Sivut

lauantai 31. elokuuta 2019

Vanhukset




Porukan vanhimmat kanit ovat tällä hetkellä Rumba ja Oliver, joilla kummallakin on ikää seitsemän vuotta. Rumba on peräisin ihan ensimmäisestä kasvattamastani kanipoikueesta ja se vietti syntymäpäiviään toukokuun alussa. Oliver taas on tullut kanilaan vasta parivuotiaana, eikä sen tarkka syntymäpäivä ole tiedossa. Ilmeisesti se kuitenkin on syntynyt vasta myöhemmin keväällä/alkukesästä ja on hieman Rumbaa nuorempi. Näiden kahden kanssa samaa ikäluokkaa oli myös Paskis, joka kuitenkin menehtyi tämän vuoden tammikuussa vanhuuden heikentämänä.

Rumba ja Oliver ovat olleet kumpikin ikäisekseen hyväkuntoisia. Rumbahan osallistui viime syksynä näyttelyihinkin ja arvostelussa kehuttiin hyvää kuntoa. Tämän kesän aikana kumpikin vanhus on kuitenkin vanhentunut selvästi. Rumballa yleiskunto on alkanut heikentyä, eikä se ole enää yhtä lihaksikas ja pyöreä kuin ennen. Rouvasta on tullut myös tavallista rauhallisempi ja sen parasta ajanvietettä on ihan vaan lepäillä jossakin tarhan nurkassa kaikessa rauhassa. Eloa kaniin tulee enää lähinnä ruoka-aikaan. Oliverilla kunto ei ole niinkään muuttunut ja lihasta löytyy vielä ihan kivasti, mutta olemukseltaan se on väsyneen oloinen ja Rumban tavoin lepäilee ison osan ajasta. 

Yleisellä tasolla kanit ovat kyllä ihan hyväkuntoisia, eikä niillä vaikuttaisi mitään terveysongelmaa olevan. Ikä vaan alkaa väkisin painaa, sillä seitsemän vuotta on kanille jo ihan hyvä ikä. Ainahan niitäkin löytyy jotka elelee pirteinä vielä yli kymmenenvuotiainakin, mutta kyllä aika iso osa kaneista taitaa vanhuuden myötä mennä jo siinä 6-8 vuoden tienoilla. Valitettavasti Rumballa ja Oliverilla saattaa hyvinkin olla viimeinen syksy meneillään. Hienoja jälkeläisiä on kumpikin kuitenkin kanilaan jättänyt, eli näiden kahden veri tulee jatkossakin kanisuvuissa virtaamaan.

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Etanaesittely

Viime viikolla kotiloporukkaan saapui jälleen täydennystä. Koska postitusilmat alkavat olla lopuillaan, ei joukko tule tästä välttämättä enää juuri kasvamaan tämän vuoden aikana. On siis aika esitellä mitä kaikkea täältä löytyykään.


Achatina fulica var. jadatzi & Achatina fulica var. white jade
Tämä albiinotyyppien joukko kuuluu uusimpiin tulokkaisiin. Nämä tilasin bugzuk.com sivulta ja kotilot ovat peräisin brittiläisiltä kasvattajilta. Kokoa näiltä löytyy jo ihan kivasti ja kuoretkin on melko hyvän näköiset. Täällä ovat vasta sen verran vähän aikaa olleet, että uutta kasvua ei ole tainnut vielä tulla. Jadatzit ovat siis nuo keltaisemmat otukset ja niillä tulee aikuisinakin olemaan keltaiset kuoret.  Jadet taas ovat ruskeakuorisia. Kumpikin värimuoto on ihmisten jalostamia, eli luonnossa näitä ei missään esiinny. Jalostuksesta johtuen kummallakin värimuodolla esiintyy erilaisia ongelmia. Jadejen sanotaan jäävän pienehköiksi ja lyhytikäisiksi. Samat ongelmat vaivaavat myös jadatzeita ja lisäksi ne ylipäätään ovat herkkiä ja äkkikuolet on niille yleisiä.


