Sivut

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Mitä ehtikään tapahtua kuluneena vuonna?


Jälleen olisi aika koota yhteen kaikki kuluneen vuoden tärkeimmät tapahtumat. Tämä postaus onkin jo perinteeksi muodostunut, sillä vastaavan olen julkaissut vuodesta 2012 asti. Tykkään kovasti näitä koosteita kirjoittaa, sillä samalla tulee selattua vuoden aikana julkaistut postaukset läpi. Blogin perustaminen on kyllä aikanaan ollut oikein hyvä idea. Moni asia olisi jo unohtunut mikäli ei niitä olisi tullut tänne muistiin kirjoitettua.

Tammikuu
Tammikuu on yleensä niitä tylsimpiä kuukausia, joilloin ei tapahdu oikein mitään erikoisempaa. Tänä vuonna pientä muutosta asiaan toivat kuitenkin uudet marsut! Vuoden ensimmäiset viikot mentiin vain Eldan ja Piken voimin, mutta sitten joukkoon liittyi siskokset Alma ja Hilda. Samalla rikkoutui uusi marsumäärä ennätys, sillä koskaan ennen ei neljää marsua ollut laumaan kuulunut. Loppukuusta aloin astutella myös ensimmäisiä kaninaaraita.

Helmikuu
Helmikuu meni odotellessa vuoden ensimmäisiä poikueita, sekä suunnitellessa vuoden muita yhdistelmiä. Poikasia odottelin Mistylle ja Saagalle, mutta vain Misty ehti helmikuussa synnyttää. Saaga oli tullut vasta toisesta yrityksestä tiineeksi ja poikasten tulo viivästyi. Mistyn poikueella oli ikävä kyllä huonoa onnea matkassa, sillä samassa häkissä asunut Myrtti tuhosi poikasten pesän ja ne menehtyivät kaikki. Tämä oli ensimmäinen kerta kun yhteispesintä kaneillani epäonnistui, mutta jatkossa osaan sitten ottaa taas uusia asioita huomioon kun kanit porukan sekaan poikivat.

Maaliskuu
Alkukuusta kanilaan saatiin vuoden ensimmäinen onnistunut poikue, kun Saaga synnytti erittäin odotetun valkokorvapoikueen. Viidestä poikasesta kaksi peri äitinsä upeat korvat. Tämä poikue oli myös luonteiden suhteen parhaimpia koskaan syntyneitä ja tästä ehkä kertoo sekin että neljä poikueen kaneista asuu edelleen kotona. Samana päivänä Saagan poikueen kanssa syntyi myös Myrtin poikaset, mutta ne olivat kaikki synnytyksen yhteydessä menehtyneet. Loppukuusta Mistyllä oli vuorossa uusintayritystä poikasten suhteen ja tällä kertaa se sai viisi hyvinvoivaa poikasta, joiden pesää kukaan ei päässyt sabotoimaan.

Huhtikuu
Huhtikuussa oli aikamoiset marsuhulinat, kun siskon yhdeksän marsua tulivat muuton takia hoitoon pariksi viikoksi. Kolme marsuista oli alle viikon ikäisiä poikasia, eli pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan myös marsunpoikasten kasvua. Samassa porukassa saapui myös Justus kani, joka jäi tänne pysyvästi asumaan. Muista kaneista poiketen Justus sai kunnian muuttaa sisäkaniksi, olihan se sisäkanin elämään jo ehtinyt tottua. Huhtikuun ensimmäinen poikue syntyi Myrtille ja tällä kertaa paremmalla onnella kuin ensimmäisellä kerralla. Puolikuusta Aadalle syntyi yhdeksän lupparisteytystä. Iloa ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä vain viikon kuluttua poikueen syntymästä Aada löytyi kuolleena. Poikaset pääsivät tuttipulloruokintaan ja vastoin odotuksia neljä niistä selvisi elossa vaikeasta alusta huolimatta. Tulipahan taas uusia kanikokemuksia! Kuun viimeisenä päivänä Rionakin ehti saada oman poikueensa, seitsemän pikkupupua. Huhtikuun aikana myös Rääsy poika muutti uuteen kotiin. Rääsy oli hyvin erityinen tapaus, sillä oli ihme että siitä koskaan kunnon kani kasvoi. Mutta kasvoi kuitenkin ja nyt se elää onnellisena uudessa kodissaan. Rääsyn lisäksi Daisy oli toinen aikuinen kani joka muutti huhtikuussa muualle. Neidin kanssa ei oikein itsellä kemiat kohdanneet, mutta uudessa kodissa sillä on mennyt oikein hyvin.

