yksi nuorista sairastui kesällä ja menehtyi nopeasti oltuaan vain päivän ajan normaalista poikkeava. Nuorisoporukan kukko on väriltään hieno harmaansävyinen ja se on ainakin näillä näkymin jäämässä omaan parveen kakkoskukoksi.

Kolme mustaa silkkiä liikkuu kolmen koplana, eivätkä ne oikein tunnu maatiaisista välittävän, kuten eivät myöskään maatiaiset niistä. Yksi silkeistä kiekuu ja on siis varma kukko, mutta kahden muun sukupuoli on vielä epäselvä. Silkkikukot eivät onneksi ole kovin vihamielisiä toisiaan kohtaan, eli luultavasti sopu säilyy vaikka kukkoja olisi useampikin. Talveksi viimeistään on tarkoituksena yhdistää kaikki silkit samaan ryhmään, nyt kun ovat vielä olleet isommat ja pienemmät erillään. Silkkikanat ovat todella innokkaita hautomaan, eli jos näiden kuuden joukossa kanojakin on, niin niiden hautomia tipuja on varmasti tiedossa viimeistään ensi kesänä.

tiistai 10. syyskuuta 2019

Kanilassa asuneita (osa 2)

Loppuvuodesta 2016 julkaisin postauksen, jossa oli juttua niistä kanilassa asuneista kaneista, jotka olivat muuttaneet muualle tai menehtyneet. Tuosta postauksesta on jo melkein kolme vuotta aikaa, joten sen jälkeen on monta kania lisää matkannut uusiin koteihin tai paremmille porkkanamaille. Ajattelinkin nyt jatkaa tästä aiheesta ja kirjoittaa niistä kaneista, joiden kanssa yhteinen matka päättyi vuoden 2017 aikana. Myöhemmin varmasti jatkan vielä lisääkin ja esittelen myös vuosina 2018 ja 2019 lähteneet töpöhännät.


Rääsy
Rääsy syntyi maaliskuussa 2016 Jättiksen kymmenpäiseen poikueeseen. Isoissa poikueissa jää usein joku vähemmälle maidolle ja tässä poikueessa se rooli osui Rääsyn kohdalle. Jo parin viikon iässä se oli paljon muita pienempi, eikä missään kohtaa saanut sisaruksiaan kasvussa kiinni. Vaikka Rääsy olikin pienikokoinen, se oli hyvin pirteä eikä ollut myöskään mitenkään erityisen luiseva, kuten muista jälkeen jääneet poikaset helposti ovat. Siitä huolimatta olin varma että poika vielä jossakin kohtaa löytyisi kuolleena. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan aamu toisensa jälkeen Rääsy loikki reippaana vastaan muiden poikasten mukana. Koska tälläistä poikasta ei voinut kellekään myydä, tuppasin sen kesäksi siskoni luo asumaan, jolle meni myös toinen poikanen kesäpupuiksi. Tältä reissulta palatessaan Rääsy oli saanut jo mukavasti kokoa lisää. Palattuaan Rääsy siirtyi asumaan Wellun kaveriksi ja sopuisasti kavereina nämä kaksi urosta asuivatkin ihan loppuun asti. Alkuvuodesta 2017 aloin etsiä Rääsylle uutta kotia, sillä pojasta oli kehittynyt sen verran komea ja hyväkuntoinen ettei estettä myynnille enää ollut. Pojalle löytyikin kiva koti marjatilalta, missä pari kanikaveriakin oli odottamassa.


Daisy
Myös Daisy oli vuoden 2016 kasvatteja, peräisin Wendyn poikueesta. Poikueeseen syntyi kaksi poikaa ja vain tämä yksi tyttö, joten heti oli selvää että Daisy jäisi kotiin sukua jatkamaan. Todella kivan näköinen jänö Daisystä kehittyikin ja alkuvuodesta 2017 oli suunnitelmissa saada siitä poikue maailmaan. Tämä suunnitelma oli vaan harmillisen yksipuolinen, eikä Daisy ollut ollenkaan sitä mieltä että poikasia haluaisi. Useat astutusyrityksen johti lopulta vaan siihen, että Daisy pakeni aina minut nähdessään. Jos tyttö oli pihaton sisätilassa se juoksi ulos ja ulkoa taas vastaavasti sisään. Lopulta kyllästyin enää yrittämään ja koska Daisyn poikue ei ollut kasvatuksen kannalta huipputärkeä, luovuin poikashaaveista ja aloin etsiä neidille uutta kotia. Alkukeväästä Daisy matkasi pitkän matkan uuteen kotiin, jossa sen kanssa oli tarkoitus jatkaa poikueen yrittämistä. Ja siellähän tyttö sitten tietenkin oli heti sitä mieltä että ihan kiva ajatushan se poikue sittenkin on ja sai kuin saikin vauvoja.


