Sivut

maanantai 31. joulukuuta 2018

Juhannus tuli ja joulu meni, eli mitä kaikkea ehtikään tapahtua vuonna 2018?

Vuosi vierähti jälleen ja on aika perinteisen koostepostauksen. Mitäs kaikkea sitä siis ehtikään tapahtua kuluneen vuoden aikana?


Tammikuu
Tammikuu oli kanien suhteen hieman surullinen, sillä belgianjätti Sulo ja ranskanluppa Wellu menehtyivät. Sulo lopetettiin takapään halvaantumisen vuoksi, jonka syy jää ikuiseksi mysteeriksi. Todennäköisesti poika oli kuitenkin jollakin tapaa onnistunut selkänsä satuttamaan. Pian Sulon lopetuksen jälkeen Wellu löytyi häkistään menehtyneenä, vaikka se vielä edellisenä päivänä oli ollut pirteä (tai niin pirteä kuin maailman rauhallisin ranskanluppa voi olla) oma itsensä. Yleiskunto pojalla oli kuitenkin loppuvuoden aikana mennyt hieman huonompaan suuntaan, eli jotakin terveydellistä vikaa Wellulla saattoi olla.

Jotakin hieman mukavampaakin tammikuuhun kuitenkin kuului, sillä heti alkuvuodesta tein päätöksen ottaa käyttöön epävirallinen kasvattajanimi. Kaikki vuonna 2018 syntyneet kasvatiipuput saivatkin sitten nimeensä kasvattajaliitteen Freakshow's.

Ensimmäisiä kanipoikueita oli tarkoitus laittaa alulle, mutta naaraat olivat harvinaisen vastahakoisia eikä tulosta saatu aikaan.

Ankkapari pääsi yllättämään iloisesti Iineksen alkaessa munia tammikuun ensimmäisinä päivinä. Munia tulikin sen jälkeen yksi joka päivä aina kevääseen asti.

Helmikuu
Helmikuu jatkui kanien suhteen huonolla onnella, sillä alkukuusta menehtyi kolme kania lisää vain viikon sisällä toisistaan. Wilma sai pahoja vatsaoireita, Justus pasteurellamaisen räkätaudin ja Jättis meni ilmeisesti ihan vaan kuolemisen ilosta, sillä kani oli elämänsä kunnossa eikä sillä ollut minkäänlaisia oireita. Todella ikävää oli että kaneja menehtyi lyhyellä aikaa näin monta, mutta positiivinen asia oli se, ettei ainakaan mistään tarttuvasta taudista ollut kyse. Kaikki kun menivät aivan eri syistä. 

Loppukuusta toteutui yksi pitempiaikainen haave, kun laumaan liittyi pikkuinen angoratyttö Unna. Unna pääsi muuttamaan väliaikaiseksi sisäkaniksi, sillä se oli kasvattajallaankin ollut lämpimähkössä tilassa ja kani oli myös keritty juuri ennen tänne muuttamista.


Maaliskuu
Joulusiivouksen yhteydessä kävi ikävä vahinko ja marsut olivat pääseet joksikin aikaa yhteen. Ajan kuluessa kävi ilmi, että Pikke oli tullut poikien vierailun seurauksena tiineeksi. Kun maha kasvoi, sai jännittää miten tulisi käymään. Pikke kun oli jo kaksivuotias, mikä on marsulle aivan liian korkea ensisynnyttäjän ikä. Maaliskuun alussa Pikke kuitenkin synnytti täysin ongelmitta kolme pientä marsunpoikasta. Ja todellakin pientä, sillä oli ihme että kolmikon pikkuisin ylipäätään jäi henkiin alhaisen painonsa vuoksi.

Kaniporukkaan liittyi jälleen uusi tulokas, sillä hain Dexterin kotiin. Dexter oli ollut ulkopupuna, joten poika pääsi täälläkin kanilaan asustamaan. Myös toinen melkein uusi tuttavuus saatiin mukaan joukkoon, kun belgiajätti Toffee palautui takaisin tänne pissailtuaan ensin aieman kodin lattiat remonttikuntoon.

