Sivut

perjantai 26. tammikuuta 2018

Mitä tänne kuuluu?


Vähän huonosti on viime aikoina tullut kirjoitettua kunnon kuulumisia. Onhan tässä monenlaista postausta tullut julkaistua ja niiden ohessa tärkeimpiä asioita on tullut esille, mutta paljon pienempiä juttuja on jäänyt vaille huomiota. Jospa siis jotain tapahtumia tähän koittaisi kirjoitella.

Loppuvuoden ajan kanien määrä oli aika suurehko, sillä myytäville pupuille ei oikein koteja löytynyt. Ylipäätään toki niiden myytävien pupujen määrään oli Justus pääsyyllinen, järjestihän se mukavan kasan vahinkovauvoja loppukesälle. Mitään hätää ei kaneja onneksi uusiin koteihin ollut saada, sillä uuden pikkutyttölauman muodostamisen jälkeen kanilaan jäi runsaasti häkkitilaa. Tämä sama ilmiö toistuu aina joka vuosi. Kevään poikueisiin on yleensä jopa jonoa eikä niistä tarvitse pahemmin missään huudella, mutta loppuvuodesta myytävistä kaneista ei ole ketään kiinnostunut. Kiinnostaisi tietää mistä tämä mahtaa johtua, sillä suurin osa kaneista menee kuitenkin ihan sisäpupuiksi, eikä silloin luulisi olevan merkitystä mihin vuodenaikaan kanin hankkii.

Joulun aikaan vahinkovauvaparven tytöt muuttivat kaikki uusiin koteihin ja myöhemmin myös kesäkaneina olleet sisarukset löysivät mukavan kodin itselleen. Tällä hetkellä kanilassa on kotia etsiviä kaneja vielä viisi. Siirin toukokuisesta poikueesta on yksi uros jäänyt vaille kotia (kyseinen kani esiintyy yllä kuvassa). Poika on todella komea ja mielelläni pitäisin sen itselläkin mikäli sille olisi käyttöä kasvatuksessa. Pelkästään lemmikiksi en sitä viitsi jättää. Vahinkokatraasta koteja etsii vielä kaksi urosta, Jättiksen luonnonharmaa poika ja Rionan japsi poika. Lisäksi kanilassa majailee pitempiaikainen kodinetsijä Phoenix, joka on odotellut omaa kotia jo puolitoista vuotta. Poika on ulkonäöltään monen silmään tylsä peruskani, joten valitettavasti sitä kohtaan on ollut todella vähän kiinnostusta. Toivottavasti sekin kuitenkin vielä joskus löytäisi ansaitsemansa oman kodin.

Näiden neljän mainitun lisäksi olen päätynyt etsimään Myrtille uuden kodin (ja sellainen luultavasti onkin jo löytynyt). Kovasti olisin halunnut Myrtin itsellä pitää, mutta laumaelämä on sille vähän haasteellista enkä haluaisi sitä yksinäänkään asuttaa. Myrtti tulee kyllä toimeen porukassa, mutta on kovin dominoiva muita kohtaan ja mielellään vähän näykkäisee kaveria ohi kulkiessaan. Isommassa porukassa tälläinen käytös saa helposti ongelmia aikaan, kun pienestä näykkäisystä alkaa kunnon ketjureaktio. Laumasovun kannalta on siis parempi että kaikki porukassa osaavat käyttäytyä kunnolla.

Nyt lähipäivinä on myytävistä kaneista tullut useampikin hyvältä vaikuttava kysely, joten ehkäpä Myrtin lisäksi joku muukiin pääsee pian muuttamaan uuteen kotiin.



