Sivut

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Kotiloiden kasvatus jatkuu?


Pitemmän aikaa ainoat kotiloni on olleet kolme reticulataa, mutta tällä viikolla määrää kasvoi monella uudella kotilolla. Koska eri lajien saatavuus Suomessa on heikentynyt huomattavasti, tilasin uudet tulokkaan ulkomailta, tarkemmin Englannista. Kotilot matkasivat siis pitkän matkan postilla, mutta hyvin olivat kaikki matkasta selviytyneet.

Kotilot saapuivat kahdelta eri myyjältä, joista toiselta tilasin kaksi aikuista fulicaa (eli tavallista akaattikotiloa). Nämä kaksi on alkujaan luonnosta (Nigeriasta) napattuja. Toiselta myyjältä taas saapui liuta poikasia, lajeina rodatzi, jadatzi, reticulata, immaculata panthera ja immaculata mozambique. Jokaista lajia tilasin kaksi, eli poikasia tuli yhteensä kymmenen. Nämä ovat kaikki kasvattajilla kuoriutuneita ja osa niistä on ikäisekseen pienehköjä, kuten valitettavasti suuremmilla kotilomyyjillä tuppaa olemaan. Toivotaan kuitenkin että lähtevät hyvin kasvamaan.

Kunhan poikaset aikuistuvat, saattaa kotilokasvatuskin taas jatkua monen vuoden tauon jälkeen. Tilaamani retikat ovat erisukuisia kuin nuo kolme ennestään olevaa, eli niistä ainakin saisi hyviä pariskuntia muodostettua. Lisäksi akaateille olisi poikasia toiveissa. Katsotaan jos muillekin lajeille löytyisi erisukuisia kumppaneita.


Postauksen kuvissa esiintyy yksi retikoista. Uusistakin kotiloista on kyllä jossakin kohtaa kuvia vielä tiedossa.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Pirupäivitys

poikapiru

tyttöpiru

vauvapiru

muna
Viime vuonna hankin loppukesästä tauon jälkeen jälleen okapiruja. Piruja tuli neljä, mutta yksi karsiutui porukasta jossain kohtaa, kun ilmeisesti epäonnistuneen nahanvaihdon yhteydessä sillä pullahti sisuskalut selästä pihalle. Kolme jäljelle jäänyttä onnistuivat kuitenkin kasvamaan täysikasvuisiksi. Kolmikolle kävi kuitenkin ennen joulua huonosti, sillä ne kahdessa erässä kuolivat aina sen jälkeen kun olin ostanut kaupasta uuden sitruunamelissan niille ruuaksi. Epäilyksenä siis on, että sitruunamelissoissa oli jotain myrkkyä joka oli piruille kohtalokasta (eli en suosittele syömään).

Koska pirut olivat ehtineet olla täysikasvuisia jo jonkin aikaa ennen kuolemaansa, levitin niiden pohjaturpeet toiveikkaasti sanomalehdelle ja tutkin josko pirut olisivat munineet. Ja kyllähän niitä sitten löytyikin (vaikka en edes tiennyt miltä näyttävät). Neljätoista munaa muistaakseni lopulta löysin ja hautasin ne turpeen sekaan pieneen muoviboksiin. Hautoma-aikahan munilla on peräti puolisen vuotta ja sinä aikana niitä pitäisi muistaa aina välillä suihkutellakin.

Alkukesästä boksiin olikin eräänä päivänä ilmestynyt pieni okapirun poikanen ja jonkin ajan päästä vielä toinenkin. Nämä kaksi lähtivät hyvin kasvamaan ja nyt muutamien molttausten jälkeen on selvinnyt että kumpikin sukupuoli on edustettuna. Vähän aikaa sitten kuoriutui kolmaskin piru, mutta se on vielä sen verran pieni että sukupuolesta en osaa sanoa mitään. Ja onhan noita munia tuossa vielä, että lisääkin piruja saattaa vielä tulla!

