Sivut

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Viiriäisiä


Lauma kasvoi eilen jälleen poikasten muodossa. Tällä kertaa perheenlisäystä saivat viiriäiset. Hautomakone on ollut talven toimettomana, mutta muutama viikko sitten oli aika aloittaa haudonnat. Ensimmäisenä koneeseen päätyi viiriäisiä. Munia koneeseen meni alunperin 30, joista neljä poistin muutaman päivän päästä. Näissä neljässä näkyi läpivalaistessa säröt, joiden takia eivät olleet lähteneet kehittymään. Viiriäisten munat menevät todella helposti rikki ja luultavasti munat oli olleet jo koneeseen mennessä rikki. Täytyy yrittää ensi kerralla muistaa läpivalaista munat jo ennen koneeseen laittoa, niin ei turhaan olisi rikkinäisiä mukana.

Eilen illasta tiput kuoriutuivat 17. hautomispäivänä. Tipuja tuli 21 eli viisi munaa jäi kuoriutumatta. Näitä kun läpivalaisin, niin olivat kyllä kaikki lähteneet kehittymään, mutta tipun alku oli jossakin kohtaa kuollut. Nämä tipuset on viime syksynä kuoriutuneen kanakolmikon ja Choco kukun jälkeläisiä. Tipuissa on kahdeksan tummempaa ja kolmetoista kultaa. Tummat ovat ilmeisesti isänsä tavoin suklaita väriltään.

Viimeksihän tipuja kuoli paljon ja kahdestakymmenestä vain se kolme jäi henkiin. Jospa näiden kanssa menisi hieman paremmin ja elonjäämisprosentti olisi parempi. Vetoa näiden ei ainakaan pitäisi saada, sillä käytössä on hamsuloota jota viimeksi ei ollut. Alusia olisi myös tarkoitus entistä enemmän vaihdella, jos sillä sattuisi merkitystä olemaan. Jos näiden kanssa menee paremmin, niin jossakin kohtaa olisi tarkoitus ostaa muualta siitosmunia ja saada näin vähän uutta verta ja uusia värejä parviin.


torstai 19. huhtikuuta 2018

Vauvakatsaus

Pandoran poikaset

Valkokorvat täyttivät tänään kolme viikkoa ja tokihan niitä oli pakko kuvatakin. Tässä iässä alkavat olla jo aika söpöjä tyyppejä, kun edellisissä kuvissa eivät sitä oikein vielä olleet. En kuvien yhteyteen tällä kertaa sukupuolia laita, mutta kolmessa ensimmäisessä kuvassa on naaraat ja kahdessa viimeisessä urokset. Urosta olisin poikueesta kotiin jättämässä ja tämän kuvauskerran perusteella saattaisi valinta kohdistua viimeisen kuvan poikaan. Voi kuitenkin olla että mielipide vielä muuttuu, kun kasvavat ja luonteet paremmin erottuvat.

Poikasten pesä sijaitsee pihaton sisätilassa olevassa pienessä tehdashäkissä. Häkki on pesäpaikkana aika kätevä, sillä se estää poikasia pääsemästä kovin pitkälle siinä kohtaa kun ensimmäisiä kertoja pesän ulkopuolella harhailevat. Nyt kolmeviikkoisina poikaset osaavat kuitekin jo hypätä häkistä pois, eikä varmaan kestä kauaa kun löytävät tiensä ulkohäkinkin puolelle.






Junon poikaset

Junon kolmikon kanssa kävi sitten kuitenkin niin, että kaikki päättivät olla uroksia. Tulen siitä huolimatta kuitenkin todennäköisesti keltaisen jättämään itselle. Uroksissa on tietenkin aina sentään se hyvä puoli, että ne eivät mene kasvatuskäytön suhteen vanhaksi. Naaraalla ensimmäinen poikue täytyy teettää siinä vuoden tienoilla, mutta uros voi toimia ensimmäistä kertaa isänä vaikka vasta viisi vuotiaana.

Kun poikasia on vain se kolme, on kaikille riittänyt maitoa hyvin. Painon suhteen nämä ovat varmaan aika tasoissa Pandoran poikasten kanssa, vaikka ikäeroa viikko onkin. Mielenkiintoista seurailla missä kohtaa päättävät lähteä pesästä liikkeelle, kun ruokaa tuskin on ainakaan tarve lähteä muualta etsimään.


