Sivut

maanantai 28. tammikuuta 2019

Instagram


Kaneilla onkin ollut jo muutaman vuoden ajan oma Instagram tili ja sinne on satunaisesti jotain pientä muihinkin eläimiin liittyvää tullut laitettua. Ajattelin nyt kuitenkin laittaa pystyyn vielä toisen tilin, jonne pääsee koko lauma esiintymään. Tilille olisi tarkoitus lisäillä hieman arkisempia kännykkäkuvia ja sellaisia pieniä kuulumisia jotka eivät blogiin asti välttämättä koskaan päädy. Stooriin on myös luvassa paljon pätkiä lauman arjesta ja ehkä jotain liveäkin voisi joskus pitää, vaikka poikasiin liittyen. Tili on vielä toistaiseksi julkinen, mutta tulee myöhemmin muuttumaan yksityiseksi. Jos siis kiinnostaa seurailla, niin kannattaa liittyä seuraajaksi jo nyt.

Instagramista meidät löytää tutulla nimellä @sekalainensakki

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Kaninpoikasten pesätarkastus


Kaninpoikasten tarkastamiseen liittyen on olemassa monenlaista ohjetta ja toimintatapaa. Toinen järjestää ensimmäisiä studiokuvauksia jo heti vastasyntyneille poikasille, kun taas toinen ei uskalla edes kurkistaa pesään ennen kuin poikaset lähtevät sieltä itse liikkeelle. Varsinkin ensimmäisen poikueen kohdalla kasvattaja onkin helposti ihmeissään mikä on se oikea tapa toimia vai onko sellaista ollenkaan?

"Jos hoidossa oleva eläin on ihmisen välittömässä valvonnassa tai tavoitettavissa, on eläimen kunto ja terveydentila sekä hyvinvointi tarkastettava vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useamminkin. Tarkastuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota synnytystä odottaviin, juuri synnyttäneisiin, vastasyntyneisiin, sairaisiin, heikkokuntoisiin ja vahingoittuneisiin eläimiin."

Yllä oleva lainaus on pätkä eläinsuojelulaista ja tekstistä löytyykin vastaus siihen, mikä lain mukaan on oikea tapa toimia. Lemmikkikani hyvin todennäköisesti elää häkissä tai muussa rajatussa tilassa, johon se myös poikasensa tekee. Näin ollen kani poikasineen on ihmisen tavoitettavissa ja poikasten kunto tulisi alusta asti tarkastaa päivittäin. Maan alle kaninkoloon syntyneet poikaset saattaisivat lain silmissä kuulua sellaisiin joita ei päivittäin tarvitsisi tarkastaa, mutta varmaksi en osaa sanoa miten asia on.

Jostakin syystä hyvin sitkeästi kiertää olettamus, että emo saattaisi hylätä tai jopa tappaa poikasensa jos niitä ihminen menee liian aikaisin pitelemään. Mahdollistahan tämäkin on, mutta on kuitenkin hyvin harvinaista, että kesy ja hyvin pidetty lemmikkikani hermostuisi ihmisen hajusta pesässä. Eri asia voikin olla puolivilli navettakani, mutta sellaisella ei nyt muutenkaan pitäisi poikasia teettää. Itse en missään nimessä käyttäisi kasvatukseen naarasta joka ei pesätarkastuksia sietäisi, eli jos joku sen takia päättäisi poikasensa hylätä, olisi naaraan jalostusura sitten siinä. Villikani saa kyllä niin toimia, mutta lemmikkikani ei.

Yleensä ohjeistetaan hieromaan käsiin emon ja pesämateriaalin hajua ennen poikasiin koskemista ja itsekin tuli näin toimittua monen vuoden ajan. Täskin aiheesta on kuitenkin ollut keskustelua ja jotkin kasvattajat ovat olleet sitä mieltä että käsien hajustaminen on aivan turhaa toimintaa, sillä kani haistaa siltikin että ihminen on pesällä käynyt. En ole enää parin viime vuoden aikana käsien hajustamista harrastanut, eivätkä emot ole siitä mitenkään häiriintyneet. Muutamaan kertaa poikasiin on koskenut sellainenkin ihminen jota kanit eivät varsinaisesti edes tunne, eikä sekään ole niitä haitannut. Sanoisin siis että ihmisen haju ei kaniemoa haittaa. Tärkeämpää on huolehtia että käsissä ei haise vieraat kanit tai muut oudot hajut.