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Tyttölauma koiratarhassa


Keväällä kirjoittelinkin blogissa, kuinka ostin kaneille koiratarhan ja sen yhteyteen puutarhavajan sisätilaksi. Huhtikuun lopulla puput pääsivätkin tähän uuteen tarhaan muuttamaan, mutta käytössä tästä ei ole tullut kuitenkaan vielä kuvia laitettua. Tässä olisi siis muutama kuva tarhasta käytössä!

Tarha on kooltaan 6 m x 6m ja siinä asustelee tällä hetkellä 17 aikuista, sekä Mystin poikaset jotka turvallisuuden vuoksi ovat tehdashäkissä tarhan sisällä. Tämän vuoden tyttönuoriso asuu toistaiseksi vielä erillään, jättien vanhassa trampoliinitarhassa, mutta nekin vielä jossakin kohtaa liittyvät mukaan porukkaan. Sitten onkin kaikki naaraat samassa laumassa.



Tarhaan muutti aluksi kaikki pienet tytöt, joita eleli useammassa pienemmässä porukassa. Tuttuun tapaan yhdistin kanit kerrasta yhteen ja kun sekä tila että iso osa kanikaverista oli täysin uusia, ei isompia tappeluita tullut. Vähän perus jahtailua ja muutamia nypittyjä karvatuppoja. Alkuperäinen kokoonpano pieneni aika pian muutamilla yksilöillä, kun tyttöjä muutti keväällä uusiin koteihin. Vähimmillään tyttöjä olikin tarhassa enää 13 ja sillä määrällä se olikin aika tyhjän näköinen.

Jättejä ei ollut alunperin tarkoitus sekaan laittaa, mutta kun ne kahteen otteeseen karkasivat omasta tarhastaan karkuun, kyllästyin niiden pyydystämiseen ja toisen karkureissun päätteeksi laitoinkin ne pienten sekaan tarhaan. Tässäkään kohtaa ei ongelmia tullut, sillä jätit eivät yleensäkään välitä vaikka kaverit vaihtuu ja pienemmät taas taisivat vähän pelätä itseään isompia tyyppejä eivätkä uskaltaneet laittaa rähinää pystyyn. Riona ranskis osoittautui pienten keskuudessa suosituksi, sillä heti ensimmäisenä päivänä Wendy innostui kaveeraamaan sen kanssa ja seuraavana päivänä lepäiltiin jo kylki kyljessä. Muutenkin moni pikkukaneista tuntuu hakeutuvat usein Rionan seuraan.



maanantai 22. heinäkuuta 2019

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Silkkikanoja



Keskiviikkona sisko tuli käymään parin päivän visiitillä koirien kanssa ja toi samalla myöhästyneen syntymäpäivälahjan, kuusi silkkikanaa. Nämä tuli siis ihan yllätyksenä, mutta lupa on toki annettu että eläimiä saa lahjaksi tuoda (ei kuitenkaan välttämättä sitä tiinettä kuttua, mikä myös on joskus ollut ajatuksena).

Silkkiporukan iät olivat ehtineet jo kadota poistetun myynti-ilmoituksen myötä, mutta ovat kuitenkin kaikki nuoria yksilöitä. Kolme ruskeansävyistä on vielä tipuikäisiä ja ne majoittuivatkin samaan laatikkoon cemani ja helmikana tipujen kanssa. Kooltaan silkkitiput ovat vähän isompia, mutta hyvin silti ovat joukkoon sopeutuneet.

Kolme mustaa silkkiä on vähän vanhempia, mutta kuitenkin vielä kasvuikäisiä. Joukon suurin on varma kukko, mutta kahden muun sukupuolesta ei ole tietoa (kuten ei tietenkään noiden tipujenkaan). Silkeillä sukupuolten tunnistus on vähän hankalaa kun eivät ulkonäöltään ole perus kanoja, joten täytyy odotella mitkä näistä alakavat kiekua. Näiltä USA linjaisilta saa ilmeisesti ulkonäöstäkin sukupuolta pääteltyä jos on asiaan perehtynyt, mutta itse en osaa mitään sanoa kun silkeistä ei kokemusta ole.