Achatina fulica hamillei f. rodatzi & Achatina fulica var. jadatzi
Tämän nelikon tilasin Snails4you.com sivustolta ja brittikasvattajilta ovat nämäkin peräisin. Puolet porukasta on jadatzeita ja toiset kaksi rodatzeita. Jadatzien tapaan rodatzeilla on keltainen kuori aikuisena, mutta jalka taas on tumma. Kooltaan nämä on todella pieniä ja ainoastaan toinen rodatzeista on tehnyt kunnon kasvupyrähdyksen. Pienikokoisuus on valitettavasti ulkomailta tulleilla monesti ongelmana, sillä kun kotiloita kasvatetaan rahan takia ja niitä on paljon, saattaa ruokinta ja kalkin saanti kärsiä. Karsintaakaan ei välttämättä suoriteta, eli huonompiakin poikasia päätyy myyntiin. Toivotaan kuitenkin että nuo kolme pientäkin lähtisivät kasvamaan. Kolmikko asuu nyt ihan pienessä purkissa, jossa ruokaa ja seepiaa on helposti löydettävissä.


Achatina reticulata var. albino
Tämäkin retikkakaksikko on briteistä peräisin. Näiden kuorissa ei ole mitään moittimista ja ovat hyvin lähteneet jo kasvamaankin täällä ollessaan. Retikoiden normaalimuodolla on tumma jalka, mutta itsellä on aina ollut vain näitä albiino versioita. Ovat vaan jotenkin nättejä kun ovat ihan valkoisia. Näistä toivottavasti saan tulevaisuudessa erisukuiset lisääntymiskumppanit noille aikaisemmille retikoilleni. Vielä kestää kuitenkin useampi kuukausi, että nämä kaksi kasvavat isoiksi.


Achatina immaculata var. panthera
Tuskin täytyy mainita, että myös nämä kaksi on brittisukuisia. Immaculatat ei ole ennestään kovin tuttuja itselle. Joskus aikoinaan kaksi immaa hetken aikaa omistin, mutta olivat valitettavasti huonolta kasvattajalta peräisin (ihan suomalaiselta kuitenkin). Olivat ihan minikokoisia, mutta kuoret vaikuttivat siltä että eivät enää hyvälläkään hoidolla olisi kasvua jatkaneet. Valitettavasti kumpikin menehtyi melko pian ja immaculata kokemus jäi lyhyeksi. Jos nämä sentään olisivat vähän pidempi ikäisiä. Kasvaneet ovat ainakin jo kivasti.


Achatina immaculata var. mozambique
Toinen uutena tullut immaculata kaksikkoni edustaa eri värimuunnosta kuin nuo toiset. Nämä on kasvaneet todella hyvin, erityisesti isompi kasvaa ihan silmissä. Pienempikin kasvaa hyvin, mutta sillä on jostain syystä vähän huonon näköistä uusi kuori. Ehkäpä se siitä kuitenkin lähtee paranemaan kun saa hyvää ruokaa ja reilusti kalkkia.



Achatina fulica
Normaaleita akaattikotiloita löytyy toistaiseksi vain kaksi. Nämä kotilot ovatkin oikein kunnon reissaajia, sillä ovat Nigeriasta kotoisin, mutta ennen tänne saapumistaan kävivät katsomassa vähän brittimenoakin. Ihan luonnosta nämä siis alkujaan ovat peräisin. Ikää on tietty mahdoton tietää, mutta kuorien perusteella vaikuttaisivat kuitenkin melko nuorilta. Toisella näistä on kuoressaan erikoinen kolhu (itse en ehkä kyseistä kotiloa olisi eteenpäin myynyt), joka luultavasti on ihan jo siellä viidakossa elellessä tullut. Onkohan kuoresta mahtanut lähteä pala pois, jonka kotilo on sitten onnistunut kuitenkin paikkaamaan? Aika erikoisen näköinen, mutta ei onneksi kotiloa itseään haittaa.


Archachatina camerunensis
Afrikan Kamerunista alkujaan peräisin olevat camerunensikset saapuivat akaattien tavoin britten kautta tänne. Näiden lajista ei ole 100% varmuutta, mutta mitä googlesta kuvia katselin niin samalta ainakin näyttäisi. Kuoret kaksikolla on hyvin kuluneet, mikä osaltaan vaikuttaa lajin tunnistusta. Camerunensiksia ei taida Suomessa kovin montaa olla, mutta ehkä määrä vielä kasvaa mikäli innostuvat lisääntymään.