Pesätarkastus on erityisen tärkeää heti poikasten syntymäpäivänä. Emolla voi olla synnytyksen yhteydessä ongelmia, jonka johdosta pesässä saattaa olla poikasia joilta puuttuu vaikkapa jalkoja. Ja vaikka mitään varsinaisia ongelmia ei olisikaan, saattaa joku poikanen siltikin menehtyä synnytyksen yhteidessä. Välillä emo voi olla myös hieman huolimaton ja pesään voi jäädä istukoita (jotka emo normaalisti söisi). Mahdolliset kituvat poikaset täytyy tietenkin lopettaa, eivätkä valmiiksi kuolleetkaan ole kivoja elävien joukossa. Pahimmassa tapauksessa kuolleet mätänevät pesässä ja tappavat siinä sivussa loputkin poikaset. Itse kerään poikaset ensimmäisessä pesätarkastuksessa kauhaan tai muuhun astiaan ja palautan ne sitten pesään. Näin saan tarkastettua jokaisen poikasen kunnon yksitellen ja myös laskettua montako poikasta pesässä on.

Ensimmäisen viikon aikana poikueesta saattaa karsiutua heikompia poikasia pois. Isompien poikueiden kohdalla on hyvinkin tavallista että kaikille ei maitoa riitä ja muutama pienin menehtyy. Aina ei tarvitse mitään näkyvääkään syytä poikasen kuolemaan olla, vaan iso ja hyväkuntoinenkin poikanen voi yllättäen löytyä kuolleena. Koska edelleenkään kuolleet poikaset eivät ole kivoja pesässä, on pesä syytä tarkastaa päivittäin. Jos poikasia on vähän, ei niitä välttämättä tarvitse nostaa pois pesästä. Riittää että kaikki näkee hyvinvointisina liikkumassa. Isomman poikueen kohdalla voi olla tarpeen hetkellisesti nostaa ainakin osa poikasista pois pesästä, jotta kaikkien kunnosta pääsee selvyyteen. Mikäli poikasia onkin vähemmän kuin edellisellä tarkastuskerralla, kannattaa tutkia onko kuollut poikanen pesän pohjalla ja poistaa se sieltä. Oma tapa on tarkastaa normaalikokoiset poikueet kerran päivässä. Isot poikueet (tai sellaiset joissa on laihempia poikasia mukana) taas aamuin illoin. Kuollut poikanen menee pesässä yllättävän nopeasti ikävään kuntoon, joten mielellään ne pesästä mahdollisimman nopeasti saa pois.


Kun postauksen alussa tuli poikasten kuvaaminen mainittua, niin jatketaan vielä hieman siitäkin aiheesta. Liittyhän sekin jollakin tapaa poikasten tarkastamiseen. Kuvia joissa aivan pieni poikanen on otettu muista erilleen kuvattavaksi näkee paljon ja itsekin aikoinaan tuli sellaisia otettua. Nykyinen mielipiteeni on kuitenkin se, että poikasia ei pitäisi vartavasten lähteä yksitellen kuvaamaan. Vaikka tuskin lyhyt kuvaushetki varsinaisesti haitaksikaan on. Ja tässä nyt puhun kuvista joissa poikanen laitetaan esim. taustakankaalle kuvattavaksi. Aivan pienistä pitäisi pesäkuvat riittää ja suurempimuotoiset kuvaukset voi järjestää sitten siinä vaiheessa kun silmät alkavat avautua tai olla jo auki.

