Sivut

perjantai 31. toukokuuta 2019

Mitä kaikkea kaneille on tullut syötettyä?

Kahdeksan kanivuoden aikana on tullut syötettyä vaihtelevasti montaa erilaista pelletti ja seosmerkkiä kaneille. Tähän postaukseen kirjoittelin hieman koostetta siitä, mitä kaikkea sitä on kaneilla käytössä ollut.


Alkuaikoina kanit söivät hyvin vaihtelevasti erilaisia sekoituksia ja pellettejä, jotka olivat yleensä markettilaatuisia eli eivät se kaikkein paras vaihtoehto. Näissä ei mitään tiettyä merkkiä ollut käytössä, vaan ostin kaneille vähän milloin mitäkin. Oskut ja muut kaikkein pahimmat jäivät sentään kaupan hyllylle. Kanien ensimmäisenä keväänä silmiin osui Lottie pelletti, jota myytiin ainakin Tokmanneilla. Lottie oli markettiruuaksi hyvälaatuista ja se oli melko suosittuakin kaniharrastasjien keskuudessa. Muistaakseni sitä oli myynnissä jopa kahta eri makua, joissa oli siis hieman toisistaan poikkeavat valmistusaineet. Jossakin kohtaa Lottie katosi kaupoista (ilmeisesti maahantuonti jopa loppui?), eikä sitä sen jälkeen ole kaneille tullut tietenkään syötettyä.

Kun ensimmäiset kanipoikueet oli syntyneet ja alkoi näyttää siltä, että kanien määrä tulisi talvella olemaan enemmän kuin vain se alkuperäinen neljä, oli aika miettiä uutta ruokaa. Rabbit Royalea olin kuullut monen käyttävän ja myös itse olin kahdessakin työssäoppimispaikassa sitä kaneille päässyt tarjoamaan. Plussana oli vielä iso säkkikoko ja edullinen hinta (tuolloin hinta oli vielä paljon nykyistä edullisempi, olisiko ollut vain 25€/säkki). RR tuli siis käyttöön ja sillä mentiin pitkän aikaa eteenpäin.

Rabbit Royale toimi kaneilla hyvin, vaikka ruoka melko kevyttä onkin ja kanitkin viileässä asuvia. Jättikanien saapumisen myötä aloin lisätä RR:n joukkoon hevosille suunnattua Racing Greenline sinimailaspellettiä valkuaislisänä. Myös kauraa sekoittelin joukkoon satunnaisena lisänä. Kaura tuli kuitenkin hankittua muutaman kilon linnuille suunnatuissa pusseissa, joten paljon sitä ei todellakaan tullut käytettyä.

Syksyllä 2015 tapahtui seuraava isompi muutos ruokinnassa. Kanien määrä oli jälleen kavanut ja Rabbit Royalen kulutus sen mukana. Tarvetta oli siis keksiä kilohinnaltaan edullinen, mutta kuitenkin laadukan ruoka kaneille. Kun sopivaa ei valmiina löytynyt, päädyin tekemään ruuan itse. Useammasta ainesosasta kehittyi oma seos, jonka reseptiä varten laskin monet prosenttilaskut, jotta ravintoarvot varmasti olisi täydelliset. Seosta valmistui monta kymmentä kiloa ja sitä saikin sitten ruokkia pitkän aikaa. Ruoka oli oikein toimiva ja maistuva, mutta sen loputtua ei kuitekaan samaa seosta tullut enää uudelleen tehtyä. Oma seos oli kuitenkin mielenkiintoinen projekti ja ehkä joskus vielä innostun uuden reseptin kehittelemään (vaikka eipä vanhassakaan mitään vikaa ollut).