Toukokuu
Toukokuussa kaikki kanit asuivat jo ulkohäkeissä ja kovasti odoteltiin kevään ja kesän alkamista. Huonolta aluksi näytti, sillä lunta vaan satoi eikä ensimmäisistä ruohonkorsista voinut haaveillakaan. Lopulta kuitenkin kunnon kevätkin alkoi. Menetyksiltä ei toukokuussakaan vältytty, sillä kanilan kantaemo Limona siirtyi paremmille porkkanamaille. Vastaavasti uusiakin tulokkaita saatiin joukkoon. Siiri sai oman poikueensa ja harmikseni myös Myrtti sai jälleen poikasia vahinkoastumisen seurauksena. Kanit on kuitenkin onneksi luotuja lisääntymään ja kun Myrtti oli ensimmäisen poikueen jäljiltä hyvässä kunnossa, jätin vahingotkin sen hoitoon kasvamaan. Täysin uutta verta kanilaan saapui ensimmäisen suurihopeani muodossa, kun Roosa liittyi jengiin. Hoitomarsut olivat lähteneet takaisin omaan kotiinsa jo huhtikuun lopulla, lukuun ottamatta Eemeliä, jonka sain pitää itselläni. Toukokuussa Eemeli sai häkkikaverikseen Lennartin, joka oli yksi hoidossa olleista marsunpoikasista. Marsujen määrä oli siis vähän vahingossa pompannut jo kuuteen!

Kesäkuu
Mummokani Limonan kuolema oli vasta alkua, sillä kesäkuussa myös kaksi muuta vanhusta, Hermione lammas ja Peto kissa menehtyivät vanhuuden heikentäminä. Hermionen kuolema toi mukanaan suuria muutoksia, sillä jo pitkään oli ollut tiedossa että kun toinen lampaista tulee kuolemaan, loppuu lampaiden pito kokonaan. Sandra sai kuitenkin jäädä vielä kesän yli porukkaan, eli ihan suoriltaan ei lampaat kuvioista poistuneet. Menehtyneiden lisäksi aikuisten kanienkin määrä väheni yhdellä, Bumban muuttaessa uuteen kotiin. Aivan kesäkuun lopussa Wilmalle syntyi poikue. Poikueen piti olla vuoden viimeinen, mutta sattuneista syistä toisin kävi.

Heinäkuu
Kun tiedossa oli että talvella lampaita ei tulisi enää olemaan, mahdollistui uusien otusten hankkiminen lampolaan jäävään tyhjään tilaan. Heinäkuussa saapuikin jotain ihan uutta, kuusi viiriäistä. Kanojakin tuli pieni neljän kanan ja yhden kukon porukka, useamman vuoden kanattoman ajan jälkeen. Lisäksi heinäkuun aikana laumaan liittyi kaksi uutta ranskanluppaa Donizi ja Mandy. Ajatuksena oli käyttää näitä ranskanluppakasvatukseen, mutta Mandy valitettavasti ei kasvanut odotusten mukaisesti eikä se rotukasvatukseen sovellu. Muihin projekteihin onneksi kyllä. Ikävät tapahtumat eivät jääneet vieläkään taakse, sillä Helmeri pupu pääsi karkuun häkistään ja jäi sille tielle. Useamman päivän odottelin että se vielä jostakin ilmestyisi, mutta valitettavasti pojasta ei enää koskaan näkynyt jälkeäkään. Erikoinen tapaus kyllä tuokin. Siirin poikaset tulivat luovutusikään ja neiti lähti itsekin uuteen kotiin yhdessä tyttärensä kanssa.

