Sivut

torstai 11. tammikuuta 2018

Poikasia kanille, osa 1


Kanin tiineyteen ja poikasten hoitoon liittyvät postaukset ovat koko blogin historian ajan olleet suosituimpia ja haetuimpia aiheita. Jälleen olisi siis aika julkaista postaus tästä aiheesta kiinnostuneille. Jotta postaus ei venyisi liian pitkäksi, se on jaettu kolmeen osaan. Tämä ensimmäinen osa käsittelee poikueen suunnittelua ja astutusta, toinen osa käsittelee tiineyttä ja poikasten ensimmäisiä päiviä ja kolmannessa osassa on juttua poikasten hoidosta luovutusikään asti.

Poikueen suunnittelu ja astutus

Ennen kuin poikue laitetaan alulle, on tärkeää suunnitella tuleva yhdistelmä tarkkaan ja ennen kaikkea miettiä onko poikue kannattavaa teettää. Poikueella tulee aina olla jokin tavoite ja tarkoitus. Pelkästään huvin vuoksi tai kokemusmielessä ei poikuetta kannata lähteä teettämään. Yleisesti voisi sanoa, että mikäli tarkoituksena ei ole pitää yhtäkään poikasta itsellä, on poikue yleensä turha. Kaneja on tarjolla paljon, joten kenenkään ei tarvitse vain myyntiä varten lähteä niitä enempää teettämään. Välillä kuulee myös poikueen perusteluna, että tuttavapiirissä useampi haluaa poikasen itselleen. Tämäkään ei kovin hyvä peruste ole, sillä tuttava saa kanin varmasti muualtakin. Juuri sinun kanisi tuskin on niin erikoinen, että hankittavan kanin tulisi olla sen jälkeläinen.

Kääpiörotuiselle kanille ei välttämättä synny kuin muutama poikanen, mutta isompirotuinen kani voi tehdä poikasia kymmenenkin. Kaneja on paljon tarjolla, joten kotien löytäminen poikasille voi olla haastavaa ja aikaa vievää. Ei siis voi ollenkaan olettaa että poikaset saisi uusiin koteihin heti luovutusiässä. Suunnittele jo valmiiksi miten toimit mahdollisten käsiin jäävien poikasten kanssa. Pystytkö pitämään ne itselläsi niin kauan kuin on tarpeen, jopa useita kuukausia? Kaikki kasvattajat eivät välttämättä myy itselleen ylimääräisiä poikasia ollenkaan, vaan ne hyödynnetään ihmisten tai eläinten ravintona. Tämäkin on siis yksi vaihtoehto, joskaan ei niin mukavan kuuloinen.

Kun tavoitteet on selvillä ja muutenkin on varma että kykenee poikueen vastuullisesti kasvattamaan, on aika valita uros. Mikäli omasta takaa ei sopivaa urosta löydy, voi sellaista kysellä lainaan esimerkiksi muilta kasvattajilta. Yleisimmin käytetty astutusmaksu on yhden poikasen hinta. Parhaaseen lopputulokseen pääsee kun valitsee uroksen huolella ja harkiten. Ihanteellisinta olisi käyttää urosta joka täydentää naarasta mahdollisimman hyvin. Jos vaikka rotukanijalostuksessa naaraalla on toivottua pienemmät korvat, sille valitaan isokorvainen uros. Kaikkea ei tietenkään voi samaan pakettiin saada, eli liikaa tavoitteita ei yhdelle poikueelle kannata asettaa.

Yleisenä ohjeena yleensä sanotaan että uroksen tulisi olla naarasta pienempi. Tämä kuitenkaan ei niin ehdoton sääntö ole ja jonkun verran on ollut puhetta ettei kokoerolla todellista merkitystä edes olisi. Kohtuullinen kokoero ei siis haitaksi ole. Ongelmia voi tulla sitten siinä vaiheessa, kun kohtuullisuus unohdetaan ja astutetaan kääpiörotuinen naaras jättiuroksella.

Naaraan tulisi olla esimmäisen poikueen saadessaan vähintään puolivuotias ja korkeintaan 1,5 vuotias. Sopiva ikä on pitkälti kanikohtaista. Kääpiörotuinen kani voi olla jo puolivuotiaana valmis astutettavaksi, kun taas jättikanin kohdalla on hyvä odottaa ainakin vuoden ikään asti. Omilla kaneilla olen suosinut 8-12 kk ikää ensimmäisen astutuksen kohdalla. Puolivuotias on omasta mielestäni vielä liian nuori, mutta asia on jokaisen kasvattajan itse päätettävissä. Kani voi vielä yli 1,5 vuotiaanakin synnyttää täysin ongelmitta, yläraja ei siis ole aivan niin ehdoton kuin vaikkapa marsuilla. Riskit kuitenki kasvavat iän myötä, eikä niitä kannata lähteä turhaan ottamaan. Uroksen suhteen ei ikärajoja ole, mutta toki uroksenkin pitää astutushetkellä olla jo kunnolla aikuistunut.