Roosan poikaset

Roosan poikasten sukupuolissa on välillä ollut pientä epäselvyyttä, mutta kyllä pesässä taitaa olla neljä poikaa ja neljä tyttöä, kuten alunperin katsoinkin. Naaraita on mada otter, musta, mada perhonen ja mada otter perhonen. Uroksista taas löytyy musta, musta otter, mada ja musta otter perhonen. Luonteeltaan poikaset ovat hyvin vilkkaita ja jatkuvasti joku hyppää pesästä pois ja vetää pienen lenkin lähimaastossa. Löytyipä yksi poikasista jopa eräänä aamuna Fionan poikasten pesästä. Tuolloin poikasella ei ollut edes silmät vielä auennut, mutta hyvin oli matka sujunut toisten vauvojen luo kylään.

Poikasten kehitystä on hauska seurata, etenkin sen suhteen millaisia näistä tulee luonteeltaan. Suurihopeiden perusluonne kun eroaa aika paljon niistä roduista, joita muuten kasvateissani on. Poikueesta lähtee luultavasti kaikki naaraat kesäkoteihin ja pääsen niistä sitten myöhemmin valitsemaan mitä jätän pysyvästi itselle.


Fionan poikaset

Fionankin poikaset kasvavat hyvää vaihtia muiden mukana. Korvat tuntuvat suurenevan vain joka päivä. Vaikuttaisi että korvista saattaisi tulla lupat, sillä tuntuvat nyt jo sojottavan milloin mihinkin suuntaan. Varmasti ihan kivan näköisiä ja luonteisia poikasia näistä tulee, vaikka tarkoituksella teetettyjä eivät olekaan. Muutaman kerran olen vahinkopoikueistakin saanut hyvin kasvatukseen sopivia yksilöitä, mutta näistä ei kuitenkaan ole kukaan kotiin jäämässä.

Näiden kanssa kävi aika hauskasti, sillä yhtenä päivänä poikasten pesään oli ilmestynyt iso kasa Rionan karvoja, jotka rouva oli ilmeisesti käynyt ihan itse lahjoittamassa. Heti kevään kunnolla alettua yksi jos toinenkin naaras on valeraskaillut ja tässäkin tapauksessa on varmaankin valeraskaudesta kyse ollut. Mutta on ainakin uniikki pesä, kun on sekä mustaa että keltaista pehmustetta.


Biancan poikaset

Viimeisenä vielä Biancan poikue, josta olen erityisen innoissani. Heti poikasten synnyttyä jo aloin epäillä, että mahtavatko kaksi japanilaista olla ollenkaan pohjaltaan keltaisia, kun niin vaaleilta näyttivät. Kävikin sitten niin upeasti, että valkopohjaisiksi tosiaan paljastuivat! Väritavoitteistani perillä olevat ehkä muistavatkin, että valkopohjaiset japanilaiset ovat tavoitteena olleet ja Biancallekin niitä toivoin. Sopivaa urosta ei vaan löytynyt ja piti haave unohtaa. Dexter paljastui kuitenkin tämän poikueen myötä nappiin menneeksi hankinnaksi, kun se tälläisiä värejä saa aikaan!

Kolmannen poikasen väri oli aluksi mysteeri, mutta siamsoopeli siitä taisi tulla. Soopelit ovat itselle aika vieras väri, eli jospa tämän myötä tulisi niihinkin paremmin tutustuttua. Soopeliutensa lisäksi poikanen on mielestäni x-kirjava. Valkoinen on vaan huonosti erotettavissa muutenkin vaaleassa kanissa. Kun tuo yksi on soopeli, niin luultavasti kaksi muutakin on soopeli japanilaisia. Itseäni tämä ei onneksi haittaa, sillä risteytyksillä on aivan sama ovatko värivirheellisiä vai eivät.

Väreiltään poikue on täydelinen, mutta sukupuolet ei ihan toiveiden mukaan jakautunut. Kaikki kolme kun ovat uroksia. Kovasti vielä tekee mieli jättää sekä siamsoopeli että toinen japseista kotiin, mutta se onkin sitten toinen juttu mihin kaikki urokset saadaan talvella mahtumaan...


keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Marsut ovat täällä taas!