torstai 24. tammikuuta 2019

Kanilaumassa tapahtuu


Eilen nuorten kanien määrä väheni kahdella, Miisan ja Anyan lähtiessä uuteen kotiin. Näiden kahden kanssa tuli kauan mietittyä jäävätkö ne kotiin kasvatuskäyttöön vai etsinkö niille kodit muualta. Lopulta päätin sitten että voivat maailmalle lähteä. Miisan sisko Hiiri tulee alkuvuoden aikana saamaan poikueen, eli suku jatkuu sitten sen kautta. Anyan kohdalla on myös sama tilanne, eli sen veli Gustus tulee toimimaan keväällä isänä yhdelle poikueelle. Tuon Pandoran poikueen (johon siis Anya ja Gustus kuuluu) suhteen olikin vähän pidempi prosessi päättää kuka poikueesta lopulta kotiin jää ja jatkaa sukua. Niistähän koko poikue meni kesäkaneiksi, joten pääsin ne vielä vähän vahempinakin näkemään. Lemppari vaihteli pariinkin otteeseen, mutta kun hiljalleen aina jonkun karsi joukosta pois, osui valinta lopulta Gustukseen. Viime vuonna syntyneistä kaneista jäikin kasvatuskäyttöön harvinaisen vähän naaraita, ainoastaan kolme. Muut kotiin jääneet ovat sitten uroksia.

Dessan neljä poikasta kasvavat hyvää vauhtia, eikä niitä kahta melkein jäätynyttäkään ole hankala alku sittemmin haitannut. Sukupuolia koitin myös jo vähän kurkkia, mutta puolen vuoden tauon jälkeen noin nuorilta ei olekaan enää niin helppo sukupuolia tunnistaa. Vaatii siis taas vähän treeniä, että homma onnistuu. Näin nopeasti katsottuna veikkaisin että porukassa on 1-2 urosta ja loput naaraita, mutta voi olla että ihan väärin menee arvaus. Nähtäväksi siis jää miten sukupuolet lopulta jakautuvat. Ottereista saisi mieluusti ainakin toinen olla naaras, koska näin värien ja harjaslaatujen perusteella haluaisin niistä toisen jättää kotiin. Naarasta tosiaan itselle havittelen ja jos niitä sattuu useampi olemaan, olisi suunnitelma etsiä Dessalle ja naaraspoikaselle yhteinen uusi koti. Vuoden 2017 kasvatteja kanilaan jäi asumaan niin paljon, että muutamilla pitäisi määrää vähentää. Kaikki kun eivät voi pysyviksi lemmikeiksi jäädä kasvatuskäytön jälkeen. Dessan lisäksi myös Pandoralle alan pikkuhiljaa etsiä uutta kotia. Pandora ehtikin olla jo välillä myynnissä, mutta vedin sen sitten pois myynnistä kun mietin olisiko sille vielä käyttöä kasvatuksessa. 

Tässä tammikuun lopulla olisi tarkoituksena alkaa jälleen astutella ensimmäisiä naaraita, jos vaikka olisivat vähän innostuneempia lisääntymispuuhista kuin vuosi sitten. Hiiri ja Mysti ovat ensimmäisinä vuorossa, eli jos kaikki menee suunnitellusti saattavat ne saada helmi-maaliskuun vaihteessa poikueet. Tytöt asuvat samassa porukassa ja tulevat myös poikueet saamaan lauman sekaan (johon näiden kahden lisäksi kuuluu Mini ja Halma). Muut tämän vuoden poikueet tulevat syntymään myöhemmi keväällä tai alkukesästä. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada alkukesään mennessä viimeinenkin poikue maailmaan, niin saa sen jälkeen pitää taas pitkän tauon kasvatusjutuista.

Joulukalenterissa jo kirjoittelinkin jättikaneista ja siitä kuinka niiden osalta kasvatus tulee loppumaan. Tästä syystä laitoinkin Söpöstä ja Donizista myynti ilmoitusta, jos niille sattuisi uudet kivat kodit löytymään. Mahdollinen koti onkin nyt tiedossa, jonne pojat toivottavasti pääsisivät jossakin kohtaa muuttamaan. Kumpikin on oikein kivoja kaneja, mutta jätteinä vaativat tilaa ja uroksina vielä omien yksiöiden muodossa. Pojat ovat myös sen verran seurallisia, että viihtyisivät varmasti paremmi paikassa jossa huomiota olisi enemmän tarjolla. Keltsu jää toki kotiin, kuten myös jättitytöt. Eli kokonaan ei jättikanit kuvioista katoa.

maanantai 21. tammikuuta 2019

Dessa sai poikasia!

Dessan oli määrä tehdä viime vuonna poikue, joka olisi ajoittunut alkusyksyyn. Elokuussa oli siis aika astuttaa kanineiti. Yleensä en uroksia ja naaraita pitempiaikaisesti yhteen laita asumaan, mutta Dessan ja Dexun jätin poikkeuksellisesti samaan häkkiin, ajatuksena erottaa ne sitten kun synnytys olisi lähellä.