Vuoden ensimmäiset poikasetkin syntyi viimein, kuukausi suunniteltua myöhemmin. Pandora sai seitsemän poikasta, joista kaksi valitettavasti eksyi pesän ulkopuolelle ja kylmettyi. Viisi kaunista valkokorvaa jäi kuitenkin jäljelle.

Vemppu kissalle maaliskuu ei ehkä ollut niin mieluisaa aikaa, sillä kolli päätyi eläinlääkärin pöydälle ja heräsi sen jälkeen ilman palleja. Hienosti poika parani operaatiosta, eikä muutenkaan tuntunut isompia traumoja saaneen.

Huhtikuu
Huhtikuun ensimmäinen päivä porukkaan liittyi jälleen yksi erittäin upea kanipoika, kun teddyluppa Pupu matkasi pitkän matkan takaa tänne. Pupukin oli ollut sisäkanina, joten Unnan tavoin sekin pääsi väliaikaismajoitukseen sisälle. Aika sirkus sitten kyllä olikin pitää kahta sisäkania, varsinkin kun toinen oli uros ja toinen naaras.

Poikueitakin alkoi putkahdella lisää. Juno sai kolme poikasta ja Roosa kahdeksan. Sitten syntyikin täytenä yllätyksenä Fionalle kuusi poikasta (joista neljä jäi henkiin). Fionaa en tosiaan ollut astuttanut, enkä oikein tiedä vieläkään miten poikue sai alkunsa. Lopuksi vielä Bianca sai kolme poikasta. Tämäkin poikue oli hieman yllätys, sillä oletin neidin tulleen tiineeksi vasta toisesta astutuksesta ja odottelin poikasiakin syntyväksi vasta myöhemmin.

Alkuvuodesta menehtyi muutama vanhoista viiriäiskanoista, jonka takia laitoinkin uusi viiruja tilaukseen. Loppukuusta tipuja sitten kuoriutui 21 kappaletta ja nämä menestyivätkin sitten oikein hyvin verrattuna aivan ensimmäiseen haudonta kokeiluun.

Kanojen suhteen tuli myös pieni menetys, kun yksi neljästä kanasta sairastui ja menehtyi.


Toukokuu
Toukokuussa kanojen määrä kasvoi yhdellä, kun Kuntsa kuoriutui Lidlin munasta. Tästä tipusta olikin sitten iloa pitkäksi aikaa, sillä se sai melko vanhaksi olla sisällä kun ei yksinään juuri haissut tai sotkenut.

Alkuvuosi oli todella kylmä ja tuntui että kevät ei tulisi ollenkaan. Mutta tulihan se sitten lopulta ja kunnolla tulikin, sillä jo toukokuussa oli lämmintä ihan reilusti. Sisällä asuneet Unna ja Pupu pääsivät muuttamaan ulos. Ikävä kyllä Unna ei ehtinyt kauaa keväästä nauttia, kun se yllättäen menehtyi ilmeisesti jonkinlaisten vatsaongelmien seurauksena. Tämä harmitti kamalasti (enkä siksi blogissakaan jaksanut koskaan asiasta suuremmin kirjoittaa), sillä kaniin oli todellakin panostettu todella paljon.

Loppukuusta kanilaan saatiin taas lisää vauvoja, sillä Mytty sai omat ihanat raitalapsensa. Vauvoja syntyi kaikkiaan seitsemän, mikä pienikokoiselle pupulle oli upea määrä!

Kanien määrä kasvoi myös yhdellä aikuisella kanilla, kun kolmisen vuotta maailmalla asustellut Bounty palasi tänne synnyinkotiinsa. Pääsääntöisesti etsin palautuneille kasvateille uudet kodit muualta, mutta tämä jättityttö sai poikkeuksellisesti liittyä pysyvien asukkaiden joukkoon.

