Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuosikatsaus 2019


Tämäkin vuosi on saatu päätökseen ja vuorossa on perinteinen vuosikatsaus. Yleensä olen koosteessa käynyt läpi jokaisen kuukauden tärkeimmät tapahtumat vuorotellen, mutta tällä kertaa postaus on sen suhteen hieman erilainen. Johtuen lähinnä siitä, että muutaman kuukauden kohdalla ei oikein mitään merkittävää ole tapahtunut.

Kanipoikueet
Kanilaan syntyi jälleen hienoja poikueita, joista jäi kotiin kivoja nuoria suku jatkamaan. Valitettavasti joukkoon mahtui vahinpoikueitakin parin sattuneen kriisin seurauksena, mutta ihan hyvistä yhdistelmistä nämäkin kuitenkin syntyivät. Lämpimän alkuvuoden ansiosta poikueet painottuivat talvikuukausille ja alkukevääseen.

Ensimmäinen poikue syntyi jo tammikuun loppupuolella, yhdistelmästä Dessa x Dexter. Tämä pariskunta oli asunut yhdessä lähes puoli vuotta ennen kuin kokivat perheenlisäyksen ajankohtaiseksi. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Tiineitä kaneja on sen verran paljon tullut katseltua, että osasin kyllä hyvissä ajoin tunnistaa Dessan tiineeksi ja sen omaan tilaansa eristää.

Helmikuussa poikueita syntyi peräti neljä, joskin vain kaksi suunniteltua. Tarkoitukselliset poikueet syntyivät yhdistelmistä Hiiri x Pupu ja Gustus x Luppa. Vahinkoja taas saatiin Biancalta ja Saagalta, joiden poikueiden isänä toimi Söpö.

Maaliskuussa poikasia tuli mielenkiintoisesta Rinja x Pupu yhdistelmästä ja huhtikuussa taas oli vuorossa parit Myrtti x Yeti ja Halma x Gustus.

Kesäkuussa oli vuoden viimeisten suunniteltujen vauvojen aika Mysti x Yeti ja Rohina x Bamse poikueiden muodossa. Rohinan vauvoilla oli kuitenkin huonoa tuuria matkassa, sillä jokin otus oli vienyt kaikki poikaset sillä aikaa kun olin itse muutaman päivän kesälomareissulla.

Elokuussa Saaga ja Bianca olivat jälleen vauhdissa vahinkopoikasten suhteen, sillä neidit päättivät tehdä toiset poikueet tälle vuodelle. Tällä kertaa isänä oli Dexter.


Hautomispuuhat
Munia tuli tänäkin vuonna haudottua ja uusi hautomakonekin tuli ostettua vanhan kaveriksi. Aiempi hautomakone oli Covatutto 16 digital ja uusi hankinta Covatutto 24 digital. Nyt saa siis haudottua jo aika hyvän määrän munia samanaikaisesti, kun ottaa molemmat koneet käyttöön.

Viiriäisiä kuoriutui omista munista yksi satsi, reilu parikymmentä tipua. Tarkoituksena oli vielä myähemmin hautoa toinen erä ostomunista, mutta se pääsi sitten jäämään. Tuosta yhdestäkin porukasta tuli ihan kivasti täytettä parveen ja mahtui joukkoon jopa muutama uusi väritys joita ei ennestään vielä ollut.

Kanoja kuoriutui omista munista yksi pieni maatiaisporukka sekä ostomunista cemaneita. Cemanien kanssa ei harmillisesti oikein ollut onnea matkassa, sillä tivuissa tuntui olevan jotain vikaa alusta asti. Ne eivät kasvaneet kunnolla ja kaikki lopulta kupsahtelivat vuorollaan. Myöhemmin luinkin että monella muullakin on erikoisempien rotujen kanssa ollut ongelmia ja tivut ovat kuolleet ilman että hoidossa mitään puutetta on ollut. Rotuna cemanit kyllä kiinnostaisi edelleen, eli täytyy katsoa jos niiden hautomista uskaltaisi vielä uudelleen yrittää.

Ankat yrittivät itse hautoa kesän aikana useaan otteeseen, mutta niillä ei hommasta oikein mitään tullut. Kaksi pikkuankkaa sain kuitenkin itse haudottua koneella, kun munat haudonnan loppupuolella ankan alta varastin. Lisäksi haudonnassa oli uusia tuttavuuksia helmikanoja. Munia ostin kymmenen, mutta vain kolme niistä loppuun asti kehittyi ja kuoriutui.

Muut eläinkasvatus
Kanien ja lintujen lisäksi poikasia saatiin kotiloille, joiden kasvatusta aloittelin uudelleen monen vuoden tauon jälkeen. Parhaillaan kasvamassa on poikasia lajeista akaattikotilo, reticulata, camerunensis ja marginata. Uusiin koteihin näitä on mahdollista luovuttaa kesän tullen, kun postitusmahdollisuus palaa kuvioihin.

Ötökköpoikasiin lukeutui lisäksi kolme okapirua, jotka sain kasvatettua aiempien okapirujen munimista munista. Munia keräsin talteen useampia, mutta vain nuo kolme niistä ulos tuli. Hautoma-aikahan piruilla on puolisen vuotta, eli mitään ihan nopeaa hommaa niiden kasvatus ei ole.


Uudet tulokkaat
Kanipoikueista jäi kotiin useampia pupuja, mutta muualta ei uusia tyyppejä tullut. Joitain ihan kiinnostaviakin myytäviä kaneja tuli vuoden aikana vastaan, mutta mitään en kuitenkaan sen enempää kysellyt yms. Tulevalla kasvatuskaudella onkin kyllä sitten tarve uudelle verelle, eli uusia tuttavuuksia on joukkoon liittymässä.

Lintujen osalta uusia naamoja olivat tietenkin paitsi haudotut tipuset, niin myös kaksi kalkkunaa ja synttärilahjaksi saamana silkkikanat/kukot. Kalkkunoista toinen katosi mystisesti kesällä, mutta toinen on hyvissä voimissa ja tulee saamaan keväämmällä uuden kaverin. Silkkejä parveen liittyi kuusi, joista kolme on nyt varmasti kukoiksi tunnistettu.Nähtäväksi jää olisivatko loput kanoja vai onko niissäkin vielä kukkoja joukossa. Helmikanat olivat myös täysin uusi laji ja ihan hauskoiksi eläimiksi ovat osoittautuneet, vaikka mieleltään kovin herkkiä ovatkin.

Kotiloiden määrä kasvoi huimasti, kun halusin taas elvyttää kotiloharrastusta ja kasvatusta. Ulkomailta (ja vähän Suomestakin) ostin useampia kotiloita, monessa eri lajissa. Samassa rytäkässä joukkoon liittyi hieman muitakin ötököitä, mm. jättiläistuhatjalkaisia ja torakoita.

Kissojenkin määrä kasvoi yhdellä, kun villikissanpentu Teppo ilmaantui pihapiiriin. Supoloukun kautta Teppo siirtyi villikissasta sisälle opettelemaan lemmikkikissan tavoille.

Porukasta poistuneet
Kanilaumasta paremmille porkkanamaille siirtyi Paskis, Julius, Mandy ja Oliver. Paskiksella tuli vanhuus vastaan, Julius lopetettiin pahempaan suuntaan menneen hammasvian vuoksi, Mandy menehtyi sairastumisen myötä ja Oliver lopetettiin vanhuuden vaivojen ja jalan telomisen vuoksi.

Lisäksi useampi aikuinen kani muutti uusiin koteihin. Osa kaneista oli kasvatuskäytöstä poistuvia, osa taas kasvatteja joiden kodin löytyminen oli muuten venynyt. Uusiin koteihin lähti Söpö, Donizi, Sweety, Remedy, Yeti, Dessa, Pandora, Luppa ja Telica

Marsujen määrä väheni kahdella. Marsupappa Eemeli menehtyi vanhuuttaan ja Lennart taas sairastui. Nämä kaksi olivat häkkikaverit, joten molempien poikien menehdyttyä väheni marsujen häkkikuntienkin määrä yhdellä.


Näyttelyjutut
Näyttelyissä ei tänä vuonna tullut kanien kanssa käytyä, sillä niitä ei missään lähistöllä järjestetty. Sen sijaan pääsin itse LeKan pet-tuomarikoulutukseen ja yksi koulutuskerta on nyt takana. Ensi vuoden aikana luultavasti koulutus saadaan loppuun, jonka jälkeen pääsen lemmikkiluokkia tuomaroimaan.

Koiratarha
Kallein eläimiin liittyvä hankinta oli tänä vuonna iso koiratarha ja sen yhteyten vielä puutarhavaja sisätiloiksi. Tarhan hankinnan johdosta pikkutyttöporukan pihatto poistui käytöstä ja kaikki naarasporukat siirtyivät yhdessä asumaan uuteen tarhaan. Tällä hetkellä laumassa elää 17 naarasta ja laumaelämään kuuluvaa normaalia satunnaista jahtailua lukuun ottamatta tytöt ovat oikein sopuisa porukka.

Kesäkanit
Kesäkaneja oli näin äkkiä laskettuna muistaakseni yhdeksässä paikassa. Osa pupuista oli kesäreissulla keväästä syksyyn, osa taas vähemmän aikaa. Poikasten lisäksi lomalle pääsi aikuisista uroksista Dexter ja Vili. Tuleva vuosi onkin kesäkanien suhteen luultavasti vähän hiljaisempi, sillä en "uusia asiakkaita" tule ottamaan (poikkeuksena toki jos asiasta on jo ehditty sopia). Kesäkaneista on ollut valtava kysyntä ja vielä senkin jälkeen kun kotisivuilla on ollut maininta että pupuja ei enempää tarjolla ole. Olenkin poistanut kesäkanisivun toistaiseksi kokonaan, jotta viestitulvalta välttyisin. Vanhat tutut kesäkodit saavat kyllä halutessaan kaneja ensi kesänäkin.


Vuoden takaisessa postauksessa kirjoitin vuoden tavoitteista näin:
"Tavoitteita vuodelle 2019 on saada vietyä jälleen kanikasvatusta onnistuneesti eteenpäin. Väritavoitteina on kauniita x-kirjavia ja valkokorvia, tietenkin hyvällä luonteella ja kivalla rakenteella varustettuina. X-kirjavan japanilaisen tavoittelu saa edelleen jatkua. Ja jospa niiltä vahinkopoikueilta onnistuisi tällä kertaa välttymään.

Uusia kaneja on luultavasti taas muutama luvassa, täytyyhän sitä uutta verta aina jostakin hankkia. Haaveena olisi saada rex turkkinen kani vihdoinkin, joten sellainen ainakin olisi hankintalistalla.