Archachatina marginata var. suturalis
Löytyyhän sitä vielä kolmaskin pariskunta, jotka on luonnosta peräisin. Nämä kaksi on Nigeriasta kotoisin. Näilläkään ei lajista ihan täyttä varmuutta ollut, mutta eiköhän tuo marginata määritelmä paikkaansa pidä. Marginatoilla esiintyy jalan suhteen muutamaa eri värivariaatiota ja nämä vaaleat tummilla sarvilla on käsittääkseni leukistisia. Tätä lajia ei itsellä ole koskaan ollut, mutta kauan olen kyllä niitä halunnut. Marginatat voivat kasvaa melko isoiksikin, mutta tämä pariskunta on kooltaan aika maltillisia. Ehkä mahdollisista jälkeläisistä voisi kasvaa sitten isompiakin.



Achatina reticulata var. albino
Viimeisimpänä esittelyyn pääsee vanha tuttu retikkakolmikko, joka on täällä jo pitempään asustellut. Nämä on kaikki samasta poikueesta, mutta yksi on jostain syystä ollut aina vähän muista kasvussa jäljessä. Nyt on kuitenkin sekin alkanut kiriä muita kasvussa. Kolmikolla on muistaakseni ikää jo vuoden verran, mutta kasvavat kyllä edelleen. Kaksi isompaa näytti jo siltä että ovat kasvunsa lopettaneet, mutta innostuivat sitten kuitenkin vielä jatkamaan kasvuaan. Tämä uusi kasvu näkyykin kuorissa hyvin, sillä on paljon vaaleampaa kuin aiempi osa kuoresta. 

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Lisää kesäpupuja kotona

Freakshow's Lucille





Tänään kotiin palautui jälleen kesäkaneja, kahden nätin tytön muodossa. Nämä eivät paria kuukautta kauempaa maailmalla olleet, mutta kovasti oli kumpikin etinyt silti jo siinä ajassa kasvaa. Lucille on Mytyn poikanen ja se vaikuttaisi perineen emänsä pienehkön koon, mutta isän puolelta kuitenkin muhkeampaa rakennetta. Mytty kun itse on todella pieni ja siro kani. Toki tyttönen vielä tulee jonkin verran kasvamaan, joten varmaksi ei vielä voi sanoa millaiseksi ulkomuoto lopulta jää. Lupaavan oloinen on kyllä jo nyt!

April taas on Halman poikueesta, jossa kaikki poikaset olivat pienehköjä, vaikka vanhemmat eivät mitään minejä olekaan. April oli luovutusiässä poikasista suurin, mutta mitään hirmuiden isoa ei siitäkään ole kesän aikana kasvanut. Nähtäväksi jää ottaako tyttö vielä kunnon kasvuspurtin, vai jääkö se pienempikokoiseksi. Kivan näköinen on tämäkin rakenteeltaan ja muistuttaa muuten hyvin paljon isänemäänsä Pandoraa samassa iässä. Väri vaan on vaaleampi.

Nämä kaksi jää luultavasti kumpikin pysyvästi itselle, mutta täytyy nyt vielä katsoa montako kania talveksi olisi jäämässä ja täytyykö vielä nuorisoa karsia ja etsiä osalle kuitenkin kodit muualta. Sijoituskodit olisi mukavia, mutta niitä vaan on todella hankala löytää.

Freakshow's April





keskiviikko 21. elokuuta 2019

Torakoita ja tuhatjalkaisia




Muutama viikko sitten kotilolaumaa saapui täydentämään kaksi akaattikotiloa briteistä (alkujaan kylläkin olivt ihan Afrikasta peräisin). Samassa paketissa saapui myös aivan uusia tulokkaita, viisi madagaskarin sihisevää torakkaa ja kaksi jättiläistuhatjalkaista. Torakat ovat ihan terraario-oloissa kasvaneet, tuhatjalkaisten alkuperästä taas en ihan varma ole. Niitä kun näyttää olevan myynnissä sekä kasvatettuja että luonnosta kerättyjä.

Torakat ovat vielä kasvuiässä, vaikka ihan hyvän kokoisia möttejä jo ovatkin. Tämä laji on kokonsa suhteen suurimpia torakkalajeja, eli aika isoja otuksia näistä on tulossa. Netistä löytyy käsittelykuvia, joista näkee paemmin aikuiskokoa. Nämä omat torakkani on vielä alle kolmesenttisiä tyyppejä. 

