Sivut

torstai 28. maaliskuuta 2019

Pörröiset

u. Freakshow's Quicke

u. Freakshow's Trima

n. Freakshow's Vila


Hiiren poikasista oli kuvia viimeksi maaliskuun ensimmäisenä päivänä ja nyt loppukuusta tulee jälleen uudet kuvat. Kovasti on ulkonäkö päässyt tuossa välissä muuttumaan! Ikää näillä on nyt kuusi viikkoa. Pojat näistä alakavat kohtapuoliin etsiskellä koteja muualta ja tyttönen saa jäädä tänne asumaan. Muutaman viikon päästä kun muutkin poikueet alkavat olla vieroitusiässä, lähtevät aikuiset ulos asumaan ja kaikki poikaset yhdistyvät omaksi porukakseen. Saavat sitten kotiin jäävätkin uusia kanikavereita.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Lupan lapsoset

Otin nyt kuitenkin kuvat Lupankin poikasista, vaikka tummia en toisistaan erotakaan. Tästä syystä ne ovat kuvissa pareittain, kun yksilökuvia olisi turha vielä ottaa. Poikasten sukupuoli katsoin jo silloin kun olivat ihan pieniä, ja sen perusteella joukossa pitäisi olla 2-3 poikaa, jotka kaikki mustia tai ruskeasoopeleita. Nyt kuitenkin kun yritin poikia porukasta löytää, näyttivät kaikki tytöiltä. En kuitenkaan usko että 11 poikasta voisivat kaikki naaraita olla, joten täytyy joskus myöhemmin tutkia vielä tarkemmin ketkä niitä poikia todellisuudessa ovat. Kaikki värikkäät kuitenkin ovat joka tapauksessa naaraita. Kotiin näistä jää ruskeasoopeli valkokorva, sekä toinen siamsoopeleista.

Kuvat eivät ole erityisen onnistuneita, sillä kovan tuulen vuoksi eivät oikein innostuneet poseeraamaan. Tärkeintä kuitenkin että näistäkin sentään jotain saa blogiin näytille. Viimeisen kuvan poikanen on muuten se, joka asustelee Saagan ja Biancan poikasten joukossa. Muut kymmenen ovat oikean emonsa hoidossa.









perjantai 22. maaliskuuta 2019

Monenlaista kirjavaa

Kanilan nuorimmaiset, eli Rinjan poikaset täyttivät tiistaina kaksi viikkoa. Näitä oli alunperin kahdeksan, mutta yksi poikasista kylmettyi eksyttyään pois pesästä. Kyseinen poikanen oli musta valkokorva naaras, eli vähän harmittaa että juuri sille kävi ikävästi. Tuntuu että ne kaikkein näteimmät poikaset tykkäävät tavalla tai toisella kuolla ja perus mustat on kaikkein elinvoimaisimpia.

Nämä ovat olleet todella reippaita poikasia. Silmät aukesivat jo kauan ennen kahden viikon ikää ja heti sen jälkeen ovat tehneet myös retkiä pesän ulkopuolelle. Yleensä tämän ikäiset möllöttävät vielä tiiviisti pesässä, mutta nämä vetävät pitkiäkin lenkkejä ympäri häkkiä. Näillä elelee samassa häkissä tietenkin emä Rinja, sekä sen sisko Ronja. Ronja on siis musta pupunen, joka on ollut poikasesta asti myynnissä tuloksetta. Kutsumanimeäkään sillä ei ole ollut, mutta muutama viikko sitten päätin sille sellaisen vihdoin keksiä, kun ei tyttö näytä uutta kotiakaan löytävän. Ehkä kuitenkin joskus sekin vielä tapahtuu.

