Sivut

tiistai 6. helmikuuta 2018

Talven haasteita


Kovasti alkaa vaikuttaa siltä, että tänä vuonna ensimmäiset kanipoikueet ajoittuvat tavallista myöhemmäksi. Hippua ja Pandoraa olen jo parisen viikkoa yrittänyt tuloksetta astuttaa ja siinä sivussa on muutamaa muutakin yhdistelmää tullut kokeiltua. Huonolta kuitenkin vaikuttaa ja on hyvin epätodennäköistä että ainakaan vielä tälle kuulle olisi mitään syntymässä. Vaikka varma ei tietenkään voi koskaan olla, on sitä ennenkin tiineeksi tultu juoksemalla urosta pakoon puoli tuntia. Huomenna olisi Riona astutusvuorossa, joten nähtäväksi jää olisko se kokeneempana emona nuorisoa kiinnostuneempi poikasjutuista. Rionalle olisin poikueen halunnut kyllä vasta vähän keväämmälle, jotta ranskislapsia olisi ollut tarjolla siinä kohtaa kun kesäkaniasiat tulevat ajankohtaisiksi. Mutta pakko se on yrittää edes jokin naaras tiineeksi saada, jottei kaikki poikueet synny sitten samaan aikaan.

Ihan hirmuisesti tekisi mieli vain laittaa pariskunnat yhteen asumaan ja antaa olla niin kauan että jotain aikaiseksi saavat. Tätä en kuitenkaan voi toteuttaa, sillä naaraat asuvat laumoissa ja koko pakka menee sekaisin jos sieltä välillä porukkaa ottaa useammaksi viikoksi pois. Ja kun vielä niillä uroksillakin on nuorisoa häkkikavereinaan. Kuinka helppoa olisikaan jos kaikki kanit asuisivat yksittäin omissa häkeissään. Mutta mieluiten sitä tietenkin tarjoaa kavereita ja paljon tilaa, kuin asuttaa kaneja yksinään.

Asioita hankaloittaa sekin, että pari naarasta olisi juuri parhaillaan sopivassa iässä astutettaviksi, mutta kanilasta puuttuu niille sopiva uros. Suurihopeapoikaa olen koittanut Roosalle etsiskellä, mutta eipä niitä tähän aikaan vuodesta juuri myytävänä ole. Lihakanikasvattajilla suurihopeita eniten on ja ylimääräiset urokset on menneet syksyllä pataan ja niitä elossa olevia taas ei myydä kun ne tarvitaan itse. Ikää Roosalle tulee ensikuussa vuosi täyteen, eli pian pitäisi hopeapoika omaksi tai lainaan löytää. Toinen urosta vailla oleva kani on Bianca, joka sekin täyttää pian vuoden (itseasiassa tasan kuukauden päästä). Bianca on väriltään sinivalkoinen japanilainen, joten mieluiten astuttaisin sen sellaisella uroksella, joka saisi valkopohjaista japanilaista aikaan myös jälkeläisiin. Ylipäätään olisi muutenkin kova tarve saada kanilaan vähintään yksi kasvatuskäyttöön soveltuva pikkukani. Kuten kuitenkin on aiemminkin tullut kirjoiteltua, ei sopivaa urosta ole yli vuoden kestäneistä etsinnöistä huolimatta löytynyt. Vaikka kaneja paljon myynnissä onkin, täyttää niistä vain harvat sopivan uroksen kriteerit. Nyt kun käsissä on todella paljon itseä miellyttäviä naaraita, niin ei viitsi niillä ihan mitä tahansa urosta käyttää. Tarkoitushan on aina saada aikaan vielä entistä parempia jälkeläisiä.


Osaltaan kanien huonoon lisääntymishalukkuuteen vaikuttaa varmasti myös kylmä sää. Hetkellisten plussakelien jälkeen on taas tarvinnut kärsiä pakkasista. Eläinten tiloista ainoastaan lampola on lintujen takia plussan puolella ja kanila sekä jättityttöjen asunto on kovemmilla pakkasilla myöskin pakkasen puolella. Kaneja pieni pakkanen ei haittaa, mutta itseä ei niin kamalasti innosta ylimääräistä kanitiloissa hengailla. Siivouksetkin täytyy ajoittaa lämpötilojen mukaan, sillä kovilla pakkasilla ei ovia kannata kamalasti auki pitää. Ollaan tässä sentään jo helmikuun puolella, eli enää pari kuukautta kunnon talvea jäljellä. Ellei sitten käy kuten viime keväänä, jolloin vielä toukokuussakin satoi lunta.

Kylmistä säistä huolimatta linnut ovat innostuneet kevään lähenemisestä ja munia on alkanut putkahdella aiempaa enemmän. Kanat ovat taas alkaneet munia, parhaimmillaan on tullut jo kaksi munaa päivässä. Joulun aikaan kanoilla oli jo hetkellinen munintakausi, mutta se lopahti lyhyeen. Nyt taitavat kuitenkin jo lopullisesti lopetella talvitaukoaan. Viiriäistenkin häkeistä on löytynyt enemmän kuin se kaksi munaa päivässä. Ilmeisesti tällä hetkellä viirukanoista munii jo neljä viidestä.

Kuvia ei ole pahemmin tullut taaskaan otettua, juurikin pakkasista johtuen. Aiempina vuosina talvikuvaamista on hankaloittanut kameran jäätyminen, mutta tänään huomasin ilokseni että kuvaaminen onnistui pakkasessakin. Kunhan vähän lauhtuu, niin täytyy yrittää kuvaamisen suhteen aktivoitua. Viimeistään sitten jos ja kun poikasiakin maailmaan saadaan. Kuvapulan vuoksi nappasin postaukseen pari sekalaista kuvaa, jotka ei millään tavoin aiheeseen edes liity. Mutta kuvat voivat ainakin kertoa sen, että kissoille ja marsuillekin hyvää kuuluu!

2 kommenttia:

  1. Kuinka kylmässä kanit pärjää? Jos on siis tuulen/sateensuoja. Mikä on sun mielipide ulko-ja sisäkaneista, et kumpi on kanin kannalta parempi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kani pärjää kyllä hyvin Suomen talven kaltaisissa lämpötiloissa, kunhan on saanut talviturkin rauhassa kasvatella syksystä alkaen. Paljon kaneja pidetään ulkohäkeissä ympärivuotisesti, toki silloin täytyy olla eristetty koppi tarjolla, mihin pääsee pakkasta tarvittaessa pakoon.

      Itse olen sitä mieltä että viileässä tilassa asuminen (oli se sitten ulkorakennus tai pihahäkki) on kanille monesti parempi ratkaisu kuin sisällä talossa asuminen. Kanit ovat yleisesti pirteämpiä ja aktiivisempia viileässä. Ulkotiloissa kaneille on myös helpompi järjestää kaikenlaista kivaa virikettä, kun ei tarvitse mahdollisesta sotkusta huolehtia. Sisäkaneilla on usein harmillisen heikosti tarjolla mm. kunnon kaivelumahdollisuutta, vaikka se jos mikä olisi kanille mieleistä tekemistä. Ulkotiloissa kanille pystyy tarjoamaan ihan erilaiset kaivelumahdollisuudet.

      Poista

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)