Sivut

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Unna ja Toffee (ja Vemppu)


Angoratyttö Unna on asustellut täällä jo kuukauden ajan. Ensimmäisen viikon ajan tyttö oli hyvin kiltti tapaus, sitten se kotiutui liikaa ja muuttui astetta ärsyttävämmäksi. Kaikki pahuudet on tehtävä ja joka paikkaan ängettävä. Unnan jäljiltä mansikkakaktuksesta on jäljellä enää vain itse mansikkamötti. Lisäksi se on ehtinyt purra jo kahdesta tietokoneen hiirestä johdon poikki. Langaton hiiri tietenkin olisi kani- ja jyrsijätaloudessa paras ratkaisu, mutta sellaisen joskus omistaneena olen todennut ne turhan epäkäytännöllisiksi. Alussa Unna käytti kivasti vessalaatikkoa, mutta sitten se keksi alkaa pissaamaan sänkyyn. Tästä tavasta kanin saa yleensä opetettua laittamalla jätesäkkiä sängylle, jolloin kanin tassut kastuu pissatessa eikä sänkyyn pissailu olekaan enää kovin mukavaa. Unnaa tämä ei kuitenkaan haittaa yhtään ja pissailu on jatkunut samaan tahtiin. Seuraavaksi on varmaan aidattava sänky, sillä ulkona on vielä niin komeat lumikasat, ettei Unnaa vielä ihan hetkeen uloskaan saa asumaan.

Unna on onnistunut löytämään itselleen myös poikaystävän Vempusta. Vemppu on hyvin kaneihin tottunut, koska sen tullessa pentuna Justus asusteli sisäkanina. Ulkonakin se on toki paljon ollut kanejen kanssa tekemisissä. Pävittäin se tulee mukana joka koppiin kanien ruokinnan yhteydessä ja onpa se kerran vahingossa jäänyt yöksikin kanilaan. Vemppu ei siis laita ollenkaan pahaksi Unnan kanssa kaveeraamista. Kissa ja kani nukkuvat paljon yhdessä, nojatuoliin sulloutuneina. Unna on oppinut myös laittamaan päätään tyrkylle kun Vempulla on pesuhetki meneillään ja saa siinä sitten itsekin naaman putsauksen.

Kiva kani Unna kyllä on, vaikka aika tuholainen onkin. Luonteen puolesta voisin hankkia angoroita enemmänkin, mutta en kuitenkaan kerittäviä kovin montaa jaksaisi. Angora olisi myös hyvä valinta moneen lapsiperheeseen lemmikiksi, mutta turkki jälleen asettaa tähän esteitä. Siinä olisi jollekin projektia jalostaa kani joka olisi muuten kuin angora, mutta normaalilla turkilla.



Jättipoika Toffee on myös kotiutunut hienosti. Poika on ollut sisäkanina, mutta tuntuu kovasti rakastavan myös ulkoilua. Aina tilaisuuden tullen se pyrkii ulos. Yleensä en uusia kaneja näin pian vapaaksi ulos päästäisi, mutta Toffeeta uskaltaa kyllä ihan hyvin vapaana pitää. Kertaalleen päästin sen ulkoilemaan jo jättityttöjenkin kanssa, tarkoituksena nähdä miten tulevat juttuun. Rauhallisesti sujui puolin ja toisin, joten eiköhän niistä toimivan lauman saa sitten kun on sen aika. Vielä en Toffeeta voi tyttöjen luo laittaa, sillä tyttöjen asuintila on aika kylmä ja Toffeelta taas puuttuu kunnon talviturkki kun sisäkani alkujaan on.

Yleensä kaneilla ulkonäkö muuttuu paljon poikasajoista, mutta Toffeella on hauskasti aivan sama naama edelleen kuin silloin kun se maailmalle lähti. Täältä vanhasta postauksesta pääsee näkemään millainen Toffee oli syksyllä 2016, ennen kuin muutti uuteen kotiin. Tuoretta naamakuvaa en tähän postaukseen saanut, mutta hyvin samalta näyttää edelleen, joskin hieman tietenkin aikuistuneempana ja muhkeutuneena.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Värigenetiikkaa

luonnonkeltainen - km japanilainen - madagaskar - madagaskar x-kirjava - sk japanilainen
Edellisessä väripostauksessa oli hieman yleistä asiaa kanien väreihin liittyen. Tässä postauksessa onkin sitten otsikon mukaisesti asiaa genetiikasta. Värigenetiikka saattaa aluksi kuulostaa hieman hankalalta, mutta on kuitenkin todellisuudessa helposti opittavissa. Yksittäisen lemmikkikanin omistaja ei genetiikka asioilla varsinaisesti mitään tee, ellei niitä oman kiinnostuksen vuoksi halua opiskella. Kasvattajalle värigenetiikan ymmärtäminen on kuitenkin hyvin tärkeää, vaikkakin täytyy sanoa että paljon on tullut vastaan kasvattajia joilla ei genetiikasta ole mitään käsitystä. Tätä kovasti ihmettelen, sillä miten ihmeessä onnistuu standardin mukaisten kanien kasvatus jos ei tiedä mitä värejä mistäkin yhdstemistä ulos tulee.

Jokaisella värillä on oma geenikoodinsa, joka asiaan perehtymättömän silmissä näyttää lähinnä epämääräiseltä jonolta kirjaimia. Kirjainparit kuvaavat lokuksia alleeleineen, eli täysin tuulesta niitä ei ole temmattu. Värit muodostuvat pääasiassa viiden lokuksen toimesta, joiden lisäksi mm. kuvioita aiheuttaa vielä omat geeninsä.


Kuten kaikki geenit, myös kanien värigeenit periytyvät tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Yllä olevassa taulokossa on esillä mitä värejä mikäkin lokus saattaa sisältä. Värit on myös listattuna järjestykseen sen mukaan, kuinka dominoiva kyseinen alleeli on. Ylimpänä on dominoivin ja alimpana resessiivisin. Rautageenistä täytyy sen verran sanoa, että en ole aivan varma onko sen paikka listalla ensimmäisenä vai toisena, sillä olen vastaavissa listoissa nähnyt sitä kummallakin paikalla. Joka tapauksessa dominoiva geeni kyseessä.

Jokainen lokus sisältää siis kaksi alleelia, joista dominoivampi on se joka vaikuttaa kanin ulkonäköön. Lisäksi kanilla saattaa olla resessiivisiä alleeleita, jotka eivät kanin itsensä väriin vaikuta, mutta joita se voi periyttää eteenpäin. Kani voi siis esimerkiksi olla väriltään itse sininen, mutta se voi lisäksi kantaa piilossa ruskeaa. Resessiiviset geenit voivat periytyä piilossa useiden sukupolvien ajan ennen kuin ne toiseen sopivaan kaniin yhdistettynä pääsevät pomppaamaan esille. Tästä johtuen poikueisiin saattaa joskus syntyä yllätyksenä sellaisiakin värejä, joita lähisuvun perusteella ei ole osattu odottaa.

