Sivut

torstai 19. huhtikuuta 2018

Vauvakatsaus

Pandoran poikaset

Valkokorvat täyttivät tänään kolme viikkoa ja tokihan niitä oli pakko kuvatakin. Tässä iässä alkavat olla jo aika söpöjä tyyppejä, kun edellisissä kuvissa eivät sitä oikein vielä olleet. En kuvien yhteyteen tällä kertaa sukupuolia laita, mutta kolmessa ensimmäisessä kuvassa on naaraat ja kahdessa viimeisessä urokset. Urosta olisin poikueesta kotiin jättämässä ja tämän kuvauskerran perusteella saattaisi valinta kohdistua viimeisen kuvan poikaan. Voi kuitenkin olla että mielipide vielä muuttuu, kun kasvavat ja luonteet paremmin erottuvat.

Poikasten pesä sijaitsee pihaton sisätilassa olevassa pienessä tehdashäkissä. Häkki on pesäpaikkana aika kätevä, sillä se estää poikasia pääsemästä kovin pitkälle siinä kohtaa kun ensimmäisiä kertoja pesän ulkopuolella harhailevat. Nyt kolmeviikkoisina poikaset osaavat kuitekin jo hypätä häkistä pois, eikä varmaan kestä kauaa kun löytävät tiensä ulkohäkinkin puolelle.






Junon poikaset

Junon kolmikon kanssa kävi sitten kuitenkin niin, että kaikki päättivät olla uroksia. Tulen siitä huolimatta kuitenkin todennäköisesti keltaisen jättämään itselle. Uroksissa on tietenkin aina sentään se hyvä puoli, että ne eivät mene kasvatuskäytön suhteen vanhaksi. Naaraalla ensimmäinen poikue täytyy teettää siinä vuoden tienoilla, mutta uros voi toimia ensimmäistä kertaa isänä vaikka vasta viisi vuotiaana.

Kun poikasia on vain se kolme, on kaikille riittänyt maitoa hyvin. Painon suhteen nämä ovat varmaan aika tasoissa Pandoran poikasten kanssa, vaikka ikäeroa viikko onkin. Mielenkiintoista seurailla missä kohtaa päättävät lähteä pesästä liikkeelle, kun ruokaa tuskin on ainakaan tarve lähteä muualta etsimään.


Roosan poikaset

Roosan poikasten sukupuolissa on välillä ollut pientä epäselvyyttä, mutta kyllä pesässä taitaa olla neljä poikaa ja neljä tyttöä, kuten alunperin katsoinkin. Naaraita on mada otter, musta, mada perhonen ja mada otter perhonen. Uroksista taas löytyy musta, musta otter, mada ja musta otter perhonen. Luonteeltaan poikaset ovat hyvin vilkkaita ja jatkuvasti joku hyppää pesästä pois ja vetää pienen lenkin lähimaastossa. Löytyipä yksi poikasista jopa eräänä aamuna Fionan poikasten pesästä. Tuolloin poikasella ei ollut edes silmät vielä auennut, mutta hyvin oli matka sujunut toisten vauvojen luo kylään.

Poikasten kehitystä on hauska seurata, etenkin sen suhteen millaisia näistä tulee luonteeltaan. Suurihopeiden perusluonne kun eroaa aika paljon niistä roduista, joita muuten kasvateissani on. Poikueesta lähtee luultavasti kaikki naaraat kesäkoteihin ja pääsen niistä sitten myöhemmin valitsemaan mitä jätän pysyvästi itselle.


Fionan poikaset

Fionankin poikaset kasvavat hyvää vaihtia muiden mukana. Korvat tuntuvat suurenevan vain joka päivä. Vaikuttaisi että korvista saattaisi tulla lupat, sillä tuntuvat nyt jo sojottavan milloin mihinkin suuntaan. Varmasti ihan kivan näköisiä ja luonteisia poikasia näistä tulee, vaikka tarkoituksella teetettyjä eivät olekaan. Muutaman kerran olen vahinkopoikueistakin saanut hyvin kasvatukseen sopivia yksilöitä, mutta näistä ei kuitenkaan ole kukaan kotiin jäämässä.

Näiden kanssa kävi aika hauskasti, sillä yhtenä päivänä poikasten pesään oli ilmestynyt iso kasa Rionan karvoja, jotka rouva oli ilmeisesti käynyt ihan itse lahjoittamassa. Heti kevään kunnolla alettua yksi jos toinenkin naaras on valeraskaillut ja tässäkin tapauksessa on varmaankin valeraskaudesta kyse ollut. Mutta on ainakin uniikki pesä, kun on sekä mustaa että keltaista pehmustetta.


Biancan poikaset

Viimeisenä vielä Biancan poikue, josta olen erityisen innoissani. Heti poikasten synnyttyä jo aloin epäillä, että mahtavatko kaksi japanilaista olla ollenkaan pohjaltaan keltaisia, kun niin vaaleilta näyttivät. Kävikin sitten niin upeasti, että valkopohjaisiksi tosiaan paljastuivat! Väritavoitteistani perillä olevat ehkä muistavatkin, että valkopohjaiset japanilaiset ovat tavoitteena olleet ja Biancallekin niitä toivoin. Sopivaa urosta ei vaan löytynyt ja piti haave unohtaa. Dexter paljastui kuitenkin tämän poikueen myötä nappiin menneeksi hankinnaksi, kun se tälläisiä värejä saa aikaan!

Kolmannen poikasen väri oli aluksi mysteeri, mutta siamsoopeli siitä taisi tulla. Soopelit ovat itselle aika vieras väri, eli jospa tämän myötä tulisi niihinkin paremmin tutustuttua. Soopeliutensa lisäksi poikanen on mielestäni x-kirjava. Valkoinen on vaan huonosti erotettavissa muutenkin vaaleassa kanissa. Kun tuo yksi on soopeli, niin luultavasti kaksi muutakin on soopeli japanilaisia. Itseäni tämä ei onneksi haittaa, sillä risteytyksillä on aivan sama ovatko värivirheellisiä vai eivät.

Väreiltään poikue on täydelinen, mutta sukupuolet ei ihan toiveiden mukaan jakautunut. Kaikki kolme kun ovat uroksia. Kovasti vielä tekee mieli jättää sekä siamsoopeli että toinen japseista kotiin, mutta se onkin sitten toinen juttu mihin kaikki urokset saadaan talvella mahtumaan...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)