Sivut

lauantai 2. joulukuuta 2017

2. luukku: Lemmikkinä viiriäinen


Viiriäiset ovat hauskoja minikokoisia kanalintuja, jotka sopivat hyvin niin lemmikeiksi kuin myös tuotantotarkoitukseen. Viiriäisten paino vaihtelee n. 90-300g välillä, rodusta riippuen. Japaninviiriäiset ovat pienikokoisia, kun taas lihaviiriäinen on isompikokoinen. Nämä kaksi rotua voivat myös lisääntyä keskenään ja luultavasti melko iso osa viiriäisistä onkin ihan vaan viiriäisiä ilman sen kummempaa rotua. Erilaisia värejä viiriäisillä esiintyy runsasti aina suklaanruskeasta valkoiseen. Yleisin väri on kuitenkin tavallinen riistan väri.

Viiriäiset ovat nopeita kasvamaan ja ovatkin kuusiviikkoisina jo lähellä aikuiskokoa. Kanat alkavat usein muniakin jo samassa iässä. Valitettavasti moniin muihin lintuihin verrattuna viiriäiset ovat myös melko lyhytikäisiä. Ne lopettavat muninnan noin parin vuoden iässä (mahdollisesti jo aiemminkin) ja sen jälkeen viettävät vielä mahdollisesti vuoden pari eläkepäiviä ennen kuolemaa. Kukot käsittääkseni ovat hieman kanoja pitempiikäisiä.

Viiriäisten saatavuus ei ole ihan huippuluokkaa, mutta kun osaa kysellä ja etsiä oikeista paikoista, löytää varmasti omansa. Kesäaikaan viiriäisiä tuntuu eniten tarjolla olevan, sillä silloin ihmiset innokkaimmin poikasia haudottavat. Hinnaltaan viiriäiset ovat varsin halpoja. Munivien kanojen hinnat ovat yleensä 10-15€ paikkeilla, kukoilla yleisin hinta tuntuisi olevan 5€ (elleivät sitten ole kokonaan ilmaisia). Sukupuolitunnistamattomien poikasten hinnat ovat jotakin kukon ja kanan hintojen väliltä. Omista sukupuolitunnistamattomista viiriäisistäni maksoin 7€/tirppa.

Aluksi kannattaa aloittaa pienellä parvella, jotta pääsee kunnolla tutustumaan viiriäisiin. Hyvä kokoonpano on kukko ja muutamia kanoja. Siitä onkin sitten hyvä poikasia hautomalla lisätä viirujen määrää jos ja kun niistä isommassa määrin innostuu. Pienissä parvissa kukkoja pidetään yleensä vain yhtä jotta sopu säilyy. Suurissa parvissa menee useampikin kukko.


Pienikokoisena lintuna viiriäinen ei tarvitse paljoa tilaa. Se onkin ihanteellinen kanankorvike sellaiselle, jolla ei ole tiloja isompia lintuja majoittaa. Pieni viiriäisparvi menee hyvin vaikka ihan kaninhäkissä. Tietenkää mitään estettä ei isompaakaan asuntoa ole viiriäisille järjestää, jos niin tykkää tehdä. Lämpötilavaatimukset vastaavat pitkälti kanojen vaatimuksia. Lämpimään aikaan viiriäisiä voi pitää vaikka ulkona ja talvella niillä tulisi olla plussan puolella oleva tila. Viiriäiset ovat ensisijaisesti ulkotiloissa pidettäviä eläimiä, mutta satunnaisilla ihmisillä niitä asuu sisällä talossakin. Tirpat tykkäävät kuitenkin pöllyttää pohjamateriaalia eivätkä ihan hajuttomiakaan ole, joten itse en kyllä asuintiloihin niitä vakituisiksi asukkaiksi huolisi.

Viiriäinen on maalintu, eli ei käytä orsia kuten kana. Erilaisista tasoista ne kuitenkin tuntuvat kovasti tykkäävän. Häkkiinsä ne kaipaavat myös paljon piiloja. Sisustuksessa voi siis hyvin hyödyntää vaikka kanien/marsujen mökkejä. Suosittuja sisustuselementtejä on myös katosta roikkumaan ripustetut puiden oksat. Hiekkakylpyjä pikkutirpat rakastavat, eli kylpyastia on myös ehdoton.

Kesäaikaan viiriäisiä voi asuttaa ulkona, joko kiinteässä häkissä tai siirreltävässä laidunhäkissä. Ruoho on viiriäisten herkkua, joten nurmikko saa nopeasti kyytiä. Ulkohäkkiä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon lintujen pieni koko. Moni eläin kiinnostuu niistä ruokamielessä, joten häkin tulee olla petoturvallinen. Viiriäiset eivät oikein ymmärrä pelätä muita eläimiä, joten ne iloisesti laittavat päänsä verkosta läpi vaikka kissa istuisi vieressä. Häkin verkon on siis syytä olla mahdollisimman pienisilmäistä.


Ruokinnan suhteen viiriäisten kanssa mennään suunnilleen samoilla periaatteilla kuin kanojenkin kanssa. Huomioon tulee kuitenkin ottaa viiriäisten innokkuus munia ja tarjota täten riittävästi kalkkia ja proteiinia. Ruoka tulee muistaa tarjota riittävän pieninä paloina, jotta pieni tirppa saa sen hyvin syötyä.