Viimeksi kun marsunpoikasista tuli blogiin kirjoiteltua, oli niillä tullut juuri kolme viikkoa ikää täyteen. Aikaa postauksesta on vierähtänyt ja seuraavaksi marsuvaavit täyttävät jo seitsemän viikkoa (joka tulee perjantaina täyteen). Vaikka poikaset ovat olleet koko ajan hyvin pienikokoisia, tapahtui niillä täysi itsenäistyminen neljän viikon iässä. Ne eivät enää imeneet, eivätkä olleet Pikestä yhtään kiinnostuneita. Yöksi Pikke meni mökkiin ja poikaset jäivät putkeen. Vastaavasti Pikkekään ei enää ollut poikasista kiinnostunut, vaan eli häkissä ihan omaa elämäänsä. 

Pääsiäisenä Pikke ja poikaset siirtyivät samaan häkkiin muiden tyttöjen kanssa. Ruokinnan onnistuminen vähän jännitti etukäteen, sillä valkoiset tytöt on paitsi ahneita, myös varsin pulleita. Vaarana oli siis että pienet poikaset litistyvät läskien väliin. Ruokinta sujui kuitenkin ihan ongelmitta, sillä valkoinen kolmikko jännitti edelleen poikasten läsnäoloa. Syntymänsä jälkeen poikaset olivat pari ensimmäistä päivää lauman seassa, eivätkä valkoiset uskaltaneet tulla samaan päähän häkkiä kuin missä poikaset olivat.

Pääsiäisen aikaan poikaset myös sukupuolitunnistettiin siskon toimesta ja kaikki todettiin pojiksi. Kuulemma tavallista hankalampi näiltä oli sukupuolia nähdä, kuten vähän itsestäkin tuntui. Toivotaan nyt että todella kaikki poikia ovat, ettei tule enää enempää marsuvauvoja. 

Poikia ei tietenkään voi kovin kauaa tyttöjen kanssa pitää, sillä marsut tulevat sukukypsiksi nuorina. Nämä kuitenkin on niin hitaasti kehittyneitä, että saivat siihen kuuden viikon ikään tyttölaumassa olla. Ruskeita olisin uskaltanut vielä pitempäänkin tyttöjen seassa pitää, mutta kirjava ehti jo aloittaa kovat turinat.

Pojat asuvat yt keskenään kolmikkona ja kolmikko saa pysyä yhdessä vielä jonkin aikaa. Sileäkarvaiselle ruskealle tulen luultavasti jossakin kohtaa etsimään uutta kotia, mutta vielä saa jonkin aikaa odotella että se saavuttaa suositellun luovutuspainon. Tällä kyseisellä poikasella huomasin pari päivää sitten hauskan erikoisuuden, sillä siltä löytyy toisesta takajalasta ylimääräinen varvas. Normaalisti marsuilla on kolme varvasta takajaloissa, mutta joskus niillä saattaa olla vielä neljäs lisävarvas. Ylimääräinen varvas on tavallista pienempi, eikä siinä ole luuta ollenkaan. Kynsi kuitenkin löytyy kuten muistakin varpaista. Ennen ei ole tälläistä tullut nähtyä kuin vain kuvissa.

Pojat ovat saaneet viralliset nimet, mutta kutsumanimet vielä puuttuvat. Saa toki ehdottaa, jos kivoja nimiä tulee mieleen.

u. Xander Cage



u. Dominic Toretto



u. Richard B. Riddick



perjantai 13. huhtikuuta 2018

Yllätysvauvoja

Pikkumarsuista on pitänyt jo jonkin aikaa laittaa kuvia ja kuulumisia, mutta pikkuisten kuvaaminen on päässyt aina vain siirtymään eteenpäin. Siksi vieläkään eivät marsut pääse valokeilaan, vaan jatketaan kanilinjalla. Seuraavaksi on kuitenkin viimein marsunpoikasten vuoro ja pääsette silloin kuulemaan myös pikkumarsujen nimet ja sukupuolet.