Toisten mielestä tiineyttä ei voi sanoa varmaksi ennen kuin pesässä on poikaset, mutta kyllähän todellisuudessa naaraasta aika helpostikin on huomattavissa jos se on tiine. Siinä kohtaa kun kanipariskunta oli asunut kuukauden yhdessä, oli selvää että poikasia ei vielä olisi tulossa enkä pari erottanut. Jäin siis vain odottelemaan milloin jotain tapahtuisi. Tätä odotusta onkin sitten kestänyt vähän odotettua pidempään ja vähän aloin jo epäillä tulisiko poikasia ollenkaan. Keväämmällä Dessa olisi täyttänyt jo kaksi vuotta, eli aivan näinä aikoina se olisi ollut pakko Dexusta erottaa, ettei se saisi poikasia liian vanhana.



Pari viikkoa sitten Dessa alkoi kiukutella Dexulle juuri sillä tavoin kuin tiineet yleensä tekevät. Lisäksi siinä huomasi pientä pullistumista ja lopulta neiti alkoi rakennella pesääkin. Dessa pääsi kanalan puolelle omaan häkkiin valmistautumaan poikasten syntymään ja eilen poikasia sitten saatiin lähes puolen vuoden odottelun jälkeen. Löytöhetkellä pesässä oli vain kaksi poikasta ja loput kolme pesäkopin ulkopuolella. Poikaset ovat voineet syntyäkin jostain syystä väärään paikkaan tai sitten Dessa on voinut ne pesää parannellessaan vahingossa kaivaa ulos kopista. Ulkopuolella olevista poikasista yksi oli ehtinyt kylmettyä kuoliaaksi, mutta kaksi oli vielä hengissä. Hetkellisen lisälämmityksen jälkeen palautin ne oikeaan paikkaan kahden muun seuraksi.

Eli neljä poikasta pesässä nyt on ja toivottavasti siellä näillä pakkasilla pysyvätkin. Yksi poikasista on kokonaan musta ja loput ovat mustia ottereita (joista yksi perhoskuviolla). Mustalla värillä siis mennään, vaikka mm. madagaskarkin olisi mahdollinen väri ollut. Kumpikin mustista ottereita on MM harjaksella varustettuja, eli niistä tulee varmaan aika suloisia tyyppejä.

Koskaan ennen ei kanilassa näin aikaisin olekaan poikasia syntynyt, sillä yleensä tähtään siihen helmi-maaliskuun vaihteeseen. Mutta ihan kiva näinkin välillä. Mielenkiintoista että Dessa on päättänyt tulla tiineeksi joulukuussa, juuri kaikkein pimeimpään aikaan vuodesta. Sitä ennen kun kuitenkin olisi ollut syksykin aikaa.

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Hyvästi Paskis


Rajaton Rankkasade
"Paskis"

13.6.2012-16.1.2019

Vuodet yhteiset taakse nyt jäädä saa,
kun kutsuu mua luokseen toinen maa

perjantai 11. tammikuuta 2019

Valkokorva Rinja






Viime kesänä syntyneet kaninuoret alkavat olla jo hiljalleen aikuisten mitoissa ja näin on käynyt myös hopeaprojekti Rinjalle. Hieno neiti Rinjasta on kasvanut. Kooltaan se jäi aika pieneksi (painoa nyt pari kiloa), mikä on kyllä ihan toivottu juttu. Haastetta tämä toki aiheuttaa sopivan uroksen etsintään, sillä ihan millään viiden kilon jötikällä ei tyttöä voi astuttaa. Pienihopea voisi olla paras ratkaisu, mutta niitä en ihan tuosta vaan löydy. Projektin etenemisellä ei mikään kamala kiirekään kyllä ole, eli jos sopivaa hopeaurosta ei tälle vuodelle löydy, voin Rinjan astuttaa jollakin muulla uroksella ja siirtää projektipoikuetta myöhemmäksi. Rinjalle kun varmasti löytyisi käyttöä ihan tuossa peruslinjassakin.

