Sivut

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Marsuhäkissä tapahtuu kummia


Poikamarsuilla on tehdashäkin lisänä taikakuutioista koottu aitaus ja tytöillä taas on lähes aina vapaa pääsy pois häkeistään muualle huoneeseen. Marsut pääsevät siis taikakuutioaidan läpi seurustelemaan, mikä on erityisesti poikien mieleen. Usein poikien puolella onkin kovat pörinät käynnissä, kun tyttöjä yritetään iskeä parhaan mukaan. Aita on toiminut hyvin ja marsut ovat pysyneet ongelmitta omilla puolillaan. Ennen joulua tapahtui kuitenkin ikävä vahinko, kun siivotessa nostin aitaa yhdestä kohtaa paikallaan pitävän kalikan pois paikoiltaan, enkä sitä tullut takaisin heti laittaneeksi. Muutaman tunnin ehdin olla poissa paikalta ja sillä välin pojat olivat huomanneet että aitaa pystyy siirtämään sen verran että tyttöjen puolelle avautuu pääsy. Tyhmemmältä marsulta tämä mahdollisuus olisi voinut jäädä huomaamatta, mutta Lennart on varsin älykäs yksilö (Eemelihän ei aivan varmasti aitaa ollut tajunnut siirtää). Vastassa olikin siis mukava näky, kun kaikki kuusi marsua olivat yhdessä.

Alma, Hilda ja Elda vaikuttivat selvinneen tapauksesta säikähdyksellä, mutta Pikke vaikutti vähän siltä että sen olisivat pojat päässeet astumaan. Tämähän ei kovin mukava juttu ollut, sillä Pikke on tyttönelikon vanhin, vahingon sattuessa hieman päälle kaksivuotias. Marsuilla ensisynnyttäjien tulisi olla alle vuotiaita, joten ikänsä puolesta Pikke oli jo reilusti yli-ikäinen. Yli vuotiailla marsuilla lantio ei välttämättä enää synnytyksessä jousta, eikä poikaset pääsekään putkahtamaan ulos. Toisaalta olen kyllä myös kuullut että ulkomailla suositeltu ensisynnyttäjien ikäraja on korkeampi, joten en sitten tiedä minkä ikäinen marsu todellisuudessa on liian vanha ensisynnyttäjäksi.

Helmikuun aikana Pikke alkoi pyöristyä ja myös sen luonteessa tapahtui huomattavaa muutosta. Olikin siis aika jännittää miten kävisi synnytyksen kanssa. Marsuilla tiineys ja synnytys on muutenkin riskialtista, vaikka ikää sopivasti olisikin. Isosta epäonnistumisprosentista johtuen en koskaan olekaan suuremmin ollut innostunut marsujen kasvatuksesta, vaikka muuten marsut kanien ohi menevätkin.

Viime perjantaina mökkiin oli keskellä päivää ilmestynyt kolme pikkuista marsunpoikasta. Kolmea poikasta mahan muodon perusteella ennakkoon arvasinkin ja hyvinhän arvaus osuikin oikeaan. Synnytys oli Piken iästä huolimatta onnistunut täysin ongelmitta. Marsuilla on taipumusta lihoa vanhemmiten, mutta Pikke on ollut aina hoikka. Tämä on todennäköisesti osaltaan vaikuttanut onnistumiseen, kuten myös se että poikaset olivat kooltaan todella pieniä.

Vielä poikasten painot eivät ole lähteneet kunnolla nousuun, joten niiden selviytyminen ei ole ollenkaan varmaa. Kaikkein pienin painaa tällä hetkellä vain 37g, joten etenkin sen kohdalla selviytyminen on hyvin epävarmaa. Mukavaa tietenkin on mikäli poikaset kasvavat isoiksi komeiksi marsuiksi, mutta tärkeintä kuitenkin on että Pikke selviytyi vahinkotiineydestä. Kamalasti en kokemusta marsunpoikasten sukupuolten tunnistamisesta omista, mutta tällä hetkellä vaikuttaisi että kaikki kolme olisivat poikia. Jos näin on ja kaikki jäävät henkiin, tulen luultavasti etsimään yhdelle uuden kodin muualta. Urokset tulevat parhaiten toimeen keskenään pareittain, joten en uskalla lähteä kokeilemaan poikakolmikko. Se kun jos sattuu riitaantumaan, niin sitten voi ollakin kolme urosta joista yksikään ei tule toimeen toisten kanssa. Toistaiseksi mennään kuitenkin päivä kerrallaan ja katsotaan myöhemmin montako poikasta on vielä matkassa mukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)