Sivut

maanantai 31. joulukuuta 2018

Juhannus tuli ja joulu meni, eli mitä kaikkea ehtikään tapahtua vuonna 2018?

Vuosi vierähti jälleen ja on aika perinteisen koostepostauksen. Mitäs kaikkea sitä siis ehtikään tapahtua kuluneen vuoden aikana?


Tammikuu
Tammikuu oli kanien suhteen hieman surullinen, sillä belgianjätti Sulo ja ranskanluppa Wellu menehtyivät. Sulo lopetettiin takapään halvaantumisen vuoksi, jonka syy jää ikuiseksi mysteeriksi. Todennäköisesti poika oli kuitenkin jollakin tapaa onnistunut selkänsä satuttamaan. Pian Sulon lopetuksen jälkeen Wellu löytyi häkistään menehtyneenä, vaikka se vielä edellisenä päivänä oli ollut pirteä (tai niin pirteä kuin maailman rauhallisin ranskanluppa voi olla) oma itsensä. Yleiskunto pojalla oli kuitenkin loppuvuoden aikana mennyt hieman huonompaan suuntaan, eli jotakin terveydellistä vikaa Wellulla saattoi olla.

Jotakin hieman mukavampaakin tammikuuhun kuitenkin kuului, sillä heti alkuvuodesta tein päätöksen ottaa käyttöön epävirallinen kasvattajanimi. Kaikki vuonna 2018 syntyneet kasvatiipuput saivatkin sitten nimeensä kasvattajaliitteen Freakshow's.

Ensimmäisiä kanipoikueita oli tarkoitus laittaa alulle, mutta naaraat olivat harvinaisen vastahakoisia eikä tulosta saatu aikaan.

Ankkapari pääsi yllättämään iloisesti Iineksen alkaessa munia tammikuun ensimmäisinä päivinä. Munia tulikin sen jälkeen yksi joka päivä aina kevääseen asti.

Helmikuu
Helmikuu jatkui kanien suhteen huonolla onnella, sillä alkukuusta menehtyi kolme kania lisää vain viikon sisällä toisistaan. Wilma sai pahoja vatsaoireita, Justus pasteurellamaisen räkätaudin ja Jättis meni ilmeisesti ihan vaan kuolemisen ilosta, sillä kani oli elämänsä kunnossa eikä sillä ollut minkäänlaisia oireita. Todella ikävää oli että kaneja menehtyi lyhyellä aikaa näin monta, mutta positiivinen asia oli se, ettei ainakaan mistään tarttuvasta taudista ollut kyse. Kaikki kun menivät aivan eri syistä. 

Loppukuusta toteutui yksi pitempiaikainen haave, kun laumaan liittyi pikkuinen angoratyttö Unna. Unna pääsi muuttamaan väliaikaiseksi sisäkaniksi, sillä se oli kasvattajallaankin ollut lämpimähkössä tilassa ja kani oli myös keritty juuri ennen tänne muuttamista.


Maaliskuu
Joulusiivouksen yhteydessä kävi ikävä vahinko ja marsut olivat pääseet joksikin aikaa yhteen. Ajan kuluessa kävi ilmi, että Pikke oli tullut poikien vierailun seurauksena tiineeksi. Kun maha kasvoi, sai jännittää miten tulisi käymään. Pikke kun oli jo kaksivuotias, mikä on marsulle aivan liian korkea ensisynnyttäjän ikä. Maaliskuun alussa Pikke kuitenkin synnytti täysin ongelmitta kolme pientä marsunpoikasta. Ja todellakin pientä, sillä oli ihme että kolmikon pikkuisin ylipäätään jäi henkiin alhaisen painonsa vuoksi.

Kaniporukkaan liittyi jälleen uusi tulokas, sillä hain Dexterin kotiin. Dexter oli ollut ulkopupuna, joten poika pääsi täälläkin kanilaan asustamaan. Myös toinen melkein uusi tuttavuus saatiin mukaan joukkoon, kun belgiajätti Toffee palautui takaisin tänne pissailtuaan ensin aieman kodin lattiat remonttikuntoon.

Vuoden ensimmäiset poikasetkin syntyi viimein, kuukausi suunniteltua myöhemmin. Pandora sai seitsemän poikasta, joista kaksi valitettavasti eksyi pesän ulkopuolelle ja kylmettyi. Viisi kaunista valkokorvaa jäi kuitenkin jäljelle.

Vemppu kissalle maaliskuu ei ehkä ollut niin mieluisaa aikaa, sillä kolli päätyi eläinlääkärin pöydälle ja heräsi sen jälkeen ilman palleja. Hienosti poika parani operaatiosta, eikä muutenkaan tuntunut isompia traumoja saaneen.

Huhtikuu
Huhtikuun ensimmäinen päivä porukkaan liittyi jälleen yksi erittäin upea kanipoika, kun teddyluppa Pupu matkasi pitkän matkan takaa tänne. Pupukin oli ollut sisäkanina, joten Unnan tavoin sekin pääsi väliaikaismajoitukseen sisälle. Aika sirkus sitten kyllä olikin pitää kahta sisäkania, varsinkin kun toinen oli uros ja toinen naaras.

Poikueitakin alkoi putkahdella lisää. Juno sai kolme poikasta ja Roosa kahdeksan. Sitten syntyikin täytenä yllätyksenä Fionalle kuusi poikasta (joista neljä jäi henkiin). Fionaa en tosiaan ollut astuttanut, enkä oikein tiedä vieläkään miten poikue sai alkunsa. Lopuksi vielä Bianca sai kolme poikasta. Tämäkin poikue oli hieman yllätys, sillä oletin neidin tulleen tiineeksi vasta toisesta astutuksesta ja odottelin poikasiakin syntyväksi vasta myöhemmin.

Alkuvuodesta menehtyi muutama vanhoista viiriäiskanoista, jonka takia laitoinkin uusi viiruja tilaukseen. Loppukuusta tipuja sitten kuoriutui 21 kappaletta ja nämä menestyivätkin sitten oikein hyvin verrattuna aivan ensimmäiseen haudonta kokeiluun.

Kanojen suhteen tuli myös pieni menetys, kun yksi neljästä kanasta sairastui ja menehtyi.


Toukokuu
Toukokuussa kanojen määrä kasvoi yhdellä, kun Kuntsa kuoriutui Lidlin munasta. Tästä tipusta olikin sitten iloa pitkäksi aikaa, sillä se sai melko vanhaksi olla sisällä kun ei yksinään juuri haissut tai sotkenut.

Alkuvuosi oli todella kylmä ja tuntui että kevät ei tulisi ollenkaan. Mutta tulihan se sitten lopulta ja kunnolla tulikin, sillä jo toukokuussa oli lämmintä ihan reilusti. Sisällä asuneet Unna ja Pupu pääsivät muuttamaan ulos. Ikävä kyllä Unna ei ehtinyt kauaa keväästä nauttia, kun se yllättäen menehtyi ilmeisesti jonkinlaisten vatsaongelmien seurauksena. Tämä harmitti kamalasti (enkä siksi blogissakaan jaksanut koskaan asiasta suuremmin kirjoittaa), sillä kaniin oli todellakin panostettu todella paljon.

Loppukuusta kanilaan saatiin taas lisää vauvoja, sillä Mytty sai omat ihanat raitalapsensa. Vauvoja syntyi kaikkiaan seitsemän, mikä pienikokoiselle pupulle oli upea määrä!

Kanien määrä kasvoi myös yhdellä aikuisella kanilla, kun kolmisen vuotta maailmalla asustellut Bounty palasi tänne synnyinkotiinsa. Pääsääntöisesti etsin palautuneille kasvateille uudet kodit muualta, mutta tämä jättityttö sai poikkeuksellisesti liittyä pysyvien asukkaiden joukkoon.

Kesäkuu
Poikasia syntyi taas, nyt Violan väriprojektipoikasten muodossa. Poikasia tuli seitsemän, joista kaksi menehtyi. Poikueesta sain onneksi myös sitä mitä halusin ja kotiin jäi yllättävän hyvin hopeaakin väriinsä saanut valkokorva Rinja.

