Sivut

tiistai 18. syyskuuta 2018

Hopeaturkkinen valkokorva



Tälle vuodelle kanilaan syntyi kaksi poikuetta, joden suvussa oli puolet suurihopeaa. Alkukeväästä maailmaan saatiin Roosan poikue, jossa ei värin suhteen mitään erityisiä toiveita tai tavoitteita ollut. Poikueessa oli joukko monenkirjavia poikasia, joista kuitenkaan yksikään ei suuremmin hopeoitunut. Turkeissa oli nähtävillä vain muutamia satunnaisia valkokärkisiä karvoja. Seuraava hopeamix poikue syntyi kesällä Violalle ja sen kohdalla tavoitteena oli saada aikaan valkokorvia hopeisella turkilla. Tai ainakin saada alkua projektiin jota voisi myöhemmin jatkaa. Koska Roosan poikaset eivät hopeoituneet lähes yhtään, hieman jännitti miten Violan poikasten kanssa kävisi. Sopiva mustapohjainen valkokorva naaras poikueesta kotiin kasvamaan saatiin ja alkoi odottelu mitä turkille tapahtuisi. Tämän poikueen kohdalla kävikin sitten hyvä tuuri ja poikaset hopeoituivat! Eivät toki yhtä komeiksi kuin puhtaat hopeat, mutta kuitenkin risteytyksiksi todella kivasti. Ja mikä parasta, kaikkein parhaiten hopeoitui juuri jatkoon valitti tyttönen.

Rinja saa kasvaa talven yli rauhassa ja ensi keväänä sille olisi toiveissa löytää hopeaturkkinen uros. Seuraavassa polvessa hopeaa pitäisi olla jälkeläisille taas enemmän odotettavissa. Kooltaan Rinja on melko pieni vaikka puoliksi suurihopea onkin. Paras urosvaihtoehto voisikin siis olla pienihopea tai pieneksi jäänyt isompi versio. Vararatkaisu voisi sitten olla hyvin hopeoitunut risteytys, jos puhdasta sulhasta ei ole saatavilla. Järkevintä olisi ollut hankkia sopiva uros jo itselle kasvamaan, mutta urospaikat alkavat kanilasa olla täynnä. Lainauroksella pitäisi siis mennä!

Aika mielenkiintoista kyllä tämä hopeaturkin periytyminen, kun tuntuu ihan poikuekohtaista olevan miten paljon hopeoituvat. Muutenkin mitä on hopearisteytyksiin tullut törmättyä, niin osa vastaa väriltään lähes täysin puhdasrotuista kania ja osalta taas ei meinaa löytyä edes sitä yhtä valkoista karvaa.




tiistai 11. syyskuuta 2018

Harmillinen tapahtuma


Jättikaneilla eliniän odote on harmillisesti melko alhainen ja iso osa jäteistä menehtyy jo 3-5 vuoden iässä. Kanilan vanhimmalle jätille Fionalle tuli kesällä neljä vuotta mittariin ja pitkin kesää rouvassa alkoi näkyä yleiskunnon huononemista. Lisäksi Fionan takapää alkoi heikentyä, minkä huomasi erityisesti kanin lähtiessä liikkeelle. Näistä johtuen kesän olikin tarkoitus jäädä Fionan viimeiseksi ja rouva oli määrä päästää paremmille porkkanamaille ennen kuin yleiskunto menisi kunnolla huonompaan suuntaan.

Valitettavasti suunnitelma ei kuitenkaan ehtinyt toteutua. Eilen pupuilla oli pellettipäivä ja Fiona kävi muiden jättien mukana innolla ruuan kimppuun. Jotakin meni kuitenkin vikaan ja ruokintakierroksen lopuksi huomasin kuinka Fiona haukkoi oudosti henkeä. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä ja Fiona menehtyi pellettiin tukehtumisen seurauksena. Enpä olisi uskonut että näin omallekin kohdalle vielä käy, vaikka aina välillä saakin kuulla vastaavista tapauksista. Jätithän on kyllä kovia hotkimaan ruokansa ja talvisin (jolloin pellettiä on tarjolla päivittäin) olenkin ruuan ennen tarjoamista turvottanut. Täytyy tähän käytäntöön siirtyä myös kesän satunnaisten pellettiannosten kanssa.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Lisää kotiin palanneita


Viime viikolla kotiin palautui jälleen kesäkaneja. Toisesta paikkaa saapui kaksi nättiä tyttöä, jotka ovat Roosan poikueesta peräisin. Kesäkodissa tytöt ovat olleet nimiltään Siiri ja Hilma, mutta koska omassa pupulassa on jo kyseisen nimiset kanit asustelleet, tulen näitä täällä olo aikanaan luultavasti joillakin muilla nimillä kutsumaan. Kesä tytöillä oli mennyt sopuisasti, mutta täällä niille oli pieni järkytys nähdä muita kaneja. Ensimmäisenä yönä tytöt olivatkin ottaneet hieman yhteen. Valkoinen oli menettänyt muutaman karvatupon ja ruskea oli ottanut korvaan hieman osumaan. Reikä taitaa korvaan jäädä pysyvästi, mutta muuten purema on jo parantunut hyvin. Luonteessa kaksikolla on paljon eroa. Valkoinen on hyvin kiltti ja utelias, siskonsa taas viihtyessä mielellään omissa oloissaan. Kummastakin oli kuitenkin paljon kesäkodissa tykätty.

Tämän kuvissa esiintyvän kaksikon lisäksi kotiin saatiin myös siniset tyttöset, eli Biancan siskot. Siniset olivat jo viime vuoden kesällä samassa paikkaa kesälomilla ja menivät nyt tänä vuonna uudemman kerran. Yleensä kesäkaneina olleet puput lähtevät palautumisensa jälkeen uusiin pysyviin koteihin, mutta joskus joku jää itsellekin ja tälläiset puput otetaan yleensä mielellään uudelleen samaan paikkaan.


torstai 6. syyskuuta 2018

Marsu kolmoset

Alkukeväästä blogissa oli useampan kertan juttua Piken marsupoikueesta, mutta huhtikuun jälkeen pojat katosivat julkisuudesta. Kesän aikana oli useampaan kertaan tarkoituksena viedä marsut ulos kuvattaviksi, mutta eipä suunnitelma koskaan toteutunut. Suurimpana syynä toki oli kovat helteet, jotka eivät innostaneet mitään ylimääräistä ulkona puuhailemaan.

Pienistä marsunpoikasista kasvoi kesän aikana komeita nuori uroksia, joilta löytyy tässä kohtaa ikää melko tarkkaan puoli vuotta. Täysikasvuisen kokoisia ne eivät vielä ole, hidaskasvuisia kun alusta asti ovat olleet. Mutta jospa sitten vaikka jouluun mennessä. Kokoerot ovat tasoittuneet ja silmämääräisesti ovat varsin saman kokoisia. Punnittavina eivät ole sitten poikasaikojen käyneet.

Viime viikkoon asti pojat elivät kolmikkona, mutta nyt ovat siirtyneet kahteen eri häkkiin. Kirjava ja rusetti ovat kahdestaan ja sileäkarvainen ruskea yksinään (kuitenkin niin että muita marsuja on näkösällä). Periaatteessa poikia olisi voinut vielä yhdessä pitää, mutta kirjava tuntui inhoavan ruskeaa ja kiusasi sitä jatkuvasti. Toisesta veljestään se sen sijan tykkää kovasti. Ruskea etsiskeli jo välillä uutta kotia, mutta kun ei oikein potentiaalista kotiehdokasta löytynyt, asuu poika ainakin vielä toistaiseksi täällä. 

Nimet pojille muotoutui vähän hitaasti, mutta kahdella sentään kutsumanimi jo on. Kolmannelle nimi on vielä hakusessa.

Xander Cage

Richard B. Riddick "Hönö-Pönö"

Dominic Toretto "Nikke"

maanantai 3. syyskuuta 2018

Edustusvaatteet


Vähän aikaa sitten päätin tilata muutamat vaatteet kanilan nimellä varustettuna. Näitä on hauska käyttää esim. näyttelyissä ja toki muutenkin. Tilauspaikaksi valikoitui Spreadshirt, joka ainakin omien vertailujen mukaan osoittautui halvimaksi vaihtoehdoksi. Kyseisellä sivustolla voi suunnitella itse painatuksia moniin erilaisiin vaatteisiin ja muihinkin juttuihin. Ja jos oikein innostuu voi tarjota omaa mallistoa muillekin ostettavaksi (tai vaihtoehtoisesti ostaa muiden suunnittelemia printtejä). Halvimmalla saa tietenkin kun suunnittelee itse, sillä silloin ei tetenkään menee suunnittelijalle palkkiota.

Omaan tilaukseen kuului Premium-huppari kristalliroosa värityksellä, halvempi huppari värinä tumma pinkki sekä harmaa jersey-pipo. Jos uudelleen hupparia lähtisin tilaamaan, niin tuo hieman kalliimpi premium malli näistä kahdesta oli enemmän omaan mieleen. Hyvälaatuisia kuitenkin ovat kumpikin huppareista, kuten myös pipo. Ihan hirmuisesti en vetoketjuttomista huppareista ole koskaan tykännyt, mutta jos näitä tulisi kuitenkin ahkerammin käytettyä.


Roosan värisessä hupparissa on selässä iso bunnybreeder teksti ja edessä pieni kanin kuva sekä kanilan nimi. Tähän olisi sopinut hyvin kanilan logo jos sellainen olisi, mutta logon puuttuessa nappasin vaan netistä vapaasti käytettävän kanisiluetin.



Pinkissä hupparissa on edessä isolla samaiset tekstit kuin toisessakin, eli bunnybreeder ja kanilan nimi. Nämä olisi ehkä sopinut paremmin selän puolelle, mutta ovatpahan nyt kuitenkin edesä.


Ja piposta löytyy kanikuva ja kanilan nimi. Painatus on pipon keskellä ja ihan hyvin siihenkin sopii. Tämän olisin halunnut kuitenkin mieluummin hieman sivulle, mutta sellaista mahdollisuutta en ainakaan huomannut suunnittelusivulla olevan.