Aada
2014 innostuin jättikaneista ja niitä saapui kanilaan useampia, Aada mukaan lukien. Ranskistyttö oli jo tullessaan ihanan muhkea ja hieno iso rankis siitä sitten kasvoikin. Töpö siltä jossakin kohtaa yllättäen katosi, enkä edelleenkään tiedä mitä ihmettä silloin oli tapahtunut. Yhtenä päivänä vain huomasin Aadan makoillessa, että nyt kyllä jotain oleellista puuttuu. Kadonnutta häntää ei koskaan kuitenkaan löytynyt. Aadan ollessa vuoden ikäinen, astutin sen ensimmäistä kertaa puhtaat ranskislapset toiveena. Tämä poikue ei kuitenkaan onnitunut, sillä Aada synnytti poikaset keskelle tarhaa ilman pesää ja kun poikaset siirsin vähän matkana päähän suojaisempaan paikkaan, ei tyttö niitä ilmeisesti enää hoitanut. Vuotta myöhemmin oli uuden yrityksen aika ja sen myötä kanilaan syntyi ensimmäinen ja samalla myös viimeinen puhdas rankanluppapoikue. 2017 päätin astuttaa Aadan vielä kertaalleen, tällä kertaa jättiristeytys Söpöllä. Poikue onnistui jälleen hyvin, mutta vain viikko synnytyksestä Aada menehtyi tuntemattomasta syystä. Epäselväksi jäi oliko kyseessä jokin synnytykseen liittyvä juttu vai jotain ihan muuta. Puolet poikasista oneksi selvisi ihmisten hoidossa.


Limona
Limona tuskin esittelyä edes kaipaisi, sillä se oli yksi ensimmäisistä kaneistani ja myös tärkeä kantakani kasvatuksessa. Tämä paperiton kääpiöluppa liittyi joukkoon loppukesästä 2011, yhdessä Luna hermeliinin kanssa. Kaksikko hankittiin eläikaupasta, mutta ne olivat kauppiaan omia kasvatteja. Näiden jälkeen ei olekaan tullut eläinkaupasta kaneja hankittua eli ainakin toistaiseksi ovat ainoat eläinkauppahankinnat. Limona oli luonteeltaan ja olemuksentaan tyypillinen kääpiöluppa, rauhallinen ja ehkä tietyllä tapaa vähän tylsäkin kani. Poikasia lupparouva rakasti erityisesti. Omia poikueita se sai kolme, mutta lisäksi se osallistui lukuisten muiden laumaan syntyneiden poikasten hoitoon. Tuttu näky olikin Limona keskellä poikaskasaa, yleensä vielä korvat levitettyinä poikasten päälle. Vaikka Limona yleisesti olikin ystävällinen muita kaneja kohtaan, se kuitenkin piti lauman johtajanpaikan itsellään lähes loppuun asti. Limona pysyi pullean hyväkuntoisena aina alkuvuoteen 2017 saakka, jolloin sen yleiskunto alkoi hiljalleen heikentyä ja luppa alkoi muutenkin selvästi vanhentua. Toukokuussa kani sitten lähti paremmille porkkanamaille, vain muutama viikko ennen kuin se olisi täyttänyt kuusi vuotta.


Bumba
Suloinen harmaa poikapupu syntyi keväällä 2014, Rumban toiseen poikueeseen. Väriltään Bumba oli hieman epätyypillinen isabella, sillä se oli pitkälti tasaisen harmaa ilman kunnollista huntua. Erikoisen värinsä ja ihanan luonteensa vuoksi poika valikoitui jäämään kotiin. Nimi pojalle tuli vanhempien nimien (Rumba ja Bamse) yhdistelmästä. Isänä Bumba pääsi toimimaan 2016, kun se sai kunnian olla Hallan sulhanen. Tämä oli ensimmäinen kanilaan syntynyt kasvatti x kasvatti yhdistelmä, mikäli ei oteta yhtä aiempaa epäonnistunutta poikuetta huomioon. Vaikka Bumba olikin todella kiva kani, aloin jo tuon poikueen jälkeen miettiä olisiko sosiaalisen pojan parempi päästä pienempään kanilaan, jossa se saisi enemmän huomiota osakseen. Hiljaisesti sille jo uutta kotia etsiskelinkin, mutta sitten jätin myyntiaikeet kuitenkin hetkeksi unohduksiin. 2017 aloin etsiskellä kotia uudelleen ja kesällä poika pääsikin sitten muualle muuttamaan, kotiin jossa oli ennestään vain yksi kani. Myöhemmin Bumba pääsi toimimaan isänäkin vielä uudemman kerran.


