Sivut

perjantai 14. joulukuuta 2018

14. luukku: Jättikanit


Jättikanin hankintaa olin miettinyt jo jonkin aikaa, mutta kesällä 2014 iski vasta kunnon innostus saada laumaan joku vähän isompi pupunen. Facebookin kautta löytyikin ilmoitus sopivan kuuloisista jättipupuista, joita lähdin elokuun alussa hakemaan. Hakureissun myötä kanilaan kotiutui belgianjätti Jättis, ranskanluppa Wellu ja jättiristeytys Snuffel. Ostin kaikki kolme tyttöinä, mutta parin päivän päästä kotona satuin sukupuolia katsomaan ja huomasin vain Jättiksen olevan naaras. Myöhemmin kuulin että sama kasvattaja oli ainakin yhden muunkin kanin myynyt väärällä sukupuolella eteenpäin, eli kovin hyvä kuva ei kanien kasvattajasta jäänyt.

Kahden kanin väärät sukupuolet laittoivat vähän suunnitelmia uusiksi ja päädyin siihen ratkaisuun että Snuffelin olisi parempi muuttaa muualle. Poika lähtikin uuteen kotiin oltuaan täällä noin kuukauden. Wellun sen sijaan jätin itselle, vaikka jättikaniurosta en ollutkaan suunnitellut hankkivani. Jättistä en viitsinyt pikkukanien sekaan yhdistää, joten syksyn aikana se sai kaverikseen kaksi uutta jättiä, ranskanluppa Aadan ja belgianjätti Fionan.

Talvi mentiin neljän jätin voimilla. Haaveena oli saada kesäksi sekä ranskis että bjätti poikueet, mikä tarkoitti belgianjättiuroksen hankintaa. Jälleen onnistuin törmäämään Facebookissa ilmoitukseen sopivasta belgianjättiuroksesta ja maaliskuussa kani liittyi porukkaan. Jo kania hakiessa hieman ihmettelin sen pientä leukapussia (sellaista kun uroksella ei pitäisi olla), mutta ajattelin talvikarvan vaan hämäävän. Muutaman päivän päästä tuli sukupuoli tarkastettua ja naaraanhan olin saanut uroksen sijasta. Huoh! Tästä astutuskäyttön hankitusta "uroksesta" tulikin siis Wilma.

Kesälle 2015 saatiin kaksi ranskis-bjätti risteytyspoikuetta, joissa isänä oli Wellu ja emät olivat Jättis ja Wilma. Poikueista kotiin jäi uros Söpö ja naaras Taika. Myös Aada synnytti puhtaan ranskispoikueen, mutta ensiskertalaisen osaamattomuudesta johtuen poikaset menehtyivät. Syksyllä ostin vielä yhden uuden belgianjätin (jonka sukupuolen tarkistin ihan omatoimisesti ostohetkellä). Uusi tulokas sai nimekseen Sebu.

Keväällä 2016 kanilaan syntyi viimein puhtaita jättikaneja, Aadan ranskislasten sekä Jättiksen ja Wilman bjättilasten muodossa. Nämä kolme poikuetta on edelleen ainoat puhtaat poikueet mitä kanilaan on koskaan syntynyt. Näistä poikueista kotiin jäi ranskanluppanaaras Riona ja belgianjättiuros Sulo. Varsinaista kasvua ei jättiporukassa kuitenkaan tapahtunut, sillä Sebu ja Taika muuttivat uusiin koteihin. 

Vuodelle 2017 syntyi kaksi jättiristeytyspoikuetta, toinen Aadalle ja toinen Rionalle. Aada ikävä kyllä menehtyi pian poikueensa syntymän jälkeen, mutta tuttipulloruokinnalla neljä poikasista selviytyi. Näistä itselle jäi Rohina ja Keltsu. Rionan poikueesta tavaoittelin tiettyä väriä, mutta juuri se ainoa halutun värinen poikanen menehtyi. Siksipä poikueesta ei jäänyt itselle mitään. Ajatuksena oli aloittaa pienimuotoista ranskanluppa kasvatusta, joten kesän aikana joukkoon liittyi ranskanlupat Donizi ja Mandy.

Alkuvuosi 2018 oli jäteillä todella huono-onninen, sillä Sulo, Wellu, Jättis ja Wilma menehtyivät kaikki erinäisistä syistä johtuen. Myöhemmin syksyllä menehtyi myös Fiona. Kesälle oli toiveissa saada ranskanluppapoikue Rionalle, mutta tyttö ei tullut koskaan tiineeksi ja jättilapset jäivat saamatta. Fiona sen sijaan tekaisin yllätyksenä jättimix poikaset. Niistä en kuitenkaan mitään itselle jättänyt kun tarkoituksellinen poikue ei kyseessä ollut. Vaikka poikueiden tai uusien hankintojen myötä jättien määrä ei kasvanutkaan, saatiin joukkoon uusia naamoja kotiin palanneiden kasvattien muodossa. Takaisin tulleita olivat bjätti Toffee sekä risteystys Bounty. Näistä jälkimmäinen jäi pysyvästi itselle, toinen taas lähti eteenpäin uuteen kotiin.


Vaikka vielä vuosi sitten suunnittelin ranskanluppien kasvatusta, on suunnitelmat haudattu nykyään pysyvästi. Ranskanluppa on ihana rotu, mutta toisaalta en halua kasvattaa ja myydä eteenpäin kaneja, joilla keskimääräinen elinikä on lyhyehkö. Tvoittelen kasvatuksessa kuitenkin mahdollisimman pitkäikäisiä ja terveitä kaneja, eikä ranskis vastaa näitä kriteereitä. Lisäksi kyllästyin jättien kohdalla niiden surkeaan kokoon. Vaikka kuinka yritti etsiä kaneja isoista vanhemmista ja ruokkia niitä valtavilla ruokakasoilla, ei painot vaan nousseet toivottuihin lukemiin. Ja kun asiaa taas ajattelee, niin onko se iso koko sitten edes kovin tervettä kanille?

Jättikaneilu alkaa omalta osalta olla hiljalleen lopussa. Nykyiset jätit saavat sen aikaa olla kun ovat, mutta uusia en ole suunnitellut hankkivani. Pikkukaneihin risteytettynä jätit ovat käyttökelpoisia, mutta täysin jättisukuisia poikueita ei kanilaan enää synny.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)