Tämä poikue on hauskan kirjavaa sakkia, sillä joukossa on valkokorvaa ja x-kirjavaa. Vasta poikasia kuvatessa huomasin toisen kokomustista olevan myös x-kirjava, joskin vain muutamalla valkoisella karvalla varustettu sellainen. Näitä mustia ei ole niin kamalasti tullut palloteltua, joten siksi vasta nyt ilmeni toisen kirjavuus. Poikueessa muuten on myös se toivomani x-kirjava valkokorva, sillä mada naaraalla on paitsi valkoiset korvat, niin myös siniset silmät! Lemppareitani on kuitenkin kummatkin urokset, joilla on upeat persoonaliset väritykset. Saapi nähdä raaskiiko niistä kumpaakaan myydä.

naaras

naaras

naaras

uros

naaras

naaras

uros

torstai 21. maaliskuuta 2019

Saagan ja Biancan yhteistyöpoikue

Lupan, Saagan ja Biancan poikueet täyttivät alkuviikosta kolme viikkoa, joten poikasten oli aika päästä jo kuvattaviksi. Saagan ja Biancan poikasten kuvat tulevat alla, mutta Lupan poikasia en vielä kuvannut. Luppahan tosiaan sai 14 poikasta, joista kaksi pienintä menehtyi ja yksi kylmettyi eksyttyään pesän ulkopuolelle. 11 poikasta on siis jäljellä, joista yksi kasvaa Saagan ja Biancan poikasten kanssa samassa porukassa ja loput kymmenen ovat Lupan itsensä hoidettavina. Menehtyneet poikaset olivat tottakai niitä kaikkein värikkäimpiä, joten Lupalla on nyt jäljellä neljä mustaa, kaksi ruskeaoopelia, madagaskar otter, madagaskar valkokorva, ruskeasoopeli valkokorva ja kaksi ruskeasiamsoopelia valkokorvaa. Ruskeasoopleit ovat väriltään tummaa mallistoa, eli poikueessa on siis yhteensä kuusi yksiväristä tummaa poikasta. Tämän takia en vielä lähtenyt poikuetta kuvaamaan, sillä tummia ei kuitenkaan toisistaan erottaisi. Täytyy niille joku päivä laittaa pienet kynsilakkamerkit korviin, niin sa sitten yksilökuviakin otettua kun tietää kuka on kukin.

Saagalta ja Biancalta sen sijaan löytyy värikkäämpää porukkaa. Nämähän tosiaan syntyivät samaan pesään ja tytöt ovat poikasia yhdessä hoitaneet. Vaikka poikasia onkin paljon (omien lisäksi kun yhdeksäntenä on vielä se adoptiolapsikin) ovat Saaga ja Bianca pysyneet hyvässä lihaskunnossa eikä imetys ole ottanut liikaa voimille. Koska poikaset syntyivät samaan pesään samana yönä, ei 100% varmuutta ole siitä kumman poikasia valkoiset ovat. Nyt kolmella valkoisella on kuitenkin harjas tulossa, joka varmistaa ne Biancan poikasiksi. Ainoastaan tuo neljäs pysyy mysteerinä. Pidän kuitenkin sitä melko varmana Biancan poikasena, joten saa kirjanpidossa luvan olla Biancan lapsi. Sinällään asialla ei ole suurta merkitystä, sillä Saaga ja Bianca ovat äiti ja tytär. Lisäksi kyseinen poikanen jää todennäköisesti kotiin kauniin värityksensä vuoksi (joka tietenkään ei kuvassa edes näy). Saagan poikueesta jätän mahdollisesti chinchillan itselle, mutta varma en vielä ole kun varsinaista tarvetta ei poikueesta olisi mitään kotiin jättää, urosta varsinkaan. Väri on kuitenkin mukavasti vähän erikoisempi, eli sillä olisi kiva poikanen itsellä pitää. Kolme muuta poikasta ovat luonnonsinisiä, joskin aika ruskeansävyisiä sellaisia. Pikkunakkeina olivat kovin sisnisä ja toivoin että edes toinen valkokorvista olisi ollut ihan tavallinen sininen, mutta luonnonvärisiä ne kumpikin sitten olivat. Siniset valkokorvat kun ovat todella upeita ja sellainen olisi itsellekin oikein hyvin kelvannut.