Siiri
Siiri oli kaunis kanityttö, joka syntyi kesällä 2016 Paskis x Fiona poikueeseen. Poikue oli kovasti odotettu, sillä vuotta aiemmin syntyneelle vastaavalle poikueelle iski jokin mystinen tauti, joka vei koko poikueen parissa päivässä mennessään. Yhdistelmästä oli odotuksena saada kivarakenteisia kaneja ja onneksi tämä toinen yritys sitten onnistuikin. Loppukesästä kanilaan saapui nuori tyttö Saaga ja kun kanikaveria vailla sattui kaksi neitiä olemaan, yhdistin nämä kaksi samaan häkkiin asumaan. Ylimpiä ystäviä ei tytöistä koskaan tullut, mutta ne elelivät kuitenkin sopuisasti yhdessä ennen kuin vuoden 2017 poikaskuviot laittoivat asumisjärjestelyitä uusiksi. Siiri osoittautui jälleen niiksi kaneiksi, joita on hankalampi astuttaa. Lopulta tyttö tuli kuitenkin tiineksi ja sai keväällä hyvän kokoisen poikueen. Koska kaikkia kasvatuksessa olevia kaneja ei voi itselle loppuelämäksi jättää, päätin etsiä Siirille uuden kodin jonne se voisi muuttaa yhdessä naaraspoikasensa kanssa. Poikasten tultua luovutusikään Siiri matkasi siis maailmalle yhdessä tyttönsä kanssa.


Helmeri
Aina välillä kasvatukseen tarvitaan uutta verta ja myynti-ilmoituksia selaillessa silmiin osui nuori Helmeri. Hieman epäilytti haluanko kanin jossa on 3/4 hermeliiniä, mutta poika vaikutti muuten niin lupaavalta, että tammikuussa 2016 se liittyi joukkoon. Poika oli syntynyt edellisenä syksynä, eli tullessaan se oli vielä kasvava nuori. Alussa Helmerin ulkonäössä oli vähän kääpiöjänismäinen vivahde, mutta kasvaessaan se alkoi saada hermeliinin piirteitä. Kesällä astutin Murun Helmerillä ja tuloksena oli kolme poikasta, joista yksi menehtyi jo pesäpoikasena. Kaksi jäljelle jäänyttä olivat harmillisesti uroksia, enkä niistä jättänyt kumpaakaan kotiin kun urokselle ei tarvetta ollut. Suunnitelmissa oli käyttää Helmeriä kasvatukseen vielä myöhemminkin, mutta sitä ei koskaan ehtinyt tapahtua. Kesällä 2017 huomasin yhtenä aamuna Helmerin puuttuvan häkistään. Näitä aina välillä sattuu, sillä milloin kukakin löytää häkistä heikon kohdan ja lähtee kohti vapautta. Karkulaiset löytyy kuitenkin aina lähistöltä, josta ne on helppo napata kiinni. Helmeriä ei kuitenkaan koskaan löytynyt, enkä edelleenkään tiedä mitä sille tapahtui. Luultavasti poika joutui kuitenkin jonkin paikalle osuneen pedon kynsiin, sillä tuskin poika olisi muiden kanien luota lähtenyt lopulliselle karkumatkalle.


Misty
Bumban kohdalla mainitsin ensimmäisen kasvatti x kasvatti yhdistelmästä syntyneen poikueen ja Misty oli peräisin juuri tästä. Kesän 2016 se vietti yhdessä Myrtti siskonsa kanssa Nurmijärvellä kesäkaneina, eli tyttönen pääsi jo nuorena matkustelemaan vähän pidemmälle. Palattuaan kumpikin tytöistä jäi itselle, ajatuksena käyttää näitä hienoja tyttöjä vielä myöhemmin kasvatuksessa. Alkukeväästä 2017 Misty sai poikueensa, josta eloon jäi kolme kaunista pupulasta. Myöhemmin keväällä ylimääräisten poikasten lähdettyä maailmalle, liittyi Misty kotiin jääneen tyttärensä kanssa Saagan ja sen poikasten seuraan (Saaga oli tässä kohtaa muuttanut poikasten takia erilleen Siiristä). Tämä porukka asusteli yhdessä kesän yli, jolloin aloin miettiä Mistyn myymistä. Toisaalta olisin halunnut pitää sen itsellä, Misty kun oli hyvin kaunis ja mukava kani. Välit Saagaan muuttuivat kuitenkin vähän rauhattomiksi, enkä vielä tiennyt miten tulisin tyttöjä asuttamaan tulevana talvena. Misty alkoi siis pohdintojen jälkeen etsiä uutta kotia ja mukava paikka sille sitten löytyikin.


