Sivut

perjantai 19. tammikuuta 2018

Kanille poikasia, osa 2

Ensimmäisen osan, joka käsittelee poikueen suunnittelua ja astutusta löydät täältä.


Tiineys ja synnytys

Astutuksen jälkeen alkaa kuukauden odotus. Tiineyden merkeistä olen jo aiemmin oman postauksensa  kirjoittanut, joten siitä aiheesta en enää uudelleen kirjoita. Kannattaa siis käydä tuo postaus lukaisemassa. Kokemattomamman on yleensä aika hankala sanoa onko kani todella tiineenä vai ei. Monesti vasta aivan viimeisinä päivinä tiineydestä voi varmistua, kun poikaset alkavat kunnolla tuntua vatsassa ja potkujakin voi näkyä ulospäin. Siinä kohtaa kun kokemusta kertyy useammasta eri poikueesta, alkaa olla helpompi tunnistaa tiineys.

Kaikki turha käsittely on hyvä jättää tiineyden ajaksi pois ja pakollisetkin käsittelyt tulee hoitaa etenkin lopputiineydestä varovaisesti. Naaraan kynnet kannattaa leikata juuri ennen astutusta, joilloin niitä ei tarvitse tiineysaikana lähteä leikkaamaan.

Itse tiineys ei kanille vielä erityisen raskas tai kuluttava ole, joten tiineysaikana ei vielä ruokinnan määrää ole syytä lisätä. Helposti voi käydä niin, että naaras on jäänyt tyhjäksi ja lihominenkin on vain omistajan antaman lisäruuan ansiota. Heinää ja vettä pidetään runsaasti tarjolla, sillä tiineyden aikana juominen voi lisääntyä ja heinää naaras tarvitsee tietenkin syömisen lisäksi pesän rakenteluun.

Etenkin ensikertalainen emo voi innostua rakentelemaan pesää pitkin tiineyttä. Kokeneemmat emot eivät välttämättä rakenna pesää kuin vasta juuri ennen synnytystä. Tiineyden puolen välin jälkeen naaraalle on hyvä alkaa tarjota runsaasti pesämateriaalia, jotta se saa halutessaan rakentaa pesän jo hyvissä ajoin valmiiksi. Parasta rakennusmateriaalia on heinä tai olki. Jos kani elää vapaana asunnossa, se mielellään kuljettaa pesään muutakin pehmustetta mm. vaatteita ja pyyhkeitä. Nämä ovat kuitenkin poikasille vaarallisia, sillä poikaset voivat jäädä laskoksien sisään ja kuolla sinne. Kangas voi lähteä myös purkautumaan ja purkautuneet langat saattavat kietoutua poikasen jalkojen ympärille ja aiheuttaa kuolion. Kaiken ylimääräisen kuljettaminen pesään on siis hyvä estää ja suosia luonnollisia materiaaleja.

Itse suosittelen sulkemaan vapaana elävän kanin viimeisiksi tiineyspäiviksi rajatulle alueelle. Kani kun ei välttämättä ymmärrä tehdä poikasia häkkiin/muuhun tukikohtaan. Paljon on tapauksia joissa vapaana ollut kani onkin synnyttänyt sänkyyn tai sohvalle, ja tässä on sitten taas riski alkaako se hoitaa poikasia kun ne pakosti on muualle siirrettävä.


Kanin kantoaika vaihtelee yleisimmin 29-32 tiineyspäivän välillä, mutta pientä heittoa voi kumpaankin suuntaan olla. Laskeminen aloitetaan astutusta seuraavasta päivästä. Tiineyden kestoon vaikuttaa jonkin verran poikueen koko, eli isot poikueet syntyvät monesti aiemmin kuin pienet. Mikäli tiineyttä on takana 34-35 vuorokautta, kani on selvästi tiine, eikä poikasia kuulu, on syytä olla jo eläinlääkärin yhteydessä. Jos synnytys pitkittyy liikaa, on vaarana että poikaset ehtivät kasvaa liian isoiksi ja aiheuttavat ongelmia synnytyksessä. Synnytysongelmat ovat kaneilla harvinaisia, mutta aina on tietenkin etukäteen niihinkin varauduttava ja mietittävä miten toimiin jos synnytys ei menekään toivotusti.

Pesän rakentamisesta on hankala kirjoittaa mitään, sillä naarailla on monia eri tapoja toimia. Suurin osa tekee heinäpesän jo reilusti ennakkoon valmiiksi ja nyppii karvat siihen vasta juuri ennen synnytystä. On kuitenkin niitäkin jotka tekevät pesän karvoja myöten valmiiksi asti jo pari päivää ennen synnytystä ja myös niitä jotka alkavat rakentaa pesää vasta kun poikaset on jo syntyneet.