Saagan poikaset

uros

uros

uros

uros
Biancan poikaset 

uros

naaras

naaras

naaras

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Melkein luovutusikäiset


Sunnuntaina Dessan tytöt täyttävät jo kahdeksan viikkoa eli hyvin nopeasti tämäkin porukka luovutusikäisiksi kasvoi. Poikueen ainoa harjaksen omaava otus jää kotiin ja kaksi muuta tulevat muuttamaan jossakin kohtaa maailmalle. Näistä en nyt ole jaksanut oikein missään ilmoitella, mutta täytyisi nyt lähipäivinä tytöistä ilmoitusta laittaa josko niille kiva koti tai kodit löytyisi. Dessa oli myös tarkoitus poikasten jälkeen myydä lemmikkikotiin, mutta poikasia hoitaessaan se päätti tiputtaa harjaksensa pois (minkä toki muutkin tukkakanit tähän aikaan vuodesta yleensä tekevät) ja on nyt varsin kaljun näköinen. Odotellaan siis että Dessa saa turkkinsa taas parempaan kuntoon ja katsellaan uutta kotia vasta sitten.

Nämä on aika hauskan näköinen kolmikko, kun yksi on oikein pörröinen MM harjaksinen tyttö ja kaksi muuta täysin harjattomia. Harjas saa tuon yhde näyttämään paljon siskojaan isommaltakin, eli poikanen on ihan kuin toisesta poikueesta joukkoon eksynyt. Kotiin jäävä pikkuinen on muuten saanut vihdoin kutsumanimenkin ja tyttö tunnetaan nykyään nimellä Delta. Muitakin nimiä oli harkinnassa, mutta päätin sitten nimen suhteen jatkaa samaa tyyliä kuin vanhemmillaankin (Dessa ja Dexter).

n. Freakshow's Aqua Kiss "Delta"



n. Freakshow's Amber Romance



n. Freakshow's Love Addict



keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Vemppu

 





Kuvailin Dessan poikasia ja paikalle saapui myös kissa tilannetta tarkkailemaan. Sillä aikaa kun palautin poikaset takaisin sisätiloihin, oli Vemppu asettunut kuvausalustalle ja tuli hyvä tilaisuus napata siitäkin muutamia kuvia. Kissoja on yleensä aika haasteellista kuvata, sillä sisätiloissa ne lähinnä nukkuvat ja ulkona liikuskellessa tulevat välittömästi naama kiinni linssiin kun huomaavat että kamera niitä tähtäilee. Ja jos kissan nostaisi itse sopivalle alustalle kuvattavaksi, se lähtisi siitä hyvin nopeasti pois. Parhaiten kuvia saa siis silloin, kun kissa on päässyt itse valitsemaan paikkansa.

Dessan poikasten kuvat tulevat nekin kyllä lähipäivinä näytille, mutta koska poikasjuttuja on blogissa niin paljon ollut, laitoin nyt nämä kissakuvat väliin vaihtelua tuomaan.

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Shit happens again


Ehkä tästä jo kehtaa täälläkin mainita. Kanilaan saatiin nimittäin perinteeksi muodostuneita vahinkopoikasia jo kolmatta vuotta peräkkäin. Syylliset tällä kertaa ovat Saaga, Bianca sekä nyt jo uuteen kotiin muuttanut Söpö. Tulevia poikueita varten järjestelin kanilassa vähän asuintiloja uusiksi ja koska Söpö kerran oli pian lähdössä pois, ajattelin pitää sitä viimeiset päivät kanilan käytävällä, jotta sen oma asunto vapautui muuhun käyttöön. Söpö olikin sitten jotenkin huomannut että tyttönelikon häkin verkko ei yllä ihan ylös asti, vaan yläosassa on pieni rako. Ja sieltähän oli sitten tietenkin pakko tupata kyläreissulle tyttöjen luokse. En kyllä oikein edes tiedä miten iso jättikani on siitä sisään mahtunut tai edes asiaa huomannut, sillä koskaan ennen ei tuosta kohtaa ole kania tullut ulos tai mennyt sisään. Väärällä puolella verkkoa kuitenkin oli ja 2/4 tytöistä oli onnistuneesti astuttu. Ehkä tämä oli pojalta joku viimeinen yritys saada jälkeläisiä, sillä parin päivän päästä se muutti uuteen kotiin jossa sitä odotti myös leikkautus.