Rinjan emä Viola on tarkoitus astuttaa kevään aikana vielä toistamiseen valkokorva uroksella, jotta saan lisää materiaalia väriprojektiin. Nyt kun kaikki on pelkän Rinjan varassa, niin alkaa sitten koko homma alusta jos sille sattuukin jotakin käymään. Violan tulevan poikueen isänä tulee toimimaan Gustus, eli harjastakin oli seuraavaan poikueeseen tiedossa. Alunperin olin sitä mieltä että tämä väriprojekti pysyisi harjattomana, mutta kyllä sitä harjasta vaan kaneille kaipaa. Ja tuohan se sitten vielä kivan lisän ulkonäköön, sen lisäksi että väri on jo erikoisempi.

torstai 10. tammikuuta 2019

Esittelyssä kanala (jossa asuu myös kaneja)

Varsinaisen kanilakopinkin esittely on tuloillaan (todennäköisesti tammikuun aikana), mutta sitä ennen esittelyyn pääsee tämä toinen eläintila. Postauksen otsikossa tämä on nimellä kanala, mutta asuuhan samassa myös viiriäiset ja osa kaneista. Eli en sitten tiedä mitä nimeä olisi järkevintä käyttää.

Tässä aivan ensimmäisessä kuvassa on näkymä suoraan ovelta. Kuten kaikki varmasti huomaavatkin, elelee tällä hetkellä käytävälläkin muutama pupu. Tämä porukka on ollut tarkoitus yhdistää seinän taakse muiden pikkutyttöjen sekaan, mutta eipä ole tullut sitä vielä tehtyä. Asiaa on viivästyttänyt lähinnä se, että osa näistä on myynnissä enkä halusisi niitä alkaa stressata uusilla kavereilla jos maisemanvaihdos on kuitenkin edessä. Jos myynnissä olevat eivät kuitenkaan pian ala koteja löytämään, niin yhdistäminen on jossakin kohtaa edessä.

Yleensä käytävällä ei siis vakituisia asukkaita ole, mutta nyt nämä viisi neitoa saavat käyttää tilaa hyödykseen. Sotkua ne vähän aihauttavat, mutta muuten ei käytävä asumisessa ongelmaa ole.

Ovelta katsottuna oikealla puolella on tuo vanha kaksikerroksinen häkki, jonka yläkerrassa asuu Tuttis ja alakerrassa Donizi. Häkin vieressä oleva tyhjä tila oli myös monina talvina jonkun kanin asuinpaikka, mutta tila oli aina rajattu komppareilla tai muulla vastaavalla. Vuosi sitten siihen tuli kuitenkin tuo portti, joka onkin oikein kätevä. Tässä "karsinassa" majailee Söpö. 




Kerroshäkin vieressä onkin sitten vanha tuttu lautakoppi, joka on pikkutyttölauman päämaja. Laumalla on lisäksi ympärivuotinen pääsy ulkotarhan puolelle, jonne kuljetaan seinässä olevasta pienestä reijästä. Ulkotarhasta en kuvia ottanut, sillä se on varsin lumisessa kunnossa tähän aikaan vuodesta...

Koppi pitää sisällään kanien heinätelineen, sekä seinällä olevat kaksi tasoa, jotka ovat kanien ehdottomia lemppareita. Tytöthän jopa nukkuvat tasojen päällä, mikä on kanille aika mielenkiintoista toimintaa. Luulisi että koloissa elävä eläin ei tuntisi ilmassa nukkumista kovin kotoisaksi. Mutta sielläpä ovat jo vuosien ajan nukkuneet. Pieni ikkuna löytyy myös, mutta siitä kanit eivät ole koskaan erityisen kiinnostuneita olleet.

Lautakopin ulkopuolella on kasa kaikenlaista tavaraa. Kuljetusboksien alla on yhden viiriäisparven häkki ja lisäksi löytyy kaikenlaista ämpäriä sun muuta kippoa. Tätä kohtaa täytyisi järjestellä vähän uusiksi. Viiriäiset olisi hoidon kannalta helpompia ylempänä ja kuljetusboksitkin voisi viedä muualle säilytykseen.



Käytävän vasen puoli on jettu kahteen erilliseen häkkiin. Takaosan pienempi häkki oli Akun ja Iineksen asuntona viime talvena, mutta kun ankkojen määrä kasvoi jäi asunto pieneksi. Ankat ovat siis nyt muualla ja tässä niiden vanhassa häkissä on viiriäisiä sekä Gustus pupu.

