Sivut

torstai 22. maaliskuuta 2018

Kanien väreistä

Sain vähän aikaa sitten blogin lukijalta toiveen kanin värejä käsittelevästä postauksesta. Tämä onkin aihe josta mielelläni kirjoitan, sillä värit ja värigenetiikka kuuluu omiin kiinnostuksenkohteisiin. Aika usein tuleekin jotain pientä väreihin liittyvää mainittua mm. kasvatusjutuista kertovissa postauksissa. Päätin että voisin vähän laajemminkin väreistä postausta tehdä, parinkin postauksen verran. Ensimmäinen osa kertoo väreistä yleisesti, mutta myöhemmin on luvassa vielä asiaa värien periytymisestä. Kannattaa siis pysyä kuulolla mikäli genetiikkakin kiinnostaa!

sininen x-kirjava - isabella - sininen otter - sinikeltainen japanilainen - sininen
Kaneilla esiintyy lukuisia erilaisia värejä ja kuvioita, mikä takaakin sen että kaikille varmasti löytyy mieleisen värinen kani. Jokaisella rodulla on omat sallitut värinsä, eli kaikkia rotuja ei ole jokaisessa värissä olemassa. On olemassa niitäkin rotuja, joissa esiintyy vain yhtä väriä. Kaikkein riemunkirjavimmat yksilöt ovat yleensä risteytyksiä. Niitä kun ei tarvitse minkään standardin mukaan jalostaa, joten kaikki värit ovat mahdollisia.

Rotukanipuolella puhutaan standardiin hyväksytyistä ja ei hyväksytyistä väreistä. Suomessa hyväksytyt värit löytyvät Kaniyhdistyksen sivuilta. Kun kanin väri on hyväksytty, voidaan kyseisen värinen kani esittää ulkomuotonäyttelyissä (edellyttäen toki että väri on myös sen rodun standardissa, mitä kani edustaa). Ei hyväksytyt värit taas ovat niitä, joita ei näyttelyihin voi viedä näytille. Luonnollisesti rotukaneja pyritään jalostamaan hyväksytyissä väreissä, mutta muitakin värejä voi välillä syntyä. Vaikka rotukanin väri ei olisikaan hyväksytty, se ei tarkoita että kani olisi mitenkään muita huonompi. Kania ei voi viedä ulkomuotonäyttelyihin, mutta se sopii mainiosti lemmikiksi. Jalostuskäyttökin on mahdollinen, sillä viisailla jalostusvalinnoilla värivirheellisestäkin voi saada ulos hyvän värisiä jälkeläisiä.

Rotukaneja jalostettaessa tavoitellaan yleensä mahdollisimman väripuhtaita linjoja, jolloin saadaan aikaiseksi paras lopputulos väriin. Tietyn väriselle naaraalle valitaan mielellään samanvärinen uros ja jälkeläisille käytetään taas samaa väriä. Osa väreistä sopii kuitenkin sekoitettaviksikin. Valitettavasti kaikki kasvattajat eivät ymmärrä värijalostuksesta mitään ja sekoittelevat huoletta eri värejä keskenään. Pahimmillaan kanin sukutaulussa voi jokainen kani olla erivärinen. Vaikka kasvattajaa itseään ei sekamelska suvussa haittakaan, saattaa tälläisellä toiminnalla aiheuttaa haittaa jollekin muulle kasvattajalle. Ei ole mukavaa jos itse yrittää pitää värit puhtaina ja yllättäen jonkin uuden jalostuskanin myötä poikueisiin putkahtaakin täysin väärän värisiä poikasia. Resessiiviset värit voivat kulkea monia sukupolvia piilossa, kunnes pääsevät tulemaan esille. Erityisen pelättyjä väriyllätyksiä tuntuvat olevan japanilainen, soopeli ja rauta. Varsinkin siis näitä värejä tulee käyttää kasvatuksessa harkiten.