Lintujen suhteen tulee varmaankin joitain lisäyksiä tapahtumaan, mutta ihan hirmuisesti ei uusia asukkaita enää tilojen puolesta ole mahdollista hankkia. Kaupan munien hautomista tulen ainakin vielä kokeilemaan uudelleen, jos vaikka Kuntsa saisi rotuisensa sulhasen. Viiriäisiin on toiveena saada uusia värejä, nyt kun värivalikoima on melko suppea. Ankkojen suhteen ei varsinaista lisäyksen tarvetta ole, mutta poikasten hautominen omista munista kuitenkin kiinnostaisi.

Hyvästejä täytynee jättää ainakin muutamille kaneille tulevana vuonna. Vanhemmista kaneista Paskis ja Niilo ovat alkaneet vanhentua huomattavasti, joten nähtäväksi jää ovatko ne vielä vuoden päästä porukassa mukana. Muutenkin toki aina sattuu ja taphtuu kun kaneja on keskivertoa suurempi määrä. Marsujen kohdalla saattaa ainakin Eemelille tulla jossakin kohtaa aika lähteä, sillä kun ikää jo löytyy. Toivottavaa tietenkin olisi, että papparainen jaksaisi vielä elää muutaman vuoden ajan. Lintujenkaan suhteen tuskin menetyksiltä vältytään."

Kanikasvatuksen suhteen tavoitteet täyttyivät oikein hyvin. Värien osalta poikueissa oli vaikka mitä mukavaa mm. erikoisempia valkokorvia ja hienosti kuvioituneita x-kirjavia. Luonteetkin osuivat nappiin. Erityisesti täytyy mainita Lupan poikue, josta meni paljon poikasia kesäkoteihin. Näiden tyttöjen luonteisiin ihastuttiin joka perheessä ja itsellekin kotiin jääneet tytöt osoittautuivat huippuluonteisiksi. X-kirjavaa japanilaista ei valitettavasti taaskaan syntynyt, mutta onpahan taas mitä odottaa (kuinkahan monennetta vuotta jo peräkkäin?). Vahinkopoikueiltakaan ei ikävä kyllä vältytty.

Uusia kaneja ei suunnitelmista huolimatta vuoden aikana kotiutunut, mutta muita eläimiä sitten senkin edestä. Kanalan puolella olleista kanien talvitiloista oli mahdollista luopua koiratarhan hankinnan johdosta, joten linnut saivat käyttöönsä enemmän tilaa. Tämä taas mahdollisti uusien lajien (kalkkuna, helmikana) lisäämisen joukkoon, vaikka vielä vuodenvaihteessa ajattelin lintupaikkojen olevan melko täynnä.

Hautomiset onnistui pitkälti suunnitelmien mukaan. Viiriäisparveen sain haudottua uusia värejä, kuten toivoinkin. Kaupan luomumunia oli haudonnoissa mukana pariinkin otteeseen, mutta tällä kertaa niistä ei lähtenyt mitään itämään. Kokeiltua kuitenkin tuli.

Vanhoista kaneista Paskis menehtyikin heti tammikuussa, mikä ei tosiaan yllätyksenä tullut, sillä papparainen alkoi selvästi olla vanhuuden heikentämä. Niilon vanhentunut yleisilme sen sijaan kohentui kesän aikana huomattavasti ja nyt poika on oikein hyvässä massassa ja kunnossa. Eemelillä taas vanhuus tuli vastaan kesällä.


2020 vuonna on tietenkin tarkoitus taas saada kasvatusta eteenpäin tai ehkä tässä kohtaa kun kivoja kaneja jo paljon on, voisi ennemminkin puhua hyvien ominaisuuksien ylläpitämisestä ja tarvittaessa pienten parannusten tekemisestä. Uutta verta olisi tarkoituksena linjoihin saada lisättyä, mahdollisesti ihan puhdasrotuistenkin kanien muodossa. Väreissä tulen jälleen painottumaan kivoihin kirjaviin ja ikuisuusprojektina haaveilu x-kirjavasta km japsista jatkuu.

Kuten mainittu, on kevään aikana tarve hankkia yksi tai mielellään kaksikin uutta urosta kasvatuskäyttöön. Lainaaminenkin voisi mahdollista olla, mutta ensisijaisesti tykkään käyttää omia uroksia, jolloin tiedän varmasti että ne ovat ominaisuuksiltaan kasvatukseeni sopivia.

Marsuja laumaan kuuluu tällä hetkellä seitsemän, joista neljä tyttöä on yhtenä porukkana, kaksi poikaa parina ja kolmas poika Masa yksinään. Kun tänä vuonna kerran kahdelle marsulle on pitänyt hyvästit sanoa, niin ensi vuonna voisi olla aika kotiuttaa yksi uusi kuikuttaja, joka tulisi sitten Masan häkkikaveriksi. Vähän myytäviä marsunpoikasia on jo tullut katseltuakin, joten mahdollisesti alkuvuoden aikana voisi uusi tulokas jo saapua.

Lintujen osalta ei luultavasti mitään ihmeellisempiä uusia otuksia ole tulossa, vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä tulee keksittyä. Kalkkuna tulee kaverin viimeistään keväällä saamaan ja kanoja varmasti tulee jälleen haudottua. Viiriäisissä alkaa olla viiriäisen mittapuulla vanhahkoja kanoja joukossa, joten niitä voisi antaa eteenpäin eläkekoteihin ja uudistaa parvea nuorilla kanoilla. Viiriäisten munia olisi tarkoituksena alkaa pienimuotoisesti myymään, kunhan paperiasiat saan jossakin kohtaa aikaiseksi laittaa kuntoon. Tässä kohtaa vuotta munintatahti on maltillinen, joten myyntikään ei ole ajankohtainen kuin vasta keväämmällä.

Aina olisi tietenkin mukavaa että ketään ei joukosta poistuisi, mutta kun eläimiä on paljon on aika mahdotonta menetyksiltä välttyä. Kaneissa on jonkin verran vanhempia yksilöitä joita saattaa alkaa vanhuus vaivata. Rumbahan täyttää toukokuussa jo kahdeksan vuotta, mikäli sinne asti jaksaa porskuttaa.

Yhtenä vuoden 2020 tavoitteena on tietenkin valmistua pet-tuomariksi. Koulutuskerrat kaiketi saadaan vuoden aikana päätökseen ja toivottavasti myös niiden lisäksi vaadittavat assaroinnit/sihteerinä toimimiset saan tehtyä.

Mainittavana muutoksena oma työpaikka tulee vaihtumaan, sillä navetasta jossa viimeiset viisi vuotta on tullut lypsettyä, lähti lehmät pois ennen joulua. Saa siis nähdä löytyykö tilalle uusi lypsypaikka, vai onko aika kokeilla jotain ihan muuta. Lisäksi tulen alkuvuoden aikana perustamaan toiminimen sivutoimisia eläinbisneksiä varten. Näin alkuun on luvassa ainakin eläintarvikkeiden myyntiä.


keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Muistoissa

Joulukuun aikana on ollut aika sanoa hyvästit kahdelle laumanjäsenelle. Itsenäisyyspäivänä marsujen määrä väheni yhdellä, Lennartin siirryttyä paremmille kurkkumaille. Kovin vanhaksi Lennart ei ehtinyt, sillä huhtikuussa se olisi täyttänyt vasta kolme vuotta. Oliver taas oli toinen kanilan vanhimmista kaneista, jolla kesästä asti oli vanhenemisen merkkejä havaittavissa. Oliver mm. menetti massaa ja toisessa silmässään sillä oli ilmeisesti kaihi, jonka vuoksi näkökin alkoi olla huono. Lopulta papparainen oli saanut satutettua toisen takajalkansa, jonka johdosta se oli lopetettava.


Oliver Twist "Oliver"
s. ?.5.2012 - 17.12.2019 


Lennart
12.4.2017 - 6.12.2019

maanantai 23. joulukuuta 2019

23. luukku: Kalkkuna

Kuva: Pixabay
Kalkkuna on kalkkunoiden sukuun kuuluva kanalintu. Alunperin se on peräisin Pohjois-Amerikasta, jossa villikalkkunoita esiintyy luonnonvaraisena. Suomen kalkkunakanta koostuu pääasiassa lihakasvatusta varten jalostetuista BUT kalkkunoista, sekä kevyempirakenteisista musta- ja pronssikalkkunoista. Kalkkunoita kasvatetaan lihaksi isommissa tuotantolaitoksissa, mutta ne ovat myös suhteellisen yleisiä lemmikkeinä ja kotitarvekasvatuksessa.

Kooltaan kalkkunat ovat suurikokoisia lintuja. Paino riippuu pitkälti mitä rotua kalkkuna edustaa, mutta suurimmat kukot voivat olla reilusti yli kymmenenkiloisia. Ulkonäöltään kalkkunat eivät ole kauneimmasta päästä roikkuvine helttoineen. Kanoilla pää on hieman kukkoja kauniimpi. Väritykseltään kalkkunat ovat useimmite valkoisia tai tummia, mutta erikoisempiakin värejä on olemassa (mm. ruskean sävyjä).

Lihatuotantoon jalostettu BUT kalkkuna ei suuren kokonsa vuoksi ole kovin pitkäikäinen, sillä sillä suuri paino aihettaa mm. jalkavaivoja nuorella iällä. Butit sopivat parhaiten kotiin jossa ne on tarkoitus laittaa ennen pitkää lihoiksi. Lemmikkeinä ne eivät ole ihanteellisia lyhyen elinikänsä takia. Solakammat musta- ja pronssikalkkunat taas välttyvät painon aiheuttamilta terveysongelmilta ja voivat elää kymmenenkin vuotta. Nämä ovat siis paras valinta jos täysin lemmikkikäyttöön kalkkunaa etsii.

Kalkkuna pysyy hyvin vapaana pihalla, joskin sillä on suurehko reviiri, jonka vuoksi kalkkuna voi lähteä kotipihaa pidemmällekin seikkailemaan. Koostaan huolimatta kalkkunat ovat hyviä lentämään, eikä ole ollenkaan mahdotonta että kalkkunan näkee talon katolla tai kuusen latvassa. Reviirille saapuvista vieraista kalkkuna on tarkka ja saattaa uhitellakin tunkeilijoille. Muutama kalkkuna toimii siis yhtä hyvänä vahtikoirana kuin oikea koira.

Kalkkuna on melko helposti kesyyntyvä ja kesy kalkkuna tykkää olla kaikessa menossa mukana. Facebookin puolelta kannattaa käydä kurkkaamassa sivu nimeltä "Maanvaiva kalkkuna", mikäli haluaa nähdä millainen lemmikki kalkkuna voi parhaimmillaan olla.