Elokuu
Elokuussa lintujoukko täydentyi vielä kahdella ankalla, joiden myötä lintukokoonpano alkoi olla kasassa. Uusia asukkaita oli myös Vemppu kissa sekä suurihopea Viola. Kissanpentu oli ollut jo kauan etsinnässä, oikeastaan jo edellisenä kesänä melkein pentu taloon saapui. Peto ei uutta kissatulokasta ehtinyt koskaan nähdä, mutta Manu tykkäsi kovasti saadessaan kunnon leikkikaverin. Justuksen järjestämien luvattomien kyläreissujen vuoksi Fionalle, Rionalle ja Jättikselle syntyi poikueet. Näistä en kovin innoissani ollut, sillä Myrtin vahinkopoikue jo harmitti ja sitte vahinkoja tuli vielä lisää. Poikasten määrä onneksi oli maltillinen, Fiona ja Jättis saivat kumpikin vain yhden eloonjääneen poikasen ja Rionankin poikasista jäi loppujenlopuksi eloon vain kolme. Mikäli Justukselle ei olisi vielä tulevaisuudessa mahdollisia kasvatussuunnitelmia, se olisi temppunsa seurauksena menettänyt pallinsa. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin etsimään Mistylle uuden kodin, jossa se varmasti hyvin onkin viihtynyt.

Syyskuu
Syyskuussa tapahtumarikas kevät ja kesä alkoi rauhoittua. Uusia jäseniä ei laumaan liittynyt, mutta jälleen oli aika menettää yksi upea yksilö, kanilan kantauros Rolle. Rolle alkoi olla sekin jo melko raihnainen, joten yllätyksenä ei sen kuolema tullut. Elokuussa hankittuun hautomakoneeseen laitetuista kanamunista ei tullut mitään, joten seuraavana vuoroon meni viiriäiset. Niissä alkoikin läpivalaisussa näkyä kehitystä, joten sai jännittää miten kuoriutuminen tulisi onnistumaan.

Lokakuu
Heti alkukuusta viiriäistiput kuoriutuivat. Ihan nappiin ei kaikki kuitenkaan mennyt, sillä tipuja oli haastava pitää hengissä ja lopulta niitä oli jäljellä enää kolme. Jälkikäteen ajateltuna tämä ei tosin ihan niin harmillinen juttu ollutkaan, sillä kolme viiriäistä alkukasvatuksessa sisällä oli jo aivan riittävästi. Olisi ollut aika katastrofi jos kaikki kaksikymmentä olisivat olleet sotkemassa ja metelöimässä. Lokakuulle mahtuivat myös vuoden ainoat näyttelyt, Porin Grand Gala. Suurempaa menestystä ei tullut, mutta tulipa taas harrastettua ja palautettua mieleen miksi näyttelyissä harvemmin käydään. Näyttelyiden yhteydessä pitempään kotia etsinyt Rasmus lähti maailmalle. Kun tässä kohtaa vuotta neljä viidestä vanhuksesta oli menehtynyt, ei tullut mitenkään yllätyksenä että sille viidennellekin kävisi samalla tavalla. Myös Mopen elämä tuli tiensä päähän. Moppe oli siis mummuni koira, joka asui lähistöllä ja jonka kanssa tuli paljon oltua tekemisissä.