Risteytyskanien kohdalla väreillä ei ole merkitystä, sillä niitä ei käytetä ulkomuotonäyttelyissä, eivätkä ne liity mitenkään rotukanien kasvatukseen. Eli kun puhutaan risteytyksistä, on aivan sama mitä värejä keskenään yhdistelee eivätkä mitkään rotukanien kohdalla olevat suositukset päde risteytyksiin.

mustia ja mustia perhosia
Kanit voidaan jakaa värien puolesta luonnonvärisiin, yksivärisiin (joihin kuuluu myös hunnulliset) sekä kuviollisiin. Väreistä dominoivin on luonnonharmaa, eli "rusakon väri". Mikäli joukko erivärisiä kaneja saa lisääntyä vapaasti keskenään, on joidenkin sukupolvien jälkeen kaikki jälkeläiset todennäköisesti luonnonharmaita. Tämä on nähtävissä esim. citykaneissa. Alkuperäiset luontoon hylätyt lemmikkikanit ovat todennäköisesti olleet värikästä porukkaa, mutta useamman sukupolven ajan lisääntyneet citykanit ovat lähes poikkeuksetta luonnonharmaita.

luonnonharmaita belgianjättejä
LUONNONVÄRIT
Luonnonvärit on yleensä tunnistettavissa luonnonmerkeistä, joita ovat mm. valkoinen vatsa, silmien ympärykset ja korvien sisustat. Tähän on kuitenkin poikkeuksena mm. raudanvärit. Esimerkiksi luonnonmusta (joka saadaan aikaan juuri rautageeniä käyttämällä) on täysin samanvärinen kuin yksivärinenkin musta. Osa luonnonväreistä on tunnistettavissa jo nimensä perusteella luonnonväreiksi, kuten vaikkapa luonnonsininen ja luonnonkeltainen. Kaikki luonnonvärit eivät kuitenkaan ole nimensä suhteen yhtä simppeleitä. Esim. chinchilla ja lux ovat myöskin luonnonvärejä, vaikka värin nimessä ei mitään siihen viittaavaa olekaan. Täytyy siis vain opetella ulkoa, mitkä värit tähän ryhmään kuuluvat.

Suomessa hyväksyttyihin luonnonväreihin kuuluu luonnonharmaa, raudanharmaa, luonnonmusta, luonnonkeltainen, lutino, lutino shadow, luonnonruskea, luonnonsininen, lux, keltapunainen, ketunpunainen, luonnonpunainen, chinchilla, sinichinchilla ja schwarzgrannen. Näiden lisäksi on tietenkin myös standardin ulkopuolisia luonnonvärejä, kuten esim. luonnonisabella.

sininen ranskanluppa
YKSIVÄRISET
Nimensä mukaisesti yksivärisiin kuuluu yksiväriset kanit. Turkin väri on sävyltään tasainen, ilman luonnonväreille tyypillisiä valkoisia merkkejä. Poikkeustapauksiakin kuitenkin löytyy, sillä yksivärisiin kuuluu myös hunnulliset (esim. madagaskar). Hunnullisilla on värissään useita sävyjä, mutta luonnonmerkkejä niilläkään ei tietenkään ole. Väreistä on yleensä olemassa sekä yksivärinen, että luonnonväri. Esimerkkeinä vaikkapa sininen-luonnonsinen, ruskea-luonnonruskea yms. Jotkin parit on helposti yhdistettävissä nimen perusteella, mutta esim. luonnonvärinen madagaskar ei suinkaan ole luonnonmadagaskar vaan luonnonkeltainen. Jälleen siis runsaasti ulkoa opeteltavaa, jos haluaa värit hyvin hallita!

Hyväksyttyjä yksivärisiä ovat musta, sininen, vaaleansinen, egern, marburginegern, gouwenaar, ruskea, beige, punaoranssi ja valkoinen (sinisillä tai punaisilla silmillä). Hunnullisiin yksivärisiin kuuluu madagaskar, isabella, sallander ja beige.

musta perhonen x-kirjava, x-kirjavuus näkyy kanilla sinisissä silmissä
KUVIOLLISET
Kuviollisiin kuuluu tietenkin kaikki kuviot. Osa kuviollisista väreistä on nimenomaan kuvioita, jotka tulevat kanin varsinaisen värityksen päälle. Tälläisiä ovat esimerkiksi viitta- ja perhoskuviot. Jos mietitään kania joka on väriltään musta perhonen, tulee helposti mieleen että kyseessä on valkoinen kani mustilla merkeillä, siltähän se näyttää. Geneettisesti tämä menee kuitenkin täysin päinvastaisesti ja kani on todellisuudessa musta kani valkoisilla merkeillä. Nimi kuviolla toki on sekin varsin hämäävä, kuten viittakuviollakin. Näiden ihan kunnon kuviovärien lisäksi kuviollisten ryhmään kuuluu mm. japanilaiset ja soopelit, joista etenkään jälkimmäistä ei välttämättä heti kuviollisiin kuuluvaksi ajattelisi.