Iines ankka aloitti keväällä hautomisen ja kesäkuussa poikasten oli määrä kuoriutua. Kuoriutuminen oli harmillisesti kuitenkin Iinekselle iso järkytys ja se vieritti munat lampeen siinä kohtaa kun niiden olisi pitänyt kuoriutua. Viimeisestä munasta ehti tulla poikanen, mutta sekin menehtyi Iineksen heitettyä sen pesästä pois. Kun uusi ankkoja ei omasta takaa saatu, hain neljä uutta ankkaa muualta parven jatkoksi. Leenu, Liinu, Roope ja Taavi kotiutuivat kesäkuun lopulla.

Kanat saivat nekin joukkoonsa täydennystä. Ostin kasan piikkiöläisen maatiaiskanan munia ja niistä kuoriutui kuun puolivälissä yksitoista tipua. Kaikki tiput lähtivät hyvin kasvuun, mutta myöhemmin niihin iski harmillisesti jokin mystinen tauti joka vei kolme tirppaa mennessään. Kahdeksan uutta siivekästä näistä siis lopulta laumaan saatiin. Sukupuolet tipuilla jakautuivat hyvin, sillä kahdeksasta vain kaksi oli kukkoja.


Heinäkuu
Heinäkuun alkuun syntyi vielä kaksi poikuetta, jotka jäivätkin vuoden viimeisiksi. Hippu sai viisi poikasta ja päivä sen jälkeen Bianca neljä (joista tosin vain yksi jäi loppujenlopuksi henkiin). Hipun poikue oli suunniteltu ja odotettu, mutta Biancan poikue sai alkunsa tytön tunkeuduttua verkon läpi Donizin aitaukseen. Täysin ongelmitta tiineys ja synnytys onneksi meni, vaikka isäpupu isompi kaveri olikin.

Viiriäisiä kuoriutui kesän toinen satsi, jossa oli mukana sekä omia että ostomunia. Ostominien laatu ei ollut kovin hyvä, sillä iso osa muista ei lähtenyt edes kehittymään ja kuoriutuneissa tipuissa taas oli jalkavikaa jonka takia muutamia piti lopettaa. Hieman vanhemmalla iällä vielä useampi ostomunista tulleista viiriäisistä menehtyi. Täytyy siis jatkossa olla tarkempi keneltä munia haudottavaksi ostaa. Nyt jäi hyöty kovin vähäiseksi kun uutta sukua ei lopulta saatu kuin vain muutaman viiriäisen muodossa.

Elokuu
Toffee kanille aloin etsiskellä uutta kotia heti sen jälkeen kun se maaliskuussa palautui, mutta vasta elokuun loppupuolella poika lopulta pääsi uuteen kotiin muuttamaan. Myös kesän aikana kolmen poikueen isänä toimimaan päässyt Dobby lähti lemmikkikotiin muualle. Näiden kahden lisäksi myös pari muuta aikuista kania lähti kesän aikana kohti uusia seikkailuita.

Ja kuten tavaksi olikin jo muodostunut, liittyi jengiin jälleen uusia jäseniä. Tällä kertaa ötököiden muodossa, kun muutaman vuoden tauon jälkeen hankin jälleen muutaman okapirun.

Muuten elokuu sujui melko rauhallisissa merkeissä, ilman sen kummempia tapahtumia. Kesä oli aika kiireinen, mutta elokuussa alkoi vähän enemmän luppoaikaa olla ja ehti eläintenkin kanssa viettää enemmän aikaa.


Syyskuu
Jättikanien kohdalla oli vuoden mittaa ollut aika paljon huonoa onnea ja syyskuussa se jälleen jatkui. Fiona nimittäin päätti vetää pelletit väärään kurkkuun ja tämä koituikin rouvan kohtaloksi. Ainoa positiivinen asia tapaturmassa oli se, että Fiona olisi pitänyt muutenkin piakkoin lopettaa. Sillä kun takapää alkoi kesän mittaa heiketä ja muutenkin yleiskunto huonontua.

Kesän lähestyessä loppua myös kesäkaneilut alkoivat tulla päätökseen ja kaneja alkoi hiljalleen palautua takaisin päin. Syyskuussa takaisin saapui mm. Hiiri ja Halma, jotka viettävät täällä talven ja lähtevät sitten takaisin samaan paikkaan. Mahdollisesti jopa pysyvästi tällä kertaa.

Lokakuu
Lokakuussa oli aika harrastaa kanien kanssa ja isolla joukolla käytiin kaksissa näyttelyissä vain viikon välillä. Porissa mukana oli kahdeksan kania ja Sastamalassa peräti kymmenen. Kymmenen alkoi olla jo aika maksimi määrä, eli jos vielä suurempaa laumaa meinaa näyttelyihin viedä täytyy vuokrata pakettiauto.

Lämpötilat lokakuussa oli vielä oikein mukavat ja mahtui joukkoon pari lähes kesäistäkin päivää. Säästä huolimatta siirsin suurimman osan kaneista alkukuusta kanilan puolelle asumaan. Vähän myöhemmin oli vuorossa kanalan pesu ja sen jälkeen sekin oli asutettavissa. Tässä vaiheessa oli myös aika yhdistää vanhat ja nuoret kanat samaan porukkaan, ja ihan ongelmitta operaatio onnistui.

Viimeiset kesäkanit palautuivat lokakuun puolessa välissä kotiin ja niiden myötä kesäkanitouhut saatiin tältä vodelta päätökseen.


Marraskuu
Marraskuussa oli aika alkaa valmistautua hiljalleen talveen. Eläinten asumusjärjestelyissä tuli joitain muutoksia edelliseen talveen verrattuna ja yksi näistä oli jättityttöjen jääminen ulos talveksi. Jotta tytöt pärjäisivät ongelmitta, ne saivat käyttöönsä ison eristetyn talvikopin. Hieman aikaa meni että koppia alkoivat kunnolla käyttää, mutta nykyään tytöt näkee useinkin siellä aikaa viettävän.

Ensimmäinen kananuorista alkoi munia, tai oli muninut jo jonkin aikaa ennen kuin asia kävi ilmi. Marraskuussa lämpötilat sallivat vielä kanojen ulkoilun pihalla ja Kuntsa oli käynyt salaa munimassa metsään jo parin viikon ajan. Ihan sattumalta munat ylipäätään löytyivät, muuten olisi vasta paljon myöhemmin selvinnyt että kana on aloittanut muninnan. Kuntsan perässä myös muu nuoriso alkoi myöhemmin munia.

Joulukuu
Marraskuun tavoin myös joulukuu on mennyt rauhallisesti, ilman erikoisuuksia. Tapahtumarikkaan kesän jäljiltä on ollut ihan mukava välillä viettää vähän tylsempää elämää ja valmistautua taas tulevan vuoden juttuihin. Kohtahan sitä saakin taas jo astuttaa ensimmäisiä kaninaaraita...


Viime vuoden koostepostaukseen kirjoittelin hieman tämän vuoden tavoitteista ja suunnitelmista näin:

Kanikasvatus jatkuu toivon mukaan samalla mallilla kuin ennenkin ja luvassa on taas kivoja poikasia. Värien suhteen toiveena olisi saada useampia valkokorvia ja hienoa tietty olisi jos niitä syntyisi muillakin pohjaväreillä kuin vain mustana. Japanilainen x-kirjava jatkaa edelleen toivelistalla ja jospa niitä mustavalkoisia japanilaisiakin edes yksi saataisiin. Valkoiset sinisilmäiset olisi kivoja nekin ja x-kirjavatkin olisivat enemmän kuin toivottuja. Tärkein toive kasvatuksen suhteen on että kaikki menisi hyvin. Olisi ihanaa jos epäonnistuneita poikueita ei syntyisi ja emot pysyisivät terveinä. Vahinkopoikueita ei olisi suotavaa enää syntyä, eli täytyy kesällä lisätä turvatoimia niiden välttämiseksi.

Kanien lisäksi jonkinlaista kasvatusta tulee olemaan myös lintujen osalta. Vielä en tiedä kokeilenko uudelleen hautoa omien kanojen munia, mutta ainakin ostomunia on suunnitelmana koneeseen laittaa. Kanaparvi tulee siis syksyyn mennessä muutamilla kanoilla toivottavasti kasvamaan. Viiriäistenkin määrää on tarkoitus lisätä, eli niidenkin munia tulen haudottamaan. Ankkoja olisi niitäkin kiva kokeilla, mutta voi olla että hankin kuitenkin valmiit poikaset jostakin.