Kanien astutukset eivät alkuvuodesta tuntuneet oikein onnistuvan, mutta lopulta saatiin poikasia Pandoralle, Junolle ja Roosalle. Vaan eivät poikueet loppuneet suinkaan siihen. Roosan poikue syntyi perjantaina ja kun seuraavana aamuna menin jättityttöjä ruokkimaan, huomasin toiseen mökkiin ilmestyneen ison karvakasan. Hämärässä katsoin karvojen olevan aluksi sinisiä ja luulin Rohinan rakennelleen pesän. Sillä kun oli edellisenä päivänä ollut kunnon keväthulinat käynnissä. Tarkempi tutkiminen kuitenkin paljasti karvojen olevan mustia, eli Fionasta peräisin. Lisäksi paljastui, että nyt ei ihan pelkästä valeraskauspesästä ollutkaan kyse, sillä pesässä oli kuusi poikasta. Tämä poikue tuli kyllä todellisena yllätyksenä, sillä tarkoituksella en Fionaa tietenkään ollut astuttanut eikä ollut mitään syytä epäillä että se olisi vahingonkaan seurauksena tiineeksi tullut. Jätit asuvat omassa huoneessaan täysin uroksista eristyksissä ja ainoa uroskontakti oli ollut Roosaa treffaamassa käyneet Paskis ja Donizi. Edelleenkään en oikein tiedä mitä ihmettä on tapahtunut, sillä pojat ovat olleet Roosan kanssa komppariaitojen sisällä. Joskin treffit on toki tapahtunut jättien asunnossa, eli muut tytöt ovat päässeet verkon läpi uroksia katselemaan. Muutaman minuutin olen välillä poissa paikalta ollut, mutta pojat ovat takaisinkin tullessa olleet oikealla puolella aitaa. Ikuiseksi arvoitukseksi siis jää, miten ja missä kohtaa astuminen on voinut tapahtua. Kaikki kuusi poikasta olivat mustia, eli Donizin suuntaan syytökset osoitetaan. Korvat ja hännät poikasilla on myös valtavat, eli ranskanluppa isään sekin viittaisi. Kaksi poikasista eksyi ensimmäisinä päivinä pois pesästä, eli neljä niitä on enää jäljellä. Sinänsä ihan hyvä että määrä pienentyi, niin pääsee Fiona lastenhoidossa vähemmällä. Jättikaniksi se kuitenkin on jo iäkkäämpi, kun neljä täyttää tänä kesänä.

Keskiviikkona oli seuraavana vuorossa tapaus Bianca. Biancan astutin ensimmäisen kerran pian Dexterin saapumisen jälkeen. Pariskunta ei heti laittanut toimeksi, joten jätin kanit päiväksi samaan häkkiin. Itse en astumista näkemään päässyt, mutta kaikki vaikutti illalla siltä että Dexter oli morsiammensa astumaan päässyt. Puolisentoista viikkoa tästä eteenpäin laitoin parin jälleen yhteen varmistusastutus mielessä. Tällä kertaa pääsin näkemään useamman onnistuneen astumisen ja oletin että vasta tällä kertaa tärppäsi. Olin varautunut poikasten syntymään vasta ensi viikon lopulla, joten Bianca eleli iloisesti edelleen muun lauman seassa. Koska lauman käytössä oleva tila on vähän hankala, ei lauman sekaan ole tarkoituksena antaa poikasten syntyä. Mutta siellähän sitten keskiviikkona odotti pesä ja kolme poikasta. Bianca oli siis tullut jo ensimmäisestä astumisesta kantavaksi. Onneksi muut kanit eivät Biancaa olleet häirinneet, vaan se oli saanut synnyttää kaikessa rauhassa. Valitettavasti karvaa se oli nyppinyt vähäisesti ja poikasten peittelykin oli unohtunut. Poikaset olivatkin aika kylmän oloisia, kun ne löysin. Kaninpoikasten lämmittämiseen olen joskus netistä lukenut aivan mahtava tavan, joka pääsikin nyt käyttöön. Astiaan otetaan lämmintä vettä, laitetaan poikanen/poikaset pussiin ja pussi laitetaan kellumaan veteen. Pussin suu luonnollisestikin jätetään auki ja pussi asetellaan niin, että vettä ei vahingosakaan pääse sisään. Poikasia voi tietenkin ihan käsissäänkin lämmittää, mutta näin lämmittäminen sujuu myös todella helposti. Ulkomailla tätä tyyliä käytetään aivan kuolleeltakin vaikuttavian kylmettyneiden poikasten elvytykseen hyvällä menestyksellä.


Sillä aikaa kun poikaset lämpesivät, parantelin itse vähän pesää ja lainasin lisää karvaa Junon pesästä, jossa sitä oli muillekin jaettavaksi. Myöhemmin Bianca nyppi itsekin lisää karvaa ja poikasten peittelynkin suhteen on ollut oikein huolellinen alkukankeuden jälkeen. Joillakin emoilla on tämä vähän huono tapa lähteä synnytyksen jälkeen lepäämään ja palata vasta myöhemmin tekemään pesä loppuun. Kesäaikaan asiasta ei ole haittaa, mutta viileällä ei poikasia kovin pitkäksi aikaa kannattaisi odottelemaan jättää.

Eristin toki Biancan poikasineen erille muusta laumasta, jotta kenellekään ei tule mieleen pesää tuhota tai muitakaan vahinkoja ei pääse sattumaan. Nyt ei onneksi muille lauman jäsenille ole poikasia hetkeen tulossa, niin ei erikoisjärjestelyjä tarvitse enää tehdä. Junon ja Biancan kanssa kun järjesteltävää on ollut ihan riittävästi.

Biancalla on tosiaan kolme poikasta, eli yllättävän pieni poikue siltäkin tuli. Kaksi poikasista on japanilaisia ja kolmas on vielä vähän mysteeri värinsä suhteen. MM harjas löytyy kahdelta poikaselta, eli pörröisiä pikkupupuja olisi luvassa. Näiden suhteen on kovat odotukset luonteiden puolesta, sillä Bianca on luonteeltaan kanilan parhaimmistoa ja Dexter on myös eittäin kiva kani.

Kyllä täällä nyt vauvoja riittää, kun niitä on peräti viidessä pesässä. Ihan näin montaa hyvin samanikäistä poikuetta en alunperin suunnitellut, mutta suunnitelmia sekoitti kun alkuvuoden astutukset eivät ottaneet onnistuakseen (ja toki myös Fionan yllärilapset). Määrällisesti poikasia ei mitenkään paljoa ole, eli eiköhän kaikille hyvin aikaa riitä.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Valkokorvat ja vähän muitakin poikasjuttuja


Valkokorvaviisikko on kasvanut alusta asti hyvää tahtia. Nyt vajaa kaksiviikkoisina tuntuisivat olevan aika reippaastikin kasvussa edellä siitä, mitä pikkukanipoikueet tässä kohtaa yleensä ovat. Silmät alkoivat poikasilla myös raottua jo muutama päivä sitten. Enemmän ja vähemmän kaikilla jo silmät auki onkin. Tänään poikaset käväisivät pikaisesti ulkona kuvattavina, kun sääkin oli lämmin ja aurinkoinen. Samalla pääsin kunnollisessa valossa tarkastamaan sukupuole vielä kertaalleen ja kyllä joukossa näyttäisi kaksi poikaa ja kolme tyttöä olevan. Lähiviikkoina poikaset tulevat saamaan nimet, vielä tässä kohtaa ovat vasta mietintä asteella. Poikue tulee myös ensimmäisenä kantamaan epävirallista kasvattajaliitettä, joka jatkossa tulee olemaan jokaisen risteytyskasvatin nimessä.

uros
naaras

naaras

uros

naaras

Roosan poikue
Junon ja Roosan poikueet ovat nekin kehittyneet syntymästään ja alkaa hiljalleen paremmin näkyä millaisia poikasia poikueissa on. Näin viidentenä päivänä kaikki ovat edelleen menossa mukana, eli maitoa on riittänyt eikä kukaan ole pesästä poiskaan eksynyt.

Junolle poikasia syntyi kolme, joiden väreiksi on varmistunut musta, luonnonharmaa valkokorva ja luonnonkeltainen valkokorva. Ainakin tässä kohtaa näyttäisi, että luonnonkeltainen olisi ainoa naaras. Naarasta olin poikueesta suunnitellut kotiin jättäväni, eli jos lk valkokorva muutenkin kuin vain sukupuolen ja värin suhteen sopivalta poikaselta vaikuttaa, on se jäämässä kotiin. Junolle olisi tarkoituksena etsiä poikueen jälkeen uusi koti muualta, edellyttäen toki että poikueesta löytyy sopiva poikanen jäämään kotiin eikä uusintapoikue ole tarpeen. Mukavaa olisi ollut jos Junon olisi voinut myydä yhdessä jonkin poikasensa kanssa, mutta kun naaraita vain se yksi on ei tämä ole oikein mahdollista.

Roosankin poikasten värit ovat selkiytyneet ja kyllä se vaan niin on, että Paskis saa otter tittelin takaisin väriinsä. Tumma poikanen todellakin on musta otter ja pesässä mönkii myös madagaskar otter. Se onkin sitten kunnon mysteeri, miksi Fionan kanssa Paskis ei ole ottereita saanut aikaan. Näiden kahden otterin lisäksi pesässä on kaksi mustaa, madagaskar, kaksi madagaskar (otter?) perhosta ja musta (otter?) perhonen. Aika värikäs joukko näitä on, vaikka pelkkää mustaa ja mustaa perhosta oli odotettavissa. Kun poikaset vielä ikääntyvät lähemmäs luovutusikää, alkaa näkyä minkälaista hopeutumista ovat emoltaan perineet. Mitä vastaavia 50% suurihopeita olen kuvissa nähnyt, niin tuurista taitaa pitkälti olla kiinni paljonko hopeutuvat. Joillakin hopeutumista ei näy lähes yhtään, kun taas toiset ovat risteytyksiksi epätavallisenkin hopeutuneita. Ellen ihan täysin mennyt sekaisin laskuissa sukupuolia vilkuillessa, näyttäisi näin alustavasti poikueessa olevan tasan kumpaakin sukupuolta eli neljä kumpaakin.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Unnan ensimmäinen ulkoilu

Lämpömittari näytti tänään vihdoinkin kymmentä, joten toistaiseksi sisällä asusteleva Unna pääsi ensimmäistä kertaa ulos loikkimaan. Lumeen angoraa ei välttämättä kannata päästää turkkia kastelemaan, mutta pieni sula kohta löytyi tytölle tutkittavaksi. Yksinkään ei Unnan kauaa tarvinnut olla, kun sen poikaystävä Vemppu jo saapui paikalle. Kivoja yhteiskuvia ei kuitenkaan tullut, joten kissa sai jäädä pois kuvista.

Unna on ollut täällä nyt reilun kuukauden ja varsin upea sen turkki alkaa jo olla. Täältä löytyy kuvia tytöstä silloin kun se saapui. Ero on aika huomattava. Pari kuukautta turkki saa vielä kasvaa, eli taitaa olla aika muhkea sitten kun kerinnän aika koittaa. Mahdollisesti kerintä voi aikaistua jos toukokuu vaikuttaa lämpimältä ja kanille tukalalta, mutta kun vielä tässä kohtaa on valtavat lumivuoret kaikkialla, en oikein usko että toukokuu on helteinen. Kesän ajan Unna saakin sitten olla lyhyellä turkilla, kuten aiemminkin olen jo maininnut.











perjantai 6. huhtikuuta 2018

Vauvoja ja lisää vauvoja


Pandoran vauvat saavuttivat eilen viikon iän ja kaunistuvat vain joka päivä. Toisaalta valkokorvakuvio näyttää kaikkein parhaimmalta tummalla kanilla, mutta onhan nuo madatkin kyllä todella upeita. Näillä on kaikilla valkoista myös varsin hillitysti, mikä tuo kuvion kivasti esille. Sukupuolten suhteen poikasissa näyttäisi olevan 2 urosta (toinen tosin hieman epävarma vielä) ja kolme naarasta. Kivasti siis sukupuolet jakautuivat. Luultavasti näistä tulee yksi uros jäämään suoraan omaan kanilaan ja naarasta harkitsen sitten siinä kohtaa kun kesäkodeista takaisin palaavat.

Tänään saatiin vielä kaksi poikuetta lisää, kun Juno ja Roosa olivat kumpikin synnyttäneet. Ensimmäisenä tarkasteluun pääsi Junon poikue. Juno on kohtuullisesta koostaan huolimatta puoliksi belgianjätti, joten sille odottelin reilun kokoista poikuetta. Pieni pettymys olikin kun poikasia oli syntynyt vain kolme. Vatsan koko tosin vähän antoikin jo ennakkoon tietoa ettei siellä välttämättä kovin montaa poikasta olisi. Poikasten joukossa oli musta, musta/luonnonharmaa valkokorva sekä yksi vaalea poikanen (luonnonkeltainen?). Vaalealla ei vielä mahdollista kuviota erottunut, eli saattaa olla että sekin on valkokorva. Toivottavasti näistä nyt kuitenkin löytyisi sopiva yksilö kotiin jäämään. Jos ei, niin täytyy harkita Junolle vielä toista poikuetta tälle vuodelle. Kolmen poikasen hoito ei sille erityisen rankkaa tule olemaan, joten ihan hyvillä mielin sen voisi normaalia lyhemmällä välillä astuttaa.

Roosan poikue oli sekin hieman yllättävä. Roosan astutin ensin Paskiksella, mutta varmistusastutin sen sitten kuitenkin vielä kertaalleen Donizilla, koska olin vähän epäileväinen saiko Paskis huomattavan kokoeron takia Roosan kunnolla astuttua. Mahdollista on että poikueessa olisi kummastakin isästä jälkeläisiä, mutta eiköhän poikasten kasvaessa viimeistään erota kenen isä on ranskanluppa ja kenen hermeliinimix. Mikä sitten poikueen kohdalla yllätti, oli värit jotka pesässä oli vastassa. Suurihopeilla värivaihtoehdot ovat varsin rajalliset, joten oletin että tuskin Roosa mitään kantaa ja luvassa olisi vaan mustia poikasia. Osa poikasista oli kuitenkin kellertäviä, eli keltaista Roosan on kannettava. Ja mitä kahteen isäehdokkaaseen tulee, niin muutama perhonen poikasten joukossa on, joten ainakin niiden isä Paskis on. Suurin mysteeri poikueessa on poikanen joka näyttäisi olevan musta otter tai luonnonharmaa. Luonnonväristä poikasta ei yksivärisille vanhemmille voi syntyä, mutta ei otterikaan ole yhtään sen todennäköisempi. Paskista alunperin kyllä epäilin mada otteriksi, mutta siinä kohtaa kun sen kolmestatoista jälkeläisestä yksikään ei ollut otter, en pitänyt otteriutta enää kovin todennäköisenä. Aika ihme olisi jos nyt vasta onnistuisi periyttämään otteria eteenpäin. Mysteeripoikasen olisi ainakin syytä pysyä hengissä, muuten jää asia kovasti häiritsemään!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Koira kylässä



Pääsiäisenä sisko oli täällä kylässä ja toi mukanaan paitsi Pupun, niin myös Onni koiran. Koira sentään ei pysyvästi tänne jäänyt, vaan palasi siskon mukana takaisin kotiin parin päivän visiitin jälkeen. Onni on ollut siskolla viime vuoden lopusta, mutta koska välimatkaa on se nelisen tuntia, en koiraa aiemmin ole livenä päässyt näkemään. Onni on sekarotuinen (husky/valkoinenpaimenkoira) ja iältään 9kk. Hieman arka Onni oli, mutta muuten oikein mukava koira. Poikaa pystyy pitämään vapaana ja se olikin mielissään kun sai kirmailla pihalla. Kaneista Onni oli hyvin kiinnostunut, mutta kanit olivat koiran äkkinäisistä liikkeistä hieman pelästyneitä, kun eivät koiria normaalisti juuri pääse näkemään. Kissojen kanssa Onni oli ollut jo ennakkoon jonkin verran tekemisissä, joten suuremmilta ongelmilta vältyttiin vaikka koira sisällä majoittuikin. Yöt se oli lukittuna yhteen huoneeseen niin ettei se päässyt kissojen kanssa vastakkain, mutta päivät koiralla oli koko talo käytössä. Kissat eivät kovin mielissään Onnista olleet, vaan pörhistelivät ja murisivat sille. Vemppu alkoi tosin loppua kohti jo vähän tottuakin koiraan, eli se varmaan tarvittaessa sopeutuisi aika nopeasti elämään samassa taloudessa koiran kanssa. Onni itse osasi kissojen seurassa olla hienosti ja heilutti niille iloisesti häntääkin.



maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pääsiäispupuja


Kuvasta taitaakin olla jo arvattavissa, että täällä on vihdoin poikasia! Torstaina Pandoralle syntyi kovasti odotettu poikue, yhteensä seitsemän nakkia. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuului musta otter, musta valkokorva ja viisi madagaskar (otter?) valkokorvaa. Valitettavasti musta otter ja yksi madagaskareista oli kuitenkin eksynyt pesän ulkopuolelle parin päivän iässä ja menehtyneet tietenkin kuten poikasilla tapana on. Jäljellä on kuitenkin viisi hyvin voivaa poikasta ja nyt vaan toivotaan että eivät lähden pesän ulkopuolelle seikkailemaan. Aika kivasti poikasille valkokorvaisuus periytyi, sillä laskennallisesti vain puolelle olisi ollut kuvio odotettavissa.