Biancasta huomasin hyvin pian käytöksen perusteella että se oli tineeksi tullut, Saagasta taas pääsin varmuuteen vasta vähän ennen synnytystä vatsaa tunnustelemalla. Tytöt olivat järjestäneet vielä sellaisen tempauksen, että ne tekivät vauvat samaan pesään. Poikaset syntyivät viime viikon maanantaina, eli päivää ennen Lupan poikuetta. Pesässä oli neljä tummaa ja neljä vaaleaa poikasta, joiden lisäksi muualta häkistä löytyi vielä yksi kuollut tumma poikanen. Tummat poikaset on kaikki varmuudella Saagan, mutta vaaleat ovatkin hankalampi juttu, ne kun voivat periaatteessa olla kumman vaan. Biancan vatsassa tuntui kuitenkin selvästi useampia poikasia, joten pidän melko varmana että nuo kaikki neljä sen lapsia ovat. Tummia kun kuitenkin oli kaikkineen se viisi, joten Saagakaan tuskin on useampaa tehnyt. Todella hienosti tytöt ovat poikaset kahdestaan hoitaneet. Kumpikin tosiaan käy poikasia imettämässä ja eivät mitään ihan pieniä siitä syystä ole. Kahdeksan oman poikasen lisäksi pesässä kasvaa myös yhdeksäs poikanen, jonka liitin mukaan Lupan poikueesta sen omaa taakkaa helpottaakseen.

Saagan poikasissa on yksi normaali luonnonsininen ja kaksi valkokorvaista sellaista. Neljäs poikanen on mahdollisesti chinchilla valkokorva. Aluksi sen mustaksi katsoin, mutta nyt on harmaantunut niin paljon ettei ihan musta taida ollakaan. Luonnonsinistäkään en ihan varma ole, sillä voivat olla sinichinchillojakin. Nättejä poikasia joka tapauksessa. Sukupuoliltaan ovat kaikki poikia.

Biancalla on kaksi niukkakuvioista mustavalkoista/sinivalkoista japanilaista sekä kaksi valkoista jotka voivat olla granneja tai sitten ihan valkoisia punasilmiä. Valkoisista toinen on poika ja loput kolme poikasta on tyttöjä.

Nämä on kyllä oikein kivan värisiä poikasia ja muutenkin uskon näistä kasvavan hienoja kaneja. Yhdistelmät eivät siis sinällään ole pahoja, en vaan tarkoituksella olisi lähtenyt neitejä jättiuroksella astuttamaan. Saagalla ei ollut tarkoituksena enää poikasia teettää, mutta onneksi se silti ikänsä puolesta on vielä hyvin kykenevä poikasia hoitamaan. Biancan suhteen vahinkopoikue harmittaa vähän sen vuoksi, että sen olin ajatellut kesällä astuttaa Jekulla valkoisten sisnisilmäisten toivossa. Nyt jää kyllä tämä suunnitelma toteuttamatta, sillä en Biancalle enää poikueita halua.


Jotain suunniteltuakin on kanilaan saatu, nimittäin Rinjan pesästä löytyi aamulla kahdeksan pulleaa poikasta. Isänä näillä on Pupu, joten poikasissa on sekä valkokorvia että x-kirjavia (jos tuuri käy joku saattaa olla molempiakin). Mustia ovat pääväriltään suurin osa, mutta on joukossa myös pari madaa. X-kirjavissa oli pari aika upean väristä otusta, eli jälleen saa innolla odottaa poikasten kasvua!

Alkuvuoden poikueisiin on syntynyt niin hienon värisiä poikasia, että vaikeaa tulee olemaan osasta luopua. Varsinkin kun pakko on antaa pois myös niitä kivan värisiä yksilöitä, sillä kaikkia ei voi millään pitää. Lupankin poikueesta haluaisin jättää kotiin jopa kolme poikasta ja pahasti vielä näyttää siltä että olisivat naaraitakin kaikki kolme. Näiden Rinjan lasten kanssa tulee olemaan sama ongelma, sillä en tykkää yhtään myydä valkokorvia tai x-kirjavia. Ne kun on juuri niitä värejä mitä poikueista eniten toivon.



