Sivut

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

9. luukku: Hevosharrastus

Kuva: Pixabay.com
Hevosista olen ollut kiinnostunut jo ihan pienestä asti ja lapsena tuli kaikki mahdolliset ponitalutukset erilaisissa tapahtumissa käytyä läpi. Hieman vanhempana alkoi tehdä mieli aloittaa ratsastus ihan kunnollisena harrastuksena. Lähistöllä ei kuitenkaan kovin kummoista tarjontaa ratsastustalleista ollut, joka hankaloitti huomattavasti ratsastustuntien aloittamista. Kävi kuitenkin todella hyvä tuuri ja siinä vaiheessa kun ratsastamisen aloittaminen alkoi olla ajankohtaista, avattiin vain reilun 10 km päähän uusi talli. Avajaisissa päästiin tutustumaan talliin ja heti varattiinkin ensimmäinen ratsastustunti muutaman viikon päähän. Ensimmäistä kertaa pääsinkin siis osallistumaan ratsastustunnille alkuvuodesta 2006.

Talli oli pieni, hevosia taisi tuolloin olla vain seitsemän. Kyseessä ei ollut SRL:n hyväksymä talli, eikä tallin pitäjällä ollut mitään ihmeempää koulutusta tuntien pitämiseen. Hintaansa nähden tunnit olivat kuitenkin todella laadukkaita ja täytyy sanoa että opetus oli paljon parempaa kuin monen alaa opiskelleen pitämät tunnit. Taluttajan kanssa pääsin kiertämään kenttää vain ensimmäisellä tunnilla ja sen jälkeen oli aika selvitä yksin. Alkuaikoina vakioratsuni oli suuri, vanha ja laiska ruuna, joka oli kyllä oikein mukava ensiratsu. Pieneillä poneilla en valitettavasti koskaan päässyt ratsastamaan, sillä olin ratsastuksen aloittaessani jo ehtinyt venahtaa aika pitkäksi ja shettiksen selässä jalat olisivat laahanneet maata. Pystyyn kuollutta jättiruunaa lukuun ottamatta muut tallin hevoset olivat reippaita tapauksia, ei ollenkaan sellaisia laiskoja automaatteja mihin valitettavan usein ratsastuskouluissa törmää. Taidot siis pääsivät vuosien mittaa hyvin kehittymään. Muutamaan kertaan tuli selästä tiputtuakin, mutta mitään pahempaa ei koskaan tapahtunut. Koska talli oli pieni, ei maneesista ollut tietoakaan ja tunnit pidettiin säiden armoilla. Jos tuli vettä, niin sitten mentiin sateessa. Talvisin kenttä saattoi olla hetkellisessti niin huonossa kunnossa että paria raviaskelta hurjempaa menoa ei voinut edes ajatella. Saattaa kuulostaa inhottavalta, mutta pidän hyvänä asiana että heti harrastuksen alussa on tuulut totuttua muuhunkin kuin lämmitettyyn maneesiin.

Tuolla tallilla tuli käytyä aktiivisesti tunneilla viitisen vuotta, mutta sitten tunneilla käynti jäi. Pääsyynä oli ihan ajanpuute, sillä asuin viikot koulun asuntolassa kauempana ja viikonloppuisin vapaita tunteja oli huonosti tarjolla. Lisäksi iski hieman kyllästyminen ohjatuilla tunneilla käymiseen ja saman kentän kiertämiseen tunnista toiseen. Kun joskus oman hevosen hankin, niin ratsastus tulee luultavasti painottumaan lähes kokonaan maastoiluun. Viimeisen ratstustuntini tallilla muistan edelleen hyvin. Kaikki muut tuntilaiset olivat peruneet tulonsa, joten olin ainoa ratsastaja. Ratsastin lempihevosellani, joka oli normaalisti aika kaahottaja. Kerrankin se saatiin kuitenkin kulkemaan todella hienosti, kun kaikki huomio voitiin keskittää vain siihen. Ei siis ollenkaan huono päätös tunneilla käymiseen.

Kuva: Pixabay.com
Ratsastusharrastuksen aktiivisina vuosina tuli käytyä tietenkin myös ratsastusleireillä. Kolmena kesänä tuli vietetty viisi päivää leirillä, kaikki eri talleilla. Yksi talleista sijaitsi suhteellisen lähellä ja siellä olin muutamalla irtotunnilla ennakkoon käynyt, mutta kaksi muuta tallia oli ihan uusia tuttavuuksia. Ehdottomasti suosittelen jokaista ratsastusleireistä kiinnostunutta suuntaamaan leirille omaa vakkaritallia pidemmälle, sillä leirit ovat hyvä mahdollisuus päästä näkemään muiden tallien rutiineita ja tarjoavat mahdollisuuden ratsastaa muillakin kuin niillä tutuilla ja turvallisilla ratsuilla. Kesäaikaan on hyvää aikaa matkustella, joten ei haittaa vaikka talli vähän kauampanakin olisi.