Lintujen määrää on tosiaan tarkoitus vähän lisätä, mutta muuten ei suunnitelmissa ole mitään erityisiä hankintoja laumaan. Kaneja todennäköisesti voi pari uutta jossakin kohtaa tulla, mutta nyt ainakaan tällä hetkellä ei mitään ehdotonta lisäystä ole mielessä.

Aina tietenkin toivoo että ketään ei tulevan vuoden aikana menehtyisi, mutta näin ison lauman kanssa se on melko epätodennäköistä. Vanhukset ovat kuitenkin pelistä poissa, eli ainakaan niiden tilannetta ei enää tarvitse miettiä. Wellu on oikeastaan ainut mistä vähän huolissani olen, sillä sen kunto on syksyn aikana huonontunut. Se ei tosin koskaan mikään huippu massakas ole ollut, eli toivottavasti ei nytkään mistään vakavammasta olisi kyse.


Kasvatuksen suhteen tavoitteettäyttyivät lähes täydellisesti ja olen hyvin tyytyväinen tänä vuonna syntyneisiin kaneihin kaikin tavoin. Japanilainen x-kirjava jäi tänäkin vuonna uupumaan, mutta toivossa on hyvä elää taas ensi vuonna. Mahtaako jäädä ikuiseksi toiveeksi kyseisen värinen kani? Mustavalkoista japanilaista olin suunnitellut jättipoikueisiin, mutta niitä en saanut toteutumaan ollenkaan. Bianca kuitenkin järjesti yllärin ja sai kyseistä väriä aikaan. Tai joku soopelijapsihan tuo Jax on, mutta riittävän lähellä mustavalkoistakuitenkin.

Muuten kaikki meni kasvatuksen suhteen hyvin, mutta vahinkopoikueilta ei harmillisesti vältytty. Biancan poikueesta ei voi kun syyttää itseä, mitäs piti laittaa naaraita uroksen naapuriin. Fionan poikueeseen taas en oikein voinut itse vaikuttaa, kun en edelleenkän edes tiedä miten ihmeessä se sai alkunsa. Huolellisuuteen kuitenkin kiinnitän jatkossa entistä enemmän huomiota.

Uusia ostokaneja laumaan liittyi kolme, joista Pupu ja Dexter jäivät pitempiaikaisiksi asukeiksi. Unnan tarina taas päättyi vähän surullisemmin. Syksyllä harkitsin muutamaankin otteeseen parin uuden naaraan hankkimista, mutta asia sai jäädä vai harkinnan asteelle. Lisäksi parista lupaavan oloisesta uroksesta kyselin, mutta niitäkään en sitten päätynyt ostamaan.

Kanojen, viiriäisten ja ankkojen määrä kasvoi, pääasiassa omasta takaa. Ankkoja piti Iineksen alta kuoriutua lisää, mutta kun haudonta epäonnistui piti turvautua ostoankkoihin.

Suunnitelmista poiketen myös marsujen määrä lisääntyi kolmella, Piken poikueen johdosta. Yksi poikasista oli tarkoitus myydä, mutta asia jäi ja ainakin vielä kaikki kolme täällä asuvat. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu tulevaisuudessa.

Menetyksiltä ei kuluneena vuonna vältytty, vaan useampi kani siirtyi paremmille porkkanamaille. Wellun kohtalon osasinkin jo aavistaa, mutta lisäksi meni sellaisia kaneja joiden olisin olettanut pysyvän kuvioissa mukana vielä pidempään.


Tavoitteita vuodelle 2019 on saada vietyä jälleen kanikasvatusta onnistuneesti eteenpäin. Väritavoitteina on kauniita x-kirjavia ja valkokorvia, tietenkin hyvällä luonteella ja kivalla rakenteella varustettuina. X-kirjavan japanilaisen tavoittelu saa edelleen jatkua. Ja jospa niiltä vahinkopoikueilta onnistuisi tällä kertaa välttymään.

Uusia kaneja on luultavasti taas muutama luvassa, täytyyhän sitä uutta verta aina jostakin hankkia. Haaveena olisi saada rex turkkinen kani vihdoinkin, joten sellainen ainakin olisi hankintalistalla.

Lintujen suhteen tulee varmaankin joitain lisäyksiä tapahtumaan, mutta ihan hirmuisesti ei uusia asukkaita enää tilojen puolesta ole mahdollista hankkia. Kaupan munien hautomista tulen ainakin vielä kokeilemaan uudelleen, jos vaikka Kuntsa saisi rotuisensa sulhasen. Viiriäisiin on toiveena saada uusia värejä, nyt kun värivalikoima on melko suppea. Ankkojen suhteen ei varsinaista lisäyksen tarvetta ole, mutta poikasten hautominen omista munista kuitenkin kiinnostaisi.

Hyvästejä täytynee jättää ainakin muutamille kaneille tulevana vuonna. Vanhemmista kaneista Paskis ja Niilo ovat alkaneet vanhentua huomattavasti, joten nähtäväksi jää ovatko ne vielä vuoden päästä porukassa mukana. Muutenkin toki aina sattuu ja taphtuu kun kaneja on keskivertoa suurempi määrä. Marsujen kohdalla saattaa ainakin Eemelille tulla jossakin kohtaa aika lähteä, sillä kun ikää jo löytyy. Toivottavaa tietenkin olisi, että papparainen jaksaisi vielä elää muutaman vuoden ajan. Lintujenkaan suhteen tuskin menetyksiltä vältytään.


Lopuksi vielä hieman numeroita kuluneelta vuodelta:

* Uusia kaneja ostin 3, joiden lisäksi kotiin jäi poikueista useampia kaneja
* Paremmille porkkanamaille siirtyi 7 kania
* Uusiin koteihin muutti 4 aikuista kania ja monta poikasta
* Kasvatteja kotiin palasi 2, joista toinen jäi itselle ja toinen lähti eteenpäin
* Kesäkaneja oli maailmalla 10, kuudessa eri paikassa
* Poikueita syntyi 7 tarkoituksellista ja 2 vahinkoa

* Viiriäisiä kuoriutui 2 satsia
* Kanoja kuoriutui myös 2 haudonnasta
* Kanoja menehtyi 1 ja haudonnan myötä uusia tuli 7 kanaa ja 2 kukkoa
* Uusia ankkoja tuli 4

* Marsupoikueita syntyi 1, jonka myötä marsujen määrä kasvoi kolmella
* Uusia otuksia oli myös 4 okapirua

* Näyttelyissä kanien kanssa käytiin 2 kertaa

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Kanalan väkeä



Kanaparveen kuuluu tällä hetkellä kymmenen kanaa ja kolme kukkoa. Näistä pääkukko Taisto ja kolme kanaa kuuluu alkuperäiseen kokoonpanoon ja loput on alkukesästä kuoriutuneita. Yksi nuorista on tehokana Günther ja loput ovat maatiaisia. Günther alkoi munia jo marraskuussa ja nyt myös maatiaisnuoret ovat seuranneet perässä. Kanojen häkistä on jo muutaman viikon ajan saanut keräillä minikokoisia munia. Aluksi niitä oli vain yksi päivässä, mutta nykyään munia on päivässä yleensä useampia. Maatiaisnuoria on parvessa kaikkiaan kuusi, mutta sitä ei tietenkään oikein voi selvittää munivatko niistä jo kaikki vaiko vain osa. Vanhatkin kanit munivat vielä marraskuun puolella satunnaisesti, mutta nyt pitävät talvitaukoa. Kunhan kaikki kevään tullen innostuvat kunnolla munimaan, niin aika kiva määrä munia taitaa olla päivittäin luvassa.


Pääkukon lisäksi parveen kuuluu kaksi nuorta kukkoa, jotka nekin alkavat ulkonäöltään muistuttaa jo aikuisia. Kiekumaankin ne ovat jo alkaneet. Kukkojen määrä on kanoihin nähden turhan suuri, mutta ainakaan vielä ei mitään ongelmia ole ollut. Taisto pitää kunnon kurin nuorille kukoille, eikä minkäänlaisia tappeluita ole ollut. Pysyvästi kolme kukkoa ei parveen voi kuitenkaan jäädä, vaan toinen nuorista tulee alkuvuodesta päätymään joko pataan tai muuttamaan muualle. Alla olevissa kuvissa esiintyy nämä nuoret kukot ja oikealla oleva ruskean sävyinen on lähtöuhan alla. Toinen saa erikoisemman ja kauniimman värinsä vuoksi jäädä itselle, ainakin mikäli sopu Taiston kanssa säilyy. 

maanantai 24. joulukuuta 2018

24. luukku: Hyvää Joulua!


HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE BLOGIN LUKIJOILLE!

Tänä vuonna en ehtinyt eläinten joulukuvauksia järjestää, joten hyvät joulut toivotetaan vanhalla kuvalla. Kuvassa esiintyy Niilo nuorena poikana. Ellen ihan väärin muista niin taitaa olla tässä kuvassa puolivuotias.

Alla vielä lisäksi pari kuvaa tänään saamistani kanimaisista lahjoista. Erityisen kiva on tuo pupuvalo, jollaista onkin jo kauan tullut ihailtua niin kaupoissa kuin myös kaniryhmien kuvissa.



sunnuntai 23. joulukuuta 2018

23. luukku: Vielä muutama video

Vielä joulukalenterin viimeiset videoklipit. Nämä jälleen vanhaa materiaalia.
Joulukuun kiireiden vuoksi en valitettavasti ehtinyt kalenterin luukkuihin panostaa ihan niin paljon kuin olisin toivonut, mutta näillä mentiin tällä kertaa ja ensi vuonna ehkä sitten monipuolisempi kalenteri jos sellaisen ylipäätään toteutan. Kalenterista jäi uupumaan muutama ennakkoon suunniteltu postaus, mutta ne ovat kyllä viimeistään alkuvuoden aikana tulossa.









22. luukku: Lempiasioita

Kuva: Pixabay.com
Taas olisi luvassa hieman normaalista poikkeavampaa postausta, eli lempiasioitani. Kysymykset on napattu täältä, joskin muutama turhempi on karsittu pois.

Vaate Huppareista tykkään ja niitä tulee niin usein hankittua ettei yhtä erityistä lempparia ole
Ruoka Ananas-juustobroileri, tosin linkattua ohjetta paremmin maustettuna
Juoma Vesi
Urheilulaji Ratsastus, vaikka sitä ei moneen vuoteen ole tullut enää harrastettua
Vaatemerkki Yleisesti urheiluvaatemerkit, mitään tiettyä ei oikeastaan ole
Kauppa Prisma
Puu Koivu
Kuukausi Toukokuu sillä edelletyksellä että lumet on jo sulaneet, muuten heinäkuu
Vuodenaika Kesä
Limu Mountain Dew ja Kane's
Mehu Vesimeloni juissi
Kala Ruokana lohi ja tonnikala, elävänä kultakala ja koristekarppi
Trippi Appelsiini-kola
Sukat En tykkää käyttää sukkia, eli ne mitkä on kadonneet
Paita Kivalla printillä varustetut t-paidat, yhtä tiettyä ei ole
Housut Loppuvuoden parhaimmat housuhankinnat, eli nämä ja nämä.
Hiustyyli Perus pitkät hiukset ilman suurempaa laittamista
Eläin Marsu, kani, kissa ja lehmä
Huone Keittiö
Kouluaine Kuvis oli sellainen mistä tykkäsin ja olin siinä hyväkin, nykyään taidot on ruostuneet
Bändi Apulanta
Laulu Ei mitään tiettyä, vaan pitkä lista jota en tähän viitsi laittaa
Elokuva Näitäkin on pitkä lista, mutta mm. Pirates of the Caribbean ja Fast and Furious leffat
Tv-sarja Z-nation, Shameless, American Horror Story
Marja Mansikka
Leivos Kaikki kelpaa!
Karkki Yleisesti kaikki missä on suklaata
Suklaalevy Marabou Big Taste levyt
Suklaapatukka Tupla Liquorice
Sipsi Taffel Broadway
Koru Kaikki kivat mahdollisimman roikkuvat korvikset
Kasvi Voikukka on näin kanifarmarin näkökulmasta paras kasvi, jota saisi kasvaa enemmänkin
Kukka Orkidea
Ötökkä Kotiloita ei varmaan ötököiksi lasketa, joten sanotaan okapiru
Kulkuneuvo Traktori
Maa Australia on aina kiehtonut ja sinne mielellään muuttaisinkin
Kirja Viimeinen Harry Potter
Jäätelö Kaikki kyllä menee, mutta erityisesti kaikki lakritsijäätelöt on lemppareita
Lintu Kesyistä versioista kanat ja villeistä varikset ja korpit
Väri Fuksia, pinkki ja turkoosi
Nettisivu Omat kanilan kotisivut tietty kun niihin on paljon aikaa mennyt

perjantai 21. joulukuuta 2018

21. luukku: Vastauksia kysymyksiin

Tässä tulevat vastaukset esittämiinne kysymyksiin. Kysymysten keräyksen ohessa oli arvonta. Arvoin voittajan arvontakoneella, joka valitsi voittajaksi hiisukas alkuisella sähköpostilla kommentoineen henkilön. Olen voittajaan huomenna yhteydessä, kuten myös aiemman kilpailun voittajaan (jolle en muilta kiireiltä ole vielä ehtinyt viestiä laittaa).


Onko kaikki kanit ollut sinulle aina yhtä tärkeitä vai onko sulla joku elämän kani?
Kanilasta löytyy oikeastaan kahdenlaisia kaneja, lemmikkipupuja ja kasvatuspupuja. Lemmikit on niitä lemppareita jotka saavat asua täällä loppuelämänsä. Kasvatuspuput taas ovat täällä vain sen aikaa kun niille on kasvatuksessa käyttöä ja sen jälkeen etsin niille lemmikkikodit muualta. Kivoja kaneja ovat toki nekin, mutta eivät kuitenkaan niin ihania että haluaisin ne ehdottomasti itsellä pitää. Kasvattaessa kun on aina jostakin välillä luovuttavakin. Lemmikkipupujen joukossa on muutamia muiden ylitse nousevia kaneja, mutta yhtä tiettyä elämän kania ei ainakaan vielä ole vastaan tullut.

MP lutinot?
En pidä lutinoita kovin kauniina kaneina, keltainen väri ja punaiset silmät ei vaan sovi mielestäni yhteen. Jos täytyy olla punasilmäinen, niin sitten valkoinen eikä keltainen.

Minkälaisia yhdistelmiä sulla on suunnitteilla ensi vuodelle?
Ensi vuoden yhdistelmät on vielä vähän suunnitteluvaiheessa. Kanilassa on monta upeaa kania, mutta vielä täytyy miettiä miten niitä on järkevintä lähteä yhdistämään. Harmillisesti muutama kiva yhdistelmä pitää jättää toteuttamatta joko yhteensopimattomien värien tai liian läheisten sukulaissuhteiden vuoksi. Yleisesti on kuitenkin luvassa useampi valkokorvapoikue, sekä muutama poikue johon tavoitellaan sinisilmäisiä kaneja.

Kuinka monta tuntia menee päivässä eläinten hoitoon?
Perushoitoon menee pari tuntia päivässä, jonka lisäksi sitten vielä häkkien siivoamiset yms. erikseen. Välillä pidän viikonloppuisin siivouspäivän jolloin käyn kaikki ulkotilat läpi ja siihen saa kyllä varata koko päivän. Yleensä siivoukset jakaantuvat kuitenkin useammalle päivälle. Hätätilassa eläimet saa hoidettua tunnissakin, jos esim. reissun tai muun takia ei ehdi kotona jonakin päivänä olla.

Mitä mieltä olet kanien kasvatuksesta lihaksi?
Lihakaneihin liittyen kirjoittelinkin postauksen viime vuoden kalenteriin. Postaus löytyy täältä. Kannatan siis kyllä ehdottomasti kanien lihakasvatusta, sillä se tarjoaa mahdollisuuden lähes kelle tahansa kasvattaa itse eettistä lihaa. Lehmää tai possua kun kuka tahansa ei pysty ottamaan kotiin kasvamaan. Koskaan en ole ymmärtänyt miksi lihaa syövä ihminen valitsee eläimen söpöyden perusteella mitä lihaa syö ja mitä ei, eli jokaisen joka lihaa käyttää tulisi myös lihakanit hyväksyä.

