Sivut

perjantai 15. joulukuuta 2017

15. luukku: Elokuvia hevosista, koirista ja vähän muistakin

Joulun aikaan monelta löytyy ylimääräistä aikaa, jonka voi kuluttaa esimerkiksi katselemalla elokuvia joissa eläimet ovat pääosassa. Listasinkin hieman katsomisen arvoisia elokuvia. Mukaan pääsivät ainoastaan näytellyt elokuvat, mikä vähän rajoitti mitä eläimiä listan leffoissa seikkailee. Näyteltyihin kun päätyy useimmiten hevosia ja koiria. Muut otukset seikkailevat yleensä animaatioissa.


Secretariat
Seabiscuit - Amerikkalainen legenda
Dreamer - laukkaratsun tarina

Laukkahevosista on tehty useampia elokuvia, yleensä tositapahtumiin perustuvia. Tyypillisessä tarinassa hevosista mitään tietämätön ihminen hankkii laukkahevosen jota muut ei huoli, palkkaa valmentajaksi vuosia sitten eläköityneen vanhan kärttyisen papparaisen ja ratsastajaksi jonkun huonomaineisen työttömän jockeyn. Näillä aineksilla saadaan uusi huippuvoittaja aikaiseksi. Ehkä jokainen listan kohta ei joka elokuvassa täyty, mutta näitä katsellessa voi huvikseen laskea montako menee nappiin.

Näistä kolmesta laukkahevosleffasta Secretariat ja Seabiscuit ovat vahvimmin tositapahtumiin pohjautuvia ja kertovat kyseisiä nimiä kantaneista menestyneistä hevosista. Dreamerissa tarina on ainakin omien tietojeni perusteella vain löyhästi tositapahtumiin perustuva.



Salamaseepra

Salamaseepra kuuluu myös laukkateemaisiin elokuviin, mutta on puhuvine eläimineen suunnattu nuoremmalle katsojakunnalle. Lienee sanomattakin selvää että muista poiketen Salamaseepra ei myöskään ole tositapahtumiin perustuva. Elokuva kertoo varsana sirkuksen kyydistä unohtuneesta ja sittemmin pienellä maatilalla kasvaneesta seeprasta, joka unelmoi pääsevänsä kilpailemaan laukkakilpailuissa täysiveristen rinnalla. Lopulta haave toteutuukin ja Salama pääsee näyttämään mihin pystyy. Seepran lisäksi elokuvassa on mukana monia muita hauskoja eläimiä vuohesta kärpäseen.


Hidalgo

Hidalgo on yksi omista suosikeistani hevoselokuvien joukossa. Tässäkin aiheena on laukkakilpailut, kuitekin hyvin erilaiset kuin yllä mainituissa. Elokuvassa cowboy mustangeineen matkustaa Lähi-itään saatuaan kutsun osallistua 4500km pituiseen Tulimeri kilpailuun. Muut hevoset kilpailussa ovat tietenkin arabialaisia, joten kaikki eivät ole kovin mielissään mustangin osallistymisesta kisaan. Monenlaista ehtiikin tapahtua matkan varrella.


Sotahevonen

Kaikki hevoselokuvat eivät toki suinkaan liity laukkamaailmaan, vaan paljon löytyy muutakin aihetta. Elokuvien taso harvemmin on kuitenkaan kovin kummoinen, sillä erityisesti niitä tehdään nuoria heppatyttöjä silmällä pitäen. Sotahevonen on tähän mukava poikkeus ja se onkin varsin laadukas hevoselokuva moniin muihin verrattuna. Nimensä mukaisesti se kertoo sotaratsuksi joutuneen hevosen tarinan. Lähes kaksi ja puoli tuntia kestävän alokuvan aikana hevonen ehtii kokoa monenlaista ja lopussa tietenkin selviää pääseekö se enää omistajansa luokse vai ei.


Seikkailu etelänavalla

Koira-aiheisista elokuvista suosikkini on Seikkailu etelänavalla. Siinä etelänavalla sijaitseva tutkimusasema joudutaan tyhjentämään pikavauhtia myrskyn tieltä. Valitettavasti kahdeksalle rekikoiralle ei ole tilaa lentokoneessa ja ne jätetään odottamaan omaa lentoa tutkimusaseman pihaan kytkettyinä. Koirien hakeminen osoittautuu kuitenkin astetta hankalammaksi ja koirat jäävät etelänavalle hivenen pidemmäksi aikaa mitä alunperin oli suunnitelmana. Elokuvassa seurataan sekä koirien selviytymistä, että niiden omistajaa joka yrittää keksiä keinoa saada koirat turvaan.