Kaikki kolme leiriä olivat hyvin erilaisia, mutta omalla tavalla jokainen onnistuneita. Ensimmäinen talleista oli ratsastuskoulu, jossa harjoitettiin hevosjuttujen ohella myös paljon muuta vapaa-ajan toimintaa. Tallilla oli siis mm. majoitus varsin laadukasta ja minulla olikin mukana olleen siskon kanssa oma tilava huone vessoineen, suihkuineen ja minikeittiöineen. Seuraava talli oli enemmän maalaistalli tyylinen ja leiriläiset majoittuivat päärakennuksessa neljän hengen huoneissa. Maneesia ei ollut ja useampi tunti saatiin ratsastaa sateessa mutakentällä. Tämähän ei toki onneksi haitannut, kun vastaavaan oli jo muutenkin tottunut. Kolmas talli oli näistä perinteisimmän tyylinen ratsastuskoulu, joskin lairien ajan toiminta hevosineen oli muuttanut omaan leirikeskukseen eikä esim. talli ollut niin upea kuin varsinaisessa toimipaikassa. Tällä tallilla kaikki leiriläiset majoittuivat samassa isossa huoneessa (paikka oli vanha koulu, joten tilaa riitti). Ensimmäisen unettoman yön jälkeen sai kyllä yllättävän hyvin näinkin nukuttua.

Leireillä pääsi kokeilemaan paljon kaikkea sellaista mitä omalla tallilla ei harrastettu. Vikellys, ratsastusleikit ilman satulaa ja muut hauskuudet tuli kokeiltua. Maastoilemaankin pääsi kunnolla, kun omalla tallilla tunnit oli enimmäkseen kentällä loppukäyntejä lukuun otammatta. Edelleenkin olisi kyllä ihan mukava joskus vielä leirille päästä ja saattaa olla että jos jonakin kesänä on viikko ylimääräistä aikaa, suuntaan johonkin päin seniorileirille.

Kuva: Pixabay.com
Eläintenhoitajaksi opiskellessani ehdin olla kahteen otteeseen työssäoppimassa eräällä toisella melko lähellä sijaitsevalla ratsastustallilla. Tämä talli oli jäänyt vähän pimentoon, sillä kukaan tuttu ei siellä käynyt ratsastamassa. Tarkemmin talliin tutustuinkin vasta koulun kautta. Jos tallista olisin aiemmin ollut tietoinen, olisi ratsastusharrastus saattanut hyvin sielläkin alkaa. Ensimmäistä kertaa olin työssäoppimassa ensimmäisen kouluvuoden keväällä ja harjoittelun pituus oli viisi viikkoa. Tuossa ajassa tuli opittua paljon, sillä pelkästään ratsastustunneilla käymällä opitut hevosten hoitoon liittyvät asiat jäävät aika suppeiksi. Työssäoppimisjakso menikin pitkälti ihan perusrutiineja opetellessa. Ratsastamaankin pääsin toki useamman kerran viikossa ja poneilla opettelin myös ajamaan. Seuraavan kerran palasin samaan paikkaan harjoittelemaan kolmannen kouluvuoden lopussa kymmeneksi viikoksi. Heti harjoittelun päätyttyä olikin aika valmistua eläintenhoitajaksi. Tällä kerralla perusjutut olikin jo hyvin hallussa, eikä uutta asiaa ihan niin paljon enää tullut. Ratsastamaan pääsin entistä enemmän, eikä tainnut kymmeneen viikkoon montaakaan päivää mahtua etteikö hevosen selässä olisi tullut istuttua. Tämän harjoittelun aikana tallitöistä tuli jo aika rutiinia ja työssäoppimisen loppupuolella sainkin viiden päivän ajan hoitaa hevoset käytännössä kokonaan itsenäisesti tallin omistajan suunnatessa ulkomaanmatkalle. Hevosmäärä ei toki valtaisa ollut, vaan tallissa asui reilu kymmenen kaviokasta.

Heti valmistumisen jälkeen aloin tehdä satunnaisia lomituksia tuolla samaisella tallilla missä harjoittelut suoritin. Tuolloin tosiaan sai vielä ottaa kenet tahansa lomittamaan, eikä ollut pakko käyttää varsinaisia palkkalistoilla olevia vakkarilomittajia. Nyt tähän onkin tullut muutos, enkä lomituksia enää pysty tekemään. Lomitusten ohella tuli muutenkin paljon käytyä tallilla auttelemassa, sekä ihan tavallisissa tallitöissä että esim. ryhmien vierailujen aikana.

Kuva: Pixabay.com
Valmistumisen jälkeisenä syksynä aloitin työt hieman erilaisella tallilla, jossa asui lämminverisiä siitostammoja ja varsoja. Hevosia tallilla oli yhteensä kolmisenkymmentä, joista puolet tammoja karsinatallissa ja toinen puoli varsoja pihatossa. Joukossa oli sekä tallinpitäjän omia hevosia, että tallipaikalla olevia hoidokkeja. Ylimääräistä porukkaa tallilla ei kuitenkaan pyörinyt, sillä ravihevosten kohdalla on ihan normaali käytäntö lykätä hevonen jonnekin täysihoitoon ja satunnaisesti vain käydä sitä katsomassa. Vaikka tallilla olikin vain siitostammoja ja alle vuotiaita varsoja, pääsin ihan mukavasti ravimaailmaan samalla tutustumaan. Ravijutut kun eivät mitenkään tuttuja ennalta olleet. Muutenkin sain puoli vuotta kestäneen työskentelyn aikana kivasti uutta kokemusta hevosten hoidosta.