Oman sekoituksen loputtua käyttöön tuli uusina tuttavuuksina Riista-elo ja Racing Regular  sekä vanhat tutut kaura ja Racing Greenline. Näitä sekoittelin vähän vaihtelevasti. Kaksi ensin mainittua olivat pääraaka-aineet, joita sitten sain muutettua paremmin kaneille sopivaan muotoon greenlinea lisäämällä. Kaura taas oli vähäinen lisä, etenkin talviaikaan. Jossain kohtaa otin greenlinen tilalle käyttöön Alfa-A Original sinimailassilpun, joka oli siis samaa tavaraa, mutta luonnollisemmassa muodossa. Tämänkin kanit ottivat ihan hyvin vastaan.

Loppuvuodesta 2017 otin osaa kimppatilaukseen, jossa tilattiin saksalaista Deukanin pellettiä. Merkin alla valmistetaan useampaa erilaista pellettiä, joista itselle valikoitui Deukanin basis plus. Kaneille suunnatuksi pelletiksi kilohinta jäi tilauksessa todella alhaiseksi ja koko lavallisen kyseistä pellettiä otin kun kerran halvalla sai. Onneksi pelletti myös kaneille maistui eikä rahat menneet hukkaan.

Ensin syötin Deukanin sellaisenaan, mitä nyt satunnaisesti sekoittelin muutakin joukkoon. Viime syksystä asti käytössä on ollut sekoitus, jonka pohjaksi turvotan ensin Racing Mashia ja sen joukkoon lisään Deukanin pelletit, sekä vähän kauraa. Lisäksi välillä joukossa on ollut vielä sinimailasta, joko silppuna tai Greenlinenä. Sinimailaslisä ei varsinaisesti tarpeen olisi, mutta kun sitä varastossa on ollut, niin olen sitä hiljalleen koittanut loppuun syöttää. Deukanin sisältää itsessään jo sinimailasta ja koska sinimailasessa on kalsiumia (jota kanin ruuassa ei saisi liikaa olla), täytyy sen käytön kanssa olla tarkkana. Poikasille ja emoille olen lisännyt ruuan sekaan vielä Racing Proteinia, nimensä mukaisesti tietenkin valkuaislisäksi. Tämä "kaniape" on ollut todella toimiva ruoka ja kanit ovat sitä syödessään olleet kivassa massassa. Poikasten kasvut ovat olleet myös hyvät, vaikka Lupallakin oli varsin iso poikue.

Kesäaikaan kanit eivät juuri pellettiä tai muuta seosta saa, joten nytkin pellettiruokinta on vain satunnaista (lähinnä siis silloin kun en ehdi tai jaksa ulkotuoreita kerätä). Deukanin säkkejä löytyy varastosta vielä muutama, mutta niiden loputtua täytyy taas miettiä ruokintaa uusiksi. Mielelläni samaa merkkiä jatkossakin syöttäisin, mutta Suomesta sitä ei saa eikä edellisen kimppatilauksen järjestäjäkään taida enää uutta tilausta järjestää. Mielenkiintoinen vaihtoehto voisi olla ainakin Kanin Ykkös-Herkku, mutta nähtäväksi jää mihin merkkiin lopulta päädyn.


sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Helmikanoja ja mustahelttoja

Helmikana, kuva: pixabay.com
Mikäli kaikki menee hyvin, on kanalaan tulossa uusia mielenkiintoisia asukkaita. Alkuviikosta hain postista paketin, joka sisälsi helmikanan munia. Vähän saattoi kassalla ollut ihminen ihmetellä, sillä munien lähettäjä oli varustanut paketin "varovasti sisältää kananmunia" tekstillä. Mikäli ei kanojen kanssa tekemisissä ole, ei välttämättä ymmärrä miksi kananmunia lähetetään postipaketissa.

Munia ostin kymmenen ja nyt muutaman päivän haudonnan jälkeen näyttää että ainakin puolet on itämään lähteneet. Kun vielä muutama päivä kuluu, näkee mikä on lopullinen itämisprosentti. Helmikanoja ei ole tarkoitus pitää itsellä kuin vain muutama, joten jos tipuja hyvin kuoriutuu päätyy ylimääräiset myyntiin ennen talvea.