Kanojen rehut soveltuvat hyvin viiriäisille. Lisäksi niille voi tarjota monenlaisia tuoreruokia. Omat viiriäiset olivat poikasina hulluina mm. porkkanaraasteeseen. Lihaa viiriäisille voi antaa jauhelihana tai luonnollisemmassa muodossa matoina. Kesällä matoja saa ulkoa ja talvella ötököitä voi ostaa eläinkaupasta jauhomatojen muodossa.

Kalkki on helpoin tarjota kuivattuina kananmunankuorina, sillä ne on helppo murskata riittävän hienoksi. Kanojen valmiskalkit ovat raekooltaan viiriäiselle liian isoja, joskin niitäkin voi vasaralla hakata pienemmäksi jos ylimääräistä aikaa löytyy (testattu on).

Muiden lintujen tapaan, myös viiriäiset tarvitsevat hiekkaa kivipiiransa toimintaan. Mikäli viiriäisillä on häkissään hiekkakylpyastia, ei erillistä syöntihiekkaa välttämättä tarvitse olla. Tähän toki vaikuttaa kuinka hienoa hiekka on. Itsellä on käytössä ihan luonnosta kaivettu hiekka, joten se sopii hyvin sekä kylpemiseen että kivipiiraan.

Lisäksi tietenkin vettä on oltava aina saatavilla. Vesi voi olla tarjolla tavallisessa kupissa, juoma-automaatissa tai kanin juomapullossa. Riippuu ihan minkä kätevimmäksi kokee. Omilla viiriäisillä vesi on kupeissa, mutta sotkevat veden kyllä tehokkaasti kuivikkeeseen. Jossakin vaiheessa on siis varmasti jokin muu ratkaisu tulossa.


Viiriäiskanat ovat hyvin tehokkaita munimaan, eivätkä pahemmin lepopäiviä välissä pidä. Munat ovat kauniisti kuvioituneita ja soman pieniä kooltaan. Hieman työlästä niistä on ruokaa kuitenkin valmistaa ja munia äkkiä kertyykin iso kasa varastoon. 4-5 viiriäisenmuna vastaa yhtä kananmunaa, joten paljon niitä saa rikkoa jos vaikka jotakin leipoa haluaa. Mutta kunhan vaan mielikuvitusta riittää, niin aina jotakin käyttöä keksii.

Halutessaan viiriäisiä voi hyödyntää myös lihana, joka usein kukkojen kohtaloksi koituu. Teurasikäisiä viiriäiset ovat n. 3-4kk ikäisenä. Viiriäinen onkin aika hyvä valinta omavaraistaloudesta kiinnostuneelle, sillä ne tuottavat lihaa ja munia kokoonsa nähden tehokkaasti.


Jalostuksen seurauksena viiriäisiltä on pitkälti kadonnut taito hautoa itse tipuja. Satunnaisesti tosin kuulee hautovistakin viiriäiskanoista. Lisääntyminen hoituu kuitenkin normaalisti ihmisen avustamana. Viiriäinen ei ole ihan yhtä helppo haudottava kuin kana, sillä mm. liiallinen kosteus voi koitua tipujen kohtaloksi. Omat tipuset haudoin kuivahaudontana, eli koneessa ei ollut vettä lisättynä missään vaiheessa. Kuoriutumisvaiheessa kosteutta tulee nostaa, mutta sekin hoitui omalla kohdalla ihan kuoriutuvien tipujen toimesta.

Tipujen hoito on sekin hieman haasteellista, sillä minikokoiset tipuset ovat hyvin herkkiä. Itsellähän jäi kahdestakymmenestä kuoriutuneesta henkiin ainoastaan kolme tipua, vaikka ihan ohjeiden mukaisesti tipuja hoidettiin. Hyvä puoli viiriäistipuissa on kuitenkin se, että ne myös kehittyvät huimaa tahtia ja herkkä pikkutipuvaihe on nopeasti ohi.


Mikäli viiriäisten hankinta kiinnostaa, kannattaa liittyä Facebookissa "Viiriäiset" ryhmään. Ryhmän kautta löytää mm. myytäviä tirppoja sekä pääsee ylipäätään keskustelemaan niiden hoidosta ja muusta viiriäisiin liittyvästä.

Voin myös suositella ostamaan Marianne Hautsalon kirjoittaman e-kirjan Viiriäisten kasvatus. Viiriäisten hoidosta löytyy netistä todella suppeasti suomenkielistä tekstiä, mutta tuosta oppaasta löytyy kätevästi kaikki oleellinen tieto ruokinnasta tipujen kasvatukseen. E-kirjaksi opas on kyllä melko hintava, mutta kannattava ostos kuitenkin jokaiselle viiriäisen omistajalle.

3 kommenttia:

  1. Oikein mainio ja asiapitoinen esittely viiriäisistä, tuo vinkki porkkanaraasteesta menee kokeiluun. Meillä viirulaiset ovat saaneet porkkanat keitettynä mössönä ja se kun valkoinen viiriäinen vetää oranssia mössöä pää keltaisena, on melkoista :D

    Kaunis kiitos suosituksesta. Laita minulle sähköpostia: siltajoensirkus@gmail.com jos olisit kiinnostunut kirjoittamaan blogiini Vieraskynä jutun. Ideoidaan aihetta :)

    VastaaPoista
  2. Nyt tiedän viiriäisistä enemmän kuin 10 min sitten. Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä tietopaketista 🧡

    VastaaPoista

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)