Sivut

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Neljä ankanpoikasta




Jokin aika sitten kerroin blogissa Iines ankan hautomispuuhista. Itse hautominen meni hyvin, mutta kuoriutuminen valitettavasti ei. Siinä kohtaa kun poikaset olisivat olleet valmiita kuoriutumaan, vieritti Iines suurimman osan munista lampeen. Viimeisen munan poikanen taas löytyi pesän ulkopuolelta, Iineksen jatkaessa tyhjän munankuoren hautomista. Vaikutti kovasti siltä, että tuo viimeinen poikanen olisi ankan toimesta autettu munasta ulos liian aikaisin ja hylätty sen jälkeen. Löydettäessä poikanen oli vielä elossa, mutta menehtyi pian sen jälkeen.

Kun ankkaparveen ei omasta kasvatuksesta täydennystä saatu, oli aika etsiä lisäystä muualta. Kohtuullisen läheltä löytyikin toukokuussa kuoriutuneita ankkoja kiva nelikko. Ankat varasin jo muutama viikko sitten ja eilen ne vihdoin tänne pääsivät muuttamaan. Poikasissa on kaksi isompaa ja kaksi pienempää. Sukupuolista ei vielä varmuutta ole, ne selviävät vasta ankkojen kasvaessa. Poikasista suurin, riistakirjava tyypi todennäköisesti on poika, mutta muista ei vielä edes arvauksia ole.

Väreiltään nämä uudet tulokkaat ovat hauskoja ja täydentävät hyvin ennestää täällä majaillutta ankkapariskuntaa. Kaikki ovat erilaisia väreiltään ja helposti tunnistettavissa. Mustavalkoiselle poikaselle on myös kasvamassa tupsu päähän, eli se tulee olemaan hyvin persoonallisen näköinen tyyppi.





sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Porukoita uusiksi


Bountyn paluusta on ehtinyt vierehtää aikaa jo useampi viikko. Rouva oli tarkoituksena liittää muiden jättien kanssa samaan laumaan, mutta kanien tutustuttaminen on muilta kiireiltä päässyt aina vain siirtymän eteenpäin. Tänään Bounty pääsi kuitenkin viimein katsomaan muita isompia tyyppejä. Aluksi rouva oli komppariaitauksessa jättien tarhan sisällä, mutta kun mitään ei tapahtunut päästin sen pois aitojen sisältä. Eikä tapahtunut mitään sittenkään. Bounty pomppi muutaman kierroksen tarhan ympäri ihmetellen mihin on joutunut ja meni sitten koppiin päiväunille muiden kanssa samaan kasaan.

Vaivaton laumaan liittäminen ei jättien kohdalla edes ole mitenkään ihmeellinen asia. Niitä ei ole koskaan kiinnostanut yhtään, vaikka laumaan putkahtaisi yllättäen uusia jäseniä. Nämähän eivät ole koskaan Bountya nähneet (tai Fiona itseasiassa on silloin kun Bounty oli poikanen), sillä näiden asunnot on ihan eri puolilla kanitarhaa. Vasta siinä kohta kun tarhaan tippui taivaalta kasa tuoretta ruohoa, järjesti Bounty hieman draamaa. Kuten sen ulkonäöstäkin voi päätellä, on ruoka sille tärkeä asia ja kuusi kilpailijaa ei aluksi oikein miellyttänyt. Pian laskeutui kuitenkin rauha jälleen maahan.


Bountylta vapautuneeseen häkkiin muutti heti uusia asukkaita, Violan ja poikasten siirryttyä siihen. Violalla oli synnytyshäkkinä väliaikainen viritelmä, johon kuului pieni keksikerroksinen häkki ja sen kylkeen liitetty kompparilisäosa. Väliaikainen ratkaisu se todellakin oli, sillä poikasethan eivät kompparien sisällä pysy. Silmät poikasilta aukesivat jo joku aika sitten, mutta Viola on pitänyt pesäkopin oven tukittuna ja poikaset ovat pysyneet sisällä. Tänä viikonloppuna Viola poikasineen oli tarkoitus siirtää turvallisempaan häkkiin ja hyvin osui ajoitus kohdilleen. Ensimmäinen poikanen kun jo liikuskeli pesän ulkopuolella.