Viiriäisten kolmikerroksinen häkki oli aiemmin käytävällä, mutta syksyllä siirsin sen ex-ankkalan sisälle. Sama kohtalo oli kahdella pikkuhäkillä. Tehdasäkeissä majailee pikkuparvet ja patakukot sekä Gustus kani on vapaana niiden ympärillä. Pikkuhäkkien päällä on Gustuksen tähystyspaikka, jossa se mielellään lepäilee. Ruoka tarjoillaan myös pojalla tälle paikkaa.

Kanipoika on tullut viiriäisten kanssa hyvin juttuun, vaikka vähän erikoisislta kaveruksilta voivatkin kuulostaa. Itsekään tuskin olisin keksinyt kania ja viiriäisiä laittaa yhteen, ellei viirujen hoito-oppaassa olisi ollut aiheesta juttua hyvillä kokemuksilla varustettuna.



Ovelta päin ensimmäinen häkki onkin sitten se kanojen asunto. Ikkunan puolella on kanahäkin alkuperäiset orret ja toisessa päädyssä pari uutta syksyllä lisättyä ortta. Pitkän aikaa nuoriso nukkui uusilla orsilla ja vanhat kanat kukkoineen alkuperäisillä orsilla. Nuorten kanojen alettua munimaan pääkukko Taisto kuitenkin kiinnostui niistäkin ja nykyään nuoretkin ovat tervetulleita vanhojen sekaan. Kukkonuoret joutuvat toki olemaan erillään ja kyllä niiden seuraksi aina muutama kanakin menee. Ikkuna kanoilla on mieluinen ja melkein aina joku kana istuukin orrella ikkunasta ulos katsellen. Ja silloin jos ruokinta sattuu viivästymään, on kanoja ikkunalla isompikin porukka katselemassa milloin ruokkija saapuu.

Kunnon munintapesät kanoilta edelleen puuttuu ja sellaiset pitäisi jossakin kohtaa tehdä. Hyvin on muninta kyllä ilmankin sujunut, mutta vähän sinne tänne tuntuvat munivan. Helpompi oli munat kerätä jos ne kaikki tulisi samaan paikkaan. Munien suhteen pitäisi muutenkin keksiä joku toimiva ratkaisu, niitä kun lojuu aina ympäri kanalaa. Mennen tullen tuppaa olemaan kädet täynnä tavaraa ja munat jää kanalaan "kun ehtii ne joku toinen kerta mukaan ottaa". Lopulta onkin jo kattava kokoelma kanaa, ankkaa ja viiriäistä.



Valot kanalassa toimii ajastuksella. Näin pimeimpään aikaan valot on päällä aamu kahdeksasta ilta yhdeksään, mutta kunhan vähän valostuu mennään päivä luonnonvalolla ja lisävaloa on tarjolla vaan iltaisin. Lämpötila kanalassa pysyy pienemmillä pakkasilla hyvin plussan puolella, mutta sitten kun pakkasta on pitempia pätkiä paljon, tulee lämmitys tarpeeseen. Vähn vaihtelevasti lämmitys on hoitunut joko patterilla tai puhaltimella. Erityisen herkkiä pakkaselle maatiaiskanat tai viiriäiset eivät ole, eli mikään paniikki ei synny vaikka lämpötila yöllä ehtisi asteen pari miinukselle mennä. Mutta tavoitteena kuitenkin on pitää tila aina plussalla.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Mitä eläimiä haluaisin omistaa?

Postauksen kuvat: Pixabay.com

Näin eläintenhoitajana haluaisi tietenkin omistaa vähän sitä sun tätä, mutta tähän postaukseen listasin niitä eläimiä joita lähtisin heti ensimmäisten joukossa hankkimaan kunhan tilanne sen sallisi. Ne loput sata eläinlajia vasta sitten näiden jälkeen...


Hevonen
Hevosen tai useamman tulen hankkimaan heti kun vain mahdollisuus siihen tulee, jotta pääsen hevosharrastusta pitkän tauon jälkeen jatkamaan. Tällä hetkellä hevosen hankinta ei töiden vuoksi ole mahdollista, sillä olen sen verran myöhään iltaisin kotona ettei hevosen liikutukseen ja hoitoon oikein enää aika riittäisi. Pelkkiä viikonloppuratsastuksia varten taas ei oikein omaa hevosta kannata pitää. 