Kesäkuu
Poikasia syntyi taas, nyt Violan väriprojektipoikasten muodossa. Poikasia tuli seitsemän, joista kaksi menehtyi. Poikueesta sain onneksi myös sitä mitä halusin ja kotiin jäi yllättävän hyvin hopeaakin väriinsä saanut valkokorva Rinja.

Iines ankka aloitti keväällä hautomisen ja kesäkuussa poikasten oli määrä kuoriutua. Kuoriutuminen oli harmillisesti kuitenkin Iinekselle iso järkytys ja se vieritti munat lampeen siinä kohtaa kun niiden olisi pitänyt kuoriutua. Viimeisestä munasta ehti tulla poikanen, mutta sekin menehtyi Iineksen heitettyä sen pesästä pois. Kun uusi ankkoja ei omasta takaa saatu, hain neljä uutta ankkaa muualta parven jatkoksi. Leenu, Liinu, Roope ja Taavi kotiutuivat kesäkuun lopulla.

Kanat saivat nekin joukkoonsa täydennystä. Ostin kasan piikkiöläisen maatiaiskanan munia ja niistä kuoriutui kuun puolivälissä yksitoista tipua. Kaikki tiput lähtivät hyvin kasvuun, mutta myöhemmin niihin iski harmillisesti jokin mystinen tauti joka vei kolme tirppaa mennessään. Kahdeksan uutta siivekästä näistä siis lopulta laumaan saatiin. Sukupuolet tipuilla jakautuivat hyvin, sillä kahdeksasta vain kaksi oli kukkoja.


Heinäkuu
Heinäkuun alkuun syntyi vielä kaksi poikuetta, jotka jäivätkin vuoden viimeisiksi. Hippu sai viisi poikasta ja päivä sen jälkeen Bianca neljä (joista tosin vain yksi jäi loppujenlopuksi henkiin). Hipun poikue oli suunniteltu ja odotettu, mutta Biancan poikue sai alkunsa tytön tunkeuduttua verkon läpi Donizin aitaukseen. Täysin ongelmitta tiineys ja synnytys onneksi meni, vaikka isäpupu isompi kaveri olikin.

Viiriäisiä kuoriutui kesän toinen satsi, jossa oli mukana sekä omia että ostomunia. Ostominien laatu ei ollut kovin hyvä, sillä iso osa muista ei lähtenyt edes kehittymään ja kuoriutuneissa tipuissa taas oli jalkavikaa jonka takia muutamia piti lopettaa. Hieman vanhemmalla iällä vielä useampi ostomunista tulleista viiriäisistä menehtyi. Täytyy siis jatkossa olla tarkempi keneltä munia haudottavaksi ostaa. Nyt jäi hyöty kovin vähäiseksi kun uutta sukua ei lopulta saatu kuin vain muutaman viiriäisen muodossa.

Elokuu
Toffee kanille aloin etsiskellä uutta kotia heti sen jälkeen kun se maaliskuussa palautui, mutta vasta elokuun loppupuolella poika lopulta pääsi uuteen kotiin muuttamaan. Myös kesän aikana kolmen poikueen isänä toimimaan päässyt Dobby lähti lemmikkikotiin muualle. Näiden kahden lisäksi myös pari muuta aikuista kania lähti kesän aikana kohti uusia seikkailuita.

Ja kuten tavaksi olikin jo muodostunut, liittyi jengiin jälleen uusia jäseniä. Tällä kertaa ötököiden muodossa, kun muutaman vuoden tauon jälkeen hankin jälleen muutaman okapirun.

Muuten elokuu sujui melko rauhallisissa merkeissä, ilman sen kummempia tapahtumia. Kesä oli aika kiireinen, mutta elokuussa alkoi vähän enemmän luppoaikaa olla ja ehti eläintenkin kanssa viettää enemmän aikaa.