Uusi häkki vaikutti olevan erityisesti poikasten mieleen, niillä kun elintila kasvoi valtavasti. Varmasti pienessä puumökissä nököttäminen alkoi käydä jo tylsäksi. Tästä uudesta asunnosta Viola ei harmi kyllä näe muuta laumaansa, mutta eiköhän sen palauttaminen porukkaan onnistu ongelmitta sitten kun on sen aika. Varsin olemattomiin on laumakin siinä kohtaa kutistunut. Mytty on Violan tavoin erillään laumasta poikasten vuoksi, joten laumaan kuuluu tällä hetkellä Saaga, Dessa, Bianca, Sweety ja Remedy. Junokin oli samaa porukkaa, mutta se muutti pari viikkoa sitten uuteen kotiin. Tuosta laumaan kuuluvasta viisikosta kaksi tulee myös kohta lähtemään, kun Sweety ja Remedy lähtevät niille jo viime kesältä tuttuun kesäkotiin. Eli kun mammalomalaiset on aika saada laumaan takaisin, on kaneja kaikenkaikkiaan vain viisi laumautettavina.


Kevään poikaset ovat olleet vieroituksesta asti kaikki samassa laumassa. Väki on vähentynyt paljon alkuperäisestä kokoonpanosta, mutta kotiin jäävien lisäksi vielä muutama kotia etsivä omasta porukasta löytyy. Eilen poikasporukassa tapahtui hieman muutosta, sillä itselle jäävät pojat Jax, Troy ja Freddy muuttivat Niilon häkkiin. Niilo on jo vanhempi herra, joten se sopii rauhallisena tyyppinä hyvin nuorten poikien seuralaiseksi. Niilo ei juuri poikia jaksanut jahtailla ja nelikko näyttääkin jo tulevan hienosti juttuun keskenään. Jos hyvin käy, pysyy porukka nelikkona syksyyn saakka, jolloin poikien on aika aikuistua ja muuttaa omiin yksiöihin asumaan.

Poikaslaumaan jäi vielä seitsemän nuorta, joista yksi lähtee huomenna. Joukossa on myös oma poikanen Miisa, joka olisi ihan lähiaikoina tarkoitus erottaa pojista. Harmillista että Miisalle ei ihan vielä kaveria löydy, van sen täytyy odotella että Mytyn ja Violan poikueista saadaan sille tyttöjä kavereiksi.



tiistai 19. kesäkuuta 2018

Mytyn seitsemän poikasta

Mytyn poikaset pääsivät eilen kolmen viikon ikään. Monesti tämän ikäiset tykkäävät vielä viettää paljon aikaa pesässä, mutta tämä poikue lähti heti silmien avauduttua liikkeelle. Tähän varmasti vaikuttaa se että poikueen koko on pienelle emälle suurehko. Vaikka Mytty runsaasti ruokaa saakin, ei se välttämättä saa tuotettua maitoa niin paljoa kuin menekkiä olisi. Poikaset ovat siis reippaasti lähteneet etsimään lisäruokaa muualta. Hienosti niille kyllä jo uppoaa kuivaheinä ja ruoho. Pellettikipolle eivät ole vielä eksyneet.

Kolmessa ensimmäisessä kuvassa on poikueen pojat ja lopuissa tytöt. Tässä kohtaa ei vielä ihan varmaksi voi harjastilannetta sanoa, mutta näyttäisi että löytyy sekä harjallista että harjatonta. Harjaksissa on vielä kumpaakin laatua, eli aika hauskoja tulevat vanhempina olemaan. Harvemmin osuu kaikki kolme mahdollisuutta samaan poikueeseen. Onkohan omassa kanilassa mahtanut yksi poikue aiemmin olla, jossa olisi MM ja Mm harjaksellisia, sekä kokonaan tukattomia.