Marraskuu
Marraskuussa oli aika päästää myös Sandra vihreämmille niityille. Periaatteessa sen olisi voinut vielä antaa eteenpäin, mutta iäkkäämmän lampaan ollessa kyseessä mukavin vaihtoehto oli pitää se tutussa ympäristössä loppuun asti. Ilman lammaskaveria Sandraa ei olisi voinut talvella enää pitää, sillä silloin ihmisseuraakin olisi ollut tarjolla rajoitetummin. Kanien pellettiruokinta meni marraskuun aikana uusiksi, kun tilaamani rehulava saapui ja käyttöön tuli itselle aiemmin tuntematon Deukanin pelletti

Joulukuu
Tammikuun ohella joulukuu kuuluu niihin kuukausiin jotka ovat yleensä varsin tylsiä ja vailla erikoisempia tapahtumia. Tämäkään vuosi ei tehnyt poikkeusta asiaan, eikä mitään erikoisempaa tai manitsemisen arvoista tapahtunut.


Vuosi sitten kirjoittelin vastaavaan postaukseen tulevan vuoden tavoitteista ja muista asioista seuraavasti:

Tavoitteita tulevalle vuodelle on lähinnä kasvatuksen puolella. Toiveissa on toki viedä pikkukanilinjaa jälleen lähemmäs täydellisyyttä ja isompien suhteen lähteä tekemään perustuksia jatkoa varten. Värejen suhteen elättelen edelleen toivoa keltamustajapsista isolla läsillä ja sinisillä silmillä. Kesään mennessä toivottavasti selviää toteutuisko haave viimein. Jäteissä taas tähtään mustavalkoiseen japanilaiseen. Nähtäväksi jää toteutuuko tämäkään toive.

Uusien kanien hankinnasta en vielä tiedä, mutta pari suurihopeaa kyllä kovasti houkuttaisi. Eikä koskaan tietenkään tiedä mitä heräteostoksia tulee tehtyä jos sopiva kani vastaan tulee. Sen linjan olen kuitenkin päättänyt ottaa, että en enää hanki ihan kivoja kaneja. Uusien kanien on siis kaikin tavoin oltava täydellisiä, jotta tänne päätyvät.

Laumasta löytyy muutamia vanhuksia, joiden kuntoa tullaan seuraamaan tulevana vuonna tarkasti. Kaneista Rolle ja Limona täyttävät keväällä kuusi vuotta ja kummassakin alkaa vanhuus jo näkyä. Vielä kuitenkin ovat pirteitä ja hyväkuntoisia. Peto kissalle tuleekin keväällä ikää jo 17 vuotta, jos vaan sinne asti selvitään. Mitään varsinaista vaivaa ei vaarilla ole, mutta alkaa olla jo aika kankea liikkeissään. Etenkin takapää on alkanut huomattavasti heikentyä, joten ei tiedä vaikka lakkaisi yllättäen kokonaan toimimasta. Kissa ei ole myöskään mieleltään enää täysin kunnossa, eikä oikein aina tunnu muistavan mitä on tekemässä. Valitettavasti alkaa olla melko todennäköistä, että tuleva vuosi jää Pedon viimeiseksi.


Kasvatustavoitteet täyttyivät yleisellä tasolla erittäin hyvin ja kuten moneen kertaan olen maininnutkin olen hyvin tyytyväinen kotiin kasvamaan jääneeseen nuorisoon. Kaksi väritavoitetta ei kuitenkaan tuottanut oikein tulosta. Edelleen aion tulevanakin vuonna yrittää km japanilaista x-kirjavaa, saa nähdä montako vuotta jaksan vielä sellaista toivoa syntyväksi ennen kuin yksikertaisesti ostan sen jostain valmiina. Jättipoikuesiin syntyi tasan yksi valkopohjainen japanilainen ja sekin menehtyi muutaman viikon ikäisenä. Toivottavasti tulevana vuonna olisi parempi onni tämän projektin suhteen.

Suunnitelmien mukaisesti kaksi suurihopeaa todellakin tänne saapui. Lisäksi uusia hankintoja oli kaksi ranskanluppaa, jotka tulivat nekin kasvatusta ajatellen. Kuten kuitenkin aiemmin tulikin jo sanottua, ei toinen ranskanlupista valitettavasti ihan toiveita täyttänyt. Pitkin vuotta tuli myös katseltua jos löytyisi uusi pikkukaniuros kanilaan, mutta sopivaa ei vastaan tullut.