Tammikuun ensimmäisinä päivinä Iines ankka alkoi munia. Tämä oli oikein kiva yllätys, sillä ajattelin muninnan alkavan vasta lähempänä kevättä. Tammikuu kuitenkin oli Iineksen mielestä jo riittävän kevät ja rouva onkin muninut lähes päivittäin. Onkohan taukopäiviä ollut kaksi ja kuitenkin kolmisen viikko Iines on jo munia ehtinyt. Kanat ovat edelleen muninnan suhteen tauolla, kuten myös viiriäisistä kolme viidestä. Eli päivän saldo on aina yksi ankanmuna ja kaksi viiriäisen munaa.

Muutaman päivän ajan täällä ehti olla korkeampia pakkasia ja kanalan väki tarvitsi hetkeksi lisälämmitystä asuntoonsa. Maatiaiskanat kestävät hyvin kylmää, eikä viiriäisetkään erityisen herkkiä kylmälle ole. Alle nollan ei kuitenkaan ole lämpötilan hyvä mennä. Lampola (nykyinen kanala) pitää lämmön kyllä hyvin sisällä, mutta kun siellä ei enää lampaiden kestopehkua ole, ei lämpöä mistään muodostu. Puhallin tulee siis tarpeeseen kylmimmillä keleillä. Ankkoja kylmyys ei haittaa ollenkaan ja osalla ankat asuvat talvetkin ulkona. Ankkaryhmässä on paljon juttuaja kuinka omistajat hakkaavat talviaamuisin ankkojen lammen kirveellä auki ja ankat sitten pulikoivat päivän onnellisina jäävedessä.

Kunhan tässä vielä malttaa hetken odottaa, niin sitten saakin laittaa jälleen munia hautomakoneeseen. Tarkoituksena olisi hankkia pari uuttakin "hautomakonetta" silkkikanojen muodossa. Silkkikanat kuuluvat parhaimpiin hautojiin ja monella silkkikanojen omistajalla tuntuu olevan ongelmaa kun poikasia vaan tulee ja tulee. Itse silkkikanoja ei ole tarkoituksena haudottaa, vaan vaihtaa tilalle sitten muun rotuisia munia.



Vuoden ensimmäisiä kanipoikueita on ollut yritystä saada alulle, mutta vielä ei ole tainnut tulosta tulla. Suunnitelmana on ollut astuttaa Hippu Justuksella ja Pandora Dobbyllä. Jos kuitenkin alkaa vaikuttaa että eivät saa mitään aikaiseksi, saattaa olla että kokeilen jotain muutakin pariskuntaa. Tämä talvihan on aina vähän haasteellista aikaa kaneja astutella, sillä etenkään viileässä elävät kanit eivät välttämättä vielä tähän aikaan ole lisääntymisestä kiinnostuneita. Kesällä sitten onkin taas paljon helpompaa.

Justukselta ei ole yritystä puuttunut, mutta Hippu on ilmaissut ettei se ole yhtä innostunut asiasta. Pandora ei ole ihan yhtä vastahakoinen ollut, mutta Dobby taas on käyttänyt trefeillä aikaansa muuhun haahuiluun ja astumisyritykset ovat jääneet vähäisiksi. Dobby on toki vielä kokematon uros, joten eiköhän se tuosta enemmän innostu kun tajuaa kunnolla mistä on kyse. Poikahan on myös koko elämänsä asunut yhdessä muiden urosten kanssa, joten sillä voi olla vaikeuksia tajuta että nyt on naaras tarjolla.

Valkokorviin liittyen keväälle on odotettavissa yksi kiva väriprojektipoikue. Tarkoituksena olisi astuttaa suurihopea Viola Dobbyllä ja niiden jälkeläisiä viedä jatkossa eteenpäin kohti hopeaturkkista valkokorvakania. Viola on todella nätti ulkomuodoltaan, juuri sellainen kuin suurihopean tuleekin olla. Sillä koko kuitenkin on jäänyt sen verran pieneksi, että samanrotuisella uroksella sitä ei ole välttämättä kannattavaa astuttaa. Violan isosisko Roosa on kokonsa suhteen parempi ja sen hoidettavaksi jää ne puhtaan hopeat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)