Sivut

maanantai 29. lokakuuta 2018

Sastamalan näyttelyt

u. Freakshow's Jackson Jekyll "Jekku"





Lauantaina oli tämän vuoden toinen ja samalla viimeinen näyttelypäivä vuorossa. Muuten en välttämättä olisi jaksanut näin lyhyellä välillä kaksissa näyttelyissä käydä, mutta pakkohan se näihinkin oli osallistua kun ihan kotikulmilla olivat. Järjestäjänä näillä oli Pirkanmaan Nakertajat, josta johtuen kanien lisäksi paikalla oli myös marsuja ja hamstereita. Samassa paikkaa ja saman järjestäjän näyttelyissä aikoinaan näyttelyharrastus on tullut aloitettuakin. Kameraa en mukaan tällä kertaa ottanut ja tilakin oli sen verran ahdas ja täysinäinen ettei kuvaaminen oikein olisi onnistunutkaan. Postauksen kuvituksena on siis tätä samaa sarjaa kuin jo monessa muussakin postauksessa on ollut (eikä muuten ole vieläkään kuvat lopussa...)

Kaneja paikalle oli saapunut yllättävän paljon, peräti 55 korvaparia. Myös marsuja ja hamstereita oli paljon. Ei siis varmaan yhtään hullumpi kaupunki näyttelyiden järjestämiseen ja toivottavasti jatkossa täällä päin voisi useamminkin kanitapahtumia olla. Itseltä oli mukana kymmenen kania, mikä alkoi olla jo aika maksimi määrä mitä autoon saa mahtumaan. Hauskasti koko poppoo oli omia kasvatteja ja vielä niin että yksi oli peräisin aivan ensimmäisestä kasvattamastani poikueesta ja yksi taas viimeisimmästä. Muut sitten siltä väliltä.

Pisteisiin olin ihan tyytyväinen, kun kuitenkin ottaa huomioon että melkein kaikilta lähti likaisista tassuista piste pois. Parilta siistimmältä tyypiltä lähti vain puolikas. Muutamalta lähti puolikas piste myös hieman kellertävän hännän alusen takia. Viikon takaisissa Porin näyttelyissä juuri yksi ulkomuotopuolen tuomari oli sitä mieltä, että näyttelykanin tassut eivät saisi olla keltaiset tai muuten likaiset, eikä asiaa voi perustella sillä että kani on viettänyt kesän ulkona. Jos näyttelyissä haluaa käydä, täytyy pitää kani puhtaissa tiloissa. Tästä olen itse kuitenkin täysin eri mieltä. Näyttelyharrastus on aina ihmisen oma harrastus ja koska kanin valinta se ei ole, ei kanin myöskään pidä joutua asian takia kärsimään.

Hatter 93
Jax 92
Freddy 92,5
Pandora 93
Rumba 93,5
Mysti 92,5
Nuppu 92
Anya 93,5
Vili 92,5
Domi 93

Rumba sai luokkansa ainoana osallistujana LKV1 ruusukkeen, mutta muuten ei palkintosijoille päästy. Tämä kyllä olikin odotettavissa, kun paikalla oli myös monia huippupupuja. Domi, Jax ja Freddy pääsivät (tai ehkä ennemminkin joutuivat) käymään näyttelyissä viikon välein ja niiden arvostelukaavakkaita oli hauska vertailla keskenään. Mm. Freddyn turkkista kommentoitiin viikko sitten "palautuu epätasaisesti", kun taas uusintakerralla "palautuu kauniisti". Minkäänlaista karvanvaihtoa pojalla ei ole ollut, mikä asiaan voisi vaikuttaa. Lihaksiakin toivottiin toisessa arvostelussa lisää eteen ja toisessa taakse. Jaxilla taasen sanottiin viikko sitten kynsistä "osassa leikkaamisen varaa" ja nyt "hyvä manikyyri", vaikka kynsiin en Porin reissun jälkeen ole koskenut. Domi taas saisi uudemman arvostelun mukaan olla pyöreämpi, kun viikko sitten se oli turhankin pyöreä. Näistä huomaa hyvin kuinka tuomareilla on hyvinkin paljon näkemyseroja, eikä siis ole ollenkaan ihmeellistä vaikka samalla kanilla pisteet heittelisivät lyhyellä aikavälillä paljonkin.