Muun erikoisemman ulkonäkönsä lisäksi silkit ovat siitäkin hauskoja, että niillä on viisi varvasta normaalin neljän sijaan (katso postauksen alin kuva). Näin maatiaiskanoihin tottuneena jalat eivät ole kylläkään kovin kauniin näköiset ylimääräisine varpaineen ja sulkineen, mutta muuten ovat ihan nättejä kanoja.





tiistai 16. heinäkuuta 2019

Käytössä olevat hautomakoneet

Kaikkia blogin lukijoita ei hautomakone asiat varastikaan kiinnosta, mutta esittelen kuitenkin tässä postauksessa nämä kaksi käytössäni olevaa konetta. Hautomakoneen ostamista miettiessä on mukava kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia eri koneista, joten toivottavasti postaus tavoittaa ne ihmiset, joita kyseiset koneet kiinnostaa.
Covatutto 16 L digital 

Tämän koneen hankin pari vuotta sitten ja sillä on hyvällä tuloksella tullut haudottua kanoja ja viiriäisiä (ja suoritettua parin ankankin loppuhaudonta). Koneesta löytyy netistä sekä huonoja että hyviä kokemuksia (huonoissa ei toki koskaan tiedä onko vika lopulta ollut koneessa vaiko käyttäjässä), mutta itsellä kyseinen kone on ainakin toiminut ilman ongelmia.

Kone on hyvin helppo käyttää, sillä haudonnan aikana täytyy huolehtia itse ainoastaan veden lisäämisestä ja lopulta tietenkin kuoriutuneiden tipujen siirrosta. Munien kääntelyn kone hoitaa automaattisesti parin tunnin välein ja osaa myös lopettaa kääntelyn kolme päivää ennen odotettua kuoriutumista. Halutessaan automaattisen kääntelyn saa toki poiskin, jolloin kääntely onnistuu joko itse käsin tai ohjauspaneelissa olevaa nappia painamalla. Automaattinen kääntely on välillä hieman rajun tuntuista ja muutamia viiriäisenmunia kone onkin omissa haudonnoissa saanut rikottua. Jos tämä koituu ongelmaksi, on munia parempi käännellä itse.

Haluttua lämpötilaa kone ylläpitää kolmen lampun avulla, joita se vilkuttaa koko haudonnan ajan. Tämä on tullut monelle yllätyksenä, sillä nettikauppojen sivuilla vilkkumisesta ei aina ole mainintaa. Koneen kanssa on siis varauduttuva koko haudonnan kestävään discoon, joka on syytä ottaa huomioon koneen sijaintia suunniteltaessa. Makuuhuoneen nurkka ei siis välttämättä ole se paras vaihtoehto. Lampuilla kestää jonkin aikaa saada lämpötila tasaiseksi kannen aukaisun jälkeen, joten turhaa aukomista kannattaa välttää.

Vesi koneeseen lisätään ulkopuolella olevan luukun kautta. Vesisäiliössä on kaksi lokeroa, joista toinen täytetään siinä kohtaa kun kosteuksia haudonnan lopulla nostetaan. Jonkun verran ihmisillä on ilmeisesti ollut ongelmia riittävän kosteuden kanssa, mutta toisaalta kun jopa kananmunia voi kuivahautoa, ei alhaisen kosteuden pitäisi ylitsepääsemätön ongelma olla.

Kananmunia koneeseen pitäisi mennä 16, mutta itse olen saanut mahtumaan vain 15 kerralla. Viiriäisenmunia mahtuu nelisenkymmentä. Tilavuudeltaan kone sopii hyvin harrasteparven omistajalle, joka hautoo lähinnä lisäystä omaan parveen.




