Lisää tuolikuvia

Vielä jatketaan tuolikuvilla! Tässä postauksessa esiintymään pääsee kolmikko Saaga, Bianca ja Dessa. Porukkaan kuului kesän ajan myös Misty, mutta syksyn tullen nelikko ei oikein enää toiminut ja meno oli turhan levotonta. Misty lähti siis muualle, jossa se pääsi toisen tytön kaveriksi. Vähän harmi oli niin kivasta tytöstä luopua, mutta tyttöporukoita ei kuitenkaan ole rajatomasti tilaa pitää.

Porin näyttelyistä kun on puhetta aiemmissa postauksissa ollut, niin tämä kolmikko on sinne myös hyvin todennäköisesti tulossa. Vuosi sitten Saaga menestyi varsin mukavasti ensimmäisissä näyttelyissään, joten saa nähdä miten käy tällä kertaa. Biancalle ja Dessalle kyseessä on ihan ensimmäiset näyttelyt.

Birchen Amurensis "Saaga"

Let Them Burn "Bianca"

Desiree Dubree "Dessa"

Kolme raitapupua

Tuolikuvat saavat jatkoa, eikä tässäkään vielä kaikki! Samaa sarjaa on luvassa luultavasti vielä ainakin parin postauksen ajaksi, sen verran moni pupu pääsi viime viikonloppuna kameralla esiintymään. En tiedä mahtoiko joku jo aiemmista kuvista huomata, mutta tuolin selkänojaa ilmestyy jännästi kesken kuvausten kuudes pinna lisää. Johtuen siitä että vasta jonkin aikaa kaneja kuvattuani hain loputkin tuolinrämästä paikalle.

California "Juno"

Bombus Cryptarum "Mytty"

Myrtle Snow "Myrtti"

Ensimmäisissä kuvissa esiintyy Juno, Wilman poikueesta kotiin jäänyt tyttö. Tämä poikue oli blogissa aika vähän esillä, enkä niiden virallisia nimiäkään tainnut koskaan esille laittaa. Poikue tosiaan nimettiin loppujen lopuksi Amerikan osavaltioiden mukaan. Varsin käytetty teema tämä kanien ja muiden eläinten nimissä on, mutta alkoi vähän olla mielikuvitus lopussa näin ison poikueen kanssa. Junoa tulen käyttämään ensi keväänä valkokorvakasvatuksessa, mutta muuten sen kohtalo on vielä avoinna. Mielelläni voisin sen sijoituskotiin antaa, joten saattaa olla että siitä ei pitempiaikaista asukasta kanilaan tule.

Kaksi muuta pupua ovat äiti ja tytär, eli Myrtti ja Mytty. Siskonsa Mistyn kanssa Myrtillä oli ongelmia, mutta Mytyn kanssa on ainakin vielä sopu säilynyt. Mytty toki on vielä nuori, joten mitä vain voi tapahtua kun se kunnolla aikuistuu.

Kotkotuksia

Talvi alkaa lähestyä ja kanojen talvitilatkin alkavat kohta rakentua. Kanat ja viiriäiset asuvat tällä hetkellä jättityttöjen sisäkopissa, mutta pian sitä tarvitaan taas kanien käyttöön. Lampaita ei talvella täällä tule enää olemaan, joten lammaskarsinan tilalle tulee kanahäkki. Myös ankat tietenkin tarvitsevat oman talviasuntonsa. Nyt ne kuitenkin vielä pärjäävät jonkin aikaa ulkohäkissään, mutta ennen pakkasia sieltä on lähdettävä etteivät jäädy lampeensa kiinni. Viiriäisetkin siirtyvät lampolan puolelle talveksi, mutta niille ei mitään ihmeelisempää asuntoa ole tiedossa, vaan saavat jatkaa tehdashäkeissä. Kiva olisi niille oma häkki lampolasta rajata, mutta koska rotta tai lumikko on mahdollinen vieras lampolassa, on pikkutirppojen parempi pysyä tiiviisti kalterien takana. Kahtena porukkana viirut asustelevat, toisessa häkissä on kukko ja kaksi kanaa, ja toisessa taas kukko kolmikko.

Edelleen kanaporukka koostuu neljästä kanasta ja kukosta, mutta saa nähdä tuleeko joukkoon vielä täydennystä. Tipuja oli toiveena saada ja munia olikin kolme viikkoa koneessa pyörimässä, mutta valitettavasti yksikään muna ei ollut lähtenyt itämään eikä tietenkään tipuja tullut. Tässä kohtaa vielä vähän epäilin olisiko koneessa vikaa, mutta kananmunien jälkeen hautumaan menneet viiriäisen munat ovat lähteneet normaalisti kehittymään. Todennäköisesti vika on siis kukossa, mutta täytyy vielä jossakin kohtaa testata uudelleen.