n. Freakshow's Lagoona Blue "Mysti"




lauantai 27. lokakuuta 2018

Kateellinen kissa








Kaneja kuvatessa oli todellakin tarkoitus kuvata pelkästään niitä kaneja. Kunnes taustalla olevan paalin päälle ilmestyi oranssi kissa, joka ei tykännyt yhtään siitä että kanit olivat huomion keskipisteenä. Kuvia ottaessa saikin olla tarkkana, että kissa rajautuu pois taustalta. Hyppäsi se muutamaan kertaan samalle paaille kaninkin kanssa, mutta palasi nopeasti omalle paikalleen kun kaverikuva kanin kanssa ei tuntunutkaan hyvältä idealta. Mutta kun Manu niin innokkaasti oli kuvauksissa mukana, niin tuli pelkästään siitäkin sitten muutama kuva otettua.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Kuinka hyvin toteutui kasvatustavoitteet vuonna 2018?

n. Freakshow's Anya




Todennäköisesti tänä vuonna ei enää poikueita tule syntymään, ellei Dessa sitten innostu vielä vauvoja pyöräyttämään. Poikueita syntyi tänä vuonna kaikkiaan yhdeksän, joista tosin kaksi oli suunnittelemattomia. Muutaman ennakkoon suunnitellun yhdistelmän kohdalla poikasia ei saatu, mutta nämä eivät onneksi olleet kasvatuksen etenemisen kannalta mitenkään pakollisia. Vuosi oli melko haasteellinen tiinehtymisten suhteen, sillä alkuvuosi oli kylmä ja kesä taas todella kuuma. Kummallakin oli vaikutusta kanien lisääntymishalukkuuteen. Lisäksi kesän mittaa tuli useampaan kertaan luettua juttuja joissa tiine emo oli yllättäen menehtynyt (oletettavasti helteestä johtuen), joten ei sitten oikein uskaltanut naaraita astutellakaan. Vaikka kaikki suunnitelmat eivät lopulta toteutuneet, saatiin kanilaan kasvamaan kuitenkin joukko oikein hienoja nuoria.

Yhtenä tärkeimpänä tavoitteena oli saada valkokorvien määrää lisättyä. Valkokorvapoikueita syntyi kolme, joissa kaikissa isänä oli Dobby. Naaraat kuitenkin olivat kivan erisukuisia keskenään, eli näistä saa hyvin jatkettua eteenpäin ilman että kaikki ovat suvuiltaan samankaltaisia. Dobby on musta valkokorva, eikä suvun perusteella ollut mahdollista sanoa mitä värejä poika kantaisi. Etukäteen olikin vain tiedossa että mahdollisia värejä olisi musta (otter) ja luonnonharmaa. Mukavasti Dobby sattui kantamaan keltaista ja valkokorviin tuli mainittujen lisäksi myös madagaskaria (myös otterina) ja luonnonkeltaista. Jatkossa värikirjo toivottavasti taas laajenee lisää. Erikoisempana valkokorvaprojektina oli aloitella hopeavalkokorva väriä ja tämäkin lähti hyvin alkuun. Violan poikueeseen syntynyt musta valkokorva Rinja sai jo hyvin hopeaa väriinsä ja kun tyttö joskus astutetaan jälleen hopeaturkkisella uroksella, olisi odotettavissa entistä hopeisempia jälkeläisiä.

Iloisin yllätys poikasten väreissä tapahtui Biancan poikueen kohdalla. Oletin saavani keltamustaa japanilaista, mutta sainkin ruskeasiamsoopeli japanilaista ja ruskeasiamsoopelin x-kirjavan. Rotukaneilla soopelijapsit eivät toivottuja ole, mutta näin risteytysten kohdalla asialla ei ole väliä ja itselle riittää että sain kauan himoitsemani valkoisen japanilaisen. X-kirjava Troy oli sekin oikein toivottu ylläri, sillä Biancan x-kirjavuuden kantajuudesta ei ollut varmaa tietoa. Nyt kun tämän tietää, voi Biancaa käyttää ensi vuonna valkoisen sinisilmäisen aikaan saamiseen.

Hipun poikue oli se, johon niitä sinisilmiä kunnolla tavoittelin ja niitähän myös saatiin! Kotiin jäi valkoinen sinisilmäinen uros ja sininen x-kirjava naaras. Kumpikin lupaavia nuoria. Näiden kahden avulla jatkossa on mahdollista saada taas lisää sinisilmiä.