Koska poikasten isän Dobbyn vanhemmat ovat mustia kumpikin, ei mitään varmaa tietoa siitä ollut mitä värejä Dobby kantaa. Poikueen myötä kuitenkin varmistui että ainakin keltaista Dobby kantaa. Tämä on siinä mielessä oikein mukava uutinen, että myös km japsi Juno on Dobbyllä astutettu. Kun poikasia saadaan, saattaa joukossa olla myös keltamusta japanilaisia valkokorvilla!

Loppuviikosta olisi Junolla ja Roosalla laskettu aika, mikäli ovat tiineitä. Roosan tiineydestä olen aika varma, sillä se on pesääkin jo rakennellut. Junosta taas en vielä osaa mitään sanoa, sillä sen kohdalla ei ole tiineen naaraan käytöstä tullut huomattua, eikä vatsaakaan ole lähipäivinä tullut tunnusteltua.

Kesäkaneja olen jo useampaan paikkaan ehtinyt lupailla, joten kun nuo mahdolliset loppuviikon poikueet syntyy, näkee mikä on tilanne vapaiden poikasten suhteen. Itselle jää tietenkin joka poikueesta kaneja ja kun vielä kesäkoteihin lähtee useampia pupusia, ei näistä poikueista välttämättä paljoa jäljelle jää. Etenkin valkokorvia tulen sijoittamaan kesäkoteihin, jotta pääsen ne vielä syksyllä kertaalleen näkemään ja jos joukossa on oikein hienoksi kasvaneita yksilöitä voin nekin itselle jättää.


Ja sitten esitellään tämä vanhempi pääsiäispupu, joka liittyi eilen porukkaan. Joitakin viikkoja sitten sattui silmään ilmoitus komeasta uroksesta, joka etsi uutta kotia. X-kirjava uros on ollut jo pitemmän aikaa hakusessa, jotta sinisilmien kasvatus voisi jatkua. Kani oli itselle kaukana, mutta sopivasti kuitenkin lähellä siskoni nykyistä asuinpaikkaa, joten hänen avulla kanin haku ja kyyditys järjestyi. Kani ehti pari viikkoa asustella siskoni luona ennen tänne muuttamista ja siellä se sai nimekseen Pupu.

Pupu on vuoden ikäinen "teddyluppa". Teddyluppa ei virallinen rotu ole, mutta niitä kuitenkin kasvatetaan monissa maissa kuin oikeaa rotua (sitä en tiedä onko teddyluppa jossakin päin jopa virallinen rotu). Suomessa kasvatus on vähäistä, mutta mm. Ruotsissa näyttäisi paljon kasvattajia olevan. Teddyluppa vastaa leijonaluppaa, mutta niillä on turkki kauttaaltaan pitkä. Väriltään Pupu on myyjän mukaan sininen x-kirjava, mutta en pidä mahdottomana että olisikin egern. Teddyissä kun esiintyy paljon ruskeaakin väriä. Jälkeläisten perusteella viimeistään luulisi selviävän mitä väri poika todellisuudessa on.

Turkki pojalla on päässyt aiemmassa kodissa vähä huonoon kuntoon ja sitä onkin parturoitu urakalla. Vielä pitäisi saada turkista lisää pois, mutta Pupu on kovin meneväinen kaveri eikä malttaisi kauaa leikeltävänä pysyä. Luonteeltaan poika on oikein mahtava otus muutenkin, kuin aktiivisuutensa suhteen.

Pojan olisi tarkoitus treffailla jossakin vaiheessa Hippua sekä Mandya. Hipun kanssa toiveena olisi tietenkin valkoiset sisnisilmäiset. Justuksella Hippu alkujaan piti astuttaa, mutta Justuksen kuolema aiheutti muutoksia suunnitelmiin. MM harjas poikasille olisi tiedossa, eli todella pörröisiä yksilöitä olisi luvassa. Mahdollisesti teddyturkkikin voisi poikasille periytyä. Mandyn kanssa taas olisi tarkoitus saada aikaan kivoja luppia kevyellä harjaksella ja samalla myös testata Pupun väriä ja sitä mitä kaikkea se kantaa.