Seuraavaksi on jännitettävänä miten käy viiriäisten kanssa. Munia on koneessa muistaakseni 19. Näiden kanssa kävi kuitenkin pieni moka, sillä vasta jälkikäteen törmäsin tietoon että kulta väri kummaltakin vanhemmalta perittynä on letaali. Munista siis ainoastaan puolet, eli ne riistanvärisen munimat ovat sellasia mistä tipuja voi tulla. Kukkohan on väriltään kultainen, kuten myös toinen kanoista. Eipä tullut tälläinen asia ollenkaan mieleen, kun kaneja kasvattaessa ei tarvitse letaaligeenejä miettiä. Toivottavasti pari tipua kuitenkin munista putkahtaisi.

Muualta tulleet

Viikonloppuna kuvattavaksi päätyi useampikin kani. En kuitenkaan kaikki kuvia kerralla julkaise, eli samantyylisiä kuvia on vielä jatkossa luvassa lisää. Tähän ensimmäiseen erään pääsivät kesällä kanilaan muualta muuttaneet tyypit, eli kaksi hopeaa ja kaksi ranskalaista.

Kamilan Viola "Viola"

Donizi

Mindy "Mandy"

Kamilan Roosa "Roosa"

Porin näyttelyt lähestyvät ja tästä porukasta mukaan on ainakin Roosa tulossa. Painoa sillä alkaa olla sen verran hyvin, että tytön kehtaa ilmoittaa ulkomuotoon. Lisäksi pahin kiukkuikä vaikuttaisi olevan ohitse, joten eiköhän tyttö pääse myös pet-pöydällä piipahtamaan. Yleiskunnosta sen olettaisin saavan aika hyvät pisteet, onhan tyttö hyvin muhkea ilmestys. Käsiteltävyys onkin sitten ihan toinen juttu, mutta sitäkään ei oikein etukäteen pysty sanomaan miten näyttelytilanteessa käyttäytyy. Viola luultavasti ei Poriin mukaan tule, sillä ulkomuotoa ajatellen sillä saisi olla vähän enemmän painoa ja pettiin taas on jo useampia kaneja suunnitelman mukaan ottaa, joten jostain täytyy karsia. Täytyy kuitenkin vielä seurailla miten paino kehittyy, jos vielä joku yllättävä kasvuspurtti ehtii tulla, niin saattaa Violakin ulkomuotoon päätyä.

Ranskanlupista Mandy saattaa tulla pettiin, mutta varmuutta ei vielä ole. Donizia olin vähän suunnitellut ulkomuotoon ilmoittaa, mutta kesän aikana se on saanut rusketusta eikä välttämättä sen takia kovin hyvin pärjäisi. Painoa pojalla on nyt aika tarkkaan neljä kiloa, Mandyn paino taasen laahaa edelleen vähän jäljessä. Ihan hyvän näköisiä ranskoja alkavat kuitenkin olla.

Yhdeksän vahinkovaavia

Kuvien muokkaaminen vaikuttaakin olevan jatkossa aiempaa hankalampaa, sillä harmikseni huomasin vuosia käytössä olleen PicMonkeyn muuttuneen kokonaan maksulliseksi. Kyseisellä sivustolla oli helppo ja nopea tehdä kuviin perusmuokkaukset, joten täytyy vain toivoa että vastaavan sivun onnistun jostain vielä löytymään. Bannerit olen aina tehnyt Gimpillä, mutta se on omaan makuun vähän turhan työläs käyttää blogikuvien muokkauksessa. Nämä tämän postauksen kuvat onkin nyt sitten hieman vaisuja muokkaukseltaan, kun ei oikein ollut mitään millä niitä kunnolla olisi muokannut.

Kuvattavaksi päätyivät nämä kanilan nuorimmat asukkaat, eli joukko Justuksen aiheuttamia vahinkolapsia. Nämä ovat nykyään koko porukka Jättiksen hoidettavina ja hyvin yhteiselo sujuu vaikka Fionan poikanen vähän muita vanhempi onkin. Jättityttöjen tarha tosiaan on sellainen, että siellä ei ole poikasten turvallista kasvaa. Poikaset ja Jättis ovatkin siis paremmassa häkissä tarhan vieressä.