Helmikanoista ei juuri omakohtaista kokemusta ole, mutta kotieläinpihoilla niitä on tullut ihailtua. Lisäksi lapsena olin ratsastusleirillä tallilla, jossa oli hevosten lisäksi paljon muitakin eläimiä mm. muutama helmikana. Silloin jo katselin että ovat kovin hauskoja eläimiä. Nämä kyseiset helmikanat vielä pääsivät leirin aikana karkuun häkistään ja taisivat ihan parikin päivää viilettää vapaana alueelle.

Ayam Cemani, kuva: pixabay.com
Ensi viikolla saan haudontaan myös kananmunia, joskin vähän erikoisempaa rotua. Rotu on nimeltään Ayam Cemani ja se on siitä erikoinen että on harjaa ja helttaa myöten täysin musta. Ilmeisesti näillä on myös liha ja luut tummia, mutta kovin usein eivät tälläiset harvinaisuudet taida pataan päätyä. Rotua ei ihan mahdottomasti kanaloissa esiinny ja hinnat näillä on myös korkeat. Muniva kana saattaa maksaa satasenkin ja pelkkä siitosmunakin on monesti vitosen luokkaa hinnaltaan. Cemani kukotkin tuntuvat melko haluttuja olevan, eli monien muiden kukkojen tavoin niitä ei pölkky kutsu.

Toivottavasti näidenkin kohdalla haudonta onnistuu ja parveen saadaan vähän erikoisempia yksilöitä. Maatiaisten kohdalla toivon aina mustia tipuja, mutta näiden kanssa ei pitäisi sitä vaaraa olla että muita värejä kuoriutuu kuin juuri sitä mustaa.

tiistai 21. toukokuuta 2019

Kahdeksan nuorimmaista








Kevään aikana iso osa vapaa-ajasta on mennyt eläinten hoitoon, kun on ollut mm. kanien ulkohäkkiprojekteja ja poikasetkin tietenkin oman huomionsa vaativat. Blogi onkin ollut tästä syystä vähemmällä huomiolla ja postausten painotus on ollut poikasten kasvukuvissa. Muut kuulumiset ovatkin jääneet vähän rästiin, mutta niitäkin on kyllä hiljalleen tulossa.

Yksi mainitsematta jäänyt asia on Halman poikue (isänä Gustus), joka syntyi neljä viikkoa sitten. Poikasia syntyi kahdeksan ja kaikki ovat edelleen hengissä. Pari poikasista on hieman muita luisevampia, joten niiden kasvu on seurannassa. Värien suhteen poikue on varsin mielenkiintoinen, sillä kaikki poikaset ovat madagaskar ottereita. Kahdella tosin on vielä lisänä valkokorvakuvio. Mada otter on väri, jota on poikueisiin putkahdellut koko sen kahdeksan vuoden ajan mitä pupuja on tullut kasvatettua. Monta kertaa vielä ihan sattumaltakin, ilman että sitä on edes odotettu. Nyt sitten saatiin ensimmäistä kertaa kokonainen poikue samaa väriä.  Sukupuolien suhteen tämä poikue on urosvoittoinen, sillä naaraita on vain kaksi ja uroksia sitten se kuusi.

Yksittäiskuviakin poikasista on piakkoin luvassa, mutta koska näissä on taas useampia samannäköisiä pikkupupuja, täytyy poikaset merkitä ensin. Myöhemmin siis lisää tästä poikueesta.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Kaksi vauvakania



n. Freakshow's Lucille

u. Freakshow's Negan

Mytyn kaksi japanilaisvauvaa tulevat huomenna viiden viikon ikään. Ikäisekseen kaksikko on hyvin kasvaneita ja nämä onkin tarkoitus vieroittaa heti siinä kuuden viikon täyttyessä. Muuten saisivat kyllä olla emonsa kanssa pitempäänkin, mutta koska Mytty kuuluu koiratarhassa elävään isompaan naaraslaumaan (josta en ole vielä saanut aikaiseksi blogiin postausta kirjoittaa), on poikasten ja Mytyn pito yhdessä hieman haastavaa. Poikaset eivät tarhan sisässä pysyisi, joten ne elävät tarhaan sijoitetussa häkissä. Myttyä sitten päästän häkkiin ja vapaaksi, vähän kanin omat toiveet huomioiden. Kun poikaset on vieroitettu jää tämä päivittäinen operaatio pois hoitorutiineista.