Vuosi sitten olikin jo tiedossa, että todennäköisesti joitain vanhuksia tulisi riveistä poistumaan. Ihan tälläistä joukkokuolemaa en kuitenkaan osannut odottaa, sillä lopultahan kaikki viisi vanhempaa eläintä menehtyivät vuorollaan.


Koostetta lukiessa varmasti huomaa, että kulunut vuosi oli erityisen tapahtumarikas. Ihan jo lauman kokoonpanossa ehti tapahtua monenlaista liikennettä suuntaan ja toiseen. Yksi iso tekijä tässä oli tietenkin lampaiden lähtö, sillä mikäli lampaita olisi vielä talveksi jäänyt ei yhtäkään lintua olisi ollut mahdollista ottaa.

* Uusia kaneja laumaan liittyi 4 muualta tullutta, sekä useampi kasvatti jäi poikueista kotiin kasvamaan.
* Kolme kani menehtyi, sekä yksi katosi jälkiä jättämättä.
* Aikuisia kaneja muutti uusiin koteihin kuusi.
* Marsujen määrä kasvoi kahdesta kuuteen.
* Kissojen kohdalla tapahtui yksi menetys ja yksi uusi tuttavuus, eli määrä pysyi kuitenkin kahdessa.
* Lampaat poistuivat kuvioista kokonaan.
* Uusina tulokkaina navettaan muutti neljä kanaa, kukko, kaksi ankkaa ja kuusi viiriäistä.
* Myöhemmin viiriäisiä kuoriutui vielä kolme lisää.

* Onnistuneita poikueita kanilaan syntyi seitsemän tarkoituksellista, sekä neljä vahinkopoikuetta.
* Lisäksi syntyi kaksi epäonnistunutta poikuetta.
* Uutena juttuna kasvattien listalle pääsi kanien seuraan myös kolme viiriäistä.


Entä mitä suunnitelmia ja tavoitteita on tulevalle vuodelle?

Kanikasvatus jatkuu toivon mukaan samalla mallilla kuin ennenkin ja luvassa on taas kivoja poikasia. Värien suhteen toiveena olisi saada useampia valkokorvia ja hienoa tietty olisi jos niitä syntyisi muillakin pohjaväreillä kuin vain mustana. Japanilainen x-kirjava jatkaa edelleen toivelistalla ja jospa niitä mustavalkoisia japanilaisiakin edes yksi saataisiin. Valkoiset sinisilmäiset olisi kivoja nekin ja x-kirjavatkin olisivat enemmän kuin toivottuja. Tärkein toive kasvatuksen suhteen on että kaikki menisi hyvin. Olisi ihanaa jos epäonnistuneita poikueita ei syntyisi ja emot pysyisivät terveinä. Vahinkopoikueita ei olisi suotavaa enää syntyä, eli täytyy kesällä lisätä turvatoimia niiden välttämiseksi.

Kanien lisäksi jonkinlaista kasvatusta tulee olemaan myös lintujen osalta. Vielä en tiedä kokeilenko uudelleen hautoa omien kanojen munia, mutta ainakin ostomunia on suunnitelmana koneeseen laittaa. Kanaparvi tulee siis syksyyn mennessä muutamilla kanoilla toivottavasti kasvamaan. Viiriäistenkin määrää on tarkoitus lisätä, eli niidenkin munia tulen haudottamaan. Ankkoja olisi niitäkin kiva kokeilla, mutta voi olla että hankin kuitenkin valmiit poikaset jostakin.

Lintujen määrää on tosiaan tarkoitus vähän lisätä, mutta muuten ei suunnitelmissa ole mitään erityisiä hankintoja laumaan. Kaneja todennäköisesti voi pari uutta jossakin kohtaa tulla, mutta nyt ainakaan tällä hetkellä ei mitään ehdotonta lisäystä ole mielessä.