Kaninpoikaset syntyvät karvattomina nakkeina ja helposti voisikin kuvitella että niiden olisi hyvä syntyä mahdollisimman lämpimään ympäristöön. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Oikein rakennettu pesä pitää poikaset lämpimänä jopa pakkasella eli ulkokanilla voi teettää poikasia turvallisin mielin talvellakin. Pesän ulkopuolelle eksynyt pikkupoikanen kylmettyy nopeasti hengiltä riippumatta siitä onko se sisällä huonelämmössä vai ulkona kylmemmässä.

Kani synnyttää mielellään hämärään aikaan ja useimmiten poikaset odottavat aamulla pesässä omistajan herätessä. Niitäkin naaraita kuitenkin löytyy, jotka synnyttävät keskellä päivää. Naaraalle tulee tarjota rauha synnytyksen ajaksi. Vaikka haluaisikin seurata toimitusta ihan vierestä, on yleensä parempi poistua hetkeksi paikalta. Häirittynä naaras voi pahimmassa tapauksessa tappaa poikasensa. Yleensä synnytys on hyvin nopeasti ohi. Kerran satuin paikalle kun synnytys oli juuri alkamassa ja jäi ikkunan taakse seuraamaan tapahtumaa. Kani oli pesässä vartin, jonka aikana se synnytti neljätoista poikasta, söi istukat ja putsasi poikaset. Eli aika sarjatyönä homma hoitui. Joskus voi kuitenkin käydä niinkin, että poikaset syntyvät pitkällä välillä. Pesään saattaa aamulla ilmestyä pari poikasta ja illalla vielä muutama lisää. Yleisintä kuitenkin on että kaikki poikaset syntyvät kerralla.

Synnytykseen liittyen etsin jälleen videon, joka löytyy täältä. Videolla kani viimeistelee ensin pesän repimällä sinne karvaa ja sitten synnyttää sinne poikaset. Videon kani vetää poikasten määrän vähän överiksi, mutta siitä ei kannata välitää.


Pesätarkastuksista on montaa mielipidettä, mutta itse olen ehdottomasti sen kannalla että poikaset tarkastetaan päivittäin. Ensimmäinen kerta on etenkin tärkeä, jotta tietää montako poikasta pesässä on ja saa putsattua pesän tarvittaessa. Naaraalta voi joskus jäädä istukoita syömättä ja pesässä voi olla myös kuolleita poikasia. Poikasia voi kuolla myös jatkossa, eivätkä ne ole mukavia elävien joukossa. Kokemuksesta voin sanoa, että kuollut poikanen ehtii mennä pesässä aika ikävään kuntoon jo ihan muutamassa tunnissa. Perinteisesti on ohjeistettu hieromaan käsiin emokanin ja häkin kuivikkeiden hajua ennen kuin pesää menee tutkimaan, mutta eräs kokenut kasvattaja joskus sanoi että emo haistaa silti aivan hyvin että ihminen on pesällä käynyt. Itse olenkin nykyään jättänyt käsien hajustamisen tekemättä, eikä emot ole asiasta pahastuneet.

Synnytyksen yhteydessä kuolleet poikaset emo saattaa syödä kokonaan, tai huonolla tuurilla vain osittain. Kun pesää ensimmäistä kertaa tarkastaa, onkin varauduttava siihen että siellä voi olla puoliksi syötyjä poikasia vastassa. Joskus emo saattaa putsata vastasyntyneitä poikasia turhan innokkaasti ja purra poikaselta vahingossa korvan tai jalan irti. Tälläiset poikaset on luonnollisesti lopetettava. Kaikenlaiset muutkin vammat ja epämuodostumat ovat poikasilla mahdollisia, eli mikäli itse ei lopetustaitoinen ole, täytyy ainakin olla tiedossa keneltä lopetukseen saa nopeasti apua.

Pari ensimmäistä päivää on ne kaikkein kriittisimmät, sillä niiden aikana selviää osaako ja ymmärtääkö emo poikasia hoitaa. Ensimmäisinä päivinä porukasta yleensä karsiutuu kaikkein heikoimmat poikaset, mutta toki poikaskuolemat ovat vielä myöhemminkin mahdollisia. Ensimmäisen viikon jälkeen aletaan olla jo turvallisemmilla vesillä ja jos kaikki poikaset ovat tasakokoisia ja hyvin syöneitä, niillä on hyvät mahdollisuudet selvitä isoksi asti hengissä.

Ensimmäisen poikueen kohdalla moni pelästyy kun kani ei tunnukaan olevan kiinnostunut poikasista. Tämä on kanille kuitenkin aivan normaalia. Se imettää poikaset nopeasti pari kertaa päivässä, eikä muuten oleskele pesän läheisyydessä. Imetystä ei välttämättä pääse koskaan näkemään, mutta kunhan poikaset ovat pulleita, niitä aivan varmasti käy emo imettämässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)