Jättiläistuhatjalkaista olen halunnut jo kauan, niitä kun pääsin eläintenhoitajaksi opiskellessa koulussa hoitamaan. Suomessa näistä on vaan hirmu huono tarjonta. Eläinkaupoissa näkyy välillä myynnissä olevan, mutta hinnat ovat olleet 40-50€ luokkaa. Melko suolainen hinta siis tuhatjalkaisesta, kun samalla rahalla saa vaikka kanin. Mitään lyhytikäisiä ötököitä eivät tuhatjalkaiset sentään ole, vaan voivat elää kuusikin vuotta hyvällä hoidolla. Nämä tuhatjalkaiset olivat suurin syy, miksi ötököitä lähdin ulkomailta tilaamaan. Briteistä ostettaessa matosille tuli hintaa vain n. 12€/kappale. Toki lisäksi vielä postikuluja päälle, mutta kun kerralla tuli useampi ötökkä, niin eivät nekään yhden otuksen hintaa liiaksi nostaneet. Tuhatjalkaiset on osoittautunut oikein kivoiksi eläimiksi ja on hauska katselle kun ne viipottavat lukeisten jalkapariensa kanssa. Tämä jättiläistuhatjalkainen on kaikista suurin tuhatjalkaislaji, mutta lisäksi lemmikkinä pidetään monia kauniin värisiä pienempiä lajeja. Jossakin kohtaa tulee varmasti niitäkin vielä hommattua, mutta tuskin nyt enää tänä vuonna kuitenkaan. Ehkä sitten keväällä kun talven jälkeen ötököiden postittelu on taas turvallista.




tiistai 20. elokuuta 2019

Kanilan vauvat

u. Freakshow's Stranger Things "Archie" 
u. Freakshow's Mindhunter


n. Freakshow's Quicksand

u. Freakshow's Black Mirror
Mystin poikueelle tuli tänään yhdeksän viikkoa ikää täyteen ja eilen kuvasin vauvelit läpi. Harmillisesti alkaa olla taas se aika käsillä, että töiden jälkeen ei enää kannata alkaa kaneja kuvailemaan, kun valo ei enää riitä. Täytyy siis ajoittaa kuvaamiset vapaapäiville ja ripotella kuvia sitten blogiin pitkin viikkoa.

Toinen luonnonharmaista pojista valitettavasti menehtyi, joten viisikko on kutistunut nelikoksi. Nämä neljä on kyllä oikein reippaita ja ihania tyyppejä. Kotiin jäävällä valkoisella pojalla on toinen korva ollut lupassa jo jonkin aikaa ja tänään myös luonnonharmaalla oli toinen korva suuntaamassa maata kohti. Näillähän on puolet suvusta lupparotuja, vaikkakin emällä on pystykorvat ja isän korvat lupat, jotka aina kanin hermostuessa nousivat pystyiksi.

Nimiteemana tällä porukalla sai toimia Netflixin originals sarjat. Vähän alkaa näiden vuoden viimeisten poikueiden kohdalla jo lyödä pää tyhjää nimien suhteen, mutta aina sitä jotain on keksitty. Talvella on sitten taas aikaa miettiä uusia kivoja nimiteemoja varastoon ja seuraavalle keväälle käytettäväksi.

lauantai 17. elokuuta 2019

Kanien papereista ja kasvattajanimistä (uudistettu versio)


Seurailen melko aktiivisesti bloggerin tilastoja mm. sen suhteen, mitkä postaukset blogissa ovat niitä suosituimpia (eli mitkä saavat viikosta toiseen useita katsomiskertoja). Yksi tälläisistä postauksista on 2015 vuonna julkaistu "Kanien papereista ja kasvattajanimistä". Olen muutamia vanhoja suosittuja postauksia jo uudistanutkin ja nyt olisi tuon kyseisen postauksen vuoro. Kun aihe tuntuu monia kiinnostavan (tuo postaus tulee luultavasti monelle vastaan googlen kautta), niin ajattelin tästä aiheesta vielä kirjoittaa uuden parannellun postauksen. Vanha saa kyllä sekin jäädä edelleen luettavaksi

Rotukani vai risteytys?
Kanien kohdalla on melko hankala määritellä missä menee rotukanin ja risteytyksen raja, sillä kanien kasvatus on huomattavasti vapaampaa mm. koiriin verrattuna. Jos kasvatat jotakin tiettyä kanirotua, mutta kaipaat rotuun vaikkapa uutta väriä, on ihan ok risteyttää väliin aivan toista rotua. Muutaman sukupolven päästä kanit voidaan katsoa jälleen puhdasrotuisiksi (edellyttäen että ne muistuttavat siinä kohtaa alkuperäistä kasvatusrotua). 

