Sivut

torstai 6. joulukuuta 2018

6. luukku: Miten muodostetaan isompia kanilaumoja?


Kani kuuluu virallisesti yhdyskuntaeläimiin. Tämä tarkoittaa että luonnossa samalla alueella elää useita kaneja, mutta jokaisella on oma pesäkolo jonne muut kanit eivät ole tervetulleita. Vaikka kani ei siis varsinainen laumaeläin olekaan, tuntuu moni lemmikkikani kuitenkin viihtyvän hyvin isoissakin porukoissa ja meno on aivan kuin millä tahansa kunnon laumaeläimellä. Mikäli haluaa omistaa useampia kaneja, on niille huomattavasti helpompi järjestää tilavat asumukset kun kaneja voi pitää yhdessä eikä jokainen tarvitse omaa erillistä häkkiä.

Toisilleen vieraiden kanien yhdistäminen koituu monelle ongelmaksi ja pysäyttää haaveet pariskunnasta, kanilaumasta puhumattakaan. Omien kokemusten perusteella sanoisin, että kaksi kania on huomattavasti vaikeampi tutustuttaa toisiinsa kuin suurempi määrä kaneja. Porukoissa kanit myös tulevat monesti paremmin juttuun keskenään kuin pareittain. Kanipareissa yleensä toinen on pomo, joka saattaa esim. ruoka-aikaan jahtailla alistuvampaa kaveriaan. Laumoissa sopu säilyy paremmin, kun yksi tietty yksilö ei joudu dominoivan kanin silmätikuksi.

Jotta laumaelämä saadaan toimimaan, vaativat kanit luonnollisesti reilusti tilaa. En ihmettele yhtään jos kaksi kania saa rähinää aikaan tehdashäkissä, sillä se todellakin on hyvin pieni elintila. Kun pelkästään kaksi kania jo tarvii tilaa, niin suurempi porukka vaatii sitä vielä monenkertaisesti.

Sukupuolijakauma laumoissa tulisi olla naaraspainotteinen, mutta myös leikattu uros tai jopa useampi sopii yleensä joukkoon. Kahdestaan leikatut urokset eivät aina välttämättä tule toimeen, mutta kun ne pääsevät useamman naaraan sekaan, sopu pysyy varmemmin. Itsellä ei useammasta leikatusta uroksesta ole kokemusta, mutta muilla tiedän olevan laumoissa useampiakin leikattuja uroksia samassa.

Myös kanien luonteet vaikuttavat osaltaan laumasovun säilymiseen. Jos kaikki lauman jäsenet ovat kovia pomottamaan, ei yhteiselo välttämättä suju kovin hyvin. Onneksi kaneilla on esiintyy monenlaisia luonteenpiirteitä ja aina löytyy alistuviakin yksilöitä.

Yksinkertaisin tapa kanilauman muodostamiseen on luonnollinen lisääntyminen. Tämä onnistuu silloin kun laumaa muodostaa kasvattaja tai muu vähintään yhden poikueen teettäjä. Kun naaras saa poikasia, voidaan naaraspoikaset jättää asumaan emänsä kanssa. Poikasten kasvatus onnistuu myös lauman seassa, eli jos poikueita halutaan useampi, voidaan naaraiden antaa synnyttää ja hoitaa poikasensa laumassa. Joitain riskejä toki tässä on, mutta yleisesti porukassa poikimisella on enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Oman kokemuksen perusteella tälläiset poikueiden myötä kasvaneet laumat ovat kaikkein sopuisimpia, johtuen luultavasti siitä että poikaset hitsautuvat alusta asti mukaan porukkaan ja arvojärjestyskin on alusta asti selvä.

Toinen hyväksi todettu tapa yhdistää kaneja on shokkiyhdistäminen. Tämä tapa sopii käytettäväksi silloin kun halutaan yhdistää useampi toisilleen vieraita kaneja tai kanipareja. Kanit päästetään kerrasta yhteen, tilassa joka on kaikille täysin vieras. Plussaa on jo paikka on vielä jollakin tapaa kaneille uusi ja jännittävä, eli esim. sisällä eläneet kanit viedään ulos. Vaikka saattaisi ajatella että tuloksena on yksi iso joukkotappelu, niin todellisuudessa näin tuskin käy. Kun paikka on vieras ja vieraita kaneja on useampia, ei pahempikaan rähisijä kovin herkästi uskallakaan hyökätä muiden kimppuun. Lisäksi kun vieraita kaneja on monia, ei kanin huomio kiinnity vain yhteen tiettyyn yksilöön. Kaikkein alistuvimmat kanit vetäytyvät tilanteessa mielellään omiin oloihinsa, kun taas dominoivimmat selvittelevät enemmän välejään. Muutamassa päivässä tilanne on omissa laumanmuodostamisissa rauhoittunut ja tuloksena on ollut toimeen tuleva porukka.

Joskus on mahdollista liittää valmiiseen laumaan uusi kani ihan vaan heittämällä, mutta tämä edellyttää omien kanien hyvää tuntemista. Jättilaumaan olen kahteen otteeseen ihan vain eräänä kauniina päivänä lykännyt yhden uuden asukkaan, sillä tuloksella että lauman jäsenet eivät ole edes huomanneet että porukka on kasvanut yhdellä. Pikkukaniporukoille en kuitenkaan näin tee, sillä tiedän ettei se toimisi.

Yleinen virhe kaneja yhdistäessä on puuttua välien selvittelyyn liian herkästi. Hetkellinen jahtaaminen tai karvatupon nyppääminen ei ole vielä syy erottaa kaneja. Vasta siinä kohtaa kun karvat pölisee kunnolla tai saadaan kunnon vahinkoa aikaan on syytä puuttua tilanteeseen. Niin kauan kun toinen kani juoksee toista karkuun, on kaikki yleensä hyvin. Isompia ongelmia syntyy vasta siinä kohtaa kun kumpikaan ei suostu alistumaan ja väistämään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)