Rolle
Limonan tavoin Rolle kuului ensimmäisiin kaneihin, joka ehti olla mukana monessa. Luonteensa puolesta Rolle oli parhaita kohtaamiani kaneja, joten oli hieno juttu että tälläinen helmi eksyi kanilaan jo heti alussa. Rolle on useiden kanilaan syntyneiden poikueiden taustala, eli jonkinlaiseksi kantaurokseksi sitä voisi kutsua. Nuorena Rolle ehti toimia kolmesti isänä ja viimeisenä elinvuotenaan se aiheutti yhden vahinkopoikueen. Tästä en niin kovin innoissani ollut, mutta toisaalta ihan kiva että Rolle ehti vielä viimeisen poikueen jättää ennen kuolemaansa. Rollelle kävin kuten Limonalle ja silläkin alkoi kunto heikentyä vanhenemisen myötä. Syyskuussa 2017 Rolle pappa löytyi paremmille porkkanamaille matkanneena. Elinaikanaan Rolle ehti asustella yhdesä monen nuoren uroksen kaverina ja myös viimeisinä aikoinaan sillä oli nuori Dobby poika kaverinaan.


Rasmus
Rasmus syntyi loppukesästä 2016 Hilla x Bamse poikueeseen. Teetin poikueen koska se oli mukavan erisukuinen moniin kanilan kaneihin verrattuna ja jo aika varhaisessa vaiheessa suunnitelmana oli jättää kotiin yksi uros kasvamaan Siirin tulevaksi sulhaseksi. Värinsä suhteen Rasmus oli poikueen uroksista parhaiten suunnitelmiin sopiva ja koska se oli muutenkin hyväluonteinen kani, osui valinta siihen. Rasmus oli jälleen ihana pikkukani, mutta sen kanssa tiesin oikeastaan aina ettei poika tulisi pysyvästi itselle jäämään. Kun poika oli päässyt toimimaan Siirin poikueen isänä, aloin katsella sille uutta kotia. Kovin suurta kiinnostusta Rasmus ei herättänyt, olihan se ulkonäöltään aika peruspupu. Lokakuussa 2017 Rasmukselle lopulta löytyi koti, jonne se muutti näyttelyreissun yhteydessä. Uudessa kodissa Rasmus pääsi vielä uudelleenkin toimimaan isänä, joka tälle komealle pojalle sopikin hyvin.

lauantai 7. syyskuuta 2019

Vielä muutama uusi kotilo

Tulipa kuitenkin tilattua vielä muutama kotilo lisää, kun kohta on taas niin kylmä että postitukset ei ole pitkään aikaan mahdollisia. Tämä porukka matkasi tänne Tsekeistä ja ovat Landsnails sivustolta tilattuja. Landsnails oli kolmas ulkomainen sivu mistä kotiloita tilasin ja osoittautui samalla ehdottomasti parhaaksi. Kotilot on todella hyväkuntoisia ja asiakaspalvelu oli myös ihan huippua. Täytyykin siis jatkossakin suosia tätä myyjää.


Achatina iredalei
Ensi viikolla on tulossa suomalaiselta kasvattajalta vielä toiset neljä irkkua lisää, joten niitä silmällä pitäen tilasin tämän erisukuisen nelikon. Mahdollisesti siis irkkupoikasia olisi luvassa tulevaisuudessa. Tätä lajia olisin halunnut jo silloin kymmenen vuotta sitten kun ensimmäisen kerran kotiloharrastusta aloittelin, mutta koskaan ei sitten sopivia myytäviä löytynyt. Nyt tämäkin haave vihdoin toteutui. Nämä on siitä erikoisia kotiloita, että synnyttävät eläviä poikasia. Yleensä kotilot kun munivat munia, jotka sitten kuoriutuvat noin parin viikon päästä muninnasta.


Achatina fuliva var. white jade
Myytävänä sattui olemaan white jadeja, joten niitä tilasin kolme. Ennestäänhän täällä on jo kaksi brittiläistä jadea, joten näistä saa niille erisukuiset lisääntymiskumppanit.


Achatina albopicta
Albopicta on ihan uusi tuttavuus itselle. Jonkun verran näitä pitäisi Suomesta löytyä, eli ehkä näille jossakin kohtaa löytyy erisukuisia kavereitakin. Kuoren väri albopictoilla on aika saman tyylinen kuin nuorilla retikoilla, mutta muoto onkin sitten paljon suipompi.


Archachatina marginata var. suturalis
Tarjolla oli myös suturaliksia ja koska niitä yksi pariskunta jo ennestään täällä on, niin tilasin vielä kaksi lisää. Suturaliksia saa nyt hyvin kasvatettua parikin polvea, ennen kuin täytyy etsiä uutta verta kasvatukseen. Toivottavasti tämä kaksikko innostuisi kasvamaan ihan kunnon kokoisiksi, eivätkä jäisi niin pieniksi kuin toinen kaksikko.