Varsinaisiksi rotukaneiksi voidaan kutsua niitä kaneja, joilla on suku tiedossa ja josta löytyy tietenkin  vain sitä yhtä rotua. Jos taas suvusta ei ole tietoa, on kani risteytykseksi luokiteltava. Kani saattaa näyttää jonkun tietyn rodun edustajalta, mutta koska suvusta ei varmuutta ole, ei voida myöskään sanoa varmaksi että se puhdasrotuinen olisi. Mielenkiintoisen tästä määritelmästä kuitenkin tekee se, että ulkomuotoluokkaan (joka on rotukaneille avoin) on periaatteessa mahdollista viedä mikä tahansa kani näytille. Riittää että kani on ulkonäöltään jonkin rodun mukainen (ja omistaa vaadittavat tatuoinnit). Jos siis kaksi risteytyskania saa erehdyttävästi kääpiöluppaa muistuttavan jälkeläisen, ei mikään estä ilmoittamasta tätä jälkeläistä ulkomuotoluokkaan kääpiöluppana.

Jotkin kanirodut ovat ulkomuodoltaan täysin samanlaisia ja ne eroavat toisistaan ainoastaan värin suhteen. Tälläisiä rotuja voidaan risteyttää keskenään ja poikasen väri määrittelee sen mikä sen roduksi merkitään. Tällöin samaan poikueeseen voi syntyä tavallaan kahta eri rotua.

Kanille paperit
Ihan jokaiselle kanille on mahdollista tehdä paperit. Sillä ei siis ole merkitystä onko kyseessä rotukani vai risteytys, eikä myöskään sillä onko kasvattaja virallinen vai epävirallinen. Mainitut asiat vaikuttavat ainoastaan siihen minkälaiset paperit kanille voi tehdä, mahdollisuuksia kun on useita. Papereista selviää yleensä kanin perustiedot, sukutaulu ja kasvattajan tiedot. Nämä kaikki on uudelle omistajalle hyödyllisiä tietoja ja siksi jokaiselle kanille olisikin suositeltavaa tehdä jonkinlaiset paperit myyntihetkellä mukaan. Hyvällä tuurilla paperit kulkevat kanin mukana myös silloin jos se myöhemmin vaihtaa kotia uudelleen ja näin uusikin omistaja saa kanin perustiedot ja erityisesti kasvattajan tiedot, mikäli kasvattajaan haluaa olla yhteydessä. Jos kanille ei ole alunperinkään minkäänlaisia papereita tehty, voi tiedot helposti painua unohduksiin ajan kuluessa. Paperilla niillä on parempi mahdollisuus säilyä tallessa, kuin vaikka vanhassa sähköpostikeskustelussa. Tämä toki edellyttää sitä, että kanin ostaja arvotaa papereita eikä käytä niitä nuotion sytykkeenä.

Monesti luullaan että papereilla on yhteys näyttelyissä käymiseen, eikä paperiton kani pääsisi näyttelyihin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä papereita ei näyttelyissä katsota. Ne ovat tarpeelliset ainoastaan silloin jos kani rekisteröidään. Kasvattajat eivät yleensä tee varsinaisia papereita kotiin jääville kasvateilleen, eli hyvinkin moni kanilan kaneista voi olla vailla konkreettisia papereita.