Syyskuu
Jättikanien kohdalla oli vuoden mittaa ollut aika paljon huonoa onnea ja syyskuussa se jälleen jatkui. Fiona nimittäin päätti vetää pelletit väärään kurkkuun ja tämä koituikin rouvan kohtaloksi. Ainoa positiivinen asia tapaturmassa oli se, että Fiona olisi pitänyt muutenkin piakkoin lopettaa. Sillä kun takapää alkoi kesän mittaa heiketä ja muutenkin yleiskunto huonontua.

Kesän lähestyessä loppua myös kesäkaneilut alkoivat tulla päätökseen ja kaneja alkoi hiljalleen palautua takaisin päin. Syyskuussa takaisin saapui mm. Hiiri ja Halma, jotka viettävät täällä talven ja lähtevät sitten takaisin samaan paikkaan. Mahdollisesti jopa pysyvästi tällä kertaa.

Lokakuu
Lokakuussa oli aika harrastaa kanien kanssa ja isolla joukolla käytiin kaksissa näyttelyissä vain viikon välillä. Porissa mukana oli kahdeksan kania ja Sastamalassa peräti kymmenen. Kymmenen alkoi olla jo aika maksimi määrä, eli jos vielä suurempaa laumaa meinaa näyttelyihin viedä täytyy vuokrata pakettiauto.

Lämpötilat lokakuussa oli vielä oikein mukavat ja mahtui joukkoon pari lähes kesäistäkin päivää. Säästä huolimatta siirsin suurimman osan kaneista alkukuusta kanilan puolelle asumaan. Vähän myöhemmin oli vuorossa kanalan pesu ja sen jälkeen sekin oli asutettavissa. Tässä vaiheessa oli myös aika yhdistää vanhat ja nuoret kanat samaan porukkaan, ja ihan ongelmitta operaatio onnistui.

Viimeiset kesäkanit palautuivat lokakuun puolessa välissä kotiin ja niiden myötä kesäkanitouhut saatiin tältä vodelta päätökseen.


Marraskuu
Marraskuussa oli aika alkaa valmistautua hiljalleen talveen. Eläinten asumusjärjestelyissä tuli joitain muutoksia edelliseen talveen verrattuna ja yksi näistä oli jättityttöjen jääminen ulos talveksi. Jotta tytöt pärjäisivät ongelmitta, ne saivat käyttöönsä ison eristetyn talvikopin. Hieman aikaa meni että koppia alkoivat kunnolla käyttää, mutta nykyään tytöt näkee useinkin siellä aikaa viettävän.

Ensimmäinen kananuorista alkoi munia, tai oli muninut jo jonkin aikaa ennen kuin asia kävi ilmi. Marraskuussa lämpötilat sallivat vielä kanojen ulkoilun pihalla ja Kuntsa oli käynyt salaa munimassa metsään jo parin viikon ajan. Ihan sattumalta munat ylipäätään löytyivät, muuten olisi vasta paljon myöhemmin selvinnyt että kana on aloittanut muninnan. Kuntsan perässä myös muu nuoriso alkoi myöhemmin munia.

Joulukuu
Marraskuun tavoin myös joulukuu on mennyt rauhallisesti, ilman erikoisuuksia. Tapahtumarikkaan kesän jäljiltä on ollut ihan mukava välillä viettää vähän tylsempää elämää ja valmistautua taas tulevan vuoden juttuihin. Kohtahan sitä saakin taas jo astuttaa ensimmäisiä kaninaaraita...