Mikä on pisin matka jonka olet matkustanut kanin vuoksi ja minkä takia?
Vartavasten kanin takia en kovin pitkälle ole ajellut, vaan ihan tunnin matkan sisällä on kaikki reissut tullut tehtyä. Nämä lähinnä uusien asukkien hakureissuja. On hienoa että joku viitsii matkustella kanin takia satoja kilometrejä, mutta itsellä ei sellaiseen valitettavasti aika riitä ja se asettaa rajoituksia mm. uusien kanien hankintaan. Muusta syystä tehtyjen reissujen ohessa on kyllä kaneja kulkenut mukana pitempiäkin matkoja.

Kuinka kauan aiot jatkaa kanien kasvatusta?
Ainkaan lähivuosina ei ole suunnitelmissa lopettaa kasvatusta, mutta mahdolliseti jossakin kohtaa kasvatus saattaa muuttua pienimuotoisemmaksi.

Haluaisitko kasvattaa jotain muitakin eläimiä?
Viiriäisiä pienimuotoisesti kanien lisäksi kasvatan jo nyt, mutta kiinnostaisi kyllä kasvattaa monia muitakin eläinlajeja. Olen jo vuosien ajan ollut kiinnostunut genetiikkaan ja kasvatukseen liittyvistä asioista ja ihan pienenä jo haaveilin että voisin jotain eläimiä joskus kasvattaa. Nähtäväksi jää mitä kaikkea vielä tulevaisuudessa tulee kasvatettua, kunhan tilaisuus siihen tulee.

Mitä mieltä olet estekanien kasvatuksesta ja ylipäätään koko harrastuksesta?
Tykkään kovasti siitä että eläimiä jalostetaan käyttötarkoitusta silmällä pitäen, eikä niitä yritetä ulkonäöllisesti mahduttaa samaan muottiin. Pidän siis estekanikasvatusta hyvänä juttuna, vaikka tietty joukkoon mahtuu sekä hyvää että huonoa kasvattajaa. Mutta niin se on kaiken kasvatuksen kohdalla. Esteharrastus on ok, kunhan se tehdään asiallisesti kanin ehdoilla. Aihe on viime aikoina ollut paljon pinnalla, joten eiköhän esteharrastus ole menossa parempaan suuntaan ja huonompi kanin käsittely jäämässä pois kuvioista.

Mikä on tavoitteesi tällähetkellä kasvatuksessa?
Yleisellä tasolla kanit alkavat olla luonteen ja rakenteen suhteen kivassa kuosissa, joten tärkeimpänä tavoitteena on saada pidettyä tilanne samana ja tehdä siinä sivussa pientä hiomista ja parannusta. Lisäksi värin suhteen on sitten omat tavoitteensa, joiden suhteen on vielä työtä.

Minkä ikäiselle suosittelisit kania ja onko kani hyvä ensimmäiseksi lemmikiksi?
Nämä on asioita jotka riippuvat hyvin pitkälti ihmisestä. Joku saattaa olla jo 8-vuotiaana kykenevä huolehtimaan lemmikistä omatoimisesti, kun toisella on parantamisen varaa vielä 16-vuotiaanakin. Myös se mikä eläin sopii kenellekin ensilemmikiksi ja mikä ei, on hyvin paljon ihmisestä kiinni. Jos kani kuitenkin sopivalta lemmikiltä tuntuu, niin ihan hyvänä ensilemmikkinä sitä pidän. Vastuu eläimestä pitää tietenkin aina aikuisella olla, jos kanin varsinainen omistaja on lapsi vielä.

Mitä virikkeitä annat kaneillesi?
Lähinnä luonnollisilla virikkeillä mennään, eli oksilla yms. Lisänä tietenkin kaivelumahdollisuus, joka näin sisäkaudella mahdollistetaan runsaalla pohjamateriaalina asumuksissa. Jonkinlaisena virikkeenä voi pitää myös ulkona asumista kesäisin, sillä ulkona kanilla on ympäristössä paljon ihmeteltävää mitä sisällä asuessa ei näkisi.

Miten yöt menevät kanien kanssa eli pitävätkö ääntä vai nukkuvatko koko yön?
Kanit asuvat ulkotiloissa, eli eivät onneksi ole täällä sisällä metelöimässä. Satunnaisten väliaikais-sisäpupujen kanssa on kyllä mennyt yöt hyvin, eikä ongelmia ole metelöinnin suhteen ollut.

Mitä mieltä läheisesi ym. ovat kaniesi määrästä? Ovatko esim. valmiita hoitamaan niitä tarvittaessa?
Eipä kukaan oikeastaan ole koskaan kanien määrää sen suuremmin ihmetellyt ja hoitajakin järjestyy kyllä tarvittaessa. Täällä maalla on ennen aika monilla ollut vapaasti lisääntyviä navatteakanikantoja, joten vieraammatkaan ihmiset eivät isompaa kani määrää juuri ihmettele. Lähinnä ehkä ennemmin sitä että kaneja voi pitää isommassa määrin myös vastuullisella hoidolla.

Mitä mieltä olet sisäkaneista? Onko kanin parempi asua sisällä vai ulkona?
Vaikka itse en sisäkaneista niin välitäkään, ei mitään niitä vastaan ole. Kanin olot voivat olla hyvät tai huonot riippumatta siitä asukko se sisällä vai ulkona. Ulkokaneja pidän siitä hyvänä ratkaisuna, että niille on helpompi tarjota luonnolliset elinolosuhteen. Sisäkanin kohdalla omistaja pitää helposti ongelmana niitä asioita, jotka kuuluvat kanin luonnolliseen elämään. Harmillisen monelta sisäkanilta on mm. poistettu kaivelumahdollisuus täysin, koska siitä aiheutuisi sotkua. Sisäkanillekin pitäisi tarjota mahdollisuus luontaiseen toimintaan, eikä olettaa sen olevan kuin kissa tai koira.

Pitävätkö marsut kovaa meteliä sisällä?
Uikutusongelma on aika hyvin ratkennut ruoka-ajoilla, joiden ulkopuolella marsut eivät yritä kerjätä ruokaa. Mutta muuten saavat kyllä aika kovaa melua aikaiseksi. Mielelläni laittaisin marsut asumaan omaan erilliseen huoneeseen, mutta ainakaan nyt siihen ei mahdollisuutta ole.

Mitä muita kiinnostuksen kohteita kuin eläimet?
Aika pitkälti omat kiinnostuksen kohteet liittyvät eläimiin ja maataloustöihin. Lisänä sitten elokuvat/sarjat vähän laajemmallakin tasolla kuin vain niiden katselu.

Mitä teet vapaa-aikana?
Ylimääräinen vapaa-aika jää aika vähäiseksi töiden ja omien eläinten hoidon jälkeen. Mitään erikoisempaa ei siis tule juuri tehtyä, lähinnä katselen leffoja ja teen tietokonejuttuja.

Millaisia unelmia sinulla on elämän eri osa-alueilla? Esim. työ, parisuhde, perhe, asuinpaikka?
Tähänkin täytyy vähän tylsästi vastata, ettei ainakaan tällä hetkellä mitään erityisiä unelmia oikeastaan ole. Töihin liittyen tykkään kovasti nykyisestä työpaikasta, mutta tulevaisuudessa haluaisin tehdä töitä pääasiassa kotona. Suunnitelmissa on monenlaista eläimiin liittyvää bisnestä ja siinä ohessa kasvatella mahdollisimman iso osa ruuasta itse.

Asutko isolla maatilalla?
Töiden puolesta tulee vietettyä paljon aikaa maatilalla, mutta itse en sellaisella kuitenkaan asu.

Lempikirja/-kirjailija?
Harry Potterit kuuluu lempikirjoihin, ne on tullut luettua moneen kertaan läpi. Ja kyseisten kirjojen kirjoittaja varmaankin menee lempikirjailijasta. Nuorempana luin todella paljon kirjoja, mutta enää ei ole lukemiseen oikein aika riittänyt enkä edes muista minkä kirjan olen viimeksi lukenut.

Unelma ammattisi?
Eläintenhoitaja olen ammatiltani ja se on sellainen ammatti mitä lapsena jo itselle suunnittelin hevosenhoitajan ohella. Näiden kahden lisäksi ei mikään muu ala ole koskaan suuremmin kiinnostanut. Tai olisihan niitä jotain, mutta vaativat monen vuoden opiskeluja mihin taas oma motivaatio ei tulisi riittämään.


torstai 20. joulukuuta 2018

20. luukku: Salaiset kuvakansiot

Muistutellaanpa vielä alkuun 7. luukun arvonnasta, johon on vielä tämä päivä aikaa osallitua. Huomenna arvon voittajan ja luultavasti myös vastaukset esittämiinne kysymyksiin on silloin luvassa. Jos siis vielä jotain haluaa kysyä (vaikka ilman arvontaankin osallistumista) niin tänään kannattaa toimia!