Palataampa sitten niihin kirjankoodeihin, joista jo aiemmin postauksessa mainitsinkin. Jokaisella värillä on oma koodinsa, jotka itse asiassa oppii aika nopeasti ulkoa, vaikka aluksi saattaakin homma kuulostaa mahdottomalta. Geenikoodit on merkitty mm. Kaniyhdistyksen sivuille, kunkin värin yhteyteen. Sieltä saa siis hieman esimakua koodeista, joskin täytyy muistaa että sivuilla on vaan ne standardiin hyväksytyt värit ja värejä on todellisuudessa paljon enemmänkin.

Otetaan esimerkkinä luonnonharmaa väri, joka on se kaikkein dominoivin. Luonnonharmaan geenikoodi voi olla esimerkiksi muotoa AA BB CC DD GG. Tässä muodossa koodi tarkoittaa sitä, että kani ei kanna mitään värejä, vaan on täysin samaperintäinen jokaisen lokuksen kohdalla. Käytännössä tälläinen kani olisi todennäköisesti peräisin sellaisesta suvusta, jossa on vain luonnonharmaita kaneja. Luonnonharmaa voi olla geenikoodiltaan myös Aa Bb Cc Dd Gg. Yllä olevaa taulukkoa apuna käyttäen nähdään että tälläinen kani kantaa valkoista punasilmäistä, keltaista, ruskeaa, sinistä ja yksiväristä. Koska kanin väriin kuitenkin vaikuttaa vain lokusten dominoivimmat alleelit, on kani edelleen ulkoasultaan luonnonharmaa. Aina ei voida tietää mitä värejä kani kantaa vai kantaako mitään. Silloin geenikoodi merkitään yleensä muotoon A_ B_ C_ D_ G_. Tällöin koodista selviää että kani on luonnonharmaa, mutta mahdollisten resessiivisten geenien olemassaolosta ei ole varmaa tietoa. Koodia voidaan pystyä täydentämään kanin jälkeläisten perusteella. Jos samainen luonnonharmaa kani saa myöhemmin luonnonsinisiä jälkeläisiä, tiedetään että kanin on kannettava sinistä ja geenikoodi voidaan laittaa muotoon A_ B_ C_ Dd G_.

Mustat x-kirjavat
Siinä kohtaa kun geenikoodit alkavat olla jollakin tapaa hallinnassa, voidaan siirtyä vaikeampaan asiaan eli värien periytymiseen. Asiaan perehtymätön erehtyy monesti luulemaan, että poikaset perivät aina värinsä suoraan toiselta vanhemmaltaan. Välillä myös kuvitellaan poikasten värin olevan sekoitus vanhemmista tyyliin musta kani + valkoinen kani = harmaa kani. Näin ei kuitenkaan missään nimessä ole, vaan poikueen mahdolliset värit lasketaan geenikoodeja käyttäen. Kokeneempi toki osaa miettiä yhdistelmien mahdolliset värit ilman sen suurempia laskutoimituksiakin. Kaikille peruskoulun käyneille pitäisi risteytyskaaviot olla tuttu juttu ja samaista risteytyskaaviota käytetään myös värigeenien periytymisen laskemiseen.

Esimerkki 1
Isabella naaras päätetään astuttaa sinisellä uroksella. Uroksen suvussa ei ole muuta kuin sinistä, joten sen geenikoodin tiedetään olevan AA BB CC dd gg. Naaraankin suvussa on vain isabelloja kaneja, joten sekään ei kanna mitään ylimääräisiä värejä ja on geenikoodiltaan AA bb CC dd gg.

AA BB CC dd gg (sininen uros)
AA bb CC dd gg (isabella naaras)

Geenikoodeja tutkimalla nähdään, että ainoa ero geenikoodeissa on lokuksessa B. Uros on BB eli sillä on täysi pigmentti lokuksessa, eikä se kanna keltaista tai japanilaista. Isabella väri taas tarvii kaksi keltaista alleelia, joten emällä ne on. Jälkeläiset perivät jokaiseen lokukseen toisen alleelin isältään ja toisen emältään. Koska A, C, D ja G lokukset ovat kummallakin vanhemmalla samanlaiset, ovat ne luonnollisesti myös poikasilla samat. Lokuksessa B vanhemmilla sen sijaan on eri alleelit, joiden periytymistä voidaan laskea risteytyskaavion avulla.


Yllä risteytyskaavio, jossa isän geenit on merkitty sinisellä ja emän punaisella. Kaaviosta nähdään että kaikki poikaset tulevat olemaan Bb. Ne siis perivät isältään täyden pigmentin alleelin ja emältään keltaisen alleelin. Koska täysi pigmentti on dominoiva, ei keltainen väri tule näkymään poikasten värissä, mutta ne kantavat sitä.

Tämä yhdistelmä oli geeneiltään helppo ja varsin nopeasti päästiin lopputulokseen että kaikki poikaset ovat geneettisesti muotoa AA Bb CC dd gg. Yhdistelmästä saadaan siis ulos ainoastaan sinisiä poikasia, mutta ne kaikki myös kantavat keltaista.

Esimerkki 2
Aiemman esimerkin kasvattaja päätyy syystä tai toisesta tekemään sisarusparituksen, ja yhdistää kaksi esimerkin poikasta keskenään. Kuten todettu, ovat poikaset geenikoodiltaan AA Bb CC dd gg, eli sinisiä jotka kantavat keltaista. Jälleen huomataan että ainoa ero geenikoodeissa on lokuksessa B, joten tehdään taas risteytyskaavio.


Tällä kertaa saadaankin kolme erilaista vaihtoehtoa alleeliparien suhteen. Poikueeseen voi siis syntyä:

AA BB CC dd gg eli sinisiä, jotka eivät kanna mitään.
AA Bb CC dd gg eli sinisiä, jotka kantavat keltaista.
AA bb CC dd gg eli isabelloja

Jokainen lokero risteytyskaaviossa vastaa 25% poikueesta, eli laskennallisesti poikasista 50% olisi sinisiä keltaisen kantajia, 25% isabelloja ja 25% sinisiä jotka eivät kanna mitään. Käytännössä geenit kuitenkaan harvoin jakautuvat juuri niin kuin niiden laskennallisesti pitäisi.

Esimerkki 3
Sitten tehdäänkin tulevien värien ennustamisen kannalta hankalampi yhdistelmä eli kunnon värisekoitus. Isäksi valitaan luonnonsininen kani. Puhtaasta värilinjasta olevan luonnonsinisen geenikoodi olisi AA BB CC dd GG, mutta aiempien jälkeläisten perusteella uroksen tiedetään kantavan keltaista, ruskeaa ja yksivärisyyttä, jolloin geenikoodi on AA Bb Cc dd Gg. Emäksi valikoituu mustavalkoinen japanilainen. Kanilla tiedetään olevan vain yksi japanilaisgeeni, sen tiedetään kantavan ruskeaa ja se on yksivärinen (japanilainen voi olla sekä luonnonvärinen GG että yksivärinen gg). Emän geenikoodi on siis achiachi bjb Cc DD gg.