Monien muiden lintujen tavoin kalkkunakin on parvilintu ja parasta olisi jos niitä olisi vähintään se pari. Yleisesti kalkkunoita voi pitää muiden lintujen kanssa samassa tilassa, mutta kalkkuna tuntuu olevan melko helposti hermostuva ja mielipidettä vaihtava eläin, joten sekaparvissa täytyy olla kunnolla tilaa siltä varalta että kalkkuna päättää että jokin kavereista ei olekaan kiva. Omasssa lintuporukassa kalkkunan silmätikuksi on joutunut niin kukko kuin ankkakin.

Hoidon osalta kalkkuna menee siinä missä kanakin, eli mitään erikoisempaa ei sen hoitoon kuulu. Kylmää kalkkuna kestää hyvin, joten jos tilassa pidetään pelkkiä kalkkunoita ei lämpötilan tarvi olla korkea. Kalkkunoille voi tarjota myös ulkoilumahdolisuuden talvisinkin.

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

22. luukku: Navettasanastoa

Kuva: Pixabay
Lehmiin ja lypsyhommiin liittyy paljon sellaista sanastoa, josta ulkopuolinen ei välttämättä ymmärrä mitä milläkin asialla tarkoitetaan. Listasinkin joitain tälläisiä sanoja ja kysyin aiheesta tietämättömältä henkilöltä mitä nämä voisivat hänen mielestä tarkoittaa. Joidenkin sanojen kohdalla on lisänä vielä toisen, hieman paremmin lehmistä tietävän näkemykset. Ensimmäisenä on arvaukset ja postauksen lopussa taas oikeat vastaukset. Postausta lukiessa voi samalla kokeilla montako sanaa osaisi itse selittää oikein.

Umpituubi
"Letku joka imee maidon lehmän utareesta"
"Umpinainen tuubi laitetaan lehmän vetimeen"

Aureus
"Utaretulehdus"
"Maho lehmä"

ay
"Aamulypsy"

OT, VT, OE, VE
"Lehmien veriryhmiä"

Kannukone
"Kone jolla purkitetaan maitoa"

Maidonkokooja
"Ottaa lypsetyt maidot kokoon"
"Siivilä"

Sonninemä
"Sonnin synnyttäjä"
"Äitilehmä"

Nupo
"Joku tauti"

Satatonnari
"Tiettyllä aikavälillä saadaan lehmistä 100 000 litraa maitoa"

Hieho
"Jonkintyyppinen lehmä"

Tulppa
"Laitetaan utareeseen että maito ei valu"
"Lehmällä kun se synnyttää"

Potkurauta
"Estää lehmää potkimasta"

Alkusuihkeet
"Suihke jolla utare puhdistetaan ennen lypsyä"
"Ensimmäiset vetäisyt ennen kuin aloitetaan kunnon lypsy"

Tunnutus
"Tunnustellaan onko lehmä tiine"

Mittalypsy
"Mitataan paljonko tietty lehmä tuottaa maitoa"

Solutesti
"Testataan lehmältä solujen kunto"
"Lehmästä otetaan koemaito, josta tutkitaan onko soluja"

Vedinkasto
"Sillä putsataan joku lehmiin liittyvä laite"


Kuva: Pixabay
OIKEAT VASTAUKSET



Umpituubi
Lehmän mennessä umpeen sille voidaan laittaa umpituubit, jotka hoitavat utaretta ummessaolon aikana.

Aureus
Staphylococcus aureus (puhuttaessa pelkkä aureus) on utaretulehdusta aiheuttava bakteeri.

ay
Lyhenne lehmärodusta nimeltä ayrshire

OT, VT, OE, VE
Oikea takanen, vasen takanen, oikea etunen ja vasen etunen. Eli nimitykset jokaiselle lehmän vetimelle. 

Kannukone
"Vanhanaikainen" laite lehmän lypsyyn. Kannukoneessa maito kerääntyy kannuun jossa se täytyy erikseen kantaa ja kipata seuraavaan säilytyspaikkaan (uudenaikaisessa lypsyjärjestelmässä maito kulkee putkiston kautta suoraan tankkiin, ilman että lypsäjän tarvitsee mitään kanniskella).

Maidonkokooja
Lypsykoneen osa, jonne maito kerääntyy ennen kuin kone pumppaa sen tankkiin.

Sonninemä
Normaalisti lehmille syntyvät sonnivasikat menevät teuraskasvatukseen. Sonninemä tittelin saaneen huippulehmän sonnipojilla taas on mahdollisuus päästä jalostussonneiksi.

Nupo
Sarveton nauta. Joillain roduilla sarvettomuus voi olla synnynnäinen ominaisuus, toiset taas nupoutetaan vasikkoina, jolloin niille ei kasva sarvia.

Satatonnari
Lehmä, joka on elämänsä aikana lypsänyt 100 000 litraa maitoa. Nuorimmat satatonnarit ovat yleensä noin kymmenen vuotiaita, eli monikaan lehmä ei satatonnariksi asti yllä.

Hieho
Nuori, poikimaton nauta.

Tulppa
Navetassa tulpalla voidaan tarkoittaa lypsykoneen putkiston läpi vedettävää kuivaustulppaa tai lypsimessä käytettävää tulppaa, jota käytetään silloin kun lypsintä ei kiinnitetä kaikkiin neljään lohkoon.

Potkurauta
Lypsyn ajaksi lehmälle laitettava apuväline, joka estää (tai ainakin vaikeuttaa) lypsäjän/lypsimen potkimista.

Alkusuihkeet
Ennen lypsykoneen kiinnitystä lehmältä lypsetään käsin muutama suihkaus joka vetimestä maidon laadun tarkastamiseksi. Välillä tässä kohtaa voi tulla yllätyksiä ja ulos tulee pelkkää maitopaakkua (=utaretulehdus), jota ei tietenkään tankkiin voi lypsää.

Tunnutus
Poikimista edeltävä väkirehuruokinta, jonka tarkoituksena on totuttaa lehmä varovaisesti jälleen väkirehuun ummessa olen jäljiltä (ummessa olevalle ei väkirehuja tarjota).

Mittalypsy
Kerran kuussa tehtävä lypsy, jossa mitataan montako litraa kukin lehmä lypsää vuorokaudessa. Mittalypsyn yhteydessä lehmiltä otetaan myös maitonäytteet, jotka lähtevät eteenpäin analysoitaviksi.

Solutesti
Lehmän maidosta tehtävä testi, jossa tippaan maitoa lisätään testiainetta ja näin saadaan käsitys maidon solupitoisuudesta. Runsaasti soluja sisältävää maitoa ei voi lähettää meijeriin.

Vedinkasto
Lypsyn jälkeen vetimiin laitetaan rasva tai nestemäinen aine (vedinkasto). Vedinkasto voidaan suihkuttaa suihkepullosta tai käyttää vedinkastopulloa.

lauantai 21. joulukuuta 2019

21. luukku: Maatiaiskana


Suomalainen maatiaiskana on ainoa alkuperältään kotimainen kanarotu. Se on sopeutunut hyvin paikallisiin olosuhteisiin ja on varsin kylmänkestävä moneen muuhun rotuun verrattuna. Maatiaiskana tunnetaan yleisesti myös pitkäikäisenä ja terveenä rotuna, sillä sitä ei ole liiaksi jalostettu. Hautomisvietti taito poikasten hoitamiseen on sekin tallella, joten maatiaiskanojen lisäännyttäminen onnituu ilman hautomakonettakin. Monien hyvien ominaisuuksiensa vuoksi maatiaiset ovat suosittu rotu kotikanaloissa ja itsekin suosittelisin kanaharrastuksen juuri tämän rodun parissa aloittamaan.

Maatiaiskanoja on olemassa useampaa eri kantaa, joiden välillä on eroja mm. värityksen suhteen. Jotkin kannat ovat myös innokkaampia hautojia kuin toiset. Kannat on nimetty löytöpaikkojensa mukaan. Kullakin kannalla on oma syntyhistoriansa, mutta ne ovat saaneet alkunsa esim. vuosikymmenten ajan samassa pihapiirissä lisääntyneestä parvesta, johon ei missään vaiheessa ole tullut muualta uusia kanoja. Esimerkiksi tarina hornionkannan löytymisestä on luettavissa täältä. Eri kantoja pyritään jalostamaan toisistaan erillään niiden säilymisen takaamiseksi, mutta paljon on tietenkin sellaisiakin maatiaisia, joiden taustalla on useampaa kantaa.

Kooltaan maatiaiskana on keskikokoa, ei siis jätti mutta ei kääpiökään. Värityksen suhteen on paljon vaihtelua ja maatiainen voikin olla väriltään mitä vaan mustan ja lähes valkoisen väliltä. Värien esiintyvyyteen vaikuttaa mitä kantaa kana edustaa, sillä eri kannoilla on omat ominaisvärinsä. Jonkin kannan kanoissa yleisin väri on musta, toisessa sen taas ollessa ruskea.

Maatiaiskanalla on ollut oma säilytysohjelmansa vuodesta 1998 lähtien, jonka toiminnasta vastaa Luonnonvarakeskus. Säilyttäjäksi voi ryhtyä kuka tahansa, joka on kanaparvensa ja kasvatuksensa osalta valmis täyttämään tietyt kriteerit. Yhtenä merkittävänä sääntönä on, että säilyttäjällä saa olla vain yhtä maatiaiskanakantaa eikä myöskään mitään muita kanarotuja. Tällä varmistetaan kannan pysyminen puhtaana. Säilytysohejelman säännöt kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Maatiaiskanojen saatavuus on hyvä ja niitä on tarjolla siitosmunista aikuisiin yksilöihin. Mikäli kanojen haluaa olevan varmasti jotakin tiettyä kantaa, on paras hankintapaikka suoraan säilyttäjältä. Tämä on oikea toimintamalli myös silloin, mikäli haluaa itsekin ryhtyä säilyttäjäksi. Ei-säilyttäjiltä hankituista kanoista ei koskaan voi olla varma ovatko ne varmasti puhtaasti jotakin tiettyä kantaa, mutta ne ovat toki silloin hyvä valinta jos tarkoituksena on vain saada maatiaiskanoja kannasta välittämättä.

perjantai 20. joulukuuta 2019

20. luukku: Kanilan ennätykset


Vanhin elossa oleva naaras
Rauhaton Rupeltaja "Rumba"
s. 7.5.2012, ikä tänään 7v 7kk

Vanhin elossa oleva kani
Rauhaton Rupeltaja "Rumba"
s. 7.5.2012, ikä tänään 7v 7kk

Vanhin elossa oleva kasvatti
Rauhaton Rupeltaja "Rumba"
s. 7.5.2012, ikä tänään 7v 7kk

Vanhin elossa oleva uros
Fantasos "Niilo"
s. 27.5.2013, ikä tänään 6v 6kk

Pisimpään elänyt uros
Oliver Twist "Oliver"
s. ?.5.2012 k. 17.12.2019, elinikä 7v 6kk