Paras treffipaikka kanipariskunnalle on uroksen häkki. Myös kummallekin täysin vieras tila on ok, mutta tällöin uroksen mielenkiinto kohdistuu helposti uuden paikan haisteluun ja merkkailuun, ja naaras jää vähemmälle huomiolle. Naaraan häkkiin ei urosta yleensä kannata laittaa, sillä naaras voi puolustaa häkkiään voimakkaasti ja uros voi ottaa osumaa. Tähän tosin täytyy sanoa, että omia jättinaaraita olen mieluiten juurikin naaraan alueella astuttanut, sillä uroksen häkkiin joutuessaan ovat maanneet lamaantuneina nurkassa, eikä astumisesta ole ollut toivettakaan. On siis hyvin kanikohtaista miten kannattaa toimia.

Mikäli naaras alkaa heti juosta urosta karkuun vihaisesti muristen, ei astutus hyvin todennäköisesti sillä kertaa tule onnistumaan. Hiljainen ja urokseen kontaktia ottava naaras on yleensä hyvä merkki. Mikäli naaras on suostuvaisella päällä, ensimmäinen astuminen tapahtuu yleensä melko pian kanien yhdistämisen jälkeen. Johtajaluonteiset naaraat yrittävät herkästi ensin alistaa urosta ja hetkinen voikin mennä siinä kun kumpikin kani yrittää päästä toisen selän päälle. Naaraan suunnalta tuleva alistaminen on kuitenkin monesti hyvä merkki, sillä kun naaras ei juokse urosta karkuun, se todennäköisesti antaa jossakin vaiheessa astua. Omilla uroksillani on käynyt joitakin ulkopuolisia naaraita astutuksessa ja näiden kohdalla olen usein huomannut astutustilanteen kestävän pidempään. Naaras on siis aluksi ollut automatkasta hämmentynyt ja sillä on kestänyt pidempään ennen kuin lisääntymispuuhat ovat kiinnostaneet. Tämä on siis hyvä huomioida jos käy muualla naaraan astuttamassa ja varata riittävästi aikaa.

Varsinaista kiimaa kanilla ei ole, vaan se voi periaatteessa tulla milloin vain tiineeksi. Teoriassa naaraan pitäisi aina parin viikon ajan olla suostuvainen astumiseen, jonka jälkeen seuraa muutaman päivän tauko jolloin se ei urosta hyväksy. Käytännössä tämä kuitenkin harvoin pitää paikkaansa ja naaras voi hyvin olla välillä kuukaudenkin hyväksymättä urosta. Parhaiten kanit tuntuvat tiinehtyvän keväällä ja kesällä, kun taas talvi ja syksy on hankalampaa aikaa.

Astuminen on onnistunut kun uros lennähtää pois naaraan selästä äännähtäen ja nypäten samalla tukon naaraan selkäkarvoja mukaansa. Tämän jälkeen uros myös usein paukuttelee jalkaa. Vaikka itse astuminen onnistunut olisikin, se ei vielä kuitenkaan tarkoita että naaras olisi varmasti tiineeksi tullut. Joskus urokset voivat olla turhan innokkaita astumaan ja omasta mielestään astuvat naaraan onnistuneesti, vaikka naaras olisikin tiiviisti pylly maassa. Astumishetkellä kannattaa siis seurailla myös naaraan asentoa ja katsoa nostaako se häntäänsä.

YouTubesta löysin hyvän videon astutustilanteesta, joka löytyy täältä. Videolla näkyy pari oikeaoppista astumista, jalan paikuttelua ja lisäksi vielä sekin kun naaras alistaa urosta. Tässä taas näkyy naaras jota lisääntyminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Videon mukainen rääkyvä murina on merkki siitä että astutus on syytä siirtää toiselle kerralle.

Yleensä uros ja naaras palaavat lyhyiden treffien jälkeen omiin häkkeihinsä, mutta mikäli ne vaikuttavat tulevan hyvin toimeen, ei mikään estä niitä pitämästä pitempäänkin yhdessä. Tällöin ei tietenkään voi olla varma milloin naaras on tiineeksi tullut. Osa uroksista osaa olla nätisti ja rauhallisesti tiineen naaraan kaverina, mutta jos yhteiselo on jatkuvaa ahdistelua on kanit parempi siirtää erilleen. Naaras voi tulla tiineeksi heti poikasten syntymän jälkeen, eli jos pariskuntaa pidetään yhdessä, täytyy uros osata riitävän ajoissa siirtää erilleen naarasta.

Itse tykkään pitkin tiineyttä tehdä testiastutuksia. Varsinaisena ohjeena on järjestää treffit 17. tiineyspäivänä ja mikäli naaras ei silloin anna astua, se luultavasti on tiine. Itse olen kuitenkin testiastutuksia tehnyt ihan satunnaisina ajankohtina, jotta tyhjäksi jäänyt naaras tiinehtyisi mahdollisimman pian. Yleensä naaras ei anna astua mikäli se tiine on, mutta löytyy niitäkin tapauksia joissa naaras on tiineenäkin ollessaan uroksen antanut onnistuneesti astua. Testiastutuksiin ei siis täysin voi koskaan luottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)