AA Bb Cc dd Gg (luonnonsininen uros)
achiachi bjb Cc DD gg (mustavalkoinen japanilainen)

Kanit ovat geneettisesti hyvin erilaiset, joten tällä kertaa saadaan laskea hieman enemmän. Koska risteytyskaavioiden tekemisestä löytyy yltä jo kaksi esimerkkiä, en lähde niitä enää enempää postaukseen lisäämään. Käydään jokainen lokus vain sanallisesti läpi.

AA + achiachi = 100% Aachi
Lokuksen A osalta kaikki poikaset tulevat omaamaan täyden pigmentin, jonka lisäksi ovat chinchilla kantajia.

Bb + bjb =  25% japanilaisen kantajia, 25% japanilaisia, 25% keltaisen kantajia, 25% keltaisia
Lokuksessa B on peräti neljä erilaista vaihtoehtoa. Jälkeläiset voivat olla keltaisen tai japanilaisen kantajia tai sitten ihan näkyvästi jompaa kumpaa.

Cc + Cc = 50% ruskean kantajia, 25% ruskeita, 25% täysi pigmentti eivät kanna mitään
Lokuksessa C on kolme eri vaihtoehtoa, joista ruskean kantaja todennäköisin.

dd + DD = 100% Dd
Lokuksen D osalta kaikki poikaset tulevat omaamaan täyden pigmentin, jonka lisäksi ovat sinisen kantajia.

Gg + gg = 50% luonnonvärsiä yksivärisyyden kantajia, 50% yksivärisiä
Poikasista puolet tulevat olemaan yksivärisiä ja puolet luonnonvärisiä, jotka kuitenkin kantavat yksivärisyyttä

Seuraavaksi lähdetäänkin sitten vain kokoamaan kirjainpareista kokonaisia värikoodeja. Koska poikue on kunnon värisekoitus, on vaihtoehtoja useita.

Aachi bjb cc Dd Gg/gg eli ruskeavalkoinen japanilainen, yksivärisenä tai luonnonvärisenä
Aachi bb cc Dd Gg/gg eli kaneli tai luonnonkaneli
Aachi B_ cc Dd Gg/gg eli ruskea tai luonnonruskea
Aachi B_ C_ Dd Gg eli luonnonharmaa
Aachi B_ C_ Dd gg eli musta
Aachi bjb C_ Dd Gg/gg eli keltamusta japanilainen, yksivärisenä tai luonnonvärisenä
Aachi bb C_ Dd Gg eli luonnonkeltainen
Aachi bb C_ Dd gg eli madagaskar

Esimerkin kaltaista poikuetta ei tultaisi koskaan tekemään puhdasrotuisilla kaneilla (tai ainakaan kukaan asiansa osaava kasvattaja ei niin tekisi), mutta risteytyksillä ovat väreiltään varsin monipuolisetkin poikueet mahdollisia.

sk japanilainen - sininen otter - madagaskar otter
Koska resessiiviset geenit voivat kulkea useita sukupolvia piilossa, ei aina voida tietää mitä värejä kani kantaa. Joskus saattaa kuitenkin olla tarpeen asiaa tarkemmin selvittää ja tällöin voidaan tehdä testiparituksia. Jos kasvattajalla on musta naaras ja halutaan selvittää kantaako se sinistä, astutetaan kani sinisellä uroksella. Mikäli naaras sinistä kantaa, pitäisi sitä silloin poikueeseen syntyä. Täysin luotettavaa tietoa eivät testiparitukset kuitenkaan aina anna, sillä joskus geenit saattavat periytyä vastoin todennäköisyyksiä. Pakkaa sekoittaa myös se, jos syntynyt poikue on kovin pieni.

Ilman varsinaisia testiparituksiakin voidaan saada tietoa kanin genotyypistä sen jälkeläisten perusteella. Jos luonnonharmaa ja luonnonkeltainen kani saa poikueen johon syntyy luonnonkeltaisia ja madagaskareita poikasia, tiedetään tämän jälkeen että luonnonharmaa kantaa keltaista. Lisäksi koska madagaskar kuuluu yksivärisiin väreihin, täytyy kummankin vanhemman kantaa yksivärisyyttä.

schwarzgrannen värset poikaset
Genetiikan avulla on selitettävissä sekin, miksi jokin väri on kaneilla hyvinkin yleinen ja jokin taas harvinaisempi. Jo aiemmin postauksessa esille nostettu luonnonharmaa on geenikoodiltaan A_ B_ C_ D_ G_ eli väri saadaan aikaan kun kani perii jokaiseen lokukseen vähintään yhden dominoivimman alleelin. Kun yhdistät luonnonkeltaisen (A_ bb C_ D_ G_) ja sinisen (A_ B_ C_ dd gg) saat aikaan luonnonharmaata, kun yhdistät schwarzgrannen (achi_ bb C_ D_ G_) ja ruskean (A_ B_ cc D_ gg) sat jälleen aikaan luonnonharmaata. Sama toistuu lukuisien eri yhdistelmien kohdalla.

Kun verrataan madagaskaria (A_ bb C_ D_ gg) ja beigeä (A_ bb cc dd gg) on helppo huomata miksi ensimmäisenä mainittu on toista yleisempi. Madagaskar syntyy kun kani perii molemmilta vanhemmiltaan keltasen sekä yksivärisen alleelin. Beige taas tarvitse keltaisen, ruskean, sinisen ja yksivärisen alleelin kummaltakin vanhemmaltaan. On huomattavasti todennäköisempää löytää kanipariskunta joista kumpikin kantaa keltaista ja yksivärisyyttä, kuin pariskunta jotka näiden lisäksi kantavat vielä ruskeaa ja sinistäkin. Kun mukaan soppaan otetaan vielä A lokus, on turha ihmetellä miksi esim. egernvalkoinen japanilainen (achi_ bj_ cc dd gg) on väri jota esiintyy eniten teorian tasolla.

Joitain poikkeuksiakin kuitenkin värien harvinaisuudessa on. Esimerkiksi ruskea (A_ B_ cc D_ gg) ja luonnonruskea (A_ B_ cc D_ G_) eivät erityisen yleisiä värejä ole, vaikka eivät genetiikan suhteen ole sen hankalampia saada aikaan kuin luonnonkeltainen ja madagaskar. Jostakin syystä ruskea geeni ei ole kuitenkaan päässyt yhtä laajasti leviämään kuin keltainen ja sininen.

Värien yleisyyteen on vaikutusta myös standardilla. Kun jokin väri ei ole rotukaninäyttelyissä hyväksytty, ei sitä kukaan tietenkään myös varta vasten kasvatakaan. Siksi standardin ulkopuoliset värit ovat monesti harvinaisempia kuin hyväksytyt värit. Risteytyskaneilla värikirjo on laajempi kuin rotukaneilla, mutta jonkin verran niihinkin heijastuu rotukaneilla hyväksytyt värit. Ovathan monet risteytyskanit suoraan kahden rotukanin risteytyksiä.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Marsuja jälleen

Taas olisi marsupoikue postausvuorossa, tuoreilla kasvukuvillaan. Julkaisen kolmikosta vielä jonkin aikaa kuvia säännöllisemmin, niin tulee tänne blogiin vähän marsujuttujakin välillä. Aikuisia kun harvemmin kuvailtua tulee ja marsuaiheisetkin postaukset varmasti kuitenkin joidenkin lukijoiden mieleen ovat.

Poikaset täyttivät tosiaan eilen kolme viikkoa ja tuli se 100g täyteen ruskeillakin poikasilla. Niillä painot ovat itse asiassa nyt aika tasoissa, vaikka aiemmin reilusti eroa olikin. Kirjava taas on jo valtavasti kasvussa näitä kahta edellä. Kokonsa takia se pääsee jo mökinkin katolle hyppäämään, jonne Pikke välillä yrittää mennä rauhassa lepäilemään. Sitä on selvästi alkanut poikaset jo vähän kyllästyttää ja välillä marsuperheen häkistä saattaa kuulua "vitutusurputustakin" Piken suunnalta. Perhe viettää vielä jonkin aikaa keskenään omassa häkissään, mutta ensi viikon lopulla olen ajatellut ne yhdistää muiden tyttöjen kanssa samaan. Marsuja ei mikään pakko olisi ottaa poikasia hoitamaan erilleen muusta porukasta, mutta Piken kohdalla toimin niin käytännön syistä johtuen. Välillä ovat kyllä koko perhe käyneet kylässä muiden marsujen luona, joten eiköhän yhdistäminen suju ongelmitta.







torstai 22. maaliskuuta 2018

Kanien väreistä

Sain vähän aikaa sitten blogin lukijalta toiveen kanin värejä käsittelevästä postauksesta. Tämä onkin aihe josta mielelläni kirjoitan, sillä värit ja värigenetiikka kuuluu omiin kiinnostuksenkohteisiin. Aika usein tuleekin jotain pientä väreihin liittyvää mainittua mm. kasvatusjutuista kertovissa postauksissa. Päätin että voisin vähän laajemminkin väreistä postausta tehdä, parinkin postauksen verran. Ensimmäinen osa kertoo väreistä yleisesti, mutta myöhemmin on luvassa vielä asiaa värien periytymisestä. Kannattaa siis pysyä kuulolla mikäli genetiikkakin kiinnostaa!

sininen x-kirjava - isabella - sininen otter - sinikeltainen japanilainen - sininen
Kaneilla esiintyy lukuisia erilaisia värejä ja kuvioita, mikä takaakin sen että kaikille varmasti löytyy mieleisen värinen kani. Jokaisella rodulla on omat sallitut värinsä, eli kaikkia rotuja ei ole jokaisessa värissä olemassa. On olemassa niitäkin rotuja, joissa esiintyy vain yhtä väriä. Kaikkein riemunkirjavimmat yksilöt ovat yleensä risteytyksiä. Niitä kun ei tarvitse minkään standardin mukaan jalostaa, joten kaikki värit ovat mahdollisia.

Rotukanipuolella puhutaan standardiin hyväksytyistä ja ei hyväksytyistä väreistä. Suomessa hyväksytyt värit löytyvät Kaniyhdistyksen sivuilta. Kun kanin väri on hyväksytty, voidaan kyseisen värinen kani esittää ulkomuotonäyttelyissä (edellyttäen toki että väri on myös sen rodun standardissa, mitä kani edustaa). Ei hyväksytyt värit taas ovat niitä, joita ei näyttelyihin voi viedä näytille. Luonnollisesti rotukaneja pyritään jalostamaan hyväksytyissä väreissä, mutta muitakin värejä voi välillä syntyä. Vaikka rotukanin väri ei olisikaan hyväksytty, se ei tarkoita että kani olisi mitenkään muita huonompi. Kania ei voi viedä ulkomuotonäyttelyihin, mutta se sopii mainiosti lemmikiksi. Jalostuskäyttökin on mahdollinen, sillä viisailla jalostusvalinnoilla värivirheellisestäkin voi saada ulos hyvän värisiä jälkeläisiä.

Rotukaneja jalostettaessa tavoitellaan yleensä mahdollisimman väripuhtaita linjoja, jolloin saadaan aikaiseksi paras lopputulos väriin. Tietyn väriselle naaraalle valitaan mielellään samanvärinen uros ja jälkeläisille käytetään taas samaa väriä. Osa väreistä sopii kuitenkin sekoitettaviksikin. Valitettavasti kaikki kasvattajat eivät ymmärrä värijalostuksesta mitään ja sekoittelevat huoletta eri värejä keskenään. Pahimmillaan kanin sukutaulussa voi jokainen kani olla erivärinen. Vaikka kasvattajaa itseään ei sekamelska suvussa haittakaan, saattaa tälläisellä toiminnalla aiheuttaa haittaa jollekin muulle kasvattajalle. Ei ole mukavaa jos itse yrittää pitää värit puhtaina ja yllättäen jonkin uuden jalostuskanin myötä poikueisiin putkahtaakin täysin väärän värisiä poikasia. Resessiiviset värit voivat kulkea monia sukupolvia piilossa, kunnes pääsevät tulemaan esille. Erityisen pelättyjä väriyllätyksiä tuntuvat olevan japanilainen, soopeli ja rauta. Varsinkin siis näitä värejä tulee käyttää kasvatuksessa harkiten.

Risteytyskanien kohdalla väreillä ei ole merkitystä, sillä niitä ei käytetä ulkomuotonäyttelyissä, eivätkä ne liity mitenkään rotukanien kasvatukseen. Eli kun puhutaan risteytyksistä, on aivan sama mitä värejä keskenään yhdistelee eivätkä mitkään rotukanien kohdalla olevat suositukset päde risteytyksiin.

mustia ja mustia perhosia
Kanit voidaan jakaa värien puolesta luonnonvärisiin, yksivärisiin (joihin kuuluu myös hunnulliset) sekä kuviollisiin. Väreistä dominoivin on luonnonharmaa, eli "rusakon väri". Mikäli joukko erivärisiä kaneja saa lisääntyä vapaasti keskenään, on joidenkin sukupolvien jälkeen kaikki jälkeläiset todennäköisesti luonnonharmaita. Tämä on nähtävissä esim. citykaneissa. Alkuperäiset luontoon hylätyt lemmikkikanit ovat todennäköisesti olleet värikästä porukkaa, mutta useamman sukupolven ajan lisääntyneet citykanit ovat lähes poikkeuksetta luonnonharmaita.

luonnonharmaita belgianjättejä
LUONNONVÄRIT
Luonnonvärit on yleensä tunnistettavissa luonnonmerkeistä, joita ovat mm. valkoinen vatsa, silmien ympärykset ja korvien sisustat. Tähän on kuitenkin poikkeuksena mm. raudanvärit. Esimerkiksi luonnonmusta (joka saadaan aikaan juuri rautageeniä käyttämällä) on täysin samanvärinen kuin yksivärinenkin musta. Osa luonnonväreistä on tunnistettavissa jo nimensä perusteella luonnonväreiksi, kuten vaikkapa luonnonsininen ja luonnonkeltainen. Kaikki luonnonvärit eivät kuitenkaan ole nimensä suhteen yhtä simppeleitä. Esim. chinchilla ja lux ovat myöskin luonnonvärejä, vaikka värin nimessä ei mitään siihen viittaavaa olekaan. Täytyy siis vain opetella ulkoa, mitkä värit tähän ryhmään kuuluvat.