Kanin rekisteröiminen
Monella eläinlajilla paperillinen eläin tarkoittaa rekisteröityä eläintä. Kaneilla asia ei kuitenkaan mene niin ja tämä aiheuttaakin välillä hämmennystä etenkin uusissa kaninomistajissa. Kaneja ei rekisteröidä mitenkään rutiininomaisesti, vaan homma on täysin vapaaehtoista. Suomessa kaneja rekisteröi Suomen kaniyhdistys ja rekisteröinti edellyttää että kanilla on kyseisen yhdistyksen paperit. Mikäli kanin kasvattaja ei siis ole Suomen kaniyhdistyksen jäsen, eikä näin ollen saa käyttää yhdistyksen sukutaulupohjaa, ei hänen kasvattejaan voi myöskään rekisteröidä. Rekisteröintihetkellä kanin tulee olla vähintään 4kk ikäinen, eli luovutusikäiset poikaset eivät voi koskaan olla valmiiksi rekisteröityjä.

Suomen kaniyhdistyksen alaisten virallisten kasvattajien on rekisteröitävä vähintään yksi kasvatti vuodessa pysyäkseen kasvattajalistalla. Muuten rekisteröinti ei ole mitenkään pakollista ja monet rotukanit ovatkin rekisteröimättömiä. Kantakirja ei ole missään julkisesti nähtävillä (vertaa esim. KoiraNet tai Heppa-järjestelmä), jonka vuoksi osa kasvattajista pitääkin rekisteröintiä täysin turhana.


Mistä sukutaulupohja?
Erilaisia valmiita, kaikkien käytössä olevia sukutaulupohjia on netissä useampia. Lisäksi yhdistykset voivat tarjota pohjia, jotka on ainoastaan kyseisen yhdistyksen jäsenten/kasvattajien käytettävissä.

Suomen kaniyhdistyksen paperit/rekisteröintitodistus
SKY:n sukutaulupohja on tarkoitettu yhdistyksen jäsenille, riippumatta siitä onko kyseessä nimellinen kasvattaja vai normaali jäsen. Sukutaulupohja ei ole missään suoraan kopioitavissa, vaan se tulee pyytää sähköpostitse. Paperin nimi on hieman hämäävästi rekisteröintitodistus, vaikka paperi vielä itsessään ei tee kanista rekisteröityä. Se ainoastaan tarjoaa mahdollisuuden rekisteröintiin. Kuten yllä jo mainitsinkin, millään muulla paperilla ei kania voi rekisteröidä. Rekisteröinnin yhteydessä paperin alalaidassa olevat rekisteröintiin liittyvät kohdat täytetään. Jos nämä kohdat on siis paperissa tyhjät, ei kania ole rekisteröity. SKY:n sukutaulu annetaan kanin mukana aina kahtena kappaleena, sillä rekisteröinti edellyttää tätä.

Lemmikkikanin tiedot
SKY:n sivujen lomakkeista löytyy kaikkien käytössä oleva "Lemmikkikanin tiedot" sukutaulupohja. Tämä sopii käytettäväksi niin rotukaneilla kuin risteytyksillä. Lemmikkitasoisille rotukaneilla onkin suositeltavaa käyttää virallisen sukutaulupohjan sijasta tätä, sillä ne eivät virallisilla papereilla mitään tee. Näin myös ostaja ymmärtää paremmin että kani todellakin on lemmikkitasoinen, eikä se sovellu ulkomuotonäyttelyihin.

Kaniinkasvattajien sukutaulu
Kaniininkasvattajat tarjoavat sivuillaan oman sukutaulupohjansa, joka soveltuu käytettäväksi rotukaneilla ja risteytyksillä. Sukutaulu on kaikkien vapaasti käytettävissä, vaikkakin mielekkäintä sitä on ehkä käyttää jos kuuluu Kaniininkasvattajiin.

Lemmikkikanin sukutaulu
Muiden isompien yhdistysten tavoin myös Lemmikkikaneilla on oma sukutaulupohjansa. Tämäkin sopii sekä rotukaneille että risteytyksille ja on kaikkien käytettävissä.

Oma sukutaulupohja
Jos tarjolla olevista valmiista sukutaulupohjista ei löydy mieleistä, on mahdollista tehdä pohja itse. Tähän ratkaisuun olen päätynyt itsekin, sillä valmiit pohjat eivät ole aina kovin kauniita ja niiden kanssa oli paljon taistelua että ne sain tekstinkäsittelyohjelmissa toimimaan. Itse tehtyyn pohjaan saa lisäksi juuri ne tiedot esille kuin parhaaksi näkee.