Pisimpään kanilassa asunut
Rauhaton Rupeltaja "Rumba"
s. 7.5.2012, ikä tänään 7v 7kk

Eniten poikasia samaan poikueeseen synnyttänyt
Suurin poikuekoko jättikanilla
Jänkän Dakota "Jättis", 14 poikasta (2015)
Freakshow's Dark City "Luppa", 14 poikasta (2019)

Suurin poikuekoko pikkukanilla
Rauhaton Rupelta "Rumba", 9 poikasta (2013)
Hilla, 9 poikasta (2015)

Eniten naaraita samassa poikueessa
Poikue 54, s. 26.2.2019 (i: Freakshow's Gustus/e: Freakshow's Dark City)
11 naarasta

Eniten uroksia samassa poikueessa
Poikue 57, s. 22.4.2019 (i: Freakshow's Gustus/ e: Freakshow's Festivale)
6 urosta

Eniten samasta poikueesta eloon jääneitä poikasia
Poikue 54, s. 26.2.2019 (i: Freakshow's Gustus/e: Freakshow's Dark City)
11 eloonjäänyttä (syntyi 14)

Eniten poikueita samalla naaraalla
Let Them Burn "Bianca", 4 poikuetta

Ostohinnaltaan kallein kani
Birchen Amurensis "Saaga", 80€

Pisimmältä kanilaan tullut ostokani
Frodo Reppuli "Pupu", Mikkeli (n. 330 km)

Korkein hypätty este ohjattuna
Valloittava Valssi "Nuppu", 30cm

Ensimmäinen paperillinen rotukani kanilassa
Anette "Aada", ranskanluppa, saapunut marraskuussa 2014

Korkeimmat pet-näyttelypisteet saanut uros
Domino "Domi", 94,5 pistettä (Pori 2016)
Heart Stealer "Helmeri", 94,5 pistettä (Pori 2016)

Korkeimmat pet-näyttelypisteet saanut naaras
Birchen Amurensis "Saaga", 94,5 pistettä (Pori 2016)

torstai 19. joulukuuta 2019

19. luukku: Eläintenhoitajaksi opiskelemassa

Kuva: Pixabay
Yksi blogin suosituimmista postauksista kautta aikojen on ollut Ammattina eläintenhoitaja postaus, josta löytyy sekä vanha alkuperäinen, että uudistettu ja parempi versio. Etenkin näin vuodenvaihteen tienoilla postaukset saavat paljon katselukertoja, sillä yhteishaku alkaa lähestyä ja moni pohtii parhaillaan mitä alaa hakeutuisi opiskelemaan. Postauksissa kerron yleisesti opiskelusta ja alasta, mutta koska aihe monia tuntuu kiinnostavan, ajattelin tehdä vielä erikseen postauksen joka sisältää omia kokemuksia eläintenhoitajaksi opiskelusta. Postausta lukiessa kannattaa pitää mielessä, että koulujen kesken on paljon eroja, eikä kaikkialla opinnot pidä sisällään samoja asioita.

Itse opiskelin peruskoulupohjaisena, jolloin opintojen kesto oli kolme vuotta. Lukiopohjaisena koulutus olisi kestänyt vain kaksi vuotta. Eläintenhoitajaopiskelijat valitsevat painottuvatko tuotanto- vai pieneläimiin ja itsellä painotus oli pieneläimissä. Halutessaan olisi voinut opiskellä molemmatkin painotukset, jolloin opintojen kesto olisi ollut neljä vuotta. Alla on listattuna omaan opiskeluuni kuuluneet tutkinnon osat, eli tämä kaikki kuului pieneläinpainotteisen peuskoulupohjaisen eläintenhoitajan opintoihin.

Työskentely maatalousalalla (kuului kaikille)
Traktorin turvallinen käyttö 3 ov
Eläinten päivittäinen hoito 3 ov
Rakennustyöt 2 ov
Metsän uudistaminen ja hoito 1 ov
Työturvallisuus ja hyvinvointi 1 ov

Maaseutuyrittäminen (kuului kaikille)
Yrityksen perustaminen 2 ov
Tuotannon suunnittelu ja kannattavuus 2 ov
Maaseutuyrityksen toimintaedellytykset 2 ov
Verotus ja kirjanpito 2 ov
Markkinointi 2 ov

Eläinten hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen  (kuului kaikille)
Tuotantoeläinten päivittäiset hoitotyöt 2,5 ov
Pieneläinten päivittäiset hoitotyöt 2,5 ov
Biologiset perusteet 2 ov
Tuotantoeläinten ruokinta, hoito ja terveys 8 ov
Eläinten hoitotyössä tarvittavien koneiden ja laitteiden käyttö ja huolto 1 ov
Pieneläinten ruokinta, hoito ja terveys 8 ov
Asiakaspalvelu 1 ov
Eläintilan kesä 5 ov

Paikalisesti valitun eläinlajin hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen (kuului kaikille)
Työskentely alan yrityksessa 10 ov

Pieneläinten hoito ja hyvinvoinnista huolehtiminen (pieneläimiin erikoistuneille)
Eläinten terveydenhoito 2 ov
Seuraeläimet 3 ov
Eksoottiset eläimet 3 ov
Tapahtuman järjestäminen 2 ov
Työskentely pieneläinyrityksessä 10 ov

Koiran hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen (pieneläimiin erikoistuneille)
Urheilukoiran hoito, ruokinta ja valmennus 2 ov
Koirajalostus 2 ov
Koiran käytösongelmat ja puuttumismallit 1 ov
Työskentely koirahoitolassa tai kennelissä 5 ov

Ammattitaitoa täydentävät opinnot (peruskoulupohjaisille)
Äidinkieli 4 ov
Ruotsi 1 ov
Englanti 2 ov
Matematiikka 3 ov
Fysiikka ja kemia 2 ov
Yhteiskunta, yritys- ja työelämätietous 1 ov
Liikunta 1 ov
Terveystieto 1 ov
Taide ja kulttuuri 1 ov
Liikunta valinnainen 2 ov
Ympäristötieto valinnainen 1 ov
Tieto- ja viestintätekniikka valinnainen 1 ov

Vapaasti valittavat opinnot (kuului kaikille)
Työskentely eläinyrityksessä 5 ov
Työskentely eläinyrityksessä 5 ov

Kuva: Pixabay
Ensimmäisenä vuonna opintoihin kuului työskentely maatalousalalla, eläinten hoito ja hyvinvoinnista huolehtiminen, toinen vapaasti valittavien opintojen harjoittelujaksoista sekä osa ammattia täydentävistä opinnoista.

Eläintenhoidon osalta käytiin tasapuolisesti läpi sekä tuotanto-, että pieneläimiä. Koululla oli pieni parsinavetta lypsykarjalle, sikala sekä pieneläimiä linnuista jyrsijöiden ja kanien kautta matelijoihin. Tuotantoeläin tuntien puitteissa käytiin jonkun verran navetalla hommissa, mutta pieneläimiä muistaakseni käsiteltiin lähinnä teorian tasolla. Eläintenhoitajan koulutus alkoi tuolloin kyseisessä koulussa ensimmäistä kertaa ja vähän ehkä oli vielä hakusessa miten sitä kannattaisi opettaa. Nykyään opiskelut sisältää käsittääkseni enemmän käytäntöäkin.

Traktorin käyttö, rakennustyöt ja metsän hoito olivat ne alueet, jotka aiheutti monelle stressiä. Vaikka oli joukossa niitäkin jotka näistäkin tykkäsi. Traktoritunnit sisälsivät hieman teoriaa ja suurimmaksi osaksi sitä että ajeltiin koulun traktoreilla navetan pihapiirissä ympäriinsä. Tarkoitus oli että kaikki olisi näytössä osanneet napata kärryn traktorin perään, ajaa pienen lenkin ja peruuttaa kärryn lopuksi takaisin halliin. Käytännössä 16-vuotiaat tytöt ei ehkä olleet se kaikkein paras kohderyhmä näille tunneille, osa kun ei olisi halunnut ajaa koko traktoia ollenkaan. Kaikille saatiin kuitenkin jollain tapaa hyväksytty suoritus näytöstä.

Metsätyöt sisälsivät teoriaa sekä yhden käytännön harjoituksen metsässä raivaussahojen kanssa. Sillä harjoittelulla piti sitten seuraavalla kerralla selvitä näytöstä, joka niin ikään sisälsi raivaussahan kanssa huitomista koulun metsässä. Yllättävän hyvin tämä taisi kuitenkin kaikilta sujua.

Puutöissä tehtiin pääasiassa koululta tilattuja tilaustöitä. Täytyy vaan toivoa että ostajat ei niistä paljoa joutuneet maksamaan, sillä kun täysin osaamattomat eläintenhoitajat laitetaan tekemään leikkimökkiä tai pirttikalustoa, on jälki sen mukaista.

Opiskeluihin kuului eläintenhoitovuorot koulun eläintiloissa, jotka jakautuivat koko kolmen vuoden ajalle. Hoitovuoroihin kuului viisi viikkoa navetalla/sikalassa ja toiset viisi viikkoa pieneläintiloissa. Navettaviikoilla piti mennä aamuksi navettaan, jonka jälkeen käytiin päivällä normaaleilla oppitunneilla ja mentiin taas illaksi takaisin navettahommiin. Vuoroon kuului myös viikonloppu, jolloin sentään päivät olivat vapaat kun oppitunteja ei ollut. Pieneläinvuoroihin taas kuului pelkästään viikonloput. Alussa taisi sentään olla joku kokonainenkin viikko, jolloin eläinten hoitoon perehdytettiin kunnolla. Pieneläimet olivat viikonloppuisin pelkästään opiskelijoiden vastuulla, navetassa sentään oli karjanhoitajat töissä.

Ennen varsinaisten navettavuorojen alkamista töitä harjoiteltiin satunnaisissa aamu- tai iltavuoroissa. Näissä navetalla oli samaan aikaan monta opiskelijaa ja opettajakin oli kajanhoitajien lisäksi mukana. Sikalatyöt oli nopeasti opittavissa, mutta lypsäminen taas vaati enemmän harjoitusta. Alussa yhdellä lypsimellä saattoikin lypsää kaksi opiskelijaa, opettajan vielä auttaessa vieressä. Navettavuoroissa piti sitten selvitä yksinään kahden lypsimen kanssa ja ottaa hoitaakseen toisen käytävän lehmät (eli korkeintaan 10 lypsettävää). Navettavuoroissa oli tarkoitus olla noin puolet ajasta sikalassa ja puolet navetassa, mutta erinäisistä muuttujista johtuen nämä ei aina ihan tasan menneet. Itsekin olin huomattavasti enemmän navetassa kuin sikalassa.