Hachiko - Tarina uskollisuudesta
Marley & Me

Hachiko ja Marley & Me ovat tyyliltään hyvin erilaiset elokuvat, toinen on draamaa ja toinen taas enemmän komedia. Kumpikin kertoo kuitenkin koiran tarinan aina pentuajoilta viimeiseen hengenvetoon. Hachikossa tarina on surullinen, sillä siinä koiran omistaja kuolee työpaikallaan ja koira odottaa vuosien ajan rautatieasemalla omistajaa saapuvaksi kotiin. Marley & Me on aiheeltaan iloisempi, joskin sekin sisältää omat surullisemmat hetkensä.


Myrsky

Suomalaisestakin tuotannosta löytyy yllättäen yksi ihan hauska koiraleffa, joka kannattaa katsoa jos sitä ei ole tullut vielä nähtyä. Elokuvassa nelihenkiseen perheeseen liittyy vähän vahingossa koiranpentu, jonka tarkemmista taustoista ei ole tietoa. Myöhemmin koira paljastuu kaukasianpaimenkoiraksi, josta väärällä koulutuksella kehittyy varsin hankala tapaus. Elokuva toimiikin samalla hyvänä opetusfilminä siitä, miksi laumanvartijakoirat eivät ihan jokaiselle sovellu. Suuren kaukkarilauman lisäksi elokuvassa vilahtaa muitakin eläimiä ja kaikkien koulutuksesta on vastannut monille eläinihmisille tuttu Tuire Kaimio. Hauskana yksityiskohta lopputeksteissä mainitaan jokaisen eläinnäyttelijän nimi.


Babe - urhea possu

Elokuvista joissa pääosaa esittää muu kuin koira tai hevonen, mainitsemisen arvoisin on Babe. Tämä on hieman vanhempi tuotos ja monelle saattaakin olla tuttu jo lapsuudesta. Päähenkilönä on pieni possu, joka päätyy maatilalle kirjavan eläinlauman jatkoksi. Tilan bordencollie emo ottaa Baben hoidettavakseen, jonka vuoksi possu luulee olevansa paimenkoira. Alunperin possun kohtalona on joutua joulupöytään, mutta monien mutkien kautta sen henki säästyy ja lopulta se pääsee paimennuskilpailuihin koirien joukkoon. Elokuvassa eläimet puhuvat keskenään, mikä tekee tarinasta paremman.


Paulie - puhuva papukaija

Listalle oli aika vaikea keksiä Baben lisäksi muita ei koira- tai hevosleffoja, mutta sitten mieleen tuli Paulie. Rumasta julisteesta huolimatta se on suhteellisen hyvä eläinaiheinen elokuva. Tutkimuslaitoksessa työskentelevä siivooja törmää rakennuksen kellarissa pidettävään papukaijaan ja paljastuu että kyseinen kaija osaa puhua täydellisesti. Joskin papukaija ei suostu puhumaan muiden kuin siivoojaan läsnäollessa. Papukaija alkaa kertoa siivoojalle värikästä tarinaansa siitä kuinka se päätyi pienen tytön lemmikistä kellariin pieneen häkkiin. Tarinan kuultuaan siivooja haluaa tietenkin auttaa papukaijan ja sen alkuperäisen omistajan yhteen.


Blackfish

Kevyempien elokuvien lisäksi listalle päätyi myös yksi dokumenttielokuva. Blackfish kertoo vesieläinpuistoissa pidettävistä miekkavalaista, jotka ovat sopimattomista elinoloista ja kohtelusta johtuen aiheuttaneet lukuisia vaaratilanteita kouluttajilleen. Ikävä kyllä aina ei ole selvitty ilman ruumiitakaan. Erityisesti valokeilaan pääsee Tilikum niminen valas, joka on aiheuttanut useamman kuolemantapauksen. Julkisuuteen asioita ei mielellään kerrota ja dokumentissa ääneen pääseekin puistojen entiset työntekijät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)