Suomessa hyväksyttyihin luonnonväreihin kuuluu luonnonharmaa, raudanharmaa, luonnonmusta, luonnonkeltainen, lutino, lutino shadow, luonnonruskea, luonnonsininen, lux, keltapunainen, ketunpunainen, luonnonpunainen, chinchilla, sinichinchilla ja schwarzgrannen. Näiden lisäksi on tietenkin myös standardin ulkopuolisia luonnonvärejä, kuten esim. luonnonisabella.

sininen ranskanluppa
YKSIVÄRISET
Nimensä mukaisesti yksivärisiin kuuluu yksiväriset kanit. Turkin väri on sävyltään tasainen, ilman luonnonväreille tyypillisiä valkoisia merkkejä. Poikkeustapauksiakin kuitenkin löytyy, sillä yksivärisiin kuuluu myös hunnulliset (esim. madagaskar). Hunnullisilla on värissään useita sävyjä, mutta luonnonmerkkejä niilläkään ei tietenkään ole. Väreistä on yleensä olemassa sekä yksivärinen, että luonnonväri. Esimerkkeinä vaikkapa sininen-luonnonsinen, ruskea-luonnonruskea yms. Jotkin parit on helposti yhdistettävissä nimen perusteella, mutta esim. luonnonvärinen madagaskar ei suinkaan ole luonnonmadagaskar vaan luonnonkeltainen. Jälleen siis runsaasti ulkoa opeteltavaa, jos haluaa värit hyvin hallita!

Hyväksyttyjä yksivärisiä ovat musta, sininen, vaaleansinen, egern, marburginegern, gouwenaar, ruskea, beige, punaoranssi ja valkoinen (sinisillä tai punaisilla silmillä). Hunnullisiin yksivärisiin kuuluu madagaskar, isabella, sallander ja beige.

musta perhonen x-kirjava, x-kirjavuus näkyy kanilla sinisissä silmissä
KUVIOLLISET
Kuviollisiin kuuluu tietenkin kaikki kuviot. Osa kuviollisista väreistä on nimenomaan kuvioita, jotka tulevat kanin varsinaisen värityksen päälle. Tälläisiä ovat esimerkiksi viitta- ja perhoskuviot. Jos mietitään kania joka on väriltään musta perhonen, tulee helposti mieleen että kyseessä on valkoinen kani mustilla merkeillä, siltähän se näyttää. Geneettisesti tämä menee kuitenkin täysin päinvastaisesti ja kani on todellisuudessa musta kani valkoisilla merkeillä. Nimi kuviolla toki on sekin varsin hämäävä, kuten viittakuviollakin. Näiden ihan kunnon kuviovärien lisäksi kuviollisten ryhmään kuuluu mm. japanilaiset ja soopelit, joista etenkään jälkimmäistä ei välttämättä heti kuviollisiin kuuluvaksi ajattelisi.

Hyväksytyt kuviolliset värit ovat hotot, saksanperhonen, englanninperhonen, dalmatialainen, viittakuvio, reininperhonen, kolmivärinen, japanilainen, rhön, hollantilainen, tan, white, otter, venäläinen, ruskeasoopeli, sinisoopeli, ruskeasiamsoopeli ja sinisiamsoopeli. Yksi esimerkki ei hyväksyttyihin väreihin on mm. valkokorvakuvio.

musta hopea
PÄISTÄRKARVALLISET
Näiden kolmen väriryhmän lisäksi oman pienen ryhmänsä muodostaa hopea ja päistärkarvat. Tästä en oikein löytänyt tarkkaa tetoa mikä ryhmän varsinainen nimi on, sillä Kaniyhdistyksen sivuilla nämä ovat nimellä päistärkarvalliset, kun taas Kaniininkasvattajien sivuilla ovat erikoisvärit nimellä. Ryhmän nimellä kuitenkaan tuskin on suurta merkitystä. Hopea värisellä kanilla karvankärjet ovat valkoiset. Valkokärkisten karvojen määrä voi vaihdella, minkä takia osa hopea kaneista voi olla vaaleampia ja osa tummempia. Kokonaan valkoisia karvoja tasaisesti muuhun väriin sekoittuneena voidaan kutsua päistärkarvoiksi. Tätä väritystä esiintyy mm. ruotsinturkiskaneilla.

valkoinen ss - musta - valkoinen ss - musta x-kirjava
Suurimmalle osalle kaneista pystyy nimeämään värityksen nopealla vilkaisulla, mutta välillä on sellaisiakin tapauksia joiden värejä eivät edes kokeneet kaniharrastajat osaa määritellä. Yleensä nämä erikoiset tapaukset ovat peräisin värikkäistä suvuista, eli tässä taas korostuu kuinka rotukaneilla suvut on tärkeää pitää väripuhtaina. Kanin värin määrittelyssä auttaa tieto suvun väreistä, sillä värigenetiikan avulla voidaan päätellä mitkä värit ovat yhdistelmästä mahdollisia ja mitkä taas mahdottomia. Jos kanin väri on epäselvä eikä suvunkaan väreistä ole tietoa, saattaa kanin väri jäädä ikuiseksi mysteeriksi. Joskus kanin virallinen väri saattaa muodostaa varsin komeankin nimilitannian. Siinä kohtaa kun kanin väri on luokkaa keltamusta japanilainen otter perhonen x-kirjava, voi tietenkin jo miettiä kannattaako väri ilmaista lyhemmin keltamusta japanilainen kirjavaksi.

Vaikeinta väriä on määritellä pitkäkarvaisilta kaneilta, mikäli ei ole tiedossa miltä ne ovat poikasena näyttäneet. Pitkä karva kun vääristää värejä. Monelle ovat varmasti tuttuja mm. mustat leijonanharjakset, joiden pitkä karva näyttää enemmän harmaalta kuin mustalta. Kokonaan pitkäkarvaisilla roduilla, kuten angoroilla väri määritellään lähinnä pään perusteella.

Mikäli kanin värin kanssa tarvitsee apua, voi netin kautta kysellä muiden harrastajien mielipidettä. Myös näyttelyt ovat hyvä tilaisuus värin varmistamiseen. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että pet puolella tuomarit eivät välttämättä ole yhtä hyvin väreihin perehtyneitä, kuin ulkomuototuomarit. Aina ulkomuototuomarikaan ei värejä pysty varmaksi tunnistamaan, sillä jonkin verran standardin ulkopuolisia värejä näyttelytetään niin, että väri merkitään kanin tietoihin joksikin muuksi.

Vaikka kaninpoikanen syntyykin karvattomana, pystyy vastasyntyneestäkin poikasesta jo hieman päättelemään minkä värinen siitä on tulossa. Tummat värit kuten musta ja luonnonharmaa ovat tummia myös syntyessään, kun taas keltaiset värit syntyvät pinkkinä. Ensimmäisten päivien aikana värejä on hankala täysin varmoiksi tunnistaa, mutta kun poikaset saavat hieman karvaa pintaansa alkavat värit hahmottua paremmin. Luovutusikäisellä poikasella väri useimmiten vastaa aikuisväritystä, joskin pientä muutosta sävyyn voi vielä tapahtua karvanvaihtojen yhteydessä. Mutta aina löytyy myös poikkeuksia! Esimerkiksi soopeleilla värissä voi tapahtua isojakin muutoksia kanin elämän aikana ja aikuisena se voi olla väriltään hyvinkin erilainen kuin poikasena.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Pienet uikuttajat


Pikkumarsut täyttivät perjantaina kaksi viikkoa ja pääsipä kirjava poikanen painossaan jo yli 100 grammasta. Ruskeat tulevat vielä perässä, mutta jospa kolmannella viikolla saisivat nekin kolminumeroisen luvun täyteen. Marsunpoikasten luovutusikä on viisi viikkoa, edellyttäen että ne silloin painavat yli 300g. Eipä taida nämä poikaset vielä vajaan kolmen viikon päästä olla lähelläkään tuota. Tokihan näitä ei ole myydä tarkoituskaan, eli asialla ei väliä ole. Sukupuolista en ole edelleenkään varmuuteen päässyt. Aluksi epäilin kaikkia pojiksi, mutta nyt sanoisin että taitaa kuitenkin olla kumpaakin sukupuolta joukossa. Näiden sukupuolten tunnistus on aika hauskaa, sillä marsunpoikasella sukupuolten pitäisi olla varsin selkeät ja todella monet osaa kyllä katsoa sukupuolet heti vastasyntyneiltä. Sen sijaan kaneilla tämä ei ole ollenkaan niin helppoa ja niiltä taas osaan ihan ongelmitta sukupuolet tunnistaa heti ensimmäisenä päivänä. En tiedä sitten onko juuri tämä poikue jotenkin tavallista vaikeammin tunnistettavissa, sillä muistan kyllä kuinka Lennartilta ja sen sisaruksilta vilkaisin sukupuolia silloin kun hoidossa aikoinaan olivat ja ne olivat ihan selkeästi erotettavissa.

Poikasia tuli viikonloppuna kuvattua, mutta yksittäiskuvat eivät valitettavasti onnistuneet. Kamerassa näyttivät hyviltä, mutta koneella katsottuna olivatkin epätarkkoja. Postaukseen pääsi siis ainoastaan yhteiskuva, sekä pieni video vauvoista. Marsut on muuten todella helppoja ryhmäkuvattavia kaneihin verrattuna. Kanit haahuilevat mihin sattuu, mutta marsunpoikaset muodostavat ihan itse rivin kunhan jaksaa hetkisen odotella.




lauantai 17. maaliskuuta 2018

Uusimpien tulokkaiden kuulumisia sekä palliton kollikissa


Blogin päivittely on päässyt taas tällä viikolla vähän jäämään. Yleensä tähän aikaan on ollut kanilassa jo poikasia, mutta kun nyt ei ole, on postaustenkin aiheet vähissä. Talvisin kun ei erityisesti innosta ihan muuten vaan ryhtyä kaneja kuvaamaan. Onneksi se kevätkin on jo pian tulossa ja sen myötä blogiki varmasti aktivoituu enemmän.

Viikko sitten saapunut, kuvassakin esiintyvä kanipoika on kotiutunut tänne oikein hyvin. Hieman kosketusarka se edelleen on, mutta tänään jäi ensimmäistä kertaa kuitenkin rapsuteltavaksikin. Edellisessä kodissa poika oli nimeltään Viiru, mutta nimi ei itseä erityisemmin miellyttänyt (eikä kanikaan sitä tunne), joten poika tunnetaan nykyään nimellä Dexter. Treffeilläkin poika pääsi heti tällä viikolla käymään, jotta Bianca ei ehdi liian vanhaksi. Kuukauden päästä olisi siis Dexterille ja Biancalle perheenlisäystä toiveissa.

Kanilauman toisellekin uudelle tulokkaalle, pienelle angoratytölle kuuluu oikein hyvää. Nimekseen se sai Unna. Kani oli hyvin sosiaalistettu jo kasvattajallaan, joten maisemanvaihdoksen se otti rennosti vastaan. Tytöstä on tullut hieman liiankin rasittava otus, kuten yksinään asuville sisäkaneille tuntuu helposti tapahtuvan. Tuskimpa tulee harmittamaan kun Unnan pääsee keväällä viemään muiden luo ulos asumaan. Turkki kanilla on saapumisen jälkeen kasvanut jo kivasti, eikä se ole enää niin kynityn näköinen kuin tullessaan. Angorat keritään kolmen kuukauden välein, joten alkukesästä turkki todennäköisesti on siinä mitassa, että pääsen enimmäistä kertaa angoran kerintää kokeilemaan. Kesän ajan turkki on tarkoitus pitää lyhyenä, jotta Unna pääsee nauttimaan ulkoilusta muuttumatta huopapaakuksi. Syksyllä sitten on taas aika antaa turkin kasvaa täyteen mittaansa.


Tänään porukkaan liittyi vielä kolmaskin uusi kanituttavuus, kotiin palautuneen kasvatin muodossa. Tämä belgianjättipoika on peräisin Jättiksen vuoden 2016 poikueesta. Viralliselta nimeltään poika on Mars, kutsumanimeltään Toffee. Ensimmäisen kesänsä poika vietti kesäkanina ja syksyllä kotiin palattuaan se muutti oletettuun pysyvään kotiin sisäkaniksi. Valitettavasti poika ei yrityksistä huolimatta oppinut sisäsiistiksi ja ehti pissailullaan aiheuttaa vahinkoa lattioihin. Kani tuli siis takaisin, jotta ei ihan koko taloa laita remonttikuntoon. Toffee on leikattu, eikä itsellä varsinaista tarvetta tälläiselle 100% lemmikkikanille ole. Jos siis sopiva koti tulee vastaan, voisi Toffee sellaiseen muuttaa. Koti valitaan kuitenkin erittäin huolella, jotta se varmasti jää kanin viimeiseksi. Jos sopivaa kotia pojalle ei löydy, pääsee se keväämmällä liittymään tyttölauman seuraan


Kulunut viikko toi myös Vempun elämään suuren muutoksen, sillä maanantaisen leikkauksen yhteydessä se menetti pallinsa. Ihan hyvin on kuitenkin kollin elämä lähtenyt näinkin sujumaan ja leikkauspäivän iltana se oli jo oma kehräävä itsensä.


sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Kukas tämä on?






Eilen kanilaan saapui komea uroskani. Poika on se Biancan tuleva sulhanen, josta jo aiemmin kerroinkin. Myöhemmin se tulee luultavasti toimimaan vielä jonkin muunkin poikueen isänä, mutta tällä vuodelle on ainoastaan tuo Biancan poikua suunnitteilla. Uros on vajaan vuoden ikäinen leijonanharjasristeytys, joka on oikein nätti ja rakenteeltaan silmääni miellyttävä. Luonteeltaan kani on hieman ujo, ainakin vielä. Varmasti vielä rohkaistuu kun paremmin uuteen paikkaan kotiutuu. Muuten on luonteeltaan mukavan oloinen tapaus. Aika paljon tästä tulee luonteen suhteen Bamse mieleen. Sekin oli aluksi hieman aremman puoleinen, mutta nykyään on ihana rapsuteltava tyyppi.

Väriltään poika on ilmeisesti madagaskar perhonen, joskin aika vaalea sellainen. Perhoskuvio ei varsinaisesti ollut sitä mitä uudelta urokselta toivoin. Se nimittäin on vähän hankala kuvio mm. x-kirjavaan yhdistettynä. Pienet x-kirjavuuden merkit kun jäävät perhoskuvion alle. Muuten kuitenkin kaniin sen verran tykästyin, että värikriteeri sai unohtua. Tiettävästi poika ei kanna mitään A-lokuksen värejä, joten valkopohjaista japanilaista ei sen ja Biancan poikueeseen ole odotettavissa. Mutta muuten on kauniin värisiä poikasia odotettavissa.

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Viikon ikäiset jyrsijävaavit








Viikko on jo päässyt vierähtämään pikkumarsujen syntymästä. Yllättäen kaikki kolme ovat edelleen hengissä, vaikkakin kaikkein pienin on vieläkin erittäin pienikokoinen. Painot vauvoilla on lähteneet kaikilla nousuun, joskin hyvin hitaaseen sellaiseen. Viime keväänä täällä oli hoidossa marsupoikue ja näillä painot nousivat keskimäärin 5-10 g päivässä. Näillä kuitenin on nousut ihan vaan parin gramman luokkaa. Kirjava poikanen on ainoa joka painaa yli 60g. Todella pieniä poikaset siis ovat, kun ottaa huomioon että marsunpoikasen syntymäpaino saattaa parhaimmillaan olla yli 100g. Toki Pikkekin on pieni ja sillä paino on yleensä ollut alle 700g. Eipä siis oikein voi olettaakaan että se valtavia möhkäleitä synnyttäisi.

Kaksi suurinta poikasta on turkinlaadultaan sileitä, kun taas pienin on pörröisempi. Vähän ruman silauksen ulkonäköön tekee valtava jakaus keskellä otsaa, mikä näyttää varsin mielenkiintoiselta sivuprofiilikuvassa. Poikasten isästä ei täyttä varmuutta ole kun häkissä oli kaksi poikaa mellastamassa, mutta tämä jakaus viittaisi vahvasti Lennarttiin. Lennart itse oli nätti lapsi, mutta sen sisko Leona tunnettiin lempinimellä "reikäpää" hieman vastaavan jakauksen takia. Poikasten värien puolesta kallistuisin muutenkin sen puoleen, että Lennart on porukan isä. Voipi olla että ruskeilla poikasilla lähtee tuosta vielä kuonot mustumaan, kuten Lennatillakin kävi.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Kevät tulee ja ehkä vihdoin poikasetkin


Vihdoinkin alkaisi vaikuttaa siltä, että pahimmat pakkaset ovat loppumassa. Myös kanit ovat tämän tainneet huomata, sillä useamman viikon yritysten jälkeen astutuksetkin ovat alkaneet onnistua. Helmikuun ajan on säännöllisesti kaneille tullut treffejä järjestettyä, mutta ainakaan itse en ole päässyt yhtäkään onnistunutta astumista näkemään. Pariskunnat ovat välillä olleet kyllä ilman valvontaakin, joten mahdollisuus on siihenkin että joku naaras on tiineeksikin ehtinyt tulla. Kiva olisi jos näin on käynyt, niin ei ihan kuukautta tarvitsisi vuoden ensimmäisiä poikasia odotella. Pandoran ja Junon olen saanut nyt astutettua onnistuneesti, kummankin tulevan poikueen isänä toimii Dobby. Valkokorvia on siis luvassa näihin poikueisiin. Lisäksi päädyin astuttamaan Roosan Paskiksella. Puhtaita suurihopeita olin Roosalle kaavaillut, mutta en valitettavasti ole onnistunut sille urosta löytämään. Iän puolesta poikue alkaa Roosalla olla ajankohtainen, joten tällä urosvalinnalla mennään tällä kertaa. Tulen luultavasti hankkimaan kesällä suurihopeauroksen kanilaan kasvamaan, niin vuoden päästä voisi sitten puhtaankin poikueen toteuttaa. Joka tapauksessa hopeaa oli tarkoitus käyttää myös pikkuristeytyksissä, eli mikään hetken mielijohteesta teetetty poikue ei tämä tule olemaan.

Eilen syntymäpäiviään vietti Saagan viimevuotinen poikue. Viidestä poikasesta neljä asuu omassa kanilassa ja niistä kolme neitiä pääsi kuvattavaksi. Postauksen kuvissa esiintyy siis Bianca, Sweety ja Remedy. Biancalle on sopivaa sulhasta tullut etsiskeltyä, sillä pitäähän sekin ikänsä puolesta piakkoin astuttaa. Viikonloppuna olisikin tarkoitus hakea sille uros. Värin suhteen ei löytynyt ihan täysin sitä mitä olin etsimässä, mutta tärkeintä tietenkin on että uros on muuten sopiva. Väriin on sitten mahdollista keskittyä taas myöhemmin. Uroksesta tulee tarkemmin juttua jos ja kun se tänne saadaan.


Marsuperheen kuulumisista varmaan on myös kiinnostuneita, joten kerrotaan että kaikki on perheellä hyvin. Pikke on oikein erityisen huolehtivainen emo ja perjantaista asti se on lähes 24/7 tönöttänt mökissä poikasten kanssa. Välillä se sentään käy vähän jaloittelemassa ja mukana juoksee tietenkin aina kolme pientäkin uikuttajaa, jotka ovat kovin huolissaan että äiti häviää kokonaan. Kahdella isommalla poikasella painot ovat lähteneet jo hieman nousemaan, joskaan mitään isompaa kasvuspurttia ei ole vielä tapahtunut. Pienin valitettavasti ei ole kasvanut ollenkaan, vaan sillä paino on jumittanut samassa jo useamman päivän. Muuten se on kuitenkin erittäin virkeä ja kovaääninen yksilö. Isommilla lkaa olla jo aika hyvät mahdollisuudet selviytyä, mutta pienen kohdala kaikki on vielä epävarmaa. Vielä saa siis jännittää miten sille tulee käymään!


