Sivut

maanantai 18. marraskuuta 2013

Ammattina eläintenhoitaja

Lisäys// Postauksesta on julkaistu uusi paranneltu versio, johon pääset tästä. Huomioithan että tämä alkuperäinen postaus sisältää osittain vanhentunutta tietoa lomittajan työhön liittyen.


Ainakin osa lukijoista on varmaankin blogia seuratessaan saanut selville, että olen ammatiltani eläintenhoitaja.
Monia eläinihmisiä tämä ammatti varmasti kiinnostaa, mutta millaista opiskelu ja työskentely todella on? Eläintenhoitajaksi on voinut opiskella vasta muutamia vuosia ja siksi se saattaa joillekin olla vielä aika tuntematonkin ammatti

Eläintenhoitajaksi haluavan tulee opiskella maatalousalan perustutkinto eläintenhoidon koulutusohjelmalla. Koska kyseessä on maatalousalan perustutkinto, koulutuksen aikana opiskellaan myös maatalouteen liittyviä asioita. Traktorilla pääsee ajelemaan ja myös metsänhoito sekä peltotyöt tulevat tutuksi. Riippuu kuitenkin varmaan pitkälti koulusta mitä eläintenhoitajaopiskelijat laitetaan tekemään ja mitä ei. Maatalousjuttuja ei kannata pelästyä, sillä niitä on kuitenkin aika vähän koulutuksen aikana.

Ensimmäisenä vuotena opiskellaan niin tuotanto- kuin pieneläimiinkin liittyviä asioita. Tämän jälkeen saakin sitten valita painottuuko pieneläimiin vai tuotantoeläimiin. Eri kouluissa voi olla erilaisia käytäntöjä, mutta itsellä ainakin meni näin ja uskoisin muissakin kouluissa suunnilleen samalla tavalla menevän.
Tuotantoeläimiinhän kuuluu lehmät, possut, hevoset, kanat, lampaat ja vuohet. Painotus on kolmessa ensin mainitussa lajissa. Pieneläimiin kuuluu koirat ja kissat sekä jyrsijät, kanit, matelijat yms. lemmikkieläimet. Eniten opiskellaan koiriin ja kissoihin liittyviä asioita.

Työssäoppiminen kuuluu tärkeänä osanan opiskeluun. Sen määrä vaihtelee, mutta itse olin 35 viikkoa työssäoppimassa, viidessä eri jaksossa. Minullahan oli pieneläinpainotus, mutta sain silti tehdä työssäoppimisia myös hevostallilla. Tämäkin on luultavasti hyvin koulukohtaista miten työssäoppimiset järjestetään ja minne on mahdollista mennä.
Työssäoppimaan kannattaa mennä mahdollisimman monipuolisiin paikkoihin. Vaikka jokin tietty paikka tuntuisikin kivalta, ei jokaista työssäoppimisjaksoa kannata tehdä samassa paikkaa. Kokemusta on hyvä hankkia erilaisista ja eri eläinlajeihin painottuneista yrityksistä. Monesti työssäoppimispaikkoihin pääsee valmistuttuaan myös töihin.

Itse pääsin opiskelemaan helpolla, sillä aloitin ensimmäisenä vuonna kun eläintenhoitajaksi oli mahdollista alkaa opiskella. Pääsykokeissa yms. en joutunut käymