Sivut

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Justuksen maailmanvalloitussuunnitelma


Keväällä kirjoittelinkin blogissa, kuinka Justus liittyi pysyvästi laumaan. Justus oli siis siskoni vapaana elänyt sisäkani, mutta muuton yhteydessä sitä ei otettu enää mukaan tuhoamaan seuraavakin asuntoa. Poika siis muutti tänne. Justus on tunnetusti ollut hyvin kusipäinen luonteeltaan ja se on aina selkeästi pitänyt itseään hirmu tärkeänä ja muita parempana yksilönä. Hauskasti myös kaikki omat kanit tuntuvat inhoavan Justusta, vaikka nyt sen pitäisi olla jo kaikille tuttua ja osa porukkaa. Muuten kaikki urokset tulevat ongelmitta toimeen keskenään, mutta Justukselle jaksetaan rähistä jos se häkin ohi viilettää.

Yöt Justus on viettänyt sisällä ja päivisin se on saanut aika vapaasti juoksennella ulkona. Kaikki sujui ongelmitta siihen asti, kunnes Justus päätti että olisi mukava täyttää koko maailma omilla jälkeläisillään. Poika onnistui ujuttamaan itsensä jättityttöjen aitaukseen pariinkin otteeseen, ennen kuin aitausta ympäröivästä muurista tuli Justuksen kestävä. Urospuolisista vierailijoista on selvitty ennenkin säikähdyksellä, mutta valitettavasti tällä kertaa niin ei käynyt.

Ensin aitauksen keskellä olevasta kaninkolosta löytyi yksi musta nakki, joka oli Fionan aikaansaannos. Fiona oli käytökseltään vähän tiineen oloinen, mutta vatsaa tunnusteltaessa siellä tuntui vain yksi epämääräisempi möykky. En siis ajatellut kyseessä olevan poikanen. Yhtenä aamuna Fiona oli kuitenkin kadonnut maan alle ja myöhemmin kaninkoloa tutukiessa siellä oli iso pullea poikanen. Erikoista kyllä, että poikasia tuli vain yksi, onhan Fiona kuitenkin belgianjätti. Vahinkopoikueen kohdalla tämä on kuitenkin vain positiivinen asia! Tuuri kävi myös sen asian suhteen että poikanen on naaras. Nyt poikasen ikä alkaa jo lähennellä kolmea viikkoa ja tämä söpö tyttönen esiintyykin postauksen kuvassa.

Tästä muutama viikko eteenpäin jättien aitauksessa odotti jälleen yllätys. Keskellä aitausta oli kuollut nakki. Enempää niitä en löytänyt mistään, enkä päässyt edes selvyyteen kuka sen oli synnyttänyt. Seuraavana aamuna poikasia oli ilmestynyt lisää pitkin aitausta ja kuolleita olivat tietenkin nekin. Tässä kohtaa kävi jo ilmi että Jättis oli näiden poikasten takana. Synnytyksessä oli ilmeisesti ollut jotakin ongelmia, kun poikaset oli ripoteltu ympäriinsä. Tarkoituksellisen poikueen kohdalla tämä olisi ollut ikävä juttu, mutta vahinkopoikueen kohdalla en niin harmissani ollut. Ajattelin jo koko poikueen kuolleen, mutta Jättis tamppasi maata kaninkolon suulle sen verran epäilyttävästi, että tutkin vielä mitä se sisältäisi. Sieltähän sitten Fionan pesästä löytyikin yksi elävä poikanen mustan pariviikkoisen mötikän vierestä. Jättis oli repinyt karvaa ja tehnyt yhden poikasen pesään, välittämättä siitä että siellä jo yksi vanhempi tapaus oli.

Samana iltana aitauksessa oli sitten jälleen "mukava" yllätys odottamassa, kun myös Riona oli tehnyt poikueen. Yhteensä yhdeksän vahinkovauvaa. Koska Riona jo keväällä yhden poikueen hoiti, siirsin sen kaikki poikaset Jättiksen pesään (Fiona ja musta möykky siirtyivät tässä kohtaa erikseen asumaan). Jättis onkin nyt hoitanut sekä oman ainokaisensa että Rionan poikaset, joita on vielä seitsemän jäljellä. Pakkohan poikasia ei tietenkään olisi ollut eloon jättää, mutta Rionan poikasissa oli muutamia värin suhteen kiinnostavia tapauksia. Poikueen myötä saattaa siis selvitä mitä väriä Justus kantaa a-lokuksessa. Tämä taas toivottavasti selkiyttää mikä Bianca tarkalleen on väriltään.

Kovasti tekisi mieli Justus tästä hyvästä leikkauttaa, mutta ainakaan vielä en sitä raaski tehdä. Justus kun on värien suhteen varsin monipuolinen tapaus ja sille olisi kasvatuksessa käyttöä ensi vuodelle. Aika huvittavaa kyllä, että ensin monta vuotta vältytään vahinkopoikueilta ja sitten niitä syntyy samana vuonna senkin edestä. Toivottavasti näiden jälkeen ei hetkeen ole vahinkoja luvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)