maanantai 5. maaliskuuta 2018

Marsuhäkissä tapahtuu kummia


Poikamarsuilla on tehdashäkin lisänä taikakuutioista koottu aitaus ja tytöillä taas on lähes aina vapaa pääsy pois häkeistään muualle huoneeseen. Marsut pääsevät siis taikakuutioaidan läpi seurustelemaan, mikä on erityisesti poikien mieleen. Usein poikien puolella onkin kovat pörinät käynnissä, kun tyttöjä yritetään iskeä parhaan mukaan. Aita on toiminut hyvin ja marsut ovat pysyneet ongelmitta omilla puolillaan. Ennen joulua tapahtui kuitenkin ikävä vahinko, kun siivotessa nostin aitaa yhdestä kohtaa paikallaan pitävän kalikan pois paikoiltaan, enkä sitä tullut takaisin heti laittaneeksi. Muutaman tunnin ehdin olla poissa paikalta ja sillä välin pojat olivat huomanneet että aitaa pystyy siirtämään sen verran että tyttöjen puolelle avautuu pääsy. Tyhmemmältä marsulta tämä mahdollisuus olisi voinut jäädä huomaamatta, mutta Lennart on varsin älykäs yksilö (Eemelihän ei aivan varmasti aitaa ollut tajunnut siirtää). Vastassa olikin siis mukava näky, kun kaikki kuusi marsua olivat yhdessä.

Alma, Hilda ja Elda vaikuttivat selvinneen tapauksesta säikähdyksellä, mutta Pikke vaikutti vähän siltä että sen olisivat pojat päässeet astumaan. Tämähän ei kovin mukava juttu ollut, sillä Pikke on tyttönelikon vanhin, vahingon sattuessa hieman päälle kaksivuotias. Marsuilla ensisynnyttäjien tulisi olla alle vuotiaita, joten ikänsä puolesta Pikke oli jo reilusti yli-ikäinen. Yli vuotiailla marsuilla lantio ei välttämättä enää synnytyksessä jousta, eikä poikaset pääsekään putkahtamaan ulos. Toisaalta olen kyllä myös kuullut että ulkomailla suositeltu ensisynnyttäjien ikäraja on korkeampi, joten en sitten tiedä minkä ikäinen marsu todellisuudessa on liian vanha ensisynnyttäjäksi.

Helmikuun aikana Pikke alkoi pyöristyä ja myös sen luonteessa tapahtui huomattavaa muutosta. Olikin siis aika jännittää miten kävisi synnytyksen kanssa. Marsuilla tiineys ja synnytys on muutenkin riskialtista, vaikka ikää sopivasti olisikin. Isosta epäonnistumisprosentista johtuen en koskaan olekaan suuremmin ollut innostunut marsujen kasvatuksesta, vaikka muuten marsut kanien ohi menevätkin.

Viime perjantaina mökkiin oli keskellä päivää ilmestynyt kolme pikkuista marsunpoikasta. Kolmea poikasta mahan muodon perusteella ennakkoon arvasinkin ja hyvinhän arvaus osuikin oikeaan. Synnytys oli Piken iästä huolimatta onnistunut täysin ongelmitta. Marsuilla on taipumusta lihoa vanhemmiten, mutta Pikke on ollut aina hoikka. Tämä on todennäköisesti osaltaan vaikuttanut onnistumiseen, kuten myös se että poikaset olivat kooltaan todella pieniä.

Vielä poikasten painot eivät ole lähteneet kunnolla nousuun, joten niiden selviytyminen ei ole ollenkaan varmaa. Kaikkein pienin painaa tällä hetkellä vain 37g, joten etenkin sen kohdalla selviytyminen on hyvin epävarmaa. Mukavaa tietenkin on mikäli poikaset kasvavat isoiksi komeiksi marsuiksi, mutta tärkeintä kuitenkin on että Pikke selviytyi vahinkotiineydestä. Kamalasti en kokemusta marsunpoikasten sukupuolten tunnistamisesta omista, mutta tällä hetkellä vaikuttaisi että kaikki kolme olisivat poikia. Jos näin on ja kaikki jäävät henkiin, tulen luultavasti etsimään yhdelle uuden kodin muualta. Urokset tulevat parhaiten toimeen keskenään pareittain, joten en uskalla lähteä kokeilemaan poikakolmikko. Se kun jos sattuu riitaantumaan, niin sitten voi ollakin kolme urosta joista yksikään ei tule toimeen toisten kanssa. Toistaiseksi mennään kuitenkin päivä kerrallaan ja katsotaan myöhemmin montako poikasta on vielä matkassa mukana.

torstai 1. maaliskuuta 2018

Musta lammas






Innostuinkin kuvamaan uutta tulokasta jo näin pian, eli tässä pikkuangorasta vähän parempia kuvia. Laatu ei erityisen hyvä ole kun sisällä piti kuvata, mutta jospa tässä vielä ilmat lämpenisi ja uskaltaisi jossakin vaiheessa viedä tytön uloskin kuvattavaksi. Angora asustelee tosiaan sisällä, koska ei kerittynä oikein ulkotiloissa voi olla. Ja muutenkin se on kasvattajallaan tottunut omaa kanilaa lämpimämpään tilaan.

Pikkuinen on ottanut todella reippaasti vastaan muuton uuteen kotiin ja innokkaasti on tutkinut paikkoja. Marsunhäkkiinkin se jo livahti tutustumisretkelle sillä välin kun kokosin sille omaa asuntoa. Tästä siis johtuu purut turkissa, sen omasta häkistä ei purua löydy. Monista muista roduista poiketen angoroita kasvattaessa luonnetta pidetään tärkeänä seikkana, koska kerinnän pitää onnistua sujuvasti. Tämäkin tyttönen on oikein huippuluonteinen yksilö. Vielä se toki vähän jännittää uusia vieraita ihmisiä, mutta selvästi on kuitenkin kiinnostunut ihmisseurasta. Kunhan kunnolla kotiutuu, niin taitaa tytöstä tulla erittäin seurallinen tapaus.

Kutsumanimeä tytöllä ei vielä ole. Viralliselta nimeltään se on Mara Jade, mutta tuosta nimestä ei taida vääntyä mitään kivaa kutsumanimeä. Joku kanin villaiseen olemukseen viittaava nimi voisi olla aika hauska, mutta jää nähtäväksi mitä lopulta tulee keksittyä.

Tytön tulevaisuus on vielä varsin auki. Yleensä olen kaneja hankkinut kasvatuskäyttöä silmällä pitäen, mutta tämä tuli pitkälti lemmikkiajatukselle. Saattaa kuitenkin olla että tämäkin tyttö tulee vielä poikasiakin saamaan. Puhtaita angoroita tuskin tulen teettämään, mutta risteytyksiin voisi angoraa käyttää. Angoroissa vaan on se ongelma, että muihin rotuihin risteyttämällä voi huonolla tuurilla saada aikaan todella kamalaa turkkia jälkeläisille. Vastaavasti voi kuitenkin käydä niinkin, että jälkeläiset ovat täysin normaaliturkkisia. Eli hyvin harkitusti on angoraa risteytyksissä käytettävä.