Sivut

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Yllätysvauvoja

Pikkumarsuista on pitänyt jo jonkin aikaa laittaa kuvia ja kuulumisia, mutta pikkuisten kuvaaminen on päässyt aina vain siirtymään eteenpäin. Siksi vieläkään eivät marsut pääse valokeilaan, vaan jatketaan kanilinjalla. Seuraavaksi on kuitenkin viimein marsunpoikasten vuoro ja pääsette silloin kuulemaan myös pikkumarsujen nimet ja sukupuolet.

Kanien astutukset eivät alkuvuodesta tuntuneet oikein onnistuvan, mutta lopulta saatiin poikasia Pandoralle, Junolle ja Roosalle. Vaan eivät poikueet loppuneet suinkaan siihen. Roosan poikue syntyi perjantaina ja kun seuraavana aamuna menin jättityttöjä ruokkimaan, huomasin toiseen mökkiin ilmestyneen ison karvakasan. Hämärässä katsoin karvojen olevan aluksi sinisiä ja luulin Rohinan rakennelleen pesän. Sillä kun oli edellisenä päivänä ollut kunnon keväthulinat käynnissä. Tarkempi tutkiminen kuitenkin paljasti karvojen olevan mustia, eli Fionasta peräisin. Lisäksi paljastui, että nyt ei ihan pelkästä valeraskauspesästä ollutkaan kyse, sillä pesässä oli kuusi poikasta. Tämä poikue tuli kyllä todellisena yllätyksenä, sillä tarkoituksella en Fionaa tietenkään ollut astuttanut eikä ollut mitään syytä epäillä että se olisi vahingonkaan seurauksena tiineeksi tullut. Jätit asuvat omassa huoneessaan täysin uroksista eristyksissä ja ainoa uroskontakti oli ollut Roosaa treffaamassa käyneet Paskis ja Donizi. Edelleenkään en oikein tiedä mitä ihmettä on tapahtunut, sillä pojat ovat olleet Roosan kanssa komppariaitojen sisällä. Joskin treffit on toki tapahtunut jättien asunnossa, eli muut tytöt ovat päässeet verkon läpi uroksia katselemaan. Muutaman minuutin olen välillä poissa paikalta ollut, mutta pojat ovat takaisinkin tullessa olleet oikealla puolella aitaa. Ikuiseksi arvoitukseksi siis jää, miten ja missä kohtaa astuminen on voinut tapahtua. Kaikki kuusi poikasta olivat mustia, eli Donizin suuntaan syytökset osoitetaan. Korvat ja hännät poikasilla on myös valtavat, eli ranskanluppa isään sekin viittaisi. Kaksi poikasista eksyi ensimmäisinä päivinä pois pesästä, eli neljä niitä on enää jäljellä. Sinänsä ihan hyvä että määrä pienentyi, niin pääsee Fiona lastenhoidossa vähemmällä. Jättikaniksi se kuitenkin on jo iäkkäämpi, kun neljä täyttää tänä kesänä.

Keskiviikkona oli seuraavana vuorossa tapaus Bianca. Biancan astutin ensimmäisen kerran pian Dexterin saapumisen jälkeen. Pariskunta ei heti laittanut toimeksi, joten jätin kanit päiväksi samaan häkkiin. Itse en astumista näkemään päässyt, mutta kaikki vaikutti illalla siltä että Dexter oli morsiammensa astumaan päässyt. Puolisentoista viikkoa tästä eteenpäin laitoin parin jälleen yhteen varmistusastutus mielessä. Tällä kertaa pääsin näkemään useamman onnistuneen astumisen ja oletin että vasta tällä kertaa tärppäsi. Olin varautunut poikasten syntymään vasta ensi viikon lopulla, joten Bianca eleli iloisesti edelleen muun lauman seassa. Koska lauman käytössä oleva tila on vähän hankala, ei lauman sekaan ole tarkoituksena antaa poikasten syntyä. Mutta siellähän sitten keskiviikkona odotti pesä ja kolme poikasta. Bianca oli siis tullut jo ensimmäisestä astumisesta kantavaksi. Onneksi muut kanit eivät Biancaa olleet häirinneet, vaan se oli saanut synnyttää kaikessa rauhassa. Valitettavasti karvaa se oli nyppinyt vähäisesti ja poikasten peittelykin oli unohtunut. Poikaset olivatkin aika kylmän oloisia, kun ne löysin. Kaninpoikasten lämmittämiseen olen joskus netistä lukenut aivan mahtava tavan, joka pääsikin nyt käyttöön. Astiaan otetaan lämmintä vettä, laitetaan poikanen/poikaset pussiin ja pussi laitetaan kellumaan veteen. Pussin suu luonnollisestikin jätetään auki ja pussi asetellaan niin, että vettä ei vahingosakaan pääse sisään. Poikasia voi tietenkin ihan käsissäänkin lämmittää, mutta näin lämmittäminen sujuu myös todella helposti. Ulkomailla tätä tyyliä käytetään aivan kuolleeltakin vaikuttavian kylmettyneiden poikasten elvytykseen hyvällä menestyksellä.


Sillä aikaa kun poikaset lämpesivät, parantelin itse vähän pesää ja lainasin lisää karvaa Junon pesästä, jossa sitä oli muillekin jaettavaksi. Myöhemmin Bianca nyppi itsekin lisää karvaa ja poikasten peittelynkin suhteen on ollut oikein huolellinen alkukankeuden jälkeen. Joillakin emoilla on tämä vähän huono tapa lähteä synnytyksen jälkeen lepäämään ja palata vasta myöhemmin tekemään pesä loppuun. Kesäaikaan asiasta ei ole haittaa, mutta viileällä ei poikasia kovin pitkäksi aikaa kannattaisi odottelemaan jättää.

Eristin toki Biancan poikasineen erille muusta laumasta, jotta kenellekään ei tule mieleen pesää tuhota tai muitakaan vahinkoja ei pääse sattumaan. Nyt ei onneksi muille lauman jäsenille ole poikasia hetkeen tulossa, niin ei erikoisjärjestelyjä tarvitse enää tehdä. Junon ja Biancan kanssa kun järjesteltävää on ollut ihan riittävästi.

Biancalla on tosiaan kolme poikasta, eli yllättävän pieni poikue siltäkin tuli. Kaksi poikasista on japanilaisia ja kolmas on vielä vähän mysteeri värinsä suhteen. MM harjas löytyy kahdelta poikaselta, eli pörröisiä pikkupupuja olisi luvassa. Näiden suhteen on kovat odotukset luonteiden puolesta, sillä Bianca on luonteeltaan kanilan parhaimmistoa ja Dexter on myös eittäin kiva kani.

Kyllä täällä nyt vauvoja riittää, kun niitä on peräti viidessä pesässä. Ihan näin montaa hyvin samanikäistä poikuetta en alunperin suunnitellut, mutta suunnitelmia sekoitti kun alkuvuoden astutukset eivät ottaneet onnistuakseen (ja toki myös Fionan yllärilapset). Määrällisesti poikasia ei mitenkään paljoa ole, eli eiköhän kaikille hyvin aikaa riitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)