Covatutto 24 digital

Uudempi hautomakonetulokas on saman merkin isompi malli. Tämän hankin vasta keväällä ja käyttökokemusta on takana vasta yhden haudonnan verran, johon sisältyi kanoja ja helmikanoja. Viiriäisiäkin pääsen toivottavasti vielä tämän kesän aikana testaamaan. Tuon yhden haudonnan perusteella kone vaikuttaa kuitenkin toimivalta ja jatkossa luultavasti tulen enemmän tätä käyttämään kuin pienempää mallia.

Pienemmän Covatutton tavoin tämäkin on helppokäyttöinen ja sopii hyvin ensimmäiseksi hautomakoneeksi. Koneen perusversiossa ihmisen hoidettavaksi jää veden lisäämisen lisäksi myös munia kääntely. Kääntely tapahtuu kyljessä olevaa vipua työntämällä tai vetämällä. Halutessaan tähän saa ostettua lisävarusteena myös kääntömoottorin, jolloin munien käntelystä ei tarvitse itse kantaa vastuuta. Moottorin hinta on kuitenkin reilut 80€, mikä tuo reilun lisän koneen hintaan. Itse jätin siis moottorin ostamatta ja kääntelen munat omatoimisesti. Tässä mallissa munat laitetaan riveihin väliseinien avulla, joten kääntelyn ei pitäisi ainakaan kovin helpolla saada niitä rikottua.

Tässä mallissa on tuuletin, joka ylläpitää lämpöä. Valoja koneessa ei siis ole, mutta tasainen hurina kuuluu koko ajan. Hurina vastaa suunnilleen ylikuumentuneen tietokoneen ääntä, eli mikään mahdoton meteli ei oneksi sentään koneesta kuulu. Tuuletin saa lämpötilan oikeaksi hyvin nopeasti, eli vaikka kantta välillä aukoisi, palaa lämpö takaisin pian sen jälkeen kun kannen sulkee.

Vesi lisätään tässäkin mallissa ulkopuolella olevan luukun kautta. Vettä varten on vain yksi lokero ja se on melko pienehkö. Ilmeisesti alkuhaudonnassa vesilokero olisi tarkoitus pitää vajaana ja vasta lopussa täyttää kokonaan. Lokeron koon puolesta jäi mietityttämään riittäisikö kosteus esim. ankoille, mutta koneen pohjalla on kyllä paljon tilaa johon saisi tarvittaessa lisättyä itse vesiastioita.

Kananmunia koneeseen luvataan menevän 24, mutta jos niiden koko on isompi, ei tätä määrää välttämättä saa mahtumaan. Viiriäisiä pitäisi mennä 70, mutta vielä ei omakohtaista kokemusta ole mikä todellinen määrä niiden suhteen on.

***

Kumpaakin hautomakonetta löytyy myynnissä useammasta eri nettikaupasta. Pienemmän mallin olen itse ostanut Kotieläintarvikkeesta ja isomman Siltajoen siilosta. Molemmista kaupoista on tullut tilattua myös muuta tavaraa ja kumpikin on hyväksi todettu.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Mystin viisikko

Kanilan nuorimmaiset, eli Mystin poikaset saavuttavat huomenna neljän viikon iän. Samaan aikaan syntyi myös Rohinan poikue, mutta poikaset katosivat ennen viikon ikää. Olin juhannuksen aikoihin Virossa reissulla ja sieltä palatessa poikasia ei ollut enää missään. Ilmeisesti joku otus oli ne käynyt hakemassa, mutta jättänyt kuitenkin Mystin poikaset viemättä, vaikka ne olisi samalla vaivalla saanut mukaan napattua. Poikueet tosiaan syntyivät koiratarhassa oleviin tehdashäkkeihin (ja vielä niissä oleviin mökkeihin), joihin emot synnytysten ajaksi lukitsin. Sen jälkeen avasin häkkien luukut, eli niihin on ollut kyllä mahdollista päästä. Mysteeriksi jää mikä poikaset nappasi.

