Sivut

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Unna ja Toffee (ja Vemppu)


Angoratyttö Unna on asustellut täällä jo kuukauden ajan. Ensimmäisen viikon ajan tyttö oli hyvin kiltti tapaus, sitten se kotiutui liikaa ja muuttui astetta ärsyttävämmäksi. Kaikki pahuudet on tehtävä ja joka paikkaan ängettävä. Unnan jäljiltä mansikkakaktuksesta on jäljellä enää vain itse mansikkamötti. Lisäksi se on ehtinyt purra jo kahdesta tietokoneen hiirestä johdon poikki. Langaton hiiri tietenkin olisi kani- ja jyrsijätaloudessa paras ratkaisu, mutta sellaisen joskus omistaneena olen todennut ne turhan epäkäytännöllisiksi. Alussa Unna käytti kivasti vessalaatikkoa, mutta sitten se keksi alkaa pissaamaan sänkyyn. Tästä tavasta kanin saa yleensä opetettua laittamalla jätesäkkiä sängylle, jolloin kanin tassut kastuu pissatessa eikä sänkyyn pissailu olekaan enää kovin mukavaa. Unnaa tämä ei kuitenkaan haittaa yhtään ja pissailu on jatkunut samaan tahtiin. Seuraavaksi on varmaan aidattava sänky, sillä ulkona on vielä niin komeat lumikasat, ettei Unnaa vielä ihan hetkeen uloskaan saa asumaan.

Unna on onnistunut löytämään itselleen myös poikaystävän Vempusta. Vemppu on hyvin kaneihin tottunut, koska sen tullessa pentuna Justus asusteli sisäkanina. Ulkonakin se on toki paljon ollut kanejen kanssa tekemisissä. Pävittäin se tulee mukana joka koppiin kanien ruokinnan yhteydessä ja onpa se kerran vahingossa jäänyt yöksikin kanilaan. Vemppu ei siis laita ollenkaan pahaksi Unnan kanssa kaveeraamista. Kissa ja kani nukkuvat paljon yhdessä, nojatuoliin sulloutuneina. Unna on oppinut myös laittamaan päätään tyrkylle kun Vempulla on pesuhetki meneillään ja saa siinä sitten itsekin naaman putsauksen.

Kiva kani Unna kyllä on, vaikka aika tuholainen onkin. Luonteen puolesta voisin hankkia angoroita enemmänkin, mutta en kuitenkaan kerittäviä kovin montaa jaksaisi. Angora olisi myös hyvä valinta moneen lapsiperheeseen lemmikiksi, mutta turkki jälleen asettaa tähän esteitä. Siinä olisi jollekin projektia jalostaa kani joka olisi muuten kuin angora, mutta normaalilla turkilla.



Jättipoika Toffee on myös kotiutunut hienosti. Poika on ollut sisäkanina, mutta tuntuu kovasti rakastavan myös ulkoilua. Aina tilaisuuden tullen se pyrkii ulos. Yleensä en uusia kaneja näin pian vapaaksi ulos päästäisi, mutta Toffeeta uskaltaa kyllä ihan hyvin vapaana pitää. Kertaalleen päästin sen ulkoilemaan jo jättityttöjenkin kanssa, tarkoituksena nähdä miten tulevat juttuun. Rauhallisesti sujui puolin ja toisin, joten eiköhän niistä toimivan lauman saa sitten kun on sen aika. Vielä en Toffeeta voi tyttöjen luo laittaa, sillä tyttöjen asuintila on aika kylmä ja Toffeelta taas puuttuu kunnon talviturkki kun sisäkani alkujaan on.

Yleensä kaneilla ulkonäkö muuttuu paljon poikasajoista, mutta Toffeella on hauskasti aivan sama naama edelleen kuin silloin kun se maailmalle lähti. Täältä vanhasta postauksesta pääsee näkemään millainen Toffee oli syksyllä 2016, ennen kuin muutti uuteen kotiin. Tuoretta naamakuvaa en tähän postaukseen saanut, mutta hyvin samalta näyttää edelleen, joskin hieman tietenkin aikuistuneempana ja muhkeutuneena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)