Fionan pörriäinen

n. Just One

Jättiksen lapsonen

uros

Rionan pikkupuput

naaras

naaras

uros

naaras

naaras

uros

uros

Poikasista ei kyllä huomaa, että olisivat puoliksi jättejä. Ihan ovat kooltaan ja ulkonäöltään sellaisia, kuin pikkukaniristeytykset. Harjasta näyttäisi suurimmalle osalle olevan kasvamassa, ainoastaan kaksi Rionan poikasta vaikuttaisi ilman tukkaa jäävän. Mielenkiinnolla odottelen millaisia kaneja näistä Rionan lapsista kehittyy, niille kun voi myös luppakorvia ilmaantua. Värien varmistumista odottelen myös, sillä kaksi harmaata ja yksi valkoinen voivat olla joko chinchilloja ja granne tai luonnonsoopeleita ja luonnonsiamsoopeli. Selviää sitten tämän myötä mitä väriä Justus kantaakaan. Poikueessa on myös kaksi muuta jännän väristä tapausta. Toinen on luonnonharmaa uros, joka Jättiksen poikaan verrattuna on hyvin tumma ja tuo enemmänkin raudanharmaan mieleen. Raudanharmaa se ei kuitenkaan ole. Lisäksi poikueen luonnonkeltainen naaras on ennemminkin "luonnon madagaskar" (jollaista väriä ei siis oikeasti ole olemassa). Mada otteriksi sen muuten ristisin, mutta suvussa ei otteria ole. Ilmeisesti kyseessä on siis vain hyvin erikoinen luonnonkeltainen.

Nämäkin on kyllä jälleen hirmu ihania ja hienoja poikasia, joten tulee olemaan vaikeaa niistä luopua. Näille olisi tarkoitus kaikille kodit muualta löytyä, kun eivät tarkoituksella teetettyjä ole, eikä näille mm. mitään kasvatussuunnitelmia ole. Vaikeaa tulee olemaan, mielellään näistä pitäisi vaikka useamman itselle!

Siniset sisarukset

n. Sweet Sensation

Saagan siniset tytöt saapuivat kolmisen viikkoa sitten kesäkodista takaisin tänne synnyinkotiinsa. Viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi kuvatakin niitä kunnolla, sillä vasta yksi yhteiskuva niistä on blogissa vilahtanut. Tytöt ovat ulkonäöltään varsin erilaiset, vaikka sinisiä ja samankokoisia kumpikin on. Jo pienenä niiden harjakset olivat aivan erilaatuiset, siitä huolimatta että kummallakin on Mm harjas. Toisella harjas on hyvin pörröinen j toisella taas aika olematon. Luonteeltaan kumpikin on mukavia tapauksia, kesyjä ja energisia tyyppejä.

Tyttöjen kohtalo on vielä vähän avoinna sen suhteen jäävätkö pysyvästi itselle vai etsinkö niille pysyvän kodin muualta. Kasvatuksellista käyttöä tytöillä ei oikein ole, sillä poikueesta kasvatuskäyttöön valikoitui jo Bianca ja Dobby, eikä oikein ole järkeä samaa sukua jatkaa useamman kanin voimin. Lähinnä siis lemmikin virkaa jäisivät omaan kanilaan toimittamaan ja toki olisivat varmasti ensi kesänä tervetulleita takaisin samaan kesäkotiin. Mutta täytyy vielä mietiskellä, kaneja kun tulee muutenkin paljon talvella olemaan.

n. My Remedy

Marsupojat

Eemeli ja Lennart ovat asustelleet yhdessä nelisen kuukautta. Nyt Lennartkin on jo aikuistunut ja tykkää hurista tytöille, mutta edelleen pojat ovat tulleet oikein hyvin juttuun keskenään. Lennart on muuttunut paljon myös ulkonäöllisesti, sillä saapumisensa jälkeen sillä alkoi nenä ja korvat tummua tummenemistaan. Nyt sillä onkin äitinsä Elsan tavoin mustat korvat ja nokka. Myös jalat (paitsi se yksi valkoinen) ja pallit noudattavat samaa sävyä. Aika hieno ilmestys Lennart kyllä on ja olisi hienoa siitä joskus jälkeläisiäkin saada.

Eemeli on selvästi ollut tyytyväinen kun on taas saanut kaverin kanssa asustella. Se kun ehti jo aika kauan yksinään asua, sen jälkeen kun riitaantui aiemman kämppiksensä kanssa. Riitaantuminen ei tosin ollut Eemelin idea ja hyvin ihastunut se oli edelleen Kasperiin vaikka samassa häkissä ei enää asua voinutkaan. Eemeli on ana ollut aika arka luonteeltaan, mutta kaverin seurassa vaikuttaisi vähän rohkaistuneenkin.