Poikasten nimiteema on jo päätetty, mutta vielä tällä kertaa en nimiä julkista. Niitä sitten seuraavien kasvukuvien yhteydessä.








lauantai 16. kesäkuuta 2018

Alkukevään poikasia

Kevään poikueista on jäämässä kotiin neljä poikasta. Biancan poikueesta kaksi ja Junon sekä Roosan poikueista yksi kummastakin. Pandoran poikasia ei asu kotona yhtäkään, vaan kaikki viisi ovat kesäkodeissa. Kunhan kotiin päin alkavat palailla, niin selviää mikä niistä jää lopullisesti itselle. Fionan poikueesta ei mitään ole kotiin jäämässä, kun poikue ei tarkoituksellinen ollut.

Nyt olisi vuorossa kuvia näistä neljästä kotiin jäävästä. Niiden lisäksi kuvasin luonnonharmaan valkokorvan, kun on niin suloinen tapaus. Poika tulee juhannuksen jälkeen muuttamaan kesäkotiin ja vaikka mieluusti sen itselläkin pitäisin, on pojalle tarkoitus kesän jälkeen etsiä oma pysyvä koti muualta. Nuorison jälkeen kuvasin myös Mytyn poikueen, mutta jätetään niiden kuvat odottamaan omaa postaustaan.

Nelikossa on paljon eroa luonteissa. Freddy on rohkea ja aktiivinen menijä, kun Troy taas on hyvin rauhallinen ja olisi jaksanut tönöttää pöydällä kuvattavana vaikka koko päivän. Freddy ja Miisa voisivat olla esteillekin sopivia luonteensa puolesta, joten täytyy yrittää josko sitä vihdoin tänä vuonna jaksaisi ihan kunnolla panostaa parin poikasen estekoulutukseen. Joka vuosi porukasta pistää aina silmään muutama sellainen kani joista voisi jotain saada koulutettua, mutta kiinnostus lopahtaa aina alkuunsa. Pitkästä aikaa voisi kuitenkin olla kiva kotosalla kaneja hypyttää, kisoihin nyt ei tietenkään olla tähtäämässä. Nuppu on ainoa kani joka on kunnolla esteille opetettu, eikä sitäkään enää ikänsä vuoksi raaski hypyttää.

u. Freakshow's Freddy Krueger



u. Freakshow's Jason Voorhees



n. Freakshow's Miracle "Miisa"



u. Freakshow's Apocalypse Now "Jax"


 
u. Freakshow's Deer Hunter "Troy"



perjantai 15. kesäkuuta 2018

Pikkuiset piikkiöläiset



Alkuviikko tuli vietettyä reissussa ja sieltä palatessa kotona odotti uusia tuttavuuksia, kun hautomossa olleet munat olivat kuoriutuneet. Maatiaiskanoja näistä munista ulos putkahti, tarkemmin piikkiön kantaa. Moni kanaharrastaja myy siitosmunia ja jopa postin kautta niitä toimittavat. Nämäkin munat tulivat postin kautta ja ihme kyllä ihan ongelmitta, vaikka postin toiminta ei niin laadukasta nykyään enää olekaan. Ostin munat Ellun kanat ja munat nimiseltä sivulta, josta niiden tilaaminen onnistuu verkkokaupan välityksellä. Maksukin hoitui Klarna laskulla, eli eipä näiden ostaminen juuri vaatteiden tilaamisesta eronnut. Munat saapuivat hyvin pakattuina, joskin yksi oli siitä huolimatta päässyt rikkumaan. Tämä ei kuitenkaan haitannut yhtään, sillä munia oli paketissa yksi ylimääräinen, eikä se olisi koneeseen mahtunut vaikka ehjänä olisi perille päässyt. Suosittelen ehdottomasti samaa myyjää muillekin siitosmunia kaipaavalle!

Viidestätoista hautomakoneeseen laitetusta munasta lähti kolmetoista kehittymään. Näistä saatiin sitten yksitoista tipua. Kuoriutumatta jääneitä kahta munaa en päässyt avaamaan kun en kotona ollut, joten sitä en tiedä missä kohtaa ovat lakanneet kehittymästä. Postitus aina vähän heikentää munien laatua, mutta ihan hyvä kuoriutumisprosentti näillä silti oli.