Kasvattajanimi käyttöön
Kasvattien nimeen liitettävä kasvattajanimi on mahdollista hakea Suomen Kaniyhdistyksen tai Kaniininkasvattajien kautta. Kummallakin yhdistyksellä on omat vaatimuksensa, jotka nimen saadakseen on täytettävä. Kaniininkasvattajilla vaatimukset ovat helpommat täyttää ja moni kasvattaja päätyykiin hakemaan nimeä ensin Kaniininkasvattajien kautta ja vasta myöhemmin Kaniyhdistykseltä. Kasvattajanimen saadakseen kasvatuksen pitää keskittyä johonkin rotuun/rotuihin, eli risteytyksille sitä ei myönnetä. Toki nimeä saa risteytyksilläkin käyttää, mikäli niitä satunnaisesti rotukanipoikueiden joukkoon syntyy.

Risteytyskaneille ei virallista kasvattajanimeä ole mahdollista mistään saada, vaan ainoa mahdollisuus on ottaa nimi epävirallisesti ja omatoimisesti käyttöön. Vaikka nimeä ei tällöin mikään yhdistys myönnäkään, on syytä ennen nimen valintaa tutustua yhdistysten kasvattajanimi sääntöihin ja pyrkiä noudattamaan niitä. Tärkeimpänä seikkana on välttää samaa tai samankaltaista nimeä joka on jo jollakin muulla kasvattajalla käytössä (koskee kanien lisäksi myös muita eläimiä). Poikkeuksen epävirallisiin risteytysten kasvattajanimiin tekee esteristeytykset, joille on mahdollista hakea virallista kasvattajanimeä Suomen Kanihyppääjien kautta. Myönnettyjä nimiä on kuitenkin vasta muutamia ja suurimmalla osalla estekanikasvattajistakin on epävirallinen nimi käytössä.

Periaatteessaa mikään ei estä käyttämästä epävirallista kasvattajanimeä myöskään rotukaneilla (ja joidenkin tiedän sellaista käyttävänkin), mutta tämä ei kuitenkaan ole kovin suositeltavaa, sillä ulkopuolisen on hankala tietää onko kyseessä virallinen vai epävirallinen kasvattajanimi. Sekaannusten välttämiseksi rotukaneilla on syytä käyttää vain virallisia kasvattajanimiä.

maanantai 12. elokuuta 2019

Palautunutta nuorisoa (+tuomarikoulutus)




Kesä alkaa lähestyä loppua ja sen myötä keväällä kesäkoteihin lähteneet kesäpuput alkavat hiljalleen palautua takaisin tänne. Yllä olevissa kuvissa esiintyy Freakshow's Doosan, joka kesäkodissa sai kutsumanimen Apila. Tyttönen on Rinjan poikueesta peräisin, eli se on täällä asustavien Tatsin, Jannin, Ookken ja Oreon sisko. Apila ei sentään pysyvästi tänne jää, vaan alkaa etsiskellä omaa pysyvää kotia kohtapuoliin.

Alla olevissa kuvissa on tytöt Freakshow's Chernobyl (Lupan poikueesta) ja Freakshow's Wappinger (Biancan poikueesta). Apila oli kesäkodissa yksinään ja nämä taas kaksikkona. Myös näille olisi tarkoitus etsiä pysyvä koti ja tietenkin mieluusti yhdessä, kun kivasti kavereina toimeen tulevat. Tykkään kovasti noiden kahden itselle jäävän Lupan poikasen rakenteesta ja Chernobyl on kyllä ihan yhtä hieno kuin sisaruksensakin. Samasta poikueesta on vielä useampi kesäkodeissa, joten niitäkin pääsen vielä myöhemmin näkemään.



Lopuksi vielä täytyy mainita, että alan kohtapuoliin kouluttautua pet-tuomariksi. LeKalla oli heinäkuun ajan haku auki tuomarikoulutukseen ja koska siihen hakemista olen jo joskus aiemminkin harkinnut, niin nyt oli pakko laittaa hakemusta menemään. Pääsinkin sitten mukaan ja ensikuun lopulla olisi ensimmäinen koulutuskerta luvassa. Varmasti tulee mielenkiintoista olemaan! Jos vaan kaikkiin koulutuspäiviin pääsen ajallaan, olisi tuomariksi valmistuminen tiedossa noin vuoden päästä.