Ensimmäinen työssäoppiminen ajoittui ensimmäisen lukuvuoden loppupuolelle ja se oli viiden viikon harjoittelu valinnaisessa paikassa. Itselle valikoitui paikaksi pieni hevostalli. Samalla tilalla oli myös lypsykarjaa, mutta niitä aika vähän tuli harjoittelun aikana hoidettua.

Kesälomat koulussa oli vain viiden viikon mittaisia ja ensimmäisenä vuonna jäljelle jäänyt kesä oltiin koululla viisi viikkoa kesäjaksolla. Kukin kesäjakson viikko sisälsi eri asioita, navettatöitä, pieneläintenhoitoa, koirien hoitoa, konehommia ja puutarhahommia. Näistä koiraviikko oli kaikkein kiinnostavin. Koululla oli siis erikseen oma aikuisille suunnattu projektikoiralinjansa, jossa touhuttiin tulevien virkakoirien kanssa. Normaalisti koirien hoito ei kuulunut tavallisille eläintenhoitajille, mutta kesällä kun linjan opiskelijat olivat lomalla, pääsivät eläintenhoitajat hoitamaan niitä muutamia koiria jotka koululle olivat kesäksi jääneet. Käytännössä kaikille jaettiin oma hoitokoira, jonka lenkityksistä ja ruokinnasta sai viikon ajan vastata.

Kuva: Pixabay
Ensimmäisen vuoden jälkeen valittiin haluaako painottua tuotanto- vai pieneläimiin. Itsellä valinta oli pieneläimet, suurimmilta osin siksi että halusin tehdä harjoittelut pieneläinpaikoissa enkä oikein ollut sioista kiinnostunut, joita tuotantoeläinpuolella olisi opiskeltu. Yleisestikin pieneläimet olivat suosituimpia, eikä kovinkan moni tuotantoeläimiä valinnut.

Toinen vuosi sisälsi valittuun painotukseen liittyviä opintoja (luokka oli siis jakautuneena kahteen ryhmään), sekä jälleen ammattia täydentäviä opintoja joita oli ripoteltuna kaikille kolmelle vuodelle. Työssäoppimisia toisena vuonna oli kaksi. Ensin kymmenen viikon harjoittelu pieneläinyrityksessä (itse menin eläinkauppaan) sekä kesällä viiden viikon harjoittelu koirapaikassa (itsellä koirahoitolassa).

Ammattitaitoa täydentävissä opinnoissa oli paljon eläinjuttuja sisältäviä asioita. Esim. englannintunneilla kirjoitettiin eläimiin liittyviä tekstejä tai etsittiin käännöksiä hevosen ruumiinosille. Nekin siis olivat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin peruskoulussa.

Eläintenhoidon osalta perehdyttiin ensimmäistä vuotta tarkemmin pieneläinten hoitoon. Läpi käytiin kaikki kissan oikeanlaisesta ruokinnasta frettien ylisimpiin sairauksiin ja muu siltä väliltä. Koirista oli ihan oma tutkinnon osansa, johon sisältyi mm. ruokintaa, jalostusta ja kouluttamista. Koirien kohdalla oli jossain määrin käytäntöäkin, mutta muuten opinnot olivat edelleen aika teoriapohjaisia.

Tapahtuman järjestäminen oli aika hauska osa-alue opinnoissa. Käytännössä se tarkoitti, että koko luokan voimin järjestettiin match show koirille ja siihen yhteyteen vähän muutakin koiraohjelmaa. Tapahtumaan saatiin kivasti osallistujia ja tuotot menivät löytöeläinten hyväksi. Palkinnot olivat myös varsin runsaat, sillä kun opettajat eivät keksineet mitä muutakaan tunneilla tehtäisiin, jettiin oppilaat ryhmiin ja lähetettiin koulun pakuilla ajelemaan ympäri kyliä ja kejäämään lahjoituspalkintoja. Useaman kerjuureissun päätteeksi palkintoja oli kasassa valtavat määrät, eikä kaikkia saatu edes jaettua.

Kolmantena ja samalla viimeisenä vuonna ei koulun puolesta enää opiskeltu mitää eläintenhoitoon liittyvää, vaan ohjelmassa oli maaseutuyrittäminen ja loput ammattitaitoa täydentävät aineet. Lisäksi kolmentena vuonna oli kaksi työssäoppimista, joiden kohdalla paikat sai aika vapaasti valita. Viiden viikon harjoittelun suoritin eläinkaupassa. Keväällä ennen valmistumista oli vuorossa kymmenen viikon harjoittelu. Tämä olisi periaatteessa pitänyt tehdä pieneläinpaikassa, mutta koska en sopivaa paikkaa löytänyt, sain suorittaa harjoittelun samassa talli/navetta paikassa missä olin jo ensimmäisenä vuotena ollut. Kolmas vuosi oli ylipäätään aika rento vuosi ja paljon oli ihan vaan vapaita viikkoja koulusta.

Opinnäytetyö kuului tietenkin myös opintojen loppupuolelle. Aiemmin opinnäytteeksi oli riittänyt tekstipohjainen tuoton jostakin aiheesta, mutta meidän kohdalla opinnäytettä muutettiin ja tarkoituksena oli ihan oikeasti tehdä jokin projekti. Mahdollisuuksina oli esim. rakentaa jotain, kouluttaa eläintä, järjestää tapahtuma yms. Itsellä aiheena oli talvikanilan rakentaminen (silloin kaneja oli vielä se neljä). Opinnäytetyöstä tehtiin lopuksi diaesitys, joka sitten esiteltiin omalle luokalle ja muille opiskelijoille joitka oli syystä tai toisesta paikalle raahattu (mm. ensimmäisen vuoden eläintehoitajaopiskelijoita).

Kuva: Pixabay

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

18. luukku: Kanitilastot


41 kania*

24 naarasta
17 urosta

3 paperillista rotukania
38 risteytystä

82 korvaa, joista 15 lupassa ja 67 pystyssä
164 tassua, joissa 738 kynttä
41 töpöhäntää

26 tukkapupua, joista 3 kokonaan pitkäkarvaista teddykania
15 tukatonta

12 sinisilmäistä kania
29 tummasilmäistä kania

Naaraista 15 on saanut joskus poikueen
Uroksista 6 on toiminut joskus isänä poikueelle

5 keltamusta japanilaista
1 keltamusta japanilainen perhonen
2 sinivalkoista japanilaista
1 sinikeltainen japanilainen
1 madagaskar/km japanilainen tuplakirjava
1 madagaskar
2 madagaskar x-kirjavaa
1 madagaskar otter valkokorva
1 madagaskar perhonen
1 madagaskar otter perhonen
1 madagaskar x-kirjava valkokorva
3 mustaa x-kirjavaa
3 mustaa valkokorvaa
2 mustaa hopeaa
1 musta otter
1 musta otter perhonen
1 musta viittakuvio
1 luonnonkeltainen
1 luonnonkeltainen valkokorva
3 valkoista sinisilmäistä
1 sininen
2 sinistä x-kirjavaa
1 ruskeasoopeli valkokorva
1 ruskeasiamsoopeli valkokorva
1 ruskeasiamsoopeli japanilainen
1 ruskeasiamsoopeli x-kirjava
1 chinchilla valkokorva

Yhteensä 27 eri väriä

Vuonna 2019 syntyi 11 poikuetta, joissa 52 eloon jäänyttä poikasta
Poikasissa 21 urosta ja 31 naarasta


*Tilastossa on mukana kaikki "omat" kanit. Näiden lisäksi porukassa on joitain koteja etsiviä kaneja, jotka jätin tilaston ulkopuolelle.

tiistai 17. joulukuuta 2019

17. luukku: Kanikrääsät osa 3 (+arvontamainos)

Aika tehdä jälleen katsaus uusiin kanijuttuihin, joita on tullut kokoelmaan hankittua. Mukana on myös pari vanhempaa ostosta, joita ei aiemmin ole tullut esiteltyä. Aikaisemmat esittelypostaukset löytyy täältä ja täältä.


Kanipatsaiden ja muiden kanijuttujen säilytyspaikka on sisätiloissa, mutta tämä kuvan kolmikko on muista poiketen joutunut ulkoruokintaan. Kesäaikaan toimivat kanitarhan koristeina. Vasemmalla oleva perhoskuvioinen pupu tuli ostettua kesällä Tuurista. Pupussa on paljon samaa näköä kuin Vilissä, joten osan kesää patsas toimi Vilin häkin koristuksena. Keskellä olevan englanninlupan olen ostanut jo useampi vuosi sitten, enkä muista enää mistä kaupasta se on peräisin. Jostain puutarhaosastolta se kuitenkin on mukaan tarttunut. Valkoinen pupu on muovia ja sen sisällä on aurinkokenno, jonka ansiosta pupu loistaa pimeässä. Tai loistaa siis silloin kun se aurinkoa on nähnyt, nyt on ollut niin hämärää ympäri vuorokauden, että pupu on tainnut loistaa viimeksi lokakuussa. Tämä pupu on hankittu Clas Ohlsonilta.


Suloisten kääpiöluppien ostopaikka on Löytötex. Kyseinen kauppa avasi ovensa täällä juuri sopivasti ennen pääsiäistä ja valikoimaan kuului useampi pupujuttuja sesonkiin liittyen. Nämä olivat niin söpöjä luppakorvia, että pakko oli ostaa heti kaikki kolme värivaihtoehtoa.


Tämä etutassuistaan varsin joustavan oloinen kanikaksikko on Tuurin puutarhapuolelta mukaan napattu, samaan aikaan kuin ensimmäisen kuvan perhospupu. Vaikka kyseessä onkin puutarhapatsas, on se kooltaan sen verran pieni että sopii hyvin sisätiloissakin pidettäväksi koristeeksi.


Vasemmalla oleva pupu on sekin Tuurista ja kotiutunut samalta reissulta muiden tuuripupujen kanssa. Ihan perus patsas pupu ei ole, vaan sitä voi käyttää säästöpossuna. Keskimmäinen musta pupu on Citymarketin pääsiäiskoristeita. Samaa patsasta oli saatavailla valkoisenakin, mutta en ehtinyt sitä sitten hankkia (koska puputhan kannattaa ostaa vasta pääsiäisen jälkeen, jolloin ovat yleensä alessa). Oikeanpuoleinen pupu on sekin pääsiäishyllystä hankittu ja Löytötexistä peräisin.


Iso pupu on ammatiltaan jouluvalo ja sen hankintapaikka on Tokmanni. Ulkonäöltään valopupu ei kauneimmasta päästä ole, mutta onpahan ainakin pupu ja sillä on jokin järkeväkin käyttötarkoitus. Valopupun vieressä on uusin hankinta, lasipurkki pupukannella. Näitä oli myynnissä Prismassa.

