Sivut

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

2. luukku: Lidlin hyllyltä kanalaan


Uutisiin päätyy aina silloin tällöin juttuja kaupan kananmunista haudotuista tipuista. Näissä tapauksissa kyse on monesti kanakokemattomien ihmisten testailuista ja uutisten perusteella jääkin helposti sellainen kuva että olisi jotenkin erikoista ja harvinaista onnistua hautomaan tipu kaupan munasta. Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta ja lukuisat kanaharrastajat ovat innostuneet jossakin kohtaa kokeilemaan kaupan munien hautomista. Ja kyllä niistä munista tipujakin kuoriutuu, kokeneempi kananpitäjä ei vaan pidä asiaa niin erikoisena että tuntisi tarvetta soittaa heti ensimmäisenä Iltasanomiin.

Kuten blogia seuranneet tietävätkin, tuli kaupan munien haudontaa kokeiltua keväällä itsekin. Ostin kuuden luomumunan kennon sekä S-marketista että Lidlistä ja laitoin koneeseen hautumaan. Munien pitää tosiaan olla luomumunia jotta mahdollisuus tipuihin olisi, eli suurin osa kaupan munista ei haudontaan käy. Normaalisti tehokanaloissa ei kukkoja ole, mutta luomukanaloissa niitä löytyy. Kukko luonnollisestikin on edellytys sille, että muna on hedelmöittynyt ja lähtee kehittymään. Haudontaan käytettäviä munia tulisi säilyttää viileässä ja niitä myös tulisi käännellä säilytysaikana. Kaupassa näin ei tapahdu, mikä vaikuttaa omalta osaltaan munien itävyyteen. Kaupan munissa on siis huomattavasti heikompi itävyys kuin vartavasten haudontaan kerätyissä ja säilytetyissä siitosmunissa.

Munien oltua jonkin aikaa hautomakoneessa, oli aika läpivalaista munat ja katsoa onko haudonta tuottanut tulosta. S-marketin munille ei ollut tapahtunut mitään, mutta Lidlin munista kaksi oli lähtenyt kehittymään. Nämä kaksi munaa saivat siis jäädä koneeseen, muiden päätyessä kattilan kautta kanojen ruuaksi. Lidlin munat tuntuvat yleisesti olevan niitä parhaimpia haudontaan, sillä usein kaupan munista kuoriutuneet tiput ovat juuri Lidlin munista peräisin. Jos vastaavaa kokeilua haluaa tehdä, niin kannattaa siis suunnata Lidliin ostoksille. 

Läpivalaisin munia satunnaisesti haudonnan edetessä ja valitettavasti kävi ilmi että toisella kehitys lopahti kesken. Toinen kuitenkin jatkoi kasvua normaaliin tahtiin. Koska munat oli saksalaisperäisestä kaupasta hankittu, sai jäljellä oleva muna nimekseen Günther. 19.5. munaan ilmestyi ensimmäinen särö ja seuraavana aamuna koneessa odotti rumahko keltainen tipu. Yleensähän tiput ovat kuivuttuaan hyvinkin söpöjä, mutta tämä oli saanut jotain tahmaa itseensä eikä untuvat pörhistyneet moneen päivään. Tipuja ei mielellään tulisi pitää yksinään, sillä parvieläiminä ne vaativat lajitoverin seuraa. Güntherillekin oli kyllä muutama kaveritipu etsinnässä, mutta valitettavasti sellaisia ei koskaan löytynyt. Parasta olisi laittaa samaan aikaan kaupan munien kanssa hautumaan myös kunnollisia siitosmunia, jolloin niistä kuoriutuisi kavereita mahdollisille kaupan munien tipuille.




Ensimmäiset viikkonsa Günther majaili hamsterilaatikossa, joka on osoittautunut hyväksi tipujen ensiasunnoksi. Sitten piikkiöläiset ponkaisivat ulos kuoristaan ja saivat laatikon käyttöönsä, Güntherin siirtyessä isompaan häkkiin. Juhannuksen aikoihin tipu alkoi olla turhan iso otus ihmisasuntoon, joten sille tuli muutto kanlaan. Heinäkuun lopulla pikkiöläiset ja Günther pääsivät viimein kaukki samaan porukkaan asumaan, joskin kesti aikaa ennen kuin tehokana sopeutui kunnolla maatiaisten joukkoon. Sen suhteen kävi hyvä tuuri, että tipun kasvaessa paljastui sen olevan kana. Kukko kun olisi todennäköisin vaihtoehto ollut.

Kesä nuorisolla meni sisätiloissa eläen, satunnaisia ulkoiluita lukuun ottamatta. Syksyllä porukka alkoi kuitenkin olla sen kokoisia, että ne uskalsi päästää pihalle vapaaksi ja samalla yhdistää vanhojen kanojen kanssa yhteen. Edelleen Günther on vähän omaa porukkaansa, joka johtuu varmaan sekä siitä että se on lapsuutensa ollut yksinään, kuin myös siitä että se on eri rotua kuin muut. Muu kanaparvi on jakautunut nuorten ja vanhojen porukoihin, mutta Kuntsa hengailee paljon ihanan yksinään tai välillä myös ankkojen kanssa.

Ikänsä puolesta Güntherin olisi ollut valmis munimaan nyt loppuvuodesta, mutta epäilyksenä oli että muninnan aloitus siirtyisi keväämpään. Kanat kun muutenkin näihin aikoihin tykkäävät pitää taukoa muninnasta. Mutta sitten löytyikin sattumalta metsästä salapesä, jossa oli 14 puhtaan valkoista munaa. Samalla selvisi syy siihenkin, miksi Günther aina välillä katosi mystisesti jonnekin. Keväällä kuoriutuneesta tipusesta oli siis tullut aikuinen muniva kana. Pesän löytymisen jälkeen kävi tosin niin, että kanalle ei enää kelvannutkaan samainen munintapaikka (ilmeisesti siksi kun se huomasi aiempien munien kadonneen). Günther on siis sen jälkeen muninut jonnekin muualle, mutta mysteeri onkin sitten se että minne. Nyt pakkasten ja lumen takia kanojen ulkoilua on pitänyt rajoittaa ja mahdolliset munat tulevat sisätiloihin. Kovin montaa munaa sentään ei siis metsään ole ehtinyt kadota.

Ensi keväänä kokeilen mahdollisesti vielä uudelleen kaupan munien hautomista, sillä olisi kiva jos Kuntsa saisi rotuistaan seuraa. Valkoinen tehokukkokin voisi olla aika komea ilmestys, vaikka uusille kukoille ei varsinaista tarvetta olekaan. Huonona puolena tehokanoilla on lyhyehkö elinikä, sillä ne on jalostettu munimaan ahkerasti pari vuotta, jonka jälkeen ne saattavatkin jo olla tiensä päässä. Jospa Günther kuitenkin eläisi pidempään, sillä on se varsin hauska maskotti maatiaisten porukassa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)