Sivut

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Kaninpoikasten pesätarkastus


Kaninpoikasten tarkastamiseen liittyen on olemassa monenlaista ohjetta ja toimintatapaa. Toinen järjestää ensimmäisiä studiokuvauksia jo heti vastasyntyneille poikasille, kun taas toinen ei uskalla edes kurkistaa pesään ennen kuin poikaset lähtevät sieltä itse liikkeelle. Varsinkin ensimmäisen poikueen kohdalla kasvattaja onkin helposti ihmeissään mikä on se oikea tapa toimia vai onko sellaista ollenkaan?

"Jos hoidossa oleva eläin on ihmisen välittömässä valvonnassa tai tavoitettavissa, on eläimen kunto ja terveydentila sekä hyvinvointi tarkastettava vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useamminkin. Tarkastuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota synnytystä odottaviin, juuri synnyttäneisiin, vastasyntyneisiin, sairaisiin, heikkokuntoisiin ja vahingoittuneisiin eläimiin."

Yllä oleva lainaus on pätkä eläinsuojelulaista ja tekstistä löytyykin vastaus siihen, mikä lain mukaan on oikea tapa toimia. Lemmikkikani hyvin todennäköisesti elää häkissä tai muussa rajatussa tilassa, johon se myös poikasensa tekee. Näin ollen kani poikasineen on ihmisen tavoitettavissa ja poikasten kunto tulisi alusta asti tarkastaa päivittäin. Maan alle kaninkoloon syntyneet poikaset saattaisivat lain silmissä kuulua sellaisiin joita ei päivittäin tarvitsisi tarkastaa, mutta varmaksi en osaa sanoa miten asia on.

Jostakin syystä hyvin sitkeästi kiertää olettamus, että emo saattaisi hylätä tai jopa tappaa poikasensa jos niitä ihminen menee liian aikaisin pitelemään. Mahdollistahan tämäkin on, mutta on kuitenkin hyvin harvinaista, että kesy ja hyvin pidetty lemmikkikani hermostuisi ihmisen hajusta pesässä. Eri asia voikin olla puolivilli navettakani, mutta sellaisella ei nyt muutenkaan pitäisi poikasia teettää. Itse en missään nimessä käyttäisi kasvatukseen naarasta joka ei pesätarkastuksia sietäisi, eli jos joku sen takia päättäisi poikasensa hylätä, olisi naaraan jalostusura sitten siinä. Villikani saa kyllä niin toimia, mutta lemmikkikani ei.

Yleensä ohjeistetaan hieromaan käsiin emon ja pesämateriaalin hajua ennen poikasiin koskemista ja itsekin tuli näin toimittua monen vuoden ajan. Täskin aiheesta on kuitenkin ollut keskustelua ja jotkin kasvattajat ovat olleet sitä mieltä että käsien hajustaminen on aivan turhaa toimintaa, sillä kani haistaa siltikin että ihminen on pesällä käynyt. En ole enää parin viime vuoden aikana käsien hajustamista harrastanut, eivätkä emot ole siitä mitenkään häiriintyneet. Muutamaan kertaa poikasiin on koskenut sellainenkin ihminen jota kanit eivät varsinaisesti edes tunne, eikä sekään ole niitä haitannut. Sanoisin siis että ihmisen haju ei kaniemoa haittaa. Tärkeämpää on huolehtia että käsissä ei haise vieraat kanit tai muut oudot hajut.


Pesätarkastus on erityisen tärkeää heti poikasten syntymäpäivänä. Emolla voi olla synnytyksen yhteydessä ongelmia, jonka johdosta pesässä saattaa olla poikasia joilta puuttuu vaikkapa jalkoja. Ja vaikka mitään varsinaisia ongelmia ei olisikaan, saattaa joku poikanen siltikin menehtyä synnytyksen yhteidessä. Välillä emo voi olla myös hieman huolimaton ja pesään voi jäädä istukoita (jotka emo normaalisti söisi). Mahdolliset kituvat poikaset täytyy tietenkin lopettaa, eivätkä valmiiksi kuolleetkaan ole kivoja elävien joukossa. Pahimmassa tapauksessa kuolleet mätänevät pesässä ja tappavat siinä sivussa loputkin poikaset. Itse kerään poikaset ensimmäisessä pesätarkastuksessa kauhaan tai muuhun astiaan ja palautan ne sitten pesään. Näin saan tarkastettua jokaisen poikasen kunnon yksitellen ja myös laskettua montako poikasta pesässä on.

Ensimmäisen viikon aikana poikueesta saattaa karsiutua heikompia poikasia pois. Isompien poikueiden kohdalla on hyvinkin tavallista että kaikille ei maitoa riitä ja muutama pienin menehtyy. Aina ei tarvitse mitään näkyvääkään syytä poikasen kuolemaan olla, vaan iso ja hyväkuntoinenkin poikanen voi yllättäen löytyä kuolleena. Koska edelleenkään kuolleet poikaset eivät ole kivoja pesässä, on pesä syytä tarkastaa päivittäin. Jos poikasia on vähän, ei niitä välttämättä tarvitse nostaa pois pesästä. Riittää että kaikki näkee hyvinvointisina liikkumassa. Isomman poikueen kohdalla voi olla tarpeen hetkellisesti nostaa ainakin osa poikasista pois pesästä, jotta kaikkien kunnosta pääsee selvyyteen. Mikäli poikasia onkin vähemmän kuin edellisellä tarkastuskerralla, kannattaa tutkia onko kuollut poikanen pesän pohjalla ja poistaa se sieltä. Oma tapa on tarkastaa normaalikokoiset poikueet kerran päivässä. Isot poikueet (tai sellaiset joissa on laihempia poikasia mukana) taas aamuin illoin. Kuollut poikanen menee pesässä yllättävän nopeasti ikävään kuntoon, joten mielellään ne pesästä mahdollisimman nopeasti saa pois.


Kun postauksen alussa tuli poikasten kuvaaminen mainittua, niin jatketaan vielä hieman siitäkin aiheesta. Liittyhän sekin jollakin tapaa poikasten tarkastamiseen. Kuvia joissa aivan pieni poikanen on otettu muista erilleen kuvattavaksi näkee paljon ja itsekin aikoinaan tuli sellaisia otettua. Nykyinen mielipiteeni on kuitenkin se, että poikasia ei pitäisi vartavasten lähteä yksitellen kuvaamaan. Vaikka tuskin lyhyt kuvaushetki varsinaisesti haitaksikaan on. Ja tässä nyt puhun kuvista joissa poikanen laitetaan esim. taustakankaalle kuvattavaksi. Aivan pienistä pitäisi pesäkuvat riittää ja suurempimuotoiset kuvaukset voi järjestää sitten siinä vaiheessa kun silmät alkavat avautua tai olla jo auki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)