***


Tähän loppuun vielä hieman mainostusta kahdesta arvonnasta, jotka ovat käynnissä kanilan Facebook sivulla (Katjan kanilauma) sekä Instagramissa (@katjankanilauma). Tänne blogin puolelle ei nyt tänä vuonna arvontaa tule, sillä muita kanavia käyttämällä avonta tavoittaa enemmän ihmisiä. Mutta jos arvonnat kiinnostaa, niin kannattaa käydä vilkaisemassa face ja insta. 

maanantai 16. joulukuuta 2019

16. luukku: Eläintarvikkeita Zoobiolta


Pari vuotta sitten tilasin tavaroita PetsExpert nettikaupasta ja tällä kertaa kokeiluun meni Zoobio. Nämä kaksi on käsittääksini täysin samaa firmaa, joten en tiedä miksi nettikauppoja on kaksi eri nimillä. Kyseessä on Zooplussan tyyppinen Saksalainen eläintarvike nettikauppa. Zooplussasta on tullut tilailtua milloin mitäkin niin monet kerrat, että sen valikoimasta alkaa kaikki ostamisen arvoinen jo itseltä ennestään löytyvän. Zoobion valikoimassa on mukavasti erilaisia tuotteita Zooplussaan verrattuna ja hinnatkin on joiltain osin edullisempia. Zoobiolla on tarjolla tuotteita myös terraarioeläimille ja valikoima on ehkä muutenkin hivenen monipuolisempi kuin Zooplussassa.

Toimitus on valitettavasti harmillisen hidas, mikä tuli jo aikoinaan PetsExpert tilauksen kanssa todettua. Oletin myös että paketti tulisi ihan kotiovelle asti, kuten näiden saksakauppojen kanssa on ennenkin tullut. Tämä paketti tuli kuitenkin postiin noudettavaksi. Muuten kyllä paketti oli hyvin pakattu ja tavarat tuli ehjinä perille, eli jos pakettia ei ole kiire saada eikä kotiinkanto ole välttämättömyys, on Zoobio hyvä paikka eläintarvikkeita tilailla.

Paketti sisälsi muutaman joululahjaksi menevän jutun, jotka jätin pois kuvasta. Mutta muuten tilaus on kuvassa kokonaisuudessaan nähtävillä. Marsuille paketissa oli peti, puusilta ja kaksi pussia herkkupitoisia ruokia. Isompi ruokapussi on PUUR ruokaa, josta olen joskus tarkempaa esittelyäkin blogiin tehnyt. Pienempi pussi taas sisältää jotakin JR Farmin erikoista sekoitusta, jossa näyttäisi olevan sekä terveellisen oloisia pellettejä, että ihan herkuilta vaikuttavia nappuloita.

Kaneja varten klikkailin ostoskoriin kasan muovisia ruokakuppeja, sekä kolme keraamista kuppia. Muovisia versioita on kahta mallia, joista toinen on oikeasti kissoille suunnattu ja toista taas myydään hamstereille. Ovat kuitenkin kumpikin malli oikein hyvin kanillekin sopivia. Näitä muovikuppeja tilasin kymmenen kumpaakin mallia. Keraamiset kupit on siitä hyviä että niitä ei kanit pysty heittelemään, mutta niillä yleensä ennen pitkää tapahtuu jotain ja kuppi halkeaa vähintään kahteen osaan. Hinnoiltaan keraamisetkin kupit on kuitenkin Zoobiolla aika edullisia (muovisethan ovat lähes puoli-ilmaisia), joten niitäkin nuo kolme tuli hankittua.

Kanituotteita on lisäksi kaksi pakettia virikeporkkanoita ja Grainlessin yrttikeksipaketti. Nämä tuotteet ei kuitenkaan ole omaan käyttöön tulossa, vaan tulevaa Instagram arvontaa varten ne tilasin. Ihan kivoja nuo porkkanat kyllä olisi omillakin kaneilla, mutta niillä kun on häkit täynnä kuiviketta, niin helposti tuollaiset vain hukkuvat heinän ja purun sekaan. Omaan käyttöön sopii siis paremmin ihan vaan oksanpätkät.

Terraariovalikoimasta tilaukseen lähti pitkät pinsetit, sekä kolme pakettia kookosturvetta ja haketyyppistä kookoskuiviketta, sitä myös kolme pakettia. Turvetyylinen kuivike tulee testiin kotiloille ja tuota silppua taas ajattelin kokeilla torakoilla. Näiden lisäksi akvaariopuolelta tilasin vielä ison purkin kalanruokaa, joka tulee käyttöön kotiloilla ja jauhomadoilla.

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

15. luukku: Helmikanat

Kuva: Pixabay
Helmikana on kanalintujen lahkoon ja helmikanojen heimoon kuuluva lintu. Helmikanojen heimoon kuuluu useampi eri laji, mutta juuri tämä helmikana nimeä kantava otus on se tunnetuin ja laajimmalle levinnyt. Luonnonvaraisena helmikana elää Afrikassa Saharan etelä puolella, mutta istutettuna se on levinnyt myös mm. Intiaan. Tarhattuna helmikanoja löytyy ympäri maailmaa. Niitä kasvatetaan paljon lihan vuoksi, mutta erikoisen näköisenä lintuna helmikanoja on myös eläinpuistoissa ja kotikanaloissa lemmikkeinä.

Luonnossa helmikanat elävät suurehkoissa parvissa, joten tarhattunakaan niitä ei yksinään tule pitää. Muutama helmikana on minimimäärä, mutta jos tila riittää niin varmasti linnut arvostavat luonnollisen kokoista suurempaa parvea. Sukupuolijakauman suhteen nämä eivät ole niin tarkkoja kuin vaikka tavalliset kanat, eli parvessa menee useampikin kukko.

Ulkomuodoltaan helmikanat ovat pyöreitä ja niillä on vartaloon nähden pieni ja suhteellisen ruma pää. Erilaisia värityksiä esiintyy useampia. Väreille tyypillistä on valkoiset pilkut, joiden mukaan laji on nimensäkin saanut. Painoa täysikasvuisella helmikanalla on n. 1,3-2kg. Ne kasvavat alussa melko hitaasti ja suurin kasvupyrähdys ajoittuu noin puolen vuoden iän paikkeille.

Munimaan helmikanat ovat yllättävän ahkeria ja sopivissa oloissa ne voivat munia lähes ympäri vuoden. Munat ovat kooltaan samaa luokkaa kuin kanoilla. Haudonta-aika munilla on n. 28 vrk, eli suhteellisen pitkä. Kuoriutuneiden tipujen hoito vastaa kanatipujen hoitoa.

Helmikanoja voidaan pitää muiden lintujen kanssa samassa porukassa ja monen muun lajin tapaan ne sopivat myös pidettäväksi vapaana pihalla. Ruokavalio on sekin samankaltainen kuin kanoilla ja kalkkunoilla.

Hieman harvinaisempana lintuna helmikanoja ei valtavasti ole tarjolla, mutta satunnaisesti myynnissä aikuisia tai poikasia näkee. Siitosmunia on tarjolla paremmin, joten helpointa voi olla helmikanoja hankkia munien muodossa, joista näitä sitten hautoo ja kasvattaa isoiksi.

Kuva: Pixabay
Omaan lintuporukkaan on kuulunut kolme itse haudottua helmikanaa kesäkuusta lähtien. Vaikka kolmikko onkin ollut ihmisten kanssa tekemisissä alusta asti ja ensimmäiset viikkonsa ihan talossa asuneet, on ne luonteeltaan aran puoleisia. Oman kokemuksen mukaan helmikanat ovat myös hyvin herkkiä luonteeltaan, eivätkä tykkää yhtään muutoksista elämässään. Ihan jo liian pitkään auki oleva kanalan ovi voi saada ne hermostumaan. Hermostuessaan näistä lähtee kamala meteli, joten sopivat parhaiten sellaiseen paikkaan asumaan missä ei naapuri ole ihan vieressä häiriintymässä. Kanoihin, viiriäisiin tai kalkkunaan helmikanat eivät ole juuri kontaktia ottaneet, eli ovat ilmeisesti sen verran erilaisia lintuja etteivät oikein muiden juttuja ymmärrä. Yleisesti ovat kyllä ihan hauskoja eläimiä ja ainakin tuovat persoonallista ulkonäköä lintuparveen, ellei muuta hyötyä näistä kiljukauloista keksi.

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

lauantai 14. joulukuuta 2019

14. luukku: Kintraks


Vaikka kaniporukkaan kuuluukin iso joukko erilaisia töpöhäntiä, muistan kaikkien sukutaulut ulkoa ja tiedän mitkä puput on läheistä sukua keskenään ja mitkä eivät. Osalla kaneista alkaa kuitenkin olla omassa kanilassa asuneita kaneja jo niin monen sukupolven verran takana, että sopivien yhdistelmien miettiminen pelkästään päässä on hankalaa. Suurimmaksi osaksi kyllä yhdistelen täysin erisukuisia kaneja keskenään, jolloin sukutauluja ei tarvitse sen enempää ajatella. Välillä teen kuitenkin linjattujakin poikueita, joissa kummankin vanhemman taustalla on jokin sama kani. Linjauksen pidän mahdollisimman kevyenä, eli yhteinen sukulainen on mahdollisimman kaukana kummankin vanhemman sukutaulussa.

Ostettujen kanien mukana tulleet sukutaulut on toki ihan paperilla tallessa omassa kansiossaan, mutta omien kasvattien (joita suurin osa kanilan kaneista on) sukutauluja ei ole ollut missään muistiin kirjoitettuina. Kotisivuilla toki kanien tiedoissa näkyy vanhempien nimet ja sitä kautta sukutaulut olisi mahdollista pienellä selvitystyöllä koota. Kesällä päätin kuitenkin hankkia ihan kunnon ohjelman sukutaulujen ja muiden kasvatusjuttujen kirjanpitoon. Tietokoneelle ja puhelimelle on ostettavissa muutamiakin erilaisia ohjelmia, joista itselle päätyi hankintaan Kintraks. Sitä kun moni tuntui parhaana pitävän ja suosittelevan. Ohjelman hinta on 25 australian dollaria, eli reilu 15 euroa. Tällä summalla ohjelmaa saa käyttää ikuisesti, eli kuukausi/vuoimaksuja ei ole, toisin kuin joissain muissa vastaavissa ohjelmissa on. Ulkoasultaan Kintraks on ehkä vähän vanhanaikaisen oloinen, mutta muuten kyllä hyvä ja toimiva. Peruskieleltään Kintraks on englanninkielinen, mutta siihen on ladattavissa kielipaketti suomeksi, jolloin suurin osa ohjelmasta on suomenkielinen. Vaikka itsellä ohjelma onkin kanikäytössä, ei se ole mitenkään tietylle eläinlajille suunnattu vaan sopii käytettäväksi millä vain lajilla hamsterista hevoseen.