***

Aiemmissa luukuissa on ollut jo erilaisia vanhoja videoita mielenkiintoisilla äänillä varustettuina ja taas on aika laittaa epämääräistä materiaalia jakoon. Tällä kertaa kuitenkin kuvien muodossa. Nämä on jälleen vanhempaa matskua, eli ajalta ennen kaneja (tämä siis selittää niiden puuttumisen kuvista).











keskiviikko 19. joulukuuta 2018

19. luukku: Arvostelussa Nutrin Complete pelletti

Porin näyttelyistä sain palkinnoksi pikkupussin Nutrin Complete pellettiä, joka itselle oli ihan uusi tuttavuus. Tähän ei ole ikinä tullut missään törmättyä enkä ole tätä kenenkään kuullut syöttävän. Sarjasta löytyy useampaa erilaista pellettiä, joista tämä omani on Rabbit vegetable (grain free). Nimensä mukaisesti pelletti ei sisällä viljaa, jonka lisäksi pussin kyljessä luvataan ruuan olevan vailla soijaa, palmuöljyä, lisäaineita tai lisättyä sokeria.

Pelletin ravintoarvot:
Proteiini 14%
Kuitu 20%
Rasva 2,5%

Valmistuaineet:
Kasviperäiset johdannaiset (FOS-sikuri-ineliini 2g/kg, yucca schidigera 1g/kg), vihannekset (väh. 8%), hiiva, siemenet, mineraalit)


Pellettiä näyttää olevan myynnissä sekä 400g että 1500g pusseissa. Ruoka on siis selvästi suunattu yhden tai pari kanin omistajalle.



Pellettien ulkonäkö muistuttaa marsunpapanaa, mutta isommassa koossa. Suurempikokoinen pelletti on hyvä esim. ahneemmalle kanille, sillä tätä ei kerralla hotkaista vaan hampaitakin täytyy käyttää. Makutestissä pelletti oli maistuvuudeltaan ihan ok. Viljatttomat eivät tietenkään ole koskaan yhtä suurta herkkua kuin viljaa sisältävät pelletit.

Ravintoarvoiltaan sekä pussin lupausten perusteella pelletti on käyttökelpoista. Ainoa miinus on hivenen epämääräinen valmistusaineluettelo, josta ei oikein selviä mitä pelletti tarkalleen pitää sisällään. Pussin mukaan oli niitattu laajempi esite ruuasta, mutta lappu on jo ehtinyt kadota. Jotenkin muistelisin että esitteessä olisi ollut tarkempaa sisältöä, mutta en ole asiasta varma koska netistä ei kunnollista tietoa löydy. Vastaavaa epämääräisempää sisältöä on kyllä muutamassa muussakin suositussa pelletissä, eli jos ei tunne tarpeelliseksi tietää mistä pelletti oikeastaan on tehty, on tämä ihan käypä merkki. Jos sisältö olisi tarkemmin tiedossa ja kilohinta olisi kohtuullinen, voisin ihan hyvin tätä pellettiä itsekin syöttää.



tiistai 18. joulukuuta 2018

18. luukku: Kanimaista luettavaa


Suomessa ei julkaista mitään kaniaiheista lehteä, joka olisi tilattavissa tai ostettavissa kaupoista. Sen sijaan yhdistykset julkaisevat omia jäsenlehtiään, joista Lemmikkikanien Papanaattori on todella laadukas lehti jota voi läpimästi suositella. Jäsenlehdet ovat yleensä täynnä näyttelytuloksia tai muita yhdistysasioita, mutta Papanaattori tekee tähän poikkeuksen. Lehti sisältää lähes kokonaan kaneista kertovia artikkeleita ja yhdistysasiat on jätetty taka-alalle. Lehdessä on sekä asiapitoisempia tekstejä mm. kanin ruokintaan ja terveyteen liittyen, mutta myös kevyempää kaniaista luettavaa. Juttuja saa kirjoittaa kaikki halukkaat, mikä takaakin tekstien monipuolisuuden. Kuvia lehdessä on paljon, eli väriäkin sivilla riittää. Koska kukaan ei jäsenlehtiä koosta työkseen, näkyy joidenkin yhdistysten lehdissä  välillä sitä että ne on tehty kiireellä ja hieman pakkopullana. Papanaattori on kuitenkin aina todella laadukas ja huolella tehty sisällöltään.

Papanaattori kolahtaa kaikkien Suomen lemmikkikanit ry:n jäsenten postilaatikkoon neljä kertaa vuodessa. Yhdistyksen jäsenmaksu ei ole kallis, eli ihan jo pelkästään lehden takia kannattaa mukaan liittyä. Lehtiä on kuitenkin mahdollista ostaa myös ilman yhdistykseen kuulumista, sillä kaikki ilmestyneet numerot on ostettavissa Lemikkikanien kaupasta. Luonnollisesti myös jäsenet voivat ostaa vanhempia numeroita, joita ei ehkä ole itse ehtinyt jäsenyytensä aikana saada. Jäsenille vanhojen numeroiden tilaaminen on hieman halvempaa kuin ei jäsenille, mutta eipä hinta muillekaan kovin paha ole kun lehden laatu otetaan huomioon.

17. luukku: Muutama video ja kilpailun tulokset

Luukku on toistamiseen päivän myöhässä, muista kiireistä johtuen. Loput luukut pitäisi kuitenkin ajallaan tulla. Hieman haasteita postausten julkaisuun on asettanut se, että en ole ehtinyt kuvata valoisaan aikaan muutaman ennakkoon suunnitellun luukun materiaaleja (mm. kanilan esittelyyn). Täytyy katsella miten käy, jos ei kalenteriin ehdi niin tulevat sitten myöhemmin omana postauksenaan.

Tässä luukussa on taas muutama vanha videoklippi, Rollen ja Jirin ensimmäiseltä syksyltä.







KILPAILUN OIKEAT VASTAUKSET JA VOITTAJA

Ensimmäisessä luukussa oli kilpailu, jossa piti arvata minkä kanin nimi kätkeytyy kuvaan. Oikeat vastaukset tulevat tässä:

1. Kookostäytteiset suklaapatukat viittasivat nimeen Bounty, joka on kyseistä laatua oleva patukkamerkki.

2. Tämä kuva oli varsin helppo. Domino peli kuvassa on ja kanilassa on myös Domino kani.

3. Keltsun virallinen nimi on Maxxum, joka on yksi Casen malleista. Oikein paljon zoomaamalla olisi oikea vastaus löytynyt kuvastakin.

4. Tässä oli taas helpompi kuva, josta piti keksiä nimi Ballerina.

5. Bombus Cryptarym on yhden kimalaislajin tieteellinen nimi, kuten myös Mytyn virallinen nimi.

6. Ja kolmas aika selkeä kuva, eiköhän tästä tuli aika äkkiä mieleen nimi Donizi.

7. Nessua tarkoitettiin tällä räkäpaperikuvalla.

8. Tätä ei tarvitse varmaan enempää perustella, Nuppu se siinä.

9. Freakshow's Rinjani on saanut nimensä tulivuoren mukaan, jollainen myös kuvassa esiintyy.

10. Viimeinen kuva oli tavallaan helppo ja toisaalta taas ei ehkä niin selkeä. Tästä piti kuitenkin keksiä nimi Pupu.

Eniten oikeita vastauksia (9/10) sai kokoon pinkerpaa alkuisella sähköpostilla mukana kilpailussa ollut henkilö. Olen voittajaan lähiaikoina yhteydessä sähköpostitse.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

16. luukku: Mersu marsu videoita

Mahtaako joku vielä muistaa Mersun, ihanan oranssin marsupojan joka seikkaili täällä blogissakin alkuaikoina. Mersu menehtyi marraskuussa 2012, mutta muistot säilyy edelleen. Tämän päivän luukussa on muutamia videoita tuosta maailman parhaasta marsusta. Mersuhan oli niin kesy, että ulkonakin sitä uskalsi pitää vapaana ja iloisesti se seurasi ihmisiä pitkiäkin matkoja pitkin nurmikkoa.