Sukupuolten suhteen Mystin poikaset ovat poikavoittoisia, sillä tyttöjä joukossa on vain yksi. Valkoisen poikasen väri oli alussa arvoitus, mutta silmien avauduttua poikanen paljastui valkoiseksi sinisilmäksi. Yeti oli siis geneettisesti x-kirjava, vaikka yhtäkään valkoista merkkiä siinä ei ollut eikä aiemman jälkeläisnäytönkään perusteella poika vaikuttanut x-kirjavalta. Kiva yllätys kuitenkin ja tuo valkoinen poikanen varmaan jää kotiin. Valkoisen lisäksi poikueessa on musta, luonnonkeltainen (joka muistuttaa kyllä enemmän mada otteria) ja kaksi luonnonharmaata, joista toinen on x-kirjava. X-kirjavalla on kumpikin silmä puoliksi sininen, eli poikanen on kivan persoonallinen tapaus. Harjas näille tulee kaikille. Kun siis vielä pari viikkoa kasvavat, pitäisi näiden olla todella söpöjä tyyppejä. Suvussaan poikasilla on puolet luppakorvia, joten saa nähdä miten korvien käy. Luultavasti jäävät pystyiksi, mutta jonkinasteinen luppautuminenkin on mahdollista.






sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Ankkoja ja vähän kanojakin



Ankanpoikaset alkavat olla kuukauden ikäisiä ja ovat kasvaneet valtavasti. Vielä pari viikkoa sitten kaksikko asui pienessä tehdashäkissä, mutta nyt se kävisi enää vain kuljetukseen. Vaikka kasvuvauhti ankoilla onkin nopea, eivät ne sulkien suhteen pidä turhaa kiirettä. Pikkuankat ovatkin vielä melko untuvaisia, kuten kuvistakin näkee. Pian sulat lähtevät kuitenkin kunnon kasvuun ja kohta nämä ovat ulkonäöltään jo aikuista vastaavia. Sukupuolista ei vielä ole varmuutta, mutta enää ei kauaa mene kun nekin selkiytyvät.

Koska ankat ovat jo sen verran kookkaita ettei ne kissoja enää kiinnosta, ovat ne saaneet aloittaa vapaan ulkoilun. Sama vapaus alkoi myös kananuorilla. Öisin nuoriso on kaikki yhdessä sisällä ja vaikka eri lajeja ovatkin, liikkuvat ne mielellään ulkonakin samana porukkana. Kanoilla liikkeet vain on sen verran reippaat, että kömpelöillä ankanpoikasilla on kova työ pysyä porukan mukana. Aikuiset linnut ei nuorisosta ole ollut kiinnostuneita, ja etenkin ankkojen kohdalla varmasti menee pitkään ennen kuin ottavat uudet tulokkaat mukaan porukkaansa. Ankkojen kun tuntuu olevan todella vaikeaa hyväksyä mitään muutoksia elämäänsä, oli kyse sitten lajitovereista tai ankkalan oven eteen ilmestyneestä uudesta uima-altaasta.

Ankanpoikaset kuoriutuivat hautomakoneessa, jonne ne munina muuttivat muutamia päiviä ennen kuoriutumista. Jätin myös hautovien ankkojen alle munia, mutta niistä ei mitään tullut ja ankat jäivät ilman omia poikasia. Leenu ja Liinu ovat kuitenkin päättäneet korjata tilanteen ja kaksikko alkoi hautoa uudelleen. Kovin hyvin ei haudonta tunnu tälläkään kertaa sujuvan, sillä muutama muna on mennyt taas rikki ja pari kesken mennyttä olen itse heittänyt metsään. Seitsemän munaa taitaa ankkojen alla vielä olla, mutta haudonta ei ole vielä edes puolivälissä. Kovin suuria toiveita ei siis sen suhteen ole, että tälläkään kertaa ankat saisivat itse mitään haudottua.



tiistai 9. heinäkuuta 2019

OKRA 2019




Lauantain ohjelmassa oli OKRA maatalousnäyttely Oripäässä, jossa on perinteisesti tullut vierailtua aina kun se järjestetään. Näyttely on normaalisti joka toinen vuosi, mutta poikkeuksellisesti se oli nyt kahtena vuonna peräkkäin. Seuraavan kerran Okra järjestetään 2021. Ensi kesänäkin toki maatalousnäyttelyyn halutessaan pääsee, sillä silloin Mikkelissä on Farmari näyttely.