Nimet keksin tälle kaksikolle jo lähes heti niiden synnyttyä. Jo kauan on ollut mielessä nimetä jonkin poikueen poikaset Walking Dead teemaisesti Neganiksi ja Lucilleksi, mutta tämä tietenkin edellyttää vain kahta poikasta, jotka olisivat vielä uros ja naaras. Sattumalta tälläinen poikue lopulta saatiin ja nimet pääsi käyttöön.

Vielä en ihan varma ole kumpi poikasista voisi kotiin jäädä. Naarasta ensisijaisesti tarvitsisin, mutta uroskin on kyllä aika ihana tapaus ja sen väritys on myös enemmän omaa silmää miellyttävä. Mutta täytyy vielä miettiä kumpaan valinta osuu. Molempia en viitsi itselä pitää, kun aiemmista poikueista on jo niin monta poikasta jäämässä kotiin.

lauantai 18. toukokuuta 2019

Tyttöporukan myöhästyneet kuvat

Tässä tulevat viimeiset kuvat Lupan tytöistä. Nämä on tosiaan otettu jo huhtikuussa, eli paljon ovat näiden jälkeen kasvaneet. Muutama poikanen on jo maailmalle lähtenyt, mutta suurin osa asuu vielä kotona. Pysyvästi näistä on itselle jäämässä kahdessa alimmassa kuvassa esiintyvät valkokorva tytöt. Kutsumanimien keksimisen suhteen olen ollut vähän laiska tänä vuonna (tai sitten kaikki hyvät nimet on jo käytetty), joten kutsumanimiä tytöillä ei vielä ole. Mutta eiköhän niille vielä jotku kivat nimet tule keksittyä.

Isosta poikueesta huolimatta nämä on kasvaneet todella hyvin ja näyttäisi että pikkakania kookkaampia on poikasista tulossa. Kanilaan on ehtinyt syntyä useampi jättikanin ja pikkukanin risteytyspoikue, mutta kokoluokka on jälkeläisillä ollut aina n. 2,5 kg luokkaa. Näistä saattaa kuitenkin tulla isompiakin. 












keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Hautova ankka ja viiriäisiä


Kyllä ne Lupan poikastenkin kuvat vielä tulossa on, mutta tällä kertaa kuitenkin hieman uutisia lintujen suunnalta. Reilu pari viikkoa sitten kuoriutuivat kanatiput ja heti niiden perään laitoin uuden satsin viiriäisiä hautomoon. Ensimmäisellä yrityksellä yksikään muna ei lähtenyt kehittymään, mutta tämä toinen kerta onnistui paremmin. Eilen munista kuoriutui 24 viiriäistipua, joista tosin kolmella näyttäisi olevan jaloissa vikaa ja niitä odottaa lopetus. Muutenkin aika herkkiä viiriäiset tässä iässä ovat, eli muutama tipu luultavasti tulee muutenkin vielä menehtymään. Jos näistä kuitenkin muutaman uuden kanan saisi.