Viime vuoden koostepostaukseen kirjoittelin hieman tämän vuoden tavoitteista ja suunnitelmista näin:

Kanikasvatus jatkuu toivon mukaan samalla mallilla kuin ennenkin ja luvassa on taas kivoja poikasia. Värien suhteen toiveena olisi saada useampia valkokorvia ja hienoa tietty olisi jos niitä syntyisi muillakin pohjaväreillä kuin vain mustana. Japanilainen x-kirjava jatkaa edelleen toivelistalla ja jospa niitä mustavalkoisia japanilaisiakin edes yksi saataisiin. Valkoiset sinisilmäiset olisi kivoja nekin ja x-kirjavatkin olisivat enemmän kuin toivottuja. Tärkein toive kasvatuksen suhteen on että kaikki menisi hyvin. Olisi ihanaa jos epäonnistuneita poikueita ei syntyisi ja emot pysyisivät terveinä. Vahinkopoikueita ei olisi suotavaa enää syntyä, eli täytyy kesällä lisätä turvatoimia niiden välttämiseksi.

Kanien lisäksi jonkinlaista kasvatusta tulee olemaan myös lintujen osalta. Vielä en tiedä kokeilenko uudelleen hautoa omien kanojen munia, mutta ainakin ostomunia on suunnitelmana koneeseen laittaa. Kanaparvi tulee siis syksyyn mennessä muutamilla kanoilla toivottavasti kasvamaan. Viiriäistenkin määrää on tarkoitus lisätä, eli niidenkin munia tulen haudottamaan. Ankkoja olisi niitäkin kiva kokeilla, mutta voi olla että hankin kuitenkin valmiit poikaset jostakin.

Lintujen määrää on tosiaan tarkoitus vähän lisätä, mutta muuten ei suunnitelmissa ole mitään erityisiä hankintoja laumaan. Kaneja todennäköisesti voi pari uutta jossakin kohtaa tulla, mutta nyt ainakaan tällä hetkellä ei mitään ehdotonta lisäystä ole mielessä.

Aina tietenkin toivoo että ketään ei tulevan vuoden aikana menehtyisi, mutta näin ison lauman kanssa se on melko epätodennäköistä. Vanhukset ovat kuitenkin pelistä poissa, eli ainakaan niiden tilannetta ei enää tarvitse miettiä. Wellu on oikeastaan ainut mistä vähän huolissani olen, sillä sen kunto on syksyn aikana huonontunut. Se ei tosin koskaan mikään huippu massakas ole ollut, eli toivottavasti ei nytkään mistään vakavammasta olisi kyse.


Kasvatuksen suhteen tavoitteettäyttyivät lähes täydellisesti ja olen hyvin tyytyväinen tänä vuonna syntyneisiin kaneihin kaikin tavoin. Japanilainen x-kirjava jäi tänäkin vuonna uupumaan, mutta toivossa on hyvä elää taas ensi vuonna. Mahtaako jäädä ikuiseksi toiveeksi kyseisen värinen kani? Mustavalkoista japanilaista olin suunnitellut jättipoikueisiin, mutta niitä en saanut toteutumaan ollenkaan. Bianca kuitenkin järjesti yllärin ja sai kyseistä väriä aikaan. Tai joku soopelijapsihan tuo Jax on, mutta riittävän lähellä mustavalkoistakuitenkin.

Muuten kaikki meni kasvatuksen suhteen hyvin, mutta vahinkopoikueilta ei harmillisesti vältytty. Biancan poikueesta ei voi kun syyttää itseä, mitäs piti laittaa naaraita uroksen naapuriin. Fionan poikueeseen taas en oikein voinut itse vaikuttaa, kun en edelleenkän edes tiedä miten ihmeessä se sai alkunsa. Huolellisuuteen kuitenkin kiinnitän jatkossa entistä enemmän huomiota.

Uusia ostokaneja laumaan liittyi kolme, joista Pupu ja Dexter jäivät pitempiaikaisiksi asukeiksi. Unnan tarina taas päättyi vähän surullisemmin. Syksyllä harkitsin muutamaankin otteeseen parin uuden naaraan hankkimista, mutta asia sai jäädä vai harkinnan asteelle. Lisäksi parista lupaavan oloisesta uroksesta kyselin, mutta niitäkään en sitten päätynyt ostamaan.