Itsellä on Kintraksiin lisättynä toistaiseksi vain kasvatuskäytössä olevat/olleet kanit, mutta jossain kohtaa kun ylimääräistä aikaa on, voisi ohjelmaan naputella kaikkien kanilaan syntyneiden kasvattien tiedot. Kintraksiin kun saisi kätevästi muistiin myös esim. kasvattien omistajien tiedot ja muita muistiinpanoja myydyistä kaneista.


Yllä on näkyy Jaxin tiedot Kintraksissa. Kuvassa näkyvien perustietojen lisäksi omilla välilehdillään on muita tietoja kanista mm. sukutaulu kokonaisuudessaan. Muistiin saa helposti lisättyä myös näyttelytuloksia, hoitotoimenpiteitä (sekä kotona että eläinlääkärissä), jälkeläisiä... Ohjelmaan saa siis hyvin kattavasti kirjattua kaiken kyseiseen kaniin liittyvän. Kuviakin kanista saa halutessaan ladattua. Koska ohjelmaan voi lisätä muitakin kuin omia kaneja (eli esim. ostokanien vanhemmat), niin niiden kohdalla erityisesti kuvienlisäys mahdollisuus on mukava lisä.


Sopivien yhdistelmien suunnitteluun Kintraksissa on kätevä sisäsiitoslaskuri, joka laskee valitun kaniparin (jonka tiedot ohjelmaan on lisätty) jälkeläisten sisäsiitosprosentin ja listaa suvusta löytyvät yhteiset sukulaiset. Laskuri on todella kätevä jos linjausta kasvatuksessa käyttää, sillä prosentteja on hankala lähteä itse laskemaan.


Kasvatuksen kannalta mielenkiintoinen on kunkin kanin tiedoissa oleva jälkeläiset osio, jossa näkee kaikki kanit jotka polveutuvat kyseisestä yksilöstä. Tässä esimerkkikuvassa näkyy kuinka kantauros Rollella on aika mukavasti jälkeläisiä monessa polvessa (ja nämähän on vaan ne, mitkä olen ohjelmaan ehtinyt lisätä).


Kintraksissa on mahdollista tehdä tulostettavia sukutauluja. Käytettävissä on valmispohjia, joita pystyy muokkailemaan mieleisekseen. Kanien kohdalla nämä ei ehkä niin hyödyllisiä ole, sillä niillä tykätään yleensä käyttää hieman erityyppistä pohjaa, eikä tämä tietenkään viralliseksi sukutauluksi rotukaneille sovi. Jyrsijäpuolella (tai jonkin muun eläinlajin kohdalla) ohjelman valmiit sukutaulut voivat sen sijaan olla hyvinkin käyttökelpoisia, mikäli yhtä ja oikeaa virallista sukutaulupohjaa ei ole olemassa.


Kintraks on siis varsin käyttökelpoinen ohjelma, joka on hyvä hankinta mikäli tarvetta on saada eläinten tiedot jonnekin ylös. Ohjelma on suunniteltu kasvattajille, mutta käyttöä sille voisi olla sellaisellakin ihmisellä joka ei kasvata, mutta jolla on iso eläinlauma muuten lemmikkinä. Tähän kun saan kaikki kynsienleikkuut ja näyttelypisteet muistiin. Yhtenä miinuksena Kintraksissa on se, että ohjelma on tietokoneella käytettävä. Omaa käyttöä tämä ei mitenkään haittaa, mutta osa voisi tykätä enemmän puhelimelle suunnatusta ohjelmasta.

perjantai 13. joulukuuta 2019

13. luukku: Vuoden 2020 poikuesuunnitelmat


Tämänvuotisista poikueista kotiin jäi paljon hienoja kaneja, sekä uroksia että naaraita. Tulevalle vuodelle on siis runsaasti uutta kasvatusmateriaalia käytössä ja tietenkin nuorison lisäksi myös niitä vanhempia kaneja. Heti alkuvuoteen saatiin monta poikuetta, joka tarkoittaa sitä että osa nuorista alkaa lähestyä vuoden ikää. Näitä siis tulen jo melko pian astuttelemaan, jotta eivät pääse liian vanhoiksi ensisynnyttäjiksi.

Vuoden ensimmäiset poikueet syntyivät Dessalle ja Hiirelle. Molempien poikueiden kohdalla tapahtui poikasten pesästä eksymistä ja sen myötä kylmettymistä, joten kumpikin poikue kutistui kolmihenkisiksi. Kotiin valitsin jäämään kummastakin kolmikosta yhden tytön eli Deltan ja Rotan. Seuraavana vuorossa oli Saagan ja Biancan vahinkopoikueet, joiden isänä toimi Söpö. Vaikka kyseisiä poikueita en tarkoituksella olisikaan lähtenyt teettämään, olivat ne suvultaan mielenkiintoisia ja jatkokasvatuskelpoisia. Päätin siis jättää kummastakin poikueesta yhden pupun kotiin. Saagan poikueesta jäi uros Yoda ja Biancan poikueesta naaras Lumi-Tupsu (jonka nimi on kesäkodin keksimä ja siksi vähän muista poikkeava).

Luppa synnytti jättikokoisen poikueen, josta henkiin jäi yksitoista naarasta. Porukasta se varsinainen valinta kotiin jääväksi osui Nelleen, mutta tällä hetkellä poikueesta on kotona vielä muutama muukin tyttö. Lupan jälkeen oli Rinjan vuoro saada poikasia ja se tekikin joukon todella upeita pikkupupuja. Näistä oli hankala valita vain yhtä jäämään kotiin, joten neljä niitä sitten lopulta itselle jäi. Kotiin jääneet olivat tytöt Tatsi ja Janni, sekä pojat Ookke ja Oreo.

Alkukeväästä Mytty ja Halma saivat omat poikueensa. Mytyllä oli synnytysvaikeuksia ja poikasista vain kaksi syntyi elossa. Näistä kahdesta ainoa naaras Lucy sai jäädä omaan kanilaan. Halman poikue oli isompi, mutta silläkään ei naaraista juuri valinnanvaraa ollut poikueen ollessa urospainotteinen Kahdesta naaraspoikasesta itselle valikoitui April. Kesäkuussa syntyi vielä Mystille poikue, jonka oli määrä jäädä vuoden viimeiseksi. Tästä poikueesta kotiin jäi uros, sillä Mysti onnistui tekemään yhden paljon toivotun valkoisen sinisilmäisen vauvan.

Loppukesästä tapahtui pieni katastrofi, kun naaraslauma oli päässyt karkuun yhdessä Dexterin kanssa. Huvittavan asiasta teki se, että joukosta tiineeksi tuli Saaga ja Bianca, eli samainen kaksikko joka oli jo alkuvuodesta onnistunut saamaan vahinkopoikueet. Näistäkään ei mitään varsinaista tarvetta olisi ollut poikasia kotiin jättää, mutta ihastuin yhteen Biancan naaraspoikaseen kun se kovasti emäänsä luonteeltaan muistutti. Tyttö sai nimekseen Zelda. Saaga taas teki yhden tuplakuvioisen urospoikasen, jota ei tietenkään voinut eteenpäin myydä mahdollisen megacolon riskin vuoksi. Peetakin jäi siis kotiin.


Tänä vuonna kotiin jääneistä naaraista Delta, Rotta, Nelle, Tatsi ja Lucy on ainakin varmasti sellaisia joilla tulen ensi vuonna poikueet teettämään, muiden nuorten kohdalla täytyy asiaa vielä miettiä. Niiden lisäksi vanhemmista naaraista Mysti, Rinja, Mytty, Rohina, Roosa ja Viola on sellaisia joille voi vielä ikänsä puolesta poikueita suunnitella. Yhtään uutta urosta (tai kania ylipäätään) en porukkaan tänä vuonna ostanut, mutta tulevana vuonna on taas pakko uutta verta joukkoon saada. Erityisesti kiinnostaisi rex uros, sillä kyseinen rotu on sellainen mitä linjoihin mielelläni lisäisin ja olisihan sekin kiva jos joskus saisi rex turkkia kasvatteihinkin. Hopea valkokorva projektia olisi myös mukava saada jatkettu, mikä edellyttäisi hopeauroksen hankkimista.

Nuorista tytöistä Deltalle, Rotalle ja Lucylle löytyy jo valmiiksi omasta kanilasta sopivia sulhasehdokkaita. Delta on väriltään musta otter, mutta kantaa myöskin keltaista ja sinistä. Sille on suunnitelmissa uros, jolta myöskin keltainen ja sininen värigeeni löytyisi, jotta poikueeseen syntyisi useampaa väriä. Erityisesti siniset otterit olisi toivottavia. Ookke tai Bamse sopisi hyvin Deltalle uroksiksi, sillä täyttävät värikriteerin ja ovat rakenteeltaankin Deltan tyyppisiä. Kolmas vaihtoehto olisi Yoda, jonka avulla voisi aika kivoja värejä saada aikaan. Vielä on siis mietittävää mikä olisi pojista se paras vaihtoehto.

Rotan väri on madagaskar otter perhonen, jonka lisäksi epäilen sen olevan x-kirjava, koska korvissa ja naamassa ei väriä ole. Mahdollista x-kirjavuutta hyödyntäisin mielelläni valkoisten sinisilmien aikaansaamiseksi, joten todennäköinen tuleva sulhanen Rotalle on Troy. Värin lisäksi pari olisi toki rakenteen ja luonteenkin puolesta yhteensopiva pari.

Keltamusta japanilaisesta Lucysta yrittäisin värin suhteen mieluiten saada ulos japanilaista x-kirjavaa, mutta tämä väriprojekti saa ehkä kuitenkin siirtyä jollekin toiselle naaraalle. Tuplakirjavaa (perhonen+valkokorva) Peetaa voisi olla ihan mielenkiintoista jollain naaraalla käyttää, olettaen että siitä kehittyy terve ja muullakin tavoin kasvatukseen soveltuva uros. Kuviottomana Lucy olisi Peetalle sopiva naaras, värin lisäksi ihan sukunsakin puolesta. Vielä ei mitän varmaa ole kuitenkaan päätettynä.