Suomenhevonen ja tinker on sellaiset rodut joista tykkään ja joita rotuja tulevat hevoseni luultavammin ovat. Myös muut samantyyliset hevoset kiinnostaisivat, kuten vaikka pohjoisruotsinhevoset ja eestinhevoset. Lisäksi kiinnostaisi hankkia lämminverinen ex-ravuri projektihevoseksi ja jos hyvin käy kiertää sillä satunnaisesti pienissä kisoissakin. Ihan vaan siitä ilosta että saisi ärsytettyä ex-ravuri vihaajia.

Poneista en ole koskaan suuremmin välittänyt, johtuen varmaan aika paljon siitäkin että en sellaisille ole kovin paljoa ratsastanut. Jonkinlainen poni voisi kuitenkin olla myös kiva lisä hevoslaumassa. Shettis sopisi ajamiseen ja sille voisi opettaa vaikka temppujakin. Myös pikkuwelshit on todella suloisia otuksia ja sellainenkin voisi aika kiva olla.


Aasi (ja muuli)
Aaseja olen aina pitänyt suloisina otuksina, mutta vasta ihan viime vuosina olen niistä enemmän alkanut kiinnostua. Jopa siinä määrin, että itsellekin olen muutaman aasin ajatellut jossakin kohtaa hankkia. Luultavasti asia tulee siinä kohtaa ajankohtaiseksi, kun hevostenkin pito mahdollistuu. Periaatteessa aaseja pystyisin nytkin pitämään, sillä eivät vaadi liikutusta siinä määrin kuin hevonen. Iso osa aaseista onkin ihan vaan lemmikkejä/maskotteja. Mutta enemmän aaseista on iloa kun niiden kanssa ehtii kunnolla puuhaillakin, eikä vain tehdä pakollisia hoitotoimenpiteitä.

Aasien ohella muulit ovat alkaneet myös kiinnostaa, lähinnä Muuliprojekti blogin ansiosta. Ei siis ole ollenkaan mahdoton ajatus, että joku kaunis päivä päättäisin tehdä muulivarsan itselle...


Lehmä
Työpaikaltani tulee harmillisesti lypsylehmät lähtemään jossakin kohtaa, enkä usko että sen jälkeen tulen enää lypsykarjan parissa muuallakaan työskentelemään. Itselle sen sijaan haluan jossakin kohtaa hankkia muutaman kotitarvelehmän. Suomenkarja sopii tarkoitukseen parhaiten, mutta eipä joku huonompituotoksinen ay tai holsteinikaan pois suljettu vaihtoehto ole. Tärkein kriteeri on ettei maitoa aivan mahdottomia määriä tule päivässä, sillä eihän sitä kymmeniä litroja päivässä mihinkään saa kulumaan.

Pieni karvalehmälauma olisi myös kiva. Ne viihtyisivät hyvin ulkosalla, eli tilat olisi helposti järjestettävissä. Ja kun suunnitelmissa olisi tulevaisuudessa kasvattaa kaikki liha itse, sopisi karvalehmät siihen oikein hyvin. Lypsylehmiähän ne kun eivät ole.


Eläintenhoitajaksi opiskellessa tuli oltua tekemisissä kaikkien yleisimpien lemmikkijyrsijöiden kanssa. Yleisesti tykkään kyllä niistä kaikista, mutta hamsujen, rottien ja hiirien lyhyehkö elinikä ei oikein ole mieleeni. Mitä niitä kasvattavien/suuremmissa määrissä omistavien juttuja on tullut seurailtua, niin aika paljon näillä otuksilla kaikenlaista vaivaa esiintyy ja jatkuvasti saa olla jotakin lopettamassa. Eli ei siis oikein sellaista eläintenpitoa, mistä itse tykkäisin.

Chinchilla on jyrsijämaailmassa mukava poikkeus ja marsun ohella ne ovat sellaisia mitä tykkäisin omistaa. Vielä ei ole mahdollisuutta chinchillan hankintaan tullut, vaikkakin suunnitelmissa se on useamman vuoden jo ollut. Jonkinlainen pienimuotoinen kasvatustoimintakin voisi chinchillojen kohdalla kiinnostaa. Värityksen suhteen monelle tulee varmaankin ensimmäisenä mieleen tuo perus harmaa sävy, mutta sen lisäksi chinchilloita on monissa muissakin väreissä. Värien nimiin en ole tarkemmin perehtynyt, mutta omaa silmää miellyttää eniten mustat ja valkoiset sävyt.