Tipujen joukossa on kolme tummaa ja kahdeksan vaaleaa. Tarkemmin värit näkee sitten kun alkaa höyhenet kunnolla kasvaa. Sukupuolten selviämistä saa myös vielä tovin odotella. Kukkoja yleensä kuoriutuu enemmän kuin kanoja, joten kovin montaa kanaa ei tästä porukasta välttämättä vielä saa. Mahdollisesti myöhemmin kesällä voisi vielä toisen koneellisen munia hautoa, mutta nyt on ainakin viiriäiset seuraavana vuorossa. Niitäkin kun pitäisi hieman erisukuisia saada tämänhetkisten joukkoon.



perjantai 8. kesäkuuta 2018

Uusia naamoja


Kaikilla täältä maailmalle lähtevillä kasvateilla on kanin elinikäinen palautusoikeus, eli jos syystä tai toisesta kanista täytyy jossakin kohtaa luopua, se on tervetullut tänne takaisin. Vaikka kasvatteja onkin runsaasti uusiin koteihin lähtenyt, on takaisin päin niitä tullut vain muutama. Tämä vuosi onkin ollut ennätyksellinen, kun kevättalvesta kotiin palautui belgianjätti Toffee ja pari viikkoa sitten synnyinkotiinsa palautui myös jättiristeytys Bounty.

Viimeisimmästä paluumuuttajasta ei ole täällä blogissa vielä juttua ollut, mutta yllä olevassa kuvassa kani esiintyy. Bounty on kolmevuotias ja peräisin aivan ensimmäisestä jättipoikueestani. Isänä poikueella oli Wellu ja emänä Wilma, kumpikin nyt jo paremmille porkkanamaille siirtyneitä. Bounty on siis belgianjätin ja ranskanlupan risteytys. Ulkonäöltään kuitenkin enemmän belgianjättimäinen. Samaa poikuettahan on myös Söpö, joka kanilassa majailee.

Ihan hauska tapaus Bounty on. Toistaiseksi on vielä asunut yksinään, mutta heti kun ylimääräistä aikaa löytyy, olisi tarkoitus alkaa sitä sopeuttamaan muun jättilauman joukkoon. Jättikaniksi tyttö alkaa olla jo keski-ikäinen, joten uuteen paikkaan se ei enää täältä tule lähtemään.


Violan poikueesta olikin edellisessä postauksessa juttua ja keskiviikkona saatiin tämäkin poikue maailmaan. 31 tiineyspäivää Violalle tule täyteen jo edellisenä päivänä, mutta jostakin syystä halusi tiineyttä päivällä pitkittää. Syntyessään poikaset olivatkin kooltaan varsin isoja ja karvaakin oli jo alkanut kehittyä. Mytyn tavoin Viola sai myöskin seitsemän vauvaa. Toivottuja valkokorvia syntyi poikueeseen harmillisesti vain kaksi, mutta eiköhän niistä kuitenkin löydy sopiva tyyppi jatkoon. Alustavasti vilkuiltuna saattaisivat jopa olla naaraita kumpikin, eli sen suhteen sentään hyvä tuuri kävi. Valkokorvat ovat kumpikin pohjaväriltään mustia ja niiden lisäksi poikueessa on kolme kokomustaa ja kaksi madagaskaria. Hauskasti Violakin siis paljastui keltaisen kantajaksi. Mistä kaukaa mahtaa tämäkin tulla, parissa polvessa kun ei ainakaan keltaisia kaneja ole. Keltainen väri kun suurihopeilla ei mikään kovin yleinenkään ole.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Japanilaisia


Tasan viikko sitten Mytylle syntyi poikue, joka pitää sisällään seitsemän poikasta. Väriltään poikaset ovat keltamustia japanilaisia, pari sellaisenaan ja loput perhoskuviolla. Isänä poikueella on Dexter. Aluksi ajattelin että poikue Biancan kanssa jäisi Dexterin tämän vuoden ainoaksi, mutta poika vaikutti kuitenkin parhaimmalta sulhaselta Mytylle. Sekä Dexter että Mytty ovat rakenteeltaan kivoja, joten poikasistakin varmasti kehittyy omaa silmää miellyttäviä yksilöitä.