Hyväksytyt kuviolliset värit ovat hotot, saksanperhonen, englanninperhonen, dalmatialainen, viittakuvio, reininperhonen, kolmivärinen, japanilainen, rhön, hollantilainen, tan, white, otter, venäläinen, ruskeasoopeli, sinisoopeli, ruskeasiamsoopeli ja sinisiamsoopeli. Yksi esimerkki ei hyväksyttyihin väreihin on mm. valkokorvakuvio.

musta hopea
PÄISTÄRKARVALLISET
Näiden kolmen väriryhmän lisäksi oman pienen ryhmänsä muodostaa hopea ja päistärkarvat. Tästä en oikein löytänyt tarkkaa tetoa mikä ryhmän varsinainen nimi on, sillä Kaniyhdistyksen sivuilla nämä ovat nimellä päistärkarvalliset, kun taas Kaniininkasvattajien sivuilla ovat erikoisvärit nimellä. Ryhmän nimellä kuitenkaan tuskin on suurta merkitystä. Hopea värisellä kanilla karvankärjet ovat valkoiset. Valkokärkisten karvojen määrä voi vaihdella, minkä takia osa hopea kaneista voi olla vaaleampia ja osa tummempia. Kokonaan valkoisia karvoja tasaisesti muuhun väriin sekoittuneena voidaan kutsua päistärkarvoiksi. Tätä väritystä esiintyy mm. ruotsinturkiskaneilla.

valkoinen ss - musta - valkoinen ss - musta x-kirjava
Suurimmalle osalle kaneista pystyy nimeämään värityksen nopealla vilkaisulla, mutta välillä on sellaisiakin tapauksia joiden värejä eivät edes kokeneet kaniharrastajat osaa määritellä. Yleensä nämä erikoiset tapaukset ovat peräisin värikkäistä suvuista, eli tässä taas korostuu kuinka rotukaneilla suvut on tärkeää pitää väripuhtaina. Kanin värin määrittelyssä auttaa tieto suvun väreistä, sillä värigenetiikan avulla voidaan päätellä mitkä värit ovat yhdistelmästä mahdollisia ja mitkä taas mahdottomia. Jos kanin väri on epäselvä eikä suvunkaan väreistä ole tietoa, saattaa kanin väri jäädä ikuiseksi mysteeriksi. Joskus kanin virallinen väri saattaa muodostaa varsin komeankin nimilitannian. Siinä kohtaa kun kanin väri on luokkaa keltamusta japanilainen otter perhonen x-kirjava, voi tietenkin jo miettiä kannattaako väri ilmaista lyhemmin keltamusta japanilainen kirjavaksi.

Vaikeinta väriä on määritellä pitkäkarvaisilta kaneilta, mikäli ei ole tiedossa miltä ne ovat poikasena näyttäneet. Pitkä karva kun vääristää värejä. Monelle ovat varmasti tuttuja mm. mustat leijonanharjakset, joiden pitkä karva näyttää enemmän harmaalta kuin mustalta. Kokonaan pitkäkarvaisilla roduilla, kuten angoroilla väri määritellään lähinnä pään perusteella.

Mikäli kanin värin kanssa tarvitsee apua, voi netin kautta kysellä muiden harrastajien mielipidettä. Myös näyttelyt ovat hyvä tilaisuus värin varmistamiseen. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että pet puolella tuomarit eivät välttämättä ole yhtä hyvin väreihin perehtyneitä, kuin ulkomuototuomarit. Aina ulkomuototuomarikaan ei värejä pysty varmaksi tunnistamaan, sillä jonkin verran standardin ulkopuolisia värejä näyttelytetään niin, että väri merkitään kanin tietoihin joksikin muuksi.

Vaikka kaninpoikanen syntyykin karvattomana, pystyy vastasyntyneestäkin poikasesta jo hieman päättelemään minkä värinen siitä on tulossa. Tummat värit kuten musta ja luonnonharmaa ovat tummia myös syntyessään, kun taas keltaiset värit syntyvät pinkkinä. Ensimmäisten päivien aikana värejä on hankala täysin varmoiksi tunnistaa, mutta kun poikaset saavat hieman karvaa pintaansa alkavat värit hahmottua paremmin. Luovutusikäisellä poikasella väri useimmiten vastaa aikuisväritystä, joskin pientä muutosta sävyyn voi vielä tapahtua karvanvaihtojen yhteydessä. Mutta aina löytyy myös poikkeuksia! Esimerkiksi soopeleilla värissä voi tapahtua isojakin muutoksia kanin elämän aikana ja aikuisena se voi olla väriltään hyvinkin erilainen kuin poikasena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)