Varsoja en ollut ennen käsitellyt ollenkaan, mutta puolessa vuodessa niiden kanssa tuli oltua enemmän kuin tarpeeksi. Varsat asuivat laumana pihatossa, mutta väkirehut ne saivat ollessaan kiinni ruokintapöydän äärellä. Muuten ruokailu ei olisi onnistunut sovussa. Aluksi varsat olivat vieroituksen jäljiltä hyvin arkoja, mutta ajan kuluessa niistä tuli kesyjä ja ne sai ongelmitta kiinni. Hienoja hetkiä oli kun huippuarka varsa alkoi lopulta luottamaan ja sen sai taluttaa ruokapaikalle kaikessa rauhassa. Varsat onnistuivat jatkuvasti hankkiutumaan ongelmiin, mm. piehtaroidessaan kierähtivät päin seinää eivätkä pääseet itse ylös tai nostivat kiinni ollessaan toisen etujalan ruokintapöydälle eivätkä saaneet sitä enää itse ominavuin alas. Rauhallisesti kuitenkin aina odottelivat että tulen auttamaan. Hirmu hauskaa olisi tietää mitä varsalaumalle nykyään kuuluu ja onko kukaan menestynyt raviradoille, mutta hankala niiden kuulumisia olisi enää selvittää.

Toinen uusi juttu varsojen ohella oli orin käsittely. Harjoittelupaikassa olin kyllä shettisoria päässyt hoitamaan, mutta se oli äärimmäisen kiltti ja sen kanssa sai pienetkin lapset touhuta. Toista oli tämän kasvatustallin siitosori. Tallilla oli tosiaan tammojen ja varsojen lisäksi myös oma ori, joka asui kesät oriasemalla hommissa, mutta muuten vietti tallilla normaalia pullahevosen elämää. Tämäkin tapaus oli kyllä lämminveriseksi oriksi suhteellisen kiltti ja sitä voitiin pitää isolla laitumella tammalauman vieressä pelkän sähkölangan takana. Taluttaminen laitumelle ja takaisin talliin oli kuitenkin oma haasteensa, sillä ori oli kova puremaan. Taluttaessa olikin syytä pitää heinätukkoa kädessä, josta sille sai tarjota aina syötävää kun orin teki mieli maistaa käsivartta. Ihan hyvin orin kanssa kyllä loppujenlopuksi pärjäsin vaikka se ei aina niin hallinnassa ollutkaan. Mutta olinpahan ainakin painona narun päässä ohjaamassa edes vähän oikeaan suuntaan.

Kuva: Pixabay.com
Töiden loputtua kasvatustallilla tein sielläkin vielä vuoden ajan satunnaisesti lomituksia ja samaan aikaan kävin myös runsaasti tuolla aiemmin mainitussa vanhassa harjoittelupaikassa hommissa. Ratsastus jäi oikeastaan tässä kohtaa kokonaan pois kuvioista, ihan harvakseltaan tuli ratsastettua jos se jollakin tapaa työnkuvaan kuului. Noiden kahden tallin lisäksi kävin pariin otteseen tekemässä muutaman päivän lomituspätkän myös kolmannella tallilla, joka tosin oli vähän turhan kaukana. Sitten lomitusjutut muuttuivatkin ja jäivät itseltäni pois kuvioista.

Kolme vuotta sitten ratsastustuntitoiminta loppui entisestä harjoittelupaikasta ja hevoset muuttivat muualle. Itsehän vaihdoin tässä kohtaa eläinlajia, eli jatkoi samassa paikkaa vakituisena työntekijönä mutta lehmien parissa. Pari hevosta paikkaan sentään jäi, joten edelleen viitenä päivänä viikossa olen hevosten kanssa tekemisissä, joskaan ulos laittamista ja karsinoiden siivoamista ihmeellisempää hommaa en niiden kanssa juuri tee.

Ratsastanut en ole useampaan vuoteen, mutta tarkoituksena on harrastus kyllä uudelleen vielä jossain vaiheessa elvyttää. Tunneilla en ole enää kiinnostunut käymään, eikä vuokrahevosellekaan olisi tällä hetkellä aikaa. Pari omaa hevosta tulen todennäköisesti jossakin kohtaa hankkimaan, mutta juuri nyt omille hevosille ei olisi riittävästi aikaa. Arkena kun en töiden ja kanien hoitamisen jälkeen enää millään ehtisi tai jaksaisi liikuttaa hevosia. Mutta aivan varmasti harrastus tulee vielä jatkumaan, kunhan tilanne on siihen sopiva!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)