Nellelle ja Tatsille ei omasta takaa ole tällä hetkellä oikein sopivia uroksia, joten erityisesti näitä tyttöjä silmällä pitäen täytyisi uutta urosta/uroksia katsella. Valkokorvia kumpikin tytöistä on, eli värin suhteen vaatimuksena urokselle on että se ei ole perhonen/viitta/valkokorva. X-kirjavuus sen sijaan olisi vain plussaa. Tatsihan on valkokorvaisuutensa lisäksi myös x-kirjava, eli x-kirjavan uroksen kanssa siitä voisi saada valkoisia sinisilmäisiä ulos. Tuosta Lupan poikueesta josta Nelle on peräisin, asuu kanilassa tosiaan muitakin naaraita. Näille on uudet kodit etsinnässä, mutta mikäli täällä pidempään majailevat voisi jollekin niistäkin poikueita tarvittaessa harkita. Kolme tytöistä on sellaisia mitkä luonteeltaan vastaavat pitkälti Nelleä ja joilla oikein mieluusti poikueen voisin teettää. Eli nekin ovat käytettävissä jos tarvetta ilmenee poikuesuunnitelmien tarkentuessa. Tatsin siskolla Jannilla tuskin tulen poikasia teettämään. Janni itsessään on kyllä kiva kani, mutta kun poikueesta useampi kanilassa edelleen asustelee, ei tarvetta ole jokaista kasvatukseen käyttää.

Lumi-Tupsu on kiva kani sekin ja väriltään valkopohjainen japanilainen, joita mieluusti lisääkin ottaisin. Tyttö saattaa saada poikueen jos jostain keksin sopivan uroksen jonka avulla kyseistä väriä saisi syntymään. Muuten jää luultavasti Lumi-Tupsu kasvatukseen käyttämättä. Aprilin suhteen on myös vähän urosongelma, sopivaa kun ei valmiina kanilassa ole. Tytön kasvatuskäyttö ei muutenkaan ole välttämättömyys, mutta on ainakin varalla käytettävissä on tilanne sitä vaatii. Zeldankaan kasvatuskäytöstä en ole vielä varma, ihan jo senkin takia että tyttö on vielä kasvuikäinen eikä tiedä millainen siitä aikuisena tulee.

Vanhempien naaraiden kohdalla ei mitään varmoja suunnitelmia ole, mutta mahdollisesti joku niistäkin voi poikueen saada. Roosa, Viola ja Rohina olisi sopivasti yksivärisiä ja niitä voisi käyttää jollain kuviollisella uroksella. Esim. Freddy yhdistettynä hopearouvaan voisi olla aika toimiva yhdistelmä. Pari vuotta sitten kokeilin tupla-astutusta ja sain samaan poikueeseen kahden eri uroksen jälkeläisiä. Tätä tyyliä olisi kiinnostava testa vielä lisää, jos vain tähän tarkoitukseen sopivia järjeviä yhdistelmiä tulee keksittyä. Jos hopeauroksen saan hankittua, niin Rinjalle on suunnitelmana saada projektipoikue hopeavalkokorvaan liittyen.


torstai 12. joulukuuta 2019

12. luukku: Kanipoikueiden nimeäminen


Ensimmäinen kanipoikue syntyi keväällä 2012 ja sitä on seurannut monta muuta poikuetta. Mukaan on mahtunut joitain epäonnistuneitakin poikueita, mutta niitä onnistuneita on syntynyt tähän päivään mennessä tasan 60. Ihan alusta asti olen nimennyt poikueet jonkin teeman mukaan. Toinen kasvattajien paljon käyttämä tapa on nimetä poikaset aakkosten mukaan, eli A-poikueessa kaikkien nimet alkavat A-kirjaimella ja tällä tyylillä jatketaan Ööhön asti. Aakkospoikueista en ole koskaan oikein tykännyt, sillä nimistä tulee helposti mielikuvituksettomia (vaikkakin joitain poikkeuksiakin tähän on). Teemat ovat siis olleet aina paremmin itselle sopiva vaihtoehto.

Kolme ensimmäistä poikuetta sai kaksiosaiset suomenkieliset nimet. Vastaavan tyyppisiä nimiä näkyi tuolloin paljon niin kaneilla kuin jyrsijöilläkin, joten niistä tuli otettua vaikutteita omienkin kasvattien nimeämiseen. Noiden kolmen poikueen jälkeen lopuille onkin sitten tulleet ei-suomenkieliset nimet., sillä kuulostavat omaan korvaan paremmilta. Viimeiset pari vuotta käytössä on ollut kasvattajaliite Freakshow's eikä sen perään oikein suomenkieliset nimet sopisikaan. Mutta ei toki ole mahdotonta etteikö nimeämistyyli vielä joskus muuttuisi tästä tällä hetkellä käytössä olevasta. Kaksiosaiset nimet on olleet suosikkejani, vaikkakin lyhempiä yksiosaisiakin nimiä on kaneille tullut annettua. Kasvattajaliitteen käyttöön oton jälkeen olen lyhempiäkin nimiä suosinut, sillä liitteen kanssa niistäkin saa pitemmän nimen aikaan.

Nimiteemoja tulee keksittyä vähän milloin mistäkin. Välillä mielessä on jokin kiva teema, jonka pohjalta lähden sitten nimiä miettimään. Joskus taas vastaan tulee yksittäinen nimi jonka haluan ottaa käyttöön ja mietin jonkin teeman johon nimi sopisi ja josta muillekin poikueen jäsenille saisi sopivat nimet. Viime vuonna halusin sisällyttää sanan apocalypse jonkin kasvatin nimeen. Tästä sitten lopulta kehittyi teema Vietnamin sotaan liittyvist elokuvista ja kolmihenkinen poikue sai nimet Apocalypse Now, Deer Hunter ja Full Metal Jacket. Aina kun jossain törmään sopivan kuuloiseen nimeen, laitan sen puhelimeen muistiin. Listaa on sitten hyvä selailla aina kun poikue on nimettävänä ja katsoa josko siitä saisi jotain ideoita nimiin. C alkuisia nimiä pääsi viime talven aikana kertymään sen verran paljon, että Lupan isolla tyttöpoikueella toimi teemana ihan vaan C-alkuiset nimet. Toista kertaa tuskin kuitenkaan tulen vastaavalla tavalla poikuetta nimeämään.


Kauhuteemoja on tullut käytettyä useampaan kertaan, sillä tykkään kauhuleffoista ja muista kauhuun liittyvistä jutuista. Kauhuleffojen nimillä nimettyjä poikueita on ollut kaksi ja itse leffojen hahmojen mukaan nimettyjä poikueita myöskin kaksi. Lisäksi yhden poikueen poikaset kantavat creepypasta hahmojen nimiä. Samaan teemaan kuuluu vielä American Horror Story sarjan hahmoilta nimensä saaneet kaksi poikuetta sekä poikueet jotka on nimetty Walking Dead ja Z nation sarjojen jaksojen mukaan. Sekä onhan vielä tänä kesänä syntynyt poikue, joiden niidenkin nimet tulevat Walking Dead sarjasta.

Sarjoista ja leffoista saa muutenkin hyviä ideoita nimiteemoiksi. Käyttöön on päässyt mm. Harry Potter loitsut, Pirated of the Caribbean hahmot, hobitit, Star Wars planeetat ja The 100 sarjan hahmot. Näiden lisäksi yksi helposti käyttöön otettava teema on biisien nimet. Omista kasvateista löytyykin Sunrise Avenue ja Santa Cruz poikueet.

Koneisiin liittyviä nimiä on tullut annettua muutamalle poikueelle ja näihin inspiraatio on lähtenyt ihan työpaikalta. Ja ovathan ne lisäksi mukavan persoonallisia nimiä, joita ei jatkuvasti vastaan tule. Koneteemoina on ollut erikoisemmat traktorimerkit, Case mallit, kaivinkone merkit sekä traktorien etukuormaaja merkit.


Poikasten nimiä pohtiessa tulee yleensä mietittyä sitäkin vaihtoehtoa voisiko vanhempien nimiä jotenkin jälkeläisten nimissä hyödyntää. Harvemmin mitään käyttöön lopulta tulee, mutta pariin kertaan teema on saanut inspiraation emän nimestä. Misty (viralliselta nimeltään Misty Day) kuului postauksessa jo aiemmin mainittuun American Horror Story poikueeseen. Kun tyttö sitten sai oman poikueensa, jatkui teema ja poikasetkin saivat emänsä tavoin samaan tv-sarjaan liittyvät nimet. Rumban enimmäisen poikueen poikaset nimettiin tanssien mukaan ja teema oli tietenkin lähtöisin emän kutsumanimestä.

Parin poikueen kohdalla teema on lähtenyt poikasten ulkonäöstä liikkeelle. Myrtin poikueeseen syntyi neljä keltamusta japanilaista (eli raidallista) poikasta, joten teemaksi valikoitui kimalaislajit. Fionan poikueessa kaikki taas olivat mustia väriltään ja näille poikasille tuli nimiksi Dark sanalla alkavat elokuvat. Muutaman kerran kanilassa on ollut poikueita joissa on vain yksi poikanen. Pari kertaa olen käyttänyt tilanteen hyödyksi ja nimennyt ainokaiset sellaisella nimellä mitä en ole osannut mihinkään teemaa liittyy, mutta kaksi yksinäistä poikasta kulkee nimillä Just One sekä Solitary. Nimet tietenkin viittaavat siihen että poikanen on poikueen ainut.

Mielelläni käytän jotain vähän erikoisempia teemoja, mutta aina ei vaan mielikuvitus riitä ja nimiksi päätyy jotain sellaista mitä monella muullakin kasvattajalla on käytössä. Massateemoina voisi mainita esim. kreikkalaiset jumalat, prinsessat, patukkamerkit, tähdistöt, kuukaudet sekä Amerikan osavaltiot. Mutta eipä se onneksi haittaa vaikka sama nimi useammalla kanilla olisikin, harvemmin kanien parissa kuitenkaan mitään sekaannuksia sattuu nimien vuoksi. Nykyään kun käytössä on kasvattajanimi, niin yleisiäkin teemoja voi hyvin käyttää kasvattajaliitteen tuodessa jotain persoonallistakin lisää nimeen.


Se kuinka nopeasti nimet poikasille kehittyvät vaihtelee paljon. Joskus hyvät nimet voi olla tiedossa jo muutaman päivän ikäisille poikasilla, kun taas toisella kertaa mietin nimiä vielä siinä kohtaa kun luovutusikä alkaa olla käsillä. Lopulta on kuitenkin kaikki nimensä saaneet, eikä kukaan ole lähtenyt maailmalle nimettömänä. Nimiteemojen kannalta parhaimpia on ne satunnaiset poikueet joihin syntyy vain yhtä sukupuolta. Harmillinen juttu kun on se, että monikin teema sopii vain tietyn sukupuolen edustajille. Aina ei tosin samaa sukupuolta edustava poikuekaan asiaan auta. Lupalla oli kevättalvella se yksitoista tyttöä samassa poikueessa, mutta eihän niin isolle poppoolle ollutkaan kovin helppo nimiä keksiä. Eli parhaita poikueita on ehkä sitten ne joissa on vain yhtä sukupuolta, mutta kuitenkin vain pienehkö määrä.