Kanojen, viiriäisten ja ankkojen määrä kasvoi, pääasiassa omasta takaa. Ankkoja piti Iineksen alta kuoriutua lisää, mutta kun haudonta epäonnistui piti turvautua ostoankkoihin.

Suunnitelmista poiketen myös marsujen määrä lisääntyi kolmella, Piken poikueen johdosta. Yksi poikasista oli tarkoitus myydä, mutta asia jäi ja ainakin vielä kaikki kolme täällä asuvat. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu tulevaisuudessa.

Menetyksiltä ei kuluneena vuonna vältytty, vaan useampi kani siirtyi paremmille porkkanamaille. Wellun kohtalon osasinkin jo aavistaa, mutta lisäksi meni sellaisia kaneja joiden olisin olettanut pysyvän kuvioissa mukana vielä pidempään.


Tavoitteita vuodelle 2019 on saada vietyä jälleen kanikasvatusta onnistuneesti eteenpäin. Väritavoitteina on kauniita x-kirjavia ja valkokorvia, tietenkin hyvällä luonteella ja kivalla rakenteella varustettuina. X-kirjavan japanilaisen tavoittelu saa edelleen jatkua. Ja jospa niiltä vahinkopoikueilta onnistuisi tällä kertaa välttymään.

Uusia kaneja on luultavasti taas muutama luvassa, täytyyhän sitä uutta verta aina jostakin hankkia. Haaveena olisi saada rex turkkinen kani vihdoinkin, joten sellainen ainakin olisi hankintalistalla.

Lintujen suhteen tulee varmaankin joitain lisäyksiä tapahtumaan, mutta ihan hirmuisesti ei uusia asukkaita enää tilojen puolesta ole mahdollista hankkia. Kaupan munien hautomista tulen ainakin vielä kokeilemaan uudelleen, jos vaikka Kuntsa saisi rotuisensa sulhasen. Viiriäisiin on toiveena saada uusia värejä, nyt kun värivalikoima on melko suppea. Ankkojen suhteen ei varsinaista lisäyksen tarvetta ole, mutta poikasten hautominen omista munista kuitenkin kiinnostaisi.

Hyvästejä täytynee jättää ainakin muutamille kaneille tulevana vuonna. Vanhemmista kaneista Paskis ja Niilo ovat alkaneet vanhentua huomattavasti, joten nähtäväksi jää ovatko ne vielä vuoden päästä porukassa mukana. Muutenkin toki aina sattuu ja taphtuu kun kaneja on keskivertoa suurempi määrä. Marsujen kohdalla saattaa ainakin Eemelille tulla jossakin kohtaa aika lähteä, sillä kun ikää jo löytyy. Toivottavaa tietenkin olisi, että papparainen jaksaisi vielä elää muutaman vuoden ajan. Lintujenkaan suhteen tuskin menetyksiltä vältytään.


Lopuksi vielä hieman numeroita kuluneelta vuodelta:

* Uusia kaneja ostin 3, joiden lisäksi kotiin jäi poikueista useampia kaneja
* Paremmille porkkanamaille siirtyi 7 kania
* Uusiin koteihin muutti 4 aikuista kania ja monta poikasta
* Kasvatteja kotiin palasi 2, joista toinen jäi itselle ja toinen lähti eteenpäin
* Kesäkaneja oli maailmalla 10, kuudessa eri paikassa
* Poikueita syntyi 7 tarkoituksellista ja 2 vahinkoa

* Viiriäisiä kuoriutui 2 satsia
* Kanoja kuoriutui myös 2 haudonnasta
* Kanoja menehtyi 1 ja haudonnan myötä uusia tuli 7 kanaa ja 2 kukkoa
* Uusia ankkoja tuli 4

* Marsupoikueita syntyi 1, jonka myötä marsujen määrä kasvoi kolmella
* Uusia otuksia oli myös 4 okapirua

* Näyttelyissä kanien kanssa käytiin 2 kertaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)