Yrityksenä on ollut myös saada joku ankoista hautomaan, sillä en haluaisi hautomakonetta varata kuukaudeksi ankan munien haudontaan. Ankat tuntuvat olevan aika helppoja houkutella tähän hommaan ja nyt kun hetkeen en munia ole pesästä pois kerännyt, on valkoinen Leenu ankka alkanut näyttää kiinnostusta hautomiseen. Ihan kunnolla se ei vielä ole aloitellut, mutta samalla tavoin Iineksellä kesti viime keväänä jonkin aikaa ennen kuin se ihan kunnollisen haudonnan aloitti. Leenu hautoo Iineksestä poiketen sisätiloissa, eli se ei ainakaan saa munia lampeen vieritettyä. Hauska olisi päästä ankkojen kasvua alusta asti seuraamaan, jos sattuisi tällä kertaa homma onnistumaan.


lauantai 11. toukokuuta 2019

Seitsemän pientä kaivinkonetta

Kuvasin jo pari viikkoa sitten viimeiset kasvukuvat Rinjan ja Lupan poikasista, mutta nyt vasta oli inspiraatiota muokata nämä julkaisukuntoon. Tällä kertaa on Rinjan poikasten kuvien vuoro ja myöhemmin tulee perässä Lupan lasten kuvat.

Kahdesta erikoisemmalla turkilla varustetusta poikasesta tulikin yllättäen teddyturkkisia, vaikka niitä en ihan odottanut. Niillä on siis ihan perus Mm harjas ja olen ajatellut että teddyturkki vaatisi MM harjaksen. Mutta eipä näytä niin kuitenkaan olevan. Mm harjakselliset kanit tiputtavat tukkansa suurimmaksi osaksi pois kasvaessaan, joten mielenkiintoista nähdä miten näille kahdelle käy.

Kotiin poikueesta jää molemmat urokset, sekä valkokorvainen teddypoikanen. Myös toinen teddyistä saa vielä jonkin aikaa kotona kasvaa ennen uuden kodin etsintää, sillä haluan nähdä mihin suuntaan turkki lähtee kehittymään. Pitkäturkkinen kani kun ei ihan joka kotiin sovi. Mustista poikasista toinen lähtee kesäkotiin ja toinen musta sekä läsipää alkavat pian etsiä pysyvää kotia. Näitä ylimääräisiä poikasia on tullut vähän laiskasti nyt keväällä myyntiin laitettua, mutta hyvä vaan että saavat rauhassa täällä kasvaa.

n. Freakshow's Kobelco

n. Freakshow's Doosan

u. Freakshow's Åkerman

u. Freakshow's Komatsu

n. Freakshow's Kubota

n. Freakshow's Hitachi

n. Freakshow's Yanmar

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Kalkkunat




Viikko sitten kanalaan muutti hieman isompia asukkaita, kahden kalkkunarouvan muodossa. Kukkoa ei ainakaan tällä kertaa tullut, mutta aika muhkeita otuksia nämä pelkät kanatkin ovat. Ikää näillä on jo pari vuotta, eli ovat ihan täysikasvuisia yksilöitä. Sulkasato rouvilla on parhaillaan menossa, jonka takia eivät ole ihan niin hienoja kuin voisivat olla. Kesään mennessa sulkasato on toivottavasti saatu päätökseen ja sen jälkeen olisi muniakin odotettavissa. Ihan kanoihin verrattavia munijoita kalkkunat eivät ole, mutta ainakin pari munaa pitäisi kummaltakin viikossa tulla. Alkaa siis olla jo aika hyvä valikoima sen suhteen, minkä linnun munista haluaa munakkaansa paistaa.

Edellisessä kodissaan näillä on ollut kukko samassa porukassa, mutta näistä meidän kukoista eivät oikein tunnu tykkäävän. Kanoille eivät juuri uhittele, mutta kukot saavat kyllä kyytiä. Samassa tilassa eivät siis ainakaan vielä asu, mutta jos kesällä hyvin toisiinsa tottuvat saattavat vielä tulevaisuudessa elää samassakin tilassa. Kanojen ja ankkojen tavoin myös kalkkunoita voi pitää vapaana pihassa, mutta ensin täytyy tietenkin kunnolla kotiutua uuteen paikkaan ennen kuin rouvi voi vapaaksi päästää.