Vuosi sitten tuli tähän aikaan tuskailtua syntyykö kanilaan vielä maaliskuunkaan aikana yhtään poikuetta, sillä kovien pakkasten takia naaraita ei meinannut saada millään tiineiksi. Tämä vuosi on ollut aivan toista luokkaa ja poikasia on syntynyt paljon. Tarkoituksena oli ajoittaa tämän vuoden poikueet alkuvuoteen ja se suunnitelma on onnistunut. Mystille on tulossa vielä poikue myöhemmin keväällä ja sen jälkeen täytyy miettiä jos joku poikue on vielä jatkon kannalta tarpeellista teettää (nuo vahinkovauvat kun hieman muuttivat alkuperäisiä suunnitelmia). Mutta pitkälti alkaa vuoden poikueet siis olla tässä. Kun kesäaikaan ei ole poikasia, on naaraita paljon helpompi asuttaa ulos. Haaveena olisi ostaa iso koiratarha, johon kaikki pikkukaninaaraat pääsisi yhdessä asumaan kesäksi. Poikasten kanssa kun tämäkin olisi hankala toteuttaa.

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Hiiren kolmikko

Hiiren alkuperäisestä seitsemästä poikasesta on harmillisesti jäljellä enää kolme. Kaksi pienintä poikasta tosiaan menehtyi jo ensimmäisen viikon aikana, kuten edellisessä poikuetta käsittelevässä postauksessa kerroinkin. Sen jälkeen vielä kahden kohtaloksi koitui pesän ulkopuolelle lähteminen. Näillä aukesi silmät vasta parin viikon kohdalla, mutta jo ennen sitä olivat turhan innokkaita lähtemään pesästä liikkeelle. Mahdollisesti Hiireltä voi tulla maitoa niukemman puoleisesti, mikä sai poikaset liikekannalle. Lisäksi Hiiri ei niin kovin tarkka ole ollut pesän peittelemisestä (moni muu naaras kun tykkää heitellä pesäkoppiin koko häkin kuivikkeet ja ruokaheinät), mikä on mahdollistanut poikasten karkailun. Nyt poikasten silmät ovat kuitenkin auki ja karvaakin jo sen verran päällä että ainakaan kylmettyminen ei vaarana enää ole. Eiköhän tämä porukka siis jo isoksi asti selviydy.

Ensimmäisen viikon jälkeen palautin muun lauman Hiiren ja poikasten seuraan, eikä enää ollut ongelmana että olisivat poikasia kohtaan olleet liian tuttavallisia. Pupuporukka päätti tämän jälkeen vielä kasvattaa laumaa ja joku oli jyrsinyt reiän verkkoon jotta naapurihäkin Sweety ja Remedy voisivat liittyä joukkoon. Vähän karvatuppoja oli puolin ja toisin nypitty, mutta muuten isommilta tappeluilta oli vältytty ja näin muutama päivä myöhemmin kaikki kuusi aikuista tulevat mainiosti toimeen keskenään. Ei olisi itselle ihan ensimmäisenä tullut mieleen lähteä uutta laumaa muodostamaan kun yhdellä on poikasetkin samassa tilassa, mutta puput päättivät toisin ja mitään ongelmia ei ole ollut. Ainahan se omaa työtä helpottaa kun puput on porukoissa eikä erillisissä asunnoissa.

Hiiren lapsoset olivat tänän ensimmäistä kertaa yksilökuvissa ja hyvän sään takia päästiin ulos asti kuvauksiin. Todennäköisesti näistä tulee tuo naaras kotiin jäämään. Vähän tekisi mieli antaa poikaselle kutsumanimeksi Rotta emän mukaan, mutta mahtaako sitä viitsiä sellaista nimeä antaa noin söpölle pupuvauvalle...

u. Freakshow's Trima



u. Freakshow's Quicke



n. Freakshow's Vila