Aina tietenkin toivoo että ketään ei tulevan vuoden aikana menehtyisi, mutta näin ison lauman kanssa se on melko epätodennäköistä. Vanhukset ovat kuitenkin pelistä poissa, eli ainakaan niiden tilannetta ei enää tarvitse miettiä. Wellu on oikeastaan ainut mistä vähän huolissani olen, sillä sen kunto on syksyn aikana huonontunut. Se ei tosin koskaan mikään huippu massakas ole ollut, eli toivottavasti ei nytkään mistään vakavammasta olisi kyse.

Vuonna 2017 menehtyneiden muistolle <3

2 kommenttia:

  1. Myönnän olin huolimaton.. tosiaan mulla on uros- ja naaraskani 3kk ikäisiä molemmat.. molemmilla on omat kompostiaita häkit, jossa on rautaklipsut portissa.. no miten tää liittyy mihkään niin naaras oli päässyt jotenkin menemään uroksen häkkiin ja kun tulin täyttämästä juomapulloja.. (poikkean asiasta vähän: olen yrittänyt lukea mahdollisisesti apuja mutta mistään en varsinaisesti löytänyt siksi tulin nyt täältä kysymään kun ajattelin että sulla sitä kokemusta on varmaankin enemmän kun mulla).. niin asiaan takaisin olin tulossa juomapullojen kanssa niin ilmeisesti uros oli astunut naaraan, kun olen juurikin lukenut että uros tekee jt jolloin astutus olisi hyväksytty ja kun olin siinä lopussa paikalla niin ei se tehnyt mitään. Siirsin tietenkin mahdollisimman nopeasti naaraan omaan häkkiinsä. (Uros oli tarkoitus leikata mutta sitä ei vielä voitu leikata) Niin nyt mulla on ongelma että voiko 3kk kani saada poikasia ja pahemmaksi asian tekee sillä ne ovat sisaruksia.. ja eniten pelottaa naaras kanin hyvinvointi. Tiedän tiedä! Olin vastuuton! Myönnän itsekkin.. toivon vain että uros leikattaisiin mahdollisimman pian, mutta kun asun pienessä paikkaa niin pitää viedä pidemmälle eläinlääkärille leikkautettavaksi mutta aikaa ei olla saatu varattua.. mulle olisi nyt naaraan hyvinvointi tärkeä ja toivoisin että voisit auttaa taino neuoa mua.. ja kertaan vielä olin vastuuton.. :*(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 3 kk ikäiset on kyllä aika nuoria vielä, eli todennäköisesti tuon ikäinen pariskunta ei poikasia aikaiseksi saa vaikka uros naaraan astuisikin. Hyvä tietenkin on mahdolliseen tiineyteenkin varautua, jos huono tuuri onkin osunut kohdalle. Itse tiineyden ja synnytyksen kanssa nuorellakaan naaraalla harvemmin ongelmia on, mutta pesää eivät monestikaan ymmärrä rakentaa tai poikasia muuten hoitaa. Mitä vastaavista tapauksista olen kuullut, niin usein nämä liian nuoret synnyttäjät synnyttävät poikaset ympäriinsä eivätkä niistä ole kiinnostuneita. Jos kuitenkin kävisi niin että poikaset pesään asti päätyisi ja emo niitä imettäisi, on emon kannalta parasta lopettaa poikaset. Tämä kuulostaa kurjalta, mutta kun emo on itsekin vielä keskenkasvuinen, ei sille ole hyväksi joutua poikasia hoitamaan. Imetysaika kuitenkin emolle on aina rasitus. Tuo että vanhemmat on sisaruksia ei poikasille mitenkään vaaraksi ole. Kanit kestävät hyvin sukusiitosta ja osa kasvattajistakin tettää poikueita sisaruksilla tai muilla lähisukulaisilla.

      Poista

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)