Mytty on kooltaan varsin pieni ja siro, joten odotuksena olisi ettei se kovin isoa poikuetta tekisi. Lasketun ajan lähestyessä tytön vatsa alkoi kuitenkin olla niin suuri ja muhkurainen, että olisi ollut ihme jos poikasia olisi vain muutama syntynyt. Poikue saapui maailmaan jo 29. tiineyspäivä, mikä onkin ollut kanilassa perintenen tiineyden kesto isommilla pikkukanipoikueilla. Mytty päätti aloittaa synnytyksen iltaruokinnan aikaan, eli poikasia pääsin vilkaisemaan heti vastasyntyneinä.

Näin alustavasti vilkuiltuna poikueessa näyttäisi olevan kolme urosta ja neljä naarasta. Kolmella poikasista on pysyvä harjas ja lopuilla voi olla kevyempi Mm harjas tai saattavat olla kokonaan harjattomia. Lemppariksi poikasista on värin perusteella noussut tummakuvioinen perhonen, joka kuvassakin näkyy vasemmalla. Poikasella on vielä pysyvä harjaskin, joten nätti siitä olisi tulossa. Jos vaan luonteeltaankin tuntuu sopivalta, niin kyseinen poikanen tulee mahdollisesti jäämään kotiin.

Aivan pian pitäisi syntyä poikue myös Violalle. Sen tulevan poikueen isänä on Dobby ja tämä poikue jääkin Dobbyn viimeiseksi. Mustaa ja mustaa valkokorvaa olisi poikueeseen odotettavissa, mutta madagaskarkaan ei täysin mahdoton ole. Dobby kantaa varmasti keltaista ja Violallakin voi hyvällä tuurilla keltaisen kantaja olla. Poikue tulee olemaan alkua hopeavalkokorva projektille, josta aiemminkin on blogissa juttua ollut.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Tipujuttuja


Pari viikkoa sitten Lidlin luomumunasta kuoriutuneelle tipulle kuuluu hyvää. Kavereita sille ei ikävä kyllä ole löytynyt, mutta hyvin näyttää sujuvan elämä yksinäänkin. Piakkoin tipu pääsee muuttamaan lämpölamppuineen kanalaan ja siellä se ainakin pääsee muita tirppoja näkemään. Myöhemmin tulee sitten ajankohtaiseksi laumaan liittyminen. Kehitys kanitipulla on kovin hitaan oloista, kun viiriäisiin on tottunut. Nyt kaksiviikkoisena tipu näyttää juuri kuvan mukaiselta, sillä kyseessä on tuore tänään otettu kuva. Siipiin on kasvanut sulkia ja pyrstökin on tulossa, mutta muuten tipu on vielä söpö ja pörröinen. Viiriäiset ovat samassa iässä jo hyvinkin sulkaisia, joten ero on huomattava.

Tipun kuoriutumisen jälkeen hautomakoneeseen meni 15 piikkiöläisen kannan munaa, jotka kahta lukuun ottamatta lähtivät kehittymään. Kuoriutuminen näillä ajoittuu vajaan parin viikon päähän. Mahdollisesti näiden lisäksi koneeseen menee myöhemmin kesällä vielä toinen erä kananmunia, sillä tuosta määrästä ei vielä montaa kanaa saa. Kanoja kun kuitenkin olisi mukava lisää saada. Kolmehan niitä enää kukon lisäksi parveen kuuluu, sillä musta kana menehtyi kevättalvesta.

Ja jotta linnut eivät varmasti pääse sukupuuttoon kuolemaan, niin myös ankanpoikasia olisi mahdollisesti luvassa. Iines innostui aloittamaan haudonnan ja seitsemän munaa sillä on allaan. Ihan hyvä tuollainen maltillinen määrä, ankat kun hautovat mielellään lähemmäs kaksikymmentä munaa kerralla. Munia olen aina välillä läpivalaissut ja kuusi niistä näyttäisi normaalisti kehittyneen. Varsinainen haudonnan aloituspäivä ei ole tiedossa, sillä alussa Iines ei oikein tiennyt pitäisikö sitä hautoa vai ei ja vietti enemmän aikaa pesän ulkopuolella kuin pesässä. Läpivalaistessa munat ovat kuitenkin jo niin mustia sisältä, että enää ei kauaa pitäisi mennä kuoriutumiseen. Mikäli poikasia saadaan, niin ei tarvitse ainakaan muualta lähteä etsiskelemään täydennystä ankkaporukkaan.