Siili
Lemmikkisiilejä olen päässyt kyllä livenä näkemään, mutta varsinaista kokemusta niistä ei ole. Muuten niiden hoitoon on tullut kuitenkin perehdyttyä, eli sen suhteen siilit eivät täysin vieraita eläimiä ole. Elinikä siileillä ei ole ihan niin pitkä kuin voisi toivoa, mutta muuten ne ovat kiinnostavia ja sopivaa kokoluokkaa olevia eläimiä. Perusluonteeltaan siilit on ymmärtääkseni oikein mukavia otuksia, eivät pelkästään tylsiä katselulemmikkejä.

Kuten chinchillojen kanssa, myös siilin kohdalla este hankinnalle on lähinnä tilan puute. Siiliä ei ihan pieneen tilaan voi laittaa ja ainahan sisälemmikeistä jonkinlaista haju ja sotkuhaittaa syntyy. Siilin hankinta tulee ajankohtaiseksi sitten, kun pikkueläimille on mahdollista järjestää kokonaan oma huone.


Jättiläistuhatjalkainen
Jättiläistuhatjalkaisesta olen jo monet vuodet haaveillut, eikä sellaisen hankinnalle ole mitään estettäkään. Paitsi se, että niitä ei tunnu löytyvän sitten mistään. Tasan kerran olen nähnyt jollakin harrastajalla pari tuhista olevan myynnissä, mutta nekin olivat jo ehtineet mennä. Faunattaren kautta näitä voisi varmaan helpoiten löytää, mutta ainakaan täällä päin ei ilmeisesti niihinkään kovin helpolla jättiläistuhatjalkaisia saada myyntiin. Jään siis vain odottamaan että vielä joskus tälläinen ihana jättimato vastaan tulisi.

Pienempiä tuhatjalkaisia tuntuu olevan helpommin tarjolla ja syksyllä jo sellaisten hankintaa harkitsinkin. Nyt kuitenkaan en pikkumatoja voi ottaa, kun talvi ja pakkaset ei postituksia salli. Ehkä keväällä jotakin pientä lajia otan, kunhan postitukset taas on mahdollisia.


Koira
Vaikka en niin suuri koirafani olekaan, tulen kyllä koirankin vielä joku päivä omistamaan. Vaatimuksista koiran suhteen olenkin jo blogiin kirjoittanut, joten tähän en enää niin kovin pitkästi uudelleen kirjoita. Todennäköisesti tulen hankkimaan sekarotuisen, mutta jos rotukoiraan jossakin kohtaa päädyn, olen ensisijaisesti kiinnostunut jostakin paimenkoirasta. Erityisesti bordercollie, australianpaimenkoira ja australiankarjakoira kiinnostaisi.


Riikinkukko
Riikinkukko on myös yksi pitkäaikaisista haaveista ja tämänkin kohdalla asia on tyssännyt tilanpuutteeseen. Joskus melko lähellä olisi ollut aika halvallakin (näillähän hinnat on normalaisti useita satoja) pari riikinkukkoa myynnissä, mutta kun sitä tilaa ei vaan oikein ole. Riikinkanat olisikin helpompia asuttaa, mutta kukot vaativat isoine pyrstöineen paljon tilaa. Kesällä linnut menisi vapaana pihallakin, mutta talven tullun pitäisi olla iso sisätila käytössä. Eli näitäkin sitten siinä kohtaa kun käytössä on paljon tilaa eläimille.

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Kun koira ei tottele


Blogin joulukalenterissa oli vanhoja videoklippejä ja niiden yhteydessä kerroin myös videosta jossa Moppe pääsee karkuun. Nyt sain vihdoin kyseisen videon haltuuni ja sillä onkin sitten hyvä aloittaa tämä vuosi blogin suhteen. Videolla Moppe on päästetty tarkoituksella vapaaksi, ajatuksena saada video missä se juoksee kameraa kohti. Normaalisti Moppe pysähtyi kuvaajan luona, mutta tässä se päättääkin jatkaa matkaa täysillä eteenpäin...