Muistutuksena vielä, että tämä ilta olisi aikaa osallistua ensimmäisen luukun kilpailuun. Kilpailun tulokset julkistetaan alkuviikon aikana!

lauantai 15. joulukuuta 2018

15. luukku: Vanhoja bannereita

Tähän luukkuun kokosin näytille joitakin blogissa olleita bannereita. Näitä on ollut kyllä paljon enemmänkin, mutta osasta ei enää löydy mistään jälkeäkään. Blogin alkuaikoina käytössä oli siskoni tekemiä bannereita (niistä en kuitenkaan kuvia löytänyt), mutta jossakin kohtaa aloin tehdä niitä itse. Vähän tylsiä ovat kyllä ina olleet, sillä itsellä ei oikein mielenkiinto riitä monen tunnin kuvankäsittelyyn. Usein keksin myös kivoja ideoita bannerin suhteen, mutta omat taidot eivät riitä niiden toteutukseen. Kerran blogissa on ollut käytössä tilausbanneri ja sitä mahdollisuutta täytyisi jatkossakin hyödyntää. Kivasta bannerista olen valmis maksamaankin.

Blogin tämänhetkisestä bannerista täytyy muuten sanoa sen verran, että se on vain väliaikainen. Inspiraatio lopahti kesken bannerin tekemisen, joten tuolla yksinkertaisemmalla mennään joulun yli. Kunhan kiireet vuodenvaihteessa helpottaa, niin palailen banneriasiaan. Toki jos joku tekee itse bannereita tai osaa vinkata hyvän tekijän, niin saa vinkata!











perjantai 14. joulukuuta 2018

14. luukku: Jättikanit


Jättikanin hankintaa olin miettinyt jo jonkin aikaa, mutta kesällä 2014 iski vasta kunnon innostus saada laumaan joku vähän isompi pupunen. Facebookin kautta löytyikin ilmoitus sopivan kuuloisista jättipupuista, joita lähdin elokuun alussa hakemaan. Hakureissun myötä kanilaan kotiutui belgianjätti Jättis, ranskanluppa Wellu ja jättiristeytys Snuffel. Ostin kaikki kolme tyttöinä, mutta parin päivän päästä kotona satuin sukupuolia katsomaan ja huomasin vain Jättiksen olevan naaras. Myöhemmin kuulin että sama kasvattaja oli ainakin yhden muunkin kanin myynyt väärällä sukupuolella eteenpäin, eli kovin hyvä kuva ei kanien kasvattajasta jäänyt.

Kahden kanin väärät sukupuolet laittoivat vähän suunnitelmia uusiksi ja päädyin siihen ratkaisuun että Snuffelin olisi parempi muuttaa muualle. Poika lähtikin uuteen kotiin oltuaan täällä noin kuukauden. Wellun sen sijaan jätin itselle, vaikka jättikaniurosta en ollutkaan suunnitellut hankkivani. Jättistä en viitsinyt pikkukanien sekaan yhdistää, joten syksyn aikana se sai kaverikseen kaksi uutta jättiä, ranskanluppa Aadan ja belgianjätti Fionan.

Talvi mentiin neljän jätin voimilla. Haaveena oli saada kesäksi sekä ranskis että bjätti poikueet, mikä tarkoitti belgianjättiuroksen hankintaa. Jälleen onnistuin törmäämään Facebookissa ilmoitukseen sopivasta belgianjättiuroksesta ja maaliskuussa kani liittyi porukkaan. Jo kania hakiessa hieman ihmettelin sen pientä leukapussia (sellaista kun uroksella ei pitäisi olla), mutta ajattelin talvikarvan vaan hämäävän. Muutaman päivän päästä tuli sukupuoli tarkastettua ja naaraanhan olin saanut uroksen sijasta. Huoh! Tästä astutuskäyttön hankitusta "uroksesta" tulikin siis Wilma.

Kesälle 2015 saatiin kaksi ranskis-bjätti risteytyspoikuetta, joissa isänä oli Wellu ja emät olivat Jättis ja Wilma. Poikueista kotiin jäi uros Söpö ja naaras Taika. Myös Aada synnytti puhtaan ranskispoikueen, mutta ensiskertalaisen osaamattomuudesta johtuen poikaset menehtyivät. Syksyllä ostin vielä yhden uuden belgianjätin (jonka sukupuolen tarkistin ihan omatoimisesti ostohetkellä). Uusi tulokas sai nimekseen Sebu.

Keväällä 2016 kanilaan syntyi viimein puhtaita jättikaneja, Aadan ranskislasten sekä Jättiksen ja Wilman bjättilasten muodossa. Nämä kolme poikuetta on edelleen ainoat puhtaat poikueet mitä kanilaan on koskaan syntynyt. Näistä poikueista kotiin jäi ranskanluppanaaras Riona ja belgianjättiuros Sulo. Varsinaista kasvua ei jättiporukassa kuitenkaan tapahtunut, sillä Sebu ja Taika muuttivat uusiin koteihin. 

Vuodelle 2017 syntyi kaksi jättiristeytyspoikuetta, toinen Aadalle ja toinen Rionalle. Aada ikävä kyllä menehtyi pian poikueensa syntymän jälkeen, mutta tuttipulloruokinnalla neljä poikasista selviytyi. Näistä itselle jäi Rohina ja Keltsu. Rionan poikueesta tavaoittelin tiettyä väriä, mutta juuri se ainoa halutun värinen poikanen menehtyi. Siksipä poikueesta ei jäänyt itselle mitään. Ajatuksena oli aloittaa pienimuotoista ranskanluppa kasvatusta, joten kesän aikana joukkoon liittyi ranskanlupat Donizi ja Mandy.

Alkuvuosi 2018 oli jäteillä todella huono-onninen, sillä Sulo, Wellu, Jättis ja Wilma menehtyivät kaikki erinäisistä syistä johtuen. Myöhemmin syksyllä menehtyi myös Fiona. Kesälle oli toiveissa saada ranskanluppapoikue Rionalle, mutta tyttö ei tullut koskaan tiineeksi ja jättilapset jäivat saamatta. Fiona sen sijaan tekaisin yllätyksenä jättimix poikaset. Niistä en kuitenkaan mitään itselle jättänyt kun tarkoituksellinen poikue ei kyseessä ollut. Vaikka poikueiden tai uusien hankintojen myötä jättien määrä ei kasvanutkaan, saatiin joukkoon uusia naamoja kotiin palanneiden kasvattien muodossa. Takaisin tulleita olivat bjätti Toffee sekä risteystys Bounty. Näistä jälkimmäinen jäi pysyvästi itselle, toinen taas lähti eteenpäin uuteen kotiin.


Vaikka vielä vuosi sitten suunnittelin ranskanluppien kasvatusta, on suunnitelmat haudattu nykyään pysyvästi. Ranskanluppa on ihana rotu, mutta toisaalta en halua kasvattaa ja myydä eteenpäin kaneja, joilla keskimääräinen elinikä on lyhyehkö. Tvoittelen kasvatuksessa kuitenkin mahdollisimman pitkäikäisiä ja terveitä kaneja, eikä ranskis vastaa näitä kriteereitä. Lisäksi kyllästyin jättien kohdalla niiden surkeaan kokoon. Vaikka kuinka yritti etsiä kaneja isoista vanhemmista ja ruokkia niitä valtavilla ruokakasoilla, ei painot vaan nousseet toivottuihin lukemiin. Ja kun asiaa taas ajattelee, niin onko se iso koko sitten edes kovin tervettä kanille?

Jättikaneilu alkaa omalta osalta olla hiljalleen lopussa. Nykyiset jätit saavat sen aikaa olla kun ovat, mutta uusia en ole suunnitellut hankkivani. Pikkukaneihin risteytettynä jätit ovat käyttökelpoisia, mutta täysin jättisukuisia poikueita ei kanilaan enää synny.

torstai 13. joulukuuta 2018

13. luukku: Muistoja Mopesta

Laitetaanpa taas muutama vanha videoklippi, tällä kertaa Moppe koirasta. Moppehan tosiaan oli mummuni koira, joka aina välillä täällä blogissakin vilahteli. Reilu vuosi sitten koira kuitenkin menehtyi 13 vuotiaana.









Näiden (ja miljoonan muun) enemmän ja vähemmän epämääräisen videon lisäksi Mopesta on olemassa yksi hauska video missä se pääsee lenkillä karkuun. Tämä video on pitänyt jo kauan saada blogiin näytille, mutta asiaa hankaloittaa että video on vanhalla huonokuntoisella koneella joka ei edes ole omani. Ehkä sekin video kuitenkin vielä joskus esille saadaan!

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

12. luukku: Esittelyssä marsut


Helmi-Pikkelssi "Pikke"
Pikke on joulukuussa 2015 syntynyt marsutyttö, jolla turkki on teddymäinen. Pikke saapui Violan kaveriksi 1.2.2016, päivä sen jälkeen kun Ilona marsu menehtyi. Tyttö on peräisin Porin akvaariokeskuksesta. Luonteeltaan Pikke on utelias ja ystävällinen marsu, joskaan käsittelystä se ei tykkää ollenkaan. Jos tytön erehtyy nappaamaan, on luvassa rimpuilua ja kiukustunutta vikinää. Pään rapsuttelu on Pikelle kuitenkin mieleen, kunhan se tehdään niin että marsu tajuaa ettei sitä ole tarkoitus napata. Marsuksi Pikke on varsin itsenäinen kulkija ja se liikuskelee mieluiten omia polkujaan kuin muun lauman mukana. Muutenkin tyttö viettää paljon aikaa omissa oloissaan, eikä se ole muista tytöistä löytänyt kunnollista marsukaveria.

Maaliskuussa 2018 Pikke sai vahinkopoikueen. Vaikka tyttö olikin synnytyshetkellä reilusti yli suositusiän, sujui kaikki hyvin ja Pikke hoiti kolme poikaansa vähän turhankin hyvin. Ensimmäisen viikon Pikke istui mökissä lähes 24/7 imettämässä ja pääsi laihtumaan reilusti kun ei ymmärtänyt syödä tarpeeksi. Poikasten jälkeen tyttö onneksi toipui nopeasti ennalleen.


Elda
Pikke ja Viola eivät ehtineet kauaa elellä yhdessä, kun Violan tuli aika siirtyä vihreämmille niityille Ilonan perässä. Jälleen oli siis tarvetta uudelle marsulle, mutta niitä tuntui olevan huonosti tarjolla. Lopulta tarjoitui mahdollisuus ottaa marsu hieman kauempaa eläinkaupasta. Kauppa kuitenkin myi vain kaksi marsua kerralla, joten hieman pakosta marsuja oli otettava kaksi. Huhtikuussa 2016 Turun Faunattaresta tänne matkasi pahvilaatikko, joka sisälsi kaksi pientä helmikuussa syntynyttä marsutyttöä. Elda oli rusettimarsu ja sen kaveri Elsa sileäkarvainen.

Elda on marsumaisen pullea ja hieman säikky tyyppi. Joskin vähän hitaalla sytytyksellä, sillä siinä kohtaa kun muut marsut ovat jo sännänneet mökkeihin piiloon yllättävää ääntä, Elda vasta tajuaa että karkuun pitäisi lähteä. Muutenkaan Elda ei ole häkin terävin marsu, mutta hauska tapaus juuri sen takia.


Alma ja Hilda
Elsa marsu lähti siskoni luo tekemään poikueen ja tarkoituksena oli että se palaisi sen jälkeen yhdessä naaraspoikasensa kanssa. Poikueen suhteen oli kuitenkin epäonnea matkassa, eikä kumpikaan naaraspoikasista selviytynyt hengissä. Koska Elsa ehti myös löytää hyvän häkkikaverin itselleen, päätin etten ottaisi tyttöä enää takaisin. Tarkoitus oli kuitenkin ollut kasvattaa marsulaumaa parilla marsulla, joten alkoi jälleen uusien pötkylöiden etsintä. Porin akvaariokeskukseen tulikin myyntiin kivat tyttömarsut ja tammikuussa 2017 ne kotiutuivat tänne meille. Tytöt olivat marraskuussa syntyneet sisarukset, sileäkarvainen Alma ja pitempikarvainen Hilda.

Sisaruksista kumpikin on hivenen arkoja. Koskea niihin ei yleensä saa, mutta ruokaa hakevat kyllä kädestä. Hilda on rauhallinen ja hyvin muiden kanssa toimeen tuleva, kun taas Alma tykkää pomotella muuta porukkaa. Eldan kanssa sisarukset muodostavat kolmen valkoisen marsutytön jengin, joka viettää paljon aikaa yhdessä Piken ollessa ulkopuolinen.


Eemeli
Eemeli tuli siskolleni kesällä 2014, Porilaisesta eläinkaupasta (joka nyt on jo toimintansa lopettanut). Alkujaan Eemeli oli Ruotsista asti Suomeen tullut, eli jonkinlainen tukkumarsu on siis kyseessä. Eemelin tarkka syntymäpäivä on päässyt unohtumaan, mutta alkuvuodesta 2014 se on syntynyt. Siskoni luona Eemeli ehti asua vajaa kolme vuotta. Aluksi sillä oli häkkikaverina Kasperi marsu, mutta poikien riitaannuttua Eemeli oli joutunut asumaan ilman kaveria. Koska siskolla oli useampi yksinään asuva urosmarsu, tarjouduin ottamaan Eemelin itselleni, jotta muuton myötä marsujen asumiskuviot olisi helpompi järjestää. Sain Eemelin omistukseeni huhtikuussa 2017.

Nuorena Eemeli oli todella arka ja vauhko marsu, mutta iän myötä se on rauhoittunut ja alkanut luottaa ihmisiin. Nykyään poika ottaa mielellään ruokaa kädestä, eikä meinaa saada sydänkohtausta pakollisten käsittelyiden aikana. Eemeli on aika nössö luonteeltaan, eikä itse koskaan uhittele muille marsuille. Välirikko Kasperiinkin oli täysin Kasperista johtuva.


Lennart
Pian Eemelin tulon jälkeen, toukokuussa 2017 laumaan liittyi pikkuinen Lennart. Lennart on huhtikuussa syntynyt, eli tullessaan se oli juuri luovutusikäinen. Poika tuli siskoltani ja on siis hänen kasvattinsa. Emänä Lennartilla on Elsa ja isänä huippuihana Elliot, joka valitettavasti on jo menehtynyt. Lennart tuli Eemelin kaveriksi ja hienosti vanhempi ottikin poikasen vastaan. Edelleen kaksikon yhteiselo sujuu mukavasti, Eemeli kun tekee juuri niin kuin Lennart käskee.

Isältään Lennart on perinyt äänekkyyden ja sen mielipuuhaa on uikuttaa ja ryskyttää aitaa. Lennart on peruskesy marsu, mutta kosketusta väistää tämäkin. Tästä olisi voinut saada hyvinkin sosiaalisen marsun jos sen kesytykseen olisi poikasena panostanut, mutta valitettavasti saan marsujen sylittelystä sen verran kovan kutinan käsiin, etten niitä huvinvuoksi käsittele enää ollenkaan.


Hönö-Pönö, Nikke ja Masa Marsu
Marsujen määrän piti jäädä kuuten, mutta epäonnekkaan joulusiivouksen vuoksi pojat pääsivät aitauksestaan karkuun tyttöjen sekaan ja tapauksen johdosta Pikke synnytti kolme poikasta maaliskuussa 2018. Syntyessään poikaset olivat hyvin pieniä, etenkin Hönö-Pönö, jonka en uskonut selviytyvän ollenkaan. Yllättäen poikakolmikon painot kuitenkin nousivat hiljaa mutta varmasti ja kaikista kasvoi terveitä marsunuoria. Hönö-Pönö peri isänsä Lennartin rusettimaisen turkin, kun taas kahdesta uusta tuli sileäkarvaisia.

Aluksi kaikki kolme poikaa asuivat yhdessä, mutta Nikke alkoi jostakin syystä inhota Masa Marsua ja jahtaili sitä lähes jatkuvasti. Tästä syystä Masa Marsu muutti erilleen asumaan, säilyttäen kuitenkin näköyhteyden muihin marsuihin. Hönö-Pönö ja Nikke ovat sen jälkeen jatkaneet yhteiseloa rauhallisissa merkeissä ja ovatkin parhaat marsukaverukset jotka olen koskaan omistanut. Kolmikosta Hönö-Pönö ja Masa marsu ovat kesyimmät yksilöt, joita saa varovasti silittääkin. Nikke sen sijaan on vähän arempi ja pakenee helposti mökkiin jos käsi lähestyy.