Suurihopea Roosalle olin alunperin suunnitellut puhdasta hopeapoikuetta, mutta käytin tyttöä kuitekin lopulta risteytyksiin. Eikä tätä ole tarvinnut katua. Paskikseen yhdistettynä Roosa sai aikaan joukon upeita poikasia ja suurihopea osoittautui käyttökelpoiseksi roduksi omassa kasvatuksessa. Poikue oli myös siitä mielenkiintoinen, että yhdellä poikasista oli eri isä kuin muilla. Kaksoisastutusta on pitänyt jo muutaman vuoden ajan kokeilla ja vihdoin tuli sekin testattua. Jatkossa tätä tyyliä tulee varmasti käytettyä lisääkin, kunhan vain sopivia mahdollisuuksia osuu kohdalle. Väriskaala suurihopeilla on melko suppea, joten en odottanut Roosan tai sen siskon Violan kantavan mitään ylimääräistä väriä. Kumpikin tytöistä kuitenkin yllätti periyttämälä keltaista väriä, mikä on aika kiva sattuma kun näillä ei lähisuvussa keltaisia hopeita ole.

Kaikenkaikkiaan poikueet onnistuivat hyvin, mutta jos jostain pitää valittaa niin sukupuolijakauma ei kaikissa poikueisssa mennyt oikein nappiin. Juno ja Bianca tekivät kumpikin pelkkiä uroksia, vaikka kummastakin poikueesta naaraspoikaset olisivat kelvanneet enemmän kuin hyvin. Hipun poikueesta taas toivoin valkoista tyttöä, mutta sain kaksi valkoista poikaa. Näistä johtuen nuorison joukossa on vähän turhan monta urosta. Urokset on toki siitä hyviä, että niillä ei ole "viimeistä käyttöpäivää", vaan sopivat kasvatukseen vanhemmallakin iällä. Naarailla kun ensimmäinen poikue on saatava ulos vuoden tienoilla tai kasvatuskäyttö täytyy unohtaa. Näillä nyt kuitenkin mennään ja ensi vuonna on varmasti luvassa jälleen upeita poikueita. Eihän tässä edes enää montaa kuukautta taukoilla, kun pian saa taas jo astutella ensi vuoden ensimmäisiä naaraita.

u. Freakshow's Freddy Krueger




lauantai 20. lokakuuta 2018

Grand Gala 2018


Tänään oli ohjelmassa Grand Gala näyttely, jonne päästiin jo toista vuotta peräkkäin osallistumaan sopivan sijainnin ansiosta. Mukana tosiaan oli kahdeksan kania, sekä vanhoja näyttelykonkareita että uusia naamoja. Pet luokkiin kanit tietenkin osallistuivat, risteytyksiä kun kaikki olivat. Viime vuoteen verrattuna Pettiin oli ilmoittautunut yllättävän vähän kaneja, ainoastaan 44. Tämä oli suunnilleen puolet vähemmän kuin viimeksi. Jälki-ilmoittautumismahdollisuutta ei myöskään ollut. Ihan kiva kuitenkin ettei kaneja valtavaa määrää mukana ollut. Petin lisäksi näyttelyssä oli tietenkin ulkomuotoluokat, eli rotukaneja pääsi samalla ihastelemaan.

Pisteet pupuilla oli perustasoa. Miinusta tuli mm. keltaisista tassuista, joille nyt ei oikein mitään voi kun suurin osa on kesän ajan asustellut maapohjalla. Useammalla oli myös mainitaa turhan pulleasta mahasta, mihin on myös hankala vaikuttaa kun ottaa huomioon että pellettiannokset on vähäiset ja heinää lähinnä syövät. Käsittelyn suhteen saivat kaikki vain kehuja, erityisesti Jekku, joka onkin hirmuisen kiltti ja rauhallinen vaavi (täysin isäänsä tullut tässä suhteessa).

Jekku 91
Domi 92
Bianca 91,5
Saaga 92,5
Freddy 93,5
Jax 92
Hiiri 92
Halma 91




Tyhjin käsin ei kotiin tarvinnut tulla. Jekku oli luokkansa ainoa osallistuja, joten sille tuli sitten tietenkin LKV1 palkinto, johon kuului ruusuke ja ruokapussi. Freddy oli nuorten urosten LKV3, saaden herkkupussin ja ruusukkeen. Bianca vielä yllätti olemalla sihteerin suosikki ja sai peltipurkin joka oli täynnä monenlaisia herkkuja, niistä en kuvaa tajunnut erikseen ottaa. Hauskana lisänä näyttelyissä pidettiin näyttelyluetteloarvonta, eli jokainen luettelo oli numeroitu ja numeroista arvottiin voittaja. Ja kuinkas sitten kävikään, voittajanumero löytyi juuri siitä omasta luettelosta. Palkintokin oli vielä niin hieno kuin kahden kanin puinen kuljetuslaatikko. Tälläisestä olen jo kauan haaveillut, eli tuli kyllä voitto ihan oikeaan osoitteeseen! Nyt kelpaa kaneja kuljetella.

torstai 18. lokakuuta 2018

Roosan tyttäret

Freakshow's Miracle "Miisa"





Freakshow's Festivale "Halma"





Freakshow's Sensation "Hiiri" 





Roosan alkukevään poikueesta asustelee kotona kolme nättiä tyttöä. Miisan näistä valitsin alunperin kotiin jäämään, kun taas Halma ja Hiiri viettivät kesän maailmalla. Kesäpupukaksikon palattua reissultaan, sovin niiden kesäkodin kanssa pitäväni tytöt talven yli ja ensi vuonna ne palaavat jälleen tuttuun paikkaan, mahdollisesti jopa pysyvästi. Hiiri näistä kahdesta on luonteen suhteen todella kiva kani ja vastaa hyvin paljon Miisaa. Värinkään suhteen kaneissa ei mainittavaa eroa ole, joten saattaa olla että Miisan sijasta Hiiri tulee jatkamaan sukua ensi keväänä. Alkuvuodesta kun olisi hyvin aikaa poikueelle ennen kun kesäpaikkaa kutsuu. Miisa etsiskelee tällä hetkellä kotia, mutta mikäli sellaista ei löydy ja kani asustelee täällä vielä kasvatussuunnitelmien ollessa ajankohtaisia, onkin sitten mahdollista valita kumpi tytöistä tulee toimimaan poikueen emänä. Halma myös on ihan kiva kani, mutta luonteensa suhteen ei kuitenkaan ihan niin täydellinen että sitä haluaisin kasvatukseen käyttää.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Verta, hikeä ja valokuvia


Viikonloppuna oli todella hieno ja lämmin ilma, joka piti tietenkin hyödyntää kaneja kuvaamalla. Tai paremminkin sunnuntai tuli kaneja kuvattua, lauantaina oli ohjelmassa kanilan häkkien siivous. Edellisen postauksen kuvat ovatkin niitä sunnuntaina kuvattuja. Onnistuin keksimän uuden kuvaustautan, jota en ainakaan muistaakseni ole aiemmin hyödyntänyt. Sen edessä tulikin sitten käytyä läpi kaikki kanilan nuoret, niin omat kuin kotia etsivät. Yksi kissakin eksyi sattumalta kuvauspaikalle, joten jotain vaihteluakin on luvassa. Kuvia tallentui kameraan sen verran paljon, että täytyy toivoa että tausta miellyttää. Loppukuu nimittäin katsellaan nuorison kuvia!

Kuten aina isompaa kaniporukkaa kuvatessa, otti käsi jälleen vähän osumaa. Vaikka kaneja kuinka varovaisesti ja kauniisti koittaa kanniskella, niin aina joku onnistuu raapimaan käden verille. Ja nimenomaan vain sen vasemmanpuoleisen käden, oikeassa harvemmin on naarmuakaan. Sen sentään on jo oppinut, että kaneja käsiteltäessä ei kannata laittaa parasta paitaa päälle, sillä siihen tulee aivan varmasti reikiä. Ihan joka kerta kun paremmat vaatteet päällä ajattelee nopeasti siirtää kanin paikasta A paikkaan B, tapahtuu rimpulointi ja vaatteista tulee nopeasti ainoastaan kotikäyttön soveltuvat. Eikä nyt kuitenkaan kannata ajatella että meillä puput eivät olisi käsittelyyn tottuneita. Kyllä ne ovat, mutta pehmolelumaista käytöstä en eläviltä eläimiltä odota.

Itsellä työpäivät kestävät kuuteen, eli näin syksyn tulleen kuvaaminen alkaa olla mahdollista vain viikonloppuisin tai muina vapaapäivinä. Viikonlopun kuvasaaliilla pärjää jo pitkälle ja jatkossakin täytyy kuvata aina isompi satsi kaneja kerralla, jotta kuvia voi jakaa moneen eri postaukseen. Aikuisiahan on aika huonosti tullut kuvattua, eli niitä on sitten seuraavana vuorossa. Vähän tylsähköjä nämä perus poseerauskuvat voivat monen mielestä olla, mutta en vaan oikein jaksa juoksentelukuvia kaneista ottaa. On kuitenkin aina oma vaivansa ryömiä pitkin peltoja kamera kädessä ja liikekuvista iso osa vielä epäonnistuu omilla kuvaamistaidoilla. Harmi että ammattilaiskuvaajat harvemmin innostuvat kiertelemään kuvaamassa toisten kaneja, hevosten kohdalla kun tämä on hyvinkin yleistä!

Tähän postaukseen ei vielä varsinaisia kuvausurakan tuotoksia päässyt näytille (vaikkakin nämäkin kaksi kuvaa on samana päivänä otettu), mutta jatkoa seuraa...

maanantai 15. lokakuuta 2018

Viimeiset kesäkanit kotona





Lauantaina kotiin palasi tämän vuoden viimeiset kesäkanit, kauniit valkokorva sisarukset. Nämä ovat peräisin Pandoran poikueesta, jonka kaikki viisi jäsentä viettivät kesän ympäri suomea. Nytkin poikueesta on vasta yksi poika lähtenyt pysyvästi maailmalle, eli näistä on varaa valita minkä jättää itselle jatkoa varten. Alunperin olin ajatellut että kotiin jäisi toinen näistä tytöistä, sillä olisivat otteriutensa vuoksi värin suhteen kivoja ja kummallakin olisi myös harjas (vaikkakin nyt ovat varsin tukattoman näköisiä). Kun näitä kuitenkin pääsin viimein vertaamaan tuohon muutama viikko sitten palautuneeseen tyttöön, niin päätin nämä laittaa myyntiin ja jättää tuon kolmannen tytön kotiin. Luonteeltaan ovat kaikki kolme kivoja, mutta rakenteeltaan kotiin jäävä eroaa näistä kahdesta ja vastaa sen suhteen enemmän omaa ihannetta. Eli jos joku on vailla persoonallisen värisiä kaneja, niin tässä olisi kivat sisarukset kotia vailla!

Kesäkanitouhut on näiden paluun myötä ohi tältä vuodelta, mutta ensi kesänä jatketaan taas. Pupuja on taas menossa moneen paikkaan, sillä kysyntää on ollut aivan valtavasti. Jopa siinä määrin, että elokuussa piti jo laittaa kotisivuille maininta varausjonon täyttymisestä. Missäänhän en tosiaan kesäkaneista mainostele eli kaikki kiinnostuneet ovat itse aihetta googlanneet ja löytäneet kotisivuille. Varmasti kysyntää olisi vielä paljon enemmän, jos asiasta julkisesti huutelisi. Kaikki kun eivät välttämättä ole tälläisestä mahdollisuudesta kuulleetkaan.




sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Tapaus Mini



Hipun poikue saavutti luovutusiän jo kauan sitten. Poikueessa oli viisi poikasta, joista kaksi lähti uusiin koteihin. Loput kolme asustelevat edelleen täällä, vaikka vain kaksi poikasta piti kotiin alunperin jättää. Mysti ja Jekku jäivät kotiin sillä mielellä, että niille voisi tulevaisuudessa on kasvatuskäyttöä. Kolmannen poikasen Minin kohdalla kyse taas on nimen mukaisesti pienestä koosta. Alussa poikaset kasvoivat kaikki samaa tahtia, mutta muutama viikko ennen luovutusikää Mini alkoi jäädä kasvussa muista jälkeen. Tästä syystä en sille tietenkään uutta kotia alkanut ollenkaan etsiä. Kasvuvauhti ei ole senkään jälkee juuri kohentunut, vaan Mini on lähes puolet sisaruksiaan pienempi. Eilen punnittuna tyttö painoi vain 600 grammaa, vaikka ikää onkin reilut kolme kuukautta.

Pienestä koostaan huolimatta Mini on muuten hyvin elinvoimainen ja virkeä pupu. Vähän luisevahko se on, mutta ei kuitenkaan mitenkään huolestuttavalla tavalla. Kanilassa on ollut aiemminkin vähän vastaava tapaus Rääsy. Jos siis vain hyvä tuuri käy, saattaa Ministäkin ajan kanssa kasvaa ihan normaali puputyttö. Tietenkään tässäkään tapauksessa ei ole tietoa mikä Mini pienen koon aiheuttaa, joten mahdollista on myös jokin synnynnäinen vika eikä tyttö välttämättä tule olemaan pitkäikäinen. Jonkun mielestä voisi olla parempi suoriltaan lopettaa nämä heikommin kasvavat yksilöt, mutta kun tässäkin tapaukssa kani kuitenkin voi hyvin, ei lopetukseen mielestäni tarvetta ole.

Alla on vielä kuva Ministä yhdessä siskonsa Mystin kanssa. Vaikka Mystin pitkä turkki hieman hämääkin, on kokoero silti huomattava.


lauantai 6. lokakuuta 2018

Kanila on jälleen asutettu


Viikko sitten siirtelin ison osan kaneista sisätiloihin asumaan. Jätit jäivät vielä joksikin aikaa ulkosalle, kuten myös koteja etsivä nuoriso muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Sään suhteen ei mikään ihan kamala kiire olisi ollut vielä sisälle muuttaa, mutta onhan se kuitenkin mukavampi kun saavat olla sisällä kuivassa ja tuulelta suojassa. Syksyn näyttelyt myös lähestyvät, joten sisätiloissa puput pysyvät puhtaampina. Porin näyttelyt ovatkin jo kahden viikon päästä ja ilmoittautumiset sinne on laitettu menemään. Mukaan valikoitui vanhat konkarit Saaga, Domi ja Bianca, sekä uusina naamoina Freddy, Jekku, Jax, Hiiri ja Halma. Kanit jakautuvat peräti viiteen luokkaan tällä kertaa. Nuoriin uroksiin menee kaksi pupua, kuten myös nuoriin naaraisiin. Avoimiin naaraisiin menee kaksi, baby uroksiin yksi ja Domi parka joutuu jo seniori uroksiin. Viikon päästä Porin näyttelyistä on Sastamalan näyttelyt vuorossa, mutta sinne on vielä reilusti aikaa ilmoittautua ja mietin vasta lähempänä mukaan tulijat.




Kanilaan rakentui tällä vuodelle uusi kerroshäkki, joka näkyy kuvissa ovelta päin katsottuna heti vasemmalla. Häkkiin kuuluu reilu kolmisen metriä pitkä ala osasto, jossa majailee neljä tyttöä. Ison osaston päällä on vielä kolme erillistä häkkiä. Teen lähiaikoina vielä paremman esittelyn kanilasta, jolloin tämäkin rakennelma pääsee tarkempaan esittelyyn. Yllättävän asiallisen näköinen häkistä tuli, vaikka onkin lähes täysin rakennettu kaikenlaisesta käsiin sattuneesta sälästä. Isommin en häkkiin halunnut panostaa, sillä vanhat häkit alkavat olla jo käytössä kuluneita ja jossakin kohtaa on kuitenkin edessä koko häkkikannan uusiminen.

Uutena juttuna häkeissä on tänä vuonna vessalaatikot, jos niistä vaikka siivoamisen kannalta olisi jotain hyötyä. Muutamat kanit niitä hienosti osaavatkin käyttää, mutta osalla laatikko hakee vielä sopivaa paikkaa. Yleensä neuvotaan sijoittamaan vessalaatikko heinätelineen alle, mutta omat puput jostakin syystä tykkäävät syödä heinät toisessa päässä häkkiä ja paskoa vastakkaiseen päätyyn. Vessalaatikoiden lisäksi kuvista voi huomata joistakin häkeistä löytyvät uudet pesämökit, jotka on tehty isoista muovilaatikoista. Nämäkin pääsevät myöhemmin tarkempaan esittelyyn.


Kanien porukoissa ei muuten mitään suurempia erikoisuuksia ole, lukuun ottamatta Dessaa. Se on melko tarkalleen kaksi kuukautta asunut yhdessä Dexterin kanssa, toiveena kasa pikkupupuja. Jostakin syystä parilla ei kuitenkaan tunnu tärpäävän eikä Dessa ole vieläkään tiineen oloinen. Dexussa vika ei voi olla, se kun on jo kahden poikueen isä. Annan pariskunnalle vielä loppuvuoden aikaa saada jälkikasvua, ennen kuin on aika sen suhteen luovuttaa. Dessa toki on tarkassa seurannassa, jotta mahdollinen tiineys huomataan ajoissa ja pariskunta pääsee erilleen asumaan.