Okrassa on näytillä paljon koneita, mutta myös eläimiä ja muuta mukavaa. Jossakin kohtaa Okran lehmäpuoli sisälsi lähinnä lihakarjaa, mutta parina viime kertana paikalla on ollut hyvin myös lypsykarjaa. Tänä vuonna Okran yhteydessä oli iso karjanäyttely, joten paikalla oli paljon lypsypuolen eläimiä. Lihakarjasta näytillä oli hereford rotua. Lisäksi uutena juttuna paikalle oli pystytetty näyttelyn ajaksi parinkymmenen lehmän pihattonavetta (mallia teltta), jonka yhteydessä oli toimiva lypsyrobotti. Tämä näytti olevan aika suosittu juttu, sillä robotin vieressä oli hyvä joukko ihmisiä odottamassa milloin joku lehmistä päättäisi käydä lypsyllä.

Lehmien lisäksi löytyi tietenkin hevosiakin. Karsinoissa hevosia oli näytillä vain muutamia, mutta hevosareenalla oli lähes koko ajan jonkinlainen esitys meneillään. Esityksiä ei kuitenkaan tullut tällä kertaa katseltua. Lampaita oli paikalla jonkin verran ja niiden mukana myös laumanvartijakoiria (paimenkoiria ilmeisesti myös, ainakin näytösten ajan). Alpakoita ja aaseja näyttelyssä oli esillä kaksi kumpaakin ja lisäksi kanatipuja ja fasaaneita oli muutamia aiheisiin liittyvillä osastoilla.

Maistiaispuoli oli tänä vuonna erityisen hyvä, sillä osastoilta löytyi monenlaista ilmaista tarjottavaa. Lopulta ei tarvinnut ruokaa edes ostaa, kun nälkä lähti näitä syömällä. Mm. Valio on yleensä tarjonnut lähinnä jukurttia ja juustoa, mutta tällä kertaa tarjolla oli ihan kunnon syötävää. Maistiaispalat on toki pieniä, mutta kun monella osastolla on jotain tarjolla, kertyy niistä jo iso potti syömistä. 

Okrassa kierrellessä kului yli kuusi tuntia, missä ehti kivasti rapsutella eläimet läpi ja tutkittua kiinnostavimmat traktorit. Aikaa saisi kulumaan vielä paljon enemmän jos esityksiäkin tai muuta ohjelmaa pysähtyisi katsomaan. Mitään isompia ostoksia ei tullut tehtyä, vaan mukaan tarttui pelkästään herkkuja. Niiden lisäksi tietenkin sitten parin kilon verran lehtiä ja esitteitä eri osastoilta ja muutamia ilmaiseksi jaettuja juttuja (mm. koivun taimia ja kananmunia).










Postauksen kuvat on kännykkälaatua, sillä kameraa en jaksanut mukaan kannettavaksi ottaa.

torstai 4. heinäkuuta 2019

Lisää pupunuorisoa

Viimeksi olivat pojat vuorossa ja nyt näytille pääsee tytöt. Nämä kuusi ovat siis jääneet kotiin alkukevään poikueista. Rinjan teddyturkkisista tytöistä piti tuolle mustalle valkokorvalle etsiä koti muualta, mutta ainakin näillä näkymin se jää kuitenkin itselle. Nämä on aika mielenkiintoinen kaksikko, joten näkee miten turkki kehittyy iän kertyessä. Kertaalleen turkit olen tytöiltä leikannut, kun vauvakarva oli järkyttävää höttöä mikä meni takkuun. Nyt karva on kasvanut taas hyvin takaisin ja laatukin on huomattavasti parempi. Jatkossakin tulen turkkeja kyllä lyhentämään, sillä ulkokanilla ei pitkä turkki oikein toimi.

Chronicle (jolla ei vielä kutsumanimeä ole) etsii tästä porukasta parhaillaan uutta kotia. Mitään vikaa tytössä ei ole, mutta jos nyt ihan hirmuista määrää ei nuoria kuitenkaan itselle jättäisi. Nelle sisko kun kuitenkin jää kotiin, eikä sitä tiedä vaikka joku muukin tyttö poikueesta vielä tänne pysyvästi jäisi, sitten kun pupuja alkaa kesäkodeista palailla takaisin.

Tämä kuusikko asustelee omana porukkanaan, mussa jossain kohtaa ne tulevat liittymään muiden tyttöjen kanssa samaan laumaan. Tämä operaatio menee kuitenkin luultavasti vasta loppukesään/syksyyn.

n. Freakshow's Hitachi "Tatsi"

n. Freakshow's Yanmar "Janni"

Freakshow's Vila "Rotta"
Freakshow's Chronicle 

Freakshow's Chanelle "Nelle"

Freakshow's Aqua Kiss "Delta"

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Puhelinkuvia

Aika tarkalleen vuosi sitten edellinen puhelin hajosi navettahommissa ja seuraavaan onkin siis ehtinyt kertyä kuvia vuoden ajalta. Joskus ennenkin blogissa on ollut vastaava postaus, johon laitoin joitain vuoden aikana kertyneitä kuvia. Tässä niitä jälleen olisi.


Jostain syystä tykkään ottaa näitä traktorikuvia, mitä löytyy kuvien joukosta vaikka kuinka paljon. Näissä näkyy jyräystä, aitatolppien painelua, yleistä ajelua ja klapien kuskaamista.


Kootut munakuvat. Ylhäällä minikokoinen viiriäisenmuna ja minikokoinen kananmuna. Alla metsästä löytynyt salainen munintapaikka sekä viiriäisenmuna josta jäi värit pois.


Vemppu traktorissa, toisessa traktorissa, etsimässä reittiä kaivinkoneeseen (ei löytynyt) ja lopulta päikkäreillä marsujen heinäsaavissa.


Hengailua laitumella ja pihatossa työkavereiden kanssa ja kivoja aitahommia yhden tyypin kieli korvassa.


Uitettu koira joka vähän vahingossa humpsahti järveen ja myöhemmin samainen koira uuden kaverinsa kanssa autoilemassa. Alakuvissa lempparityökavereita.


Hiiri ja Halma lapsilauman kanssa aterialla ja toisessa kuvassa isompi lapsilauma vieroitettuja poikasia. Freddy vastaanottamassa ruokaa ja Pupu joka joutui ikävään trimmaukseen.


Kuntsan nuoruuskuva, vähän ankkoja ja orsikuvia.


Ensimmäiset kuvat kaninpoikasista otan yleensä puhelimella. Samalla kuvien päivämääristä on aina helppo tarkistaa poikasten sytymäpäivät, jos niitä ei muualle tule muistiin laitettua.


Nuoria viiriäisiä, tämän vuoden tipuja, viime vuoden nuorisoa ja puhtaisiin puruihin kellahtanut kanaparvi.


Väsyneitä kissoja töissä ja kotona.


Hukkakauraa etsiessä löytyi pellosta peura (hetkeä myöhemmin vielä pari lisää). Epämääräinen mössö on pupujen talviape, joka oli todella toimiva ruoka. Alhaalla pupukuoria puhelimeen ja pahasti lumeen hautautunut pikkutyttöjen ulkotarha, joka oli kuvanottohetkelläkin käytössä.


Munivia kanoja ja hautova ankka. Sekä joku tuntematon porukka, joka ryntäsi siivouksen aikaan tekemään ratsiaa kanikoppiin.


Kanoja, Tuttis (joka luulee ilmeisesti olevansa kana), marsuja uudessa aitauksessa ja puuhun kiivennyt kissa.