Sivut

keskiviikko 1. elokuuta 2018

5+1 poikasta

Hipun poikasten on vihdoin aika neliviikkoisina päästä valokeilaan. Näitä ei tosiaan ole aiemmin tullut kuvattua, sillä MM harjakselliset poikaset ovat alussa useamman viikon melko ruman näköisiä, kun karva kasvaa kylkiin hitaasti. Vieläkään turkki ei ihan parhaimmillaan ole, mutta kun pari viikkoa mennään eteenpäin pitäisi näiden olla ihania pölypalloja. Nähtäväksi jää myö saako joko kokonaan pitkän turkin. Teddyturkin periytymisestä en ihan tarkalleen tiedä, mutta ainakin siinä luulossa olen ollut että se voi poikasille periytyä vaikka vain toinen vanhemmista teddyturkkinen olisi. Korvat poikasilla on isohkot ja iistä huomaa että luppaa on suvussa. Aika suloisia olisivat jos korviaan päättäisivät luppauttaa.

Kovasti olisin toivonut poikueesta valkoista naarasta, mutta uroksia tietenkin kumpikin valkoisista on. Toinen olisi siitä huolimatta kotiin jäämässä ja myös x-kirjavan sinisen pidän itse. Kokonaan siniset tytöt ja toinen valkoisista pojista tulee myöhemmin etsimään kotia. Hipulle myöskin olisi tarkoituksena löytää uusi koti sitte kun poikaset ovat luovutusikäisiä. Tavoitteena olisi löytää sellainen koti tytölle, jonne se saisi muuttaa yhdessä naaraspoikasensa kanssa.

uros

uros

naaras

naaras

naaras
Entäs se otsikon kuudes poikanen? Päivä Hipun jälkeen syntyi Biancalle toinen poikue tälle vuodelle. Tarkoituksella en tyttöä suinkaan ollut astuttanut, vaan se päätti omatoimisesti vierailla naapuritarhan Donizin luona. Vähän nolosti tämä on jo toinen vahinkopoikue tälle vuodelle. Ensivuonna täytyy jälleen pitää urokset ja naaraat täysin eri puolilla pihaa, koska sillä tyylillä vahinkopoikueilta säästyttin monet vuodet. Nyt kun parin viime vuoden aikana ulkotilat ovat olleet lähekkäin, on vahinkoja päässyt valitettavasti käymään.

Poikasia poikueessa oli alun perin neljä, mutta poikue karsiutui yhteen poikaseen ja ihan hyvä niin. Nälässä tämä ainokainen poikanen ei ainakaan ole ollut. Ikää on tosiaan se neljä viikkoa ja kooltaan vastaa luovutusikäistä poikasta. Tämähän oli siitä erikoinen poikue, että isänä on jättikani ja emänä pikkukani. Vastavaa yhdistelmää ei vartavasten välttämättä kannata lähteä teettämään, vaikka urbaanilegendaksi taidetaan nykyään luokitella ison uroksen ja pienen naaraan yhdistelmän vaarallisuus.

Vahinkovauveli on aika suloinen tyyppi (sillä on pieni harjaskin), mutta uuteen kotiin se saa kuitenkin muuttaa. Jos kyseessä olisi ollut naaras eikä samaa sukua olisi kanilassa jo paljon, olisin voinut harkita poikasen pitämistä itselläkin. Joku tästä saa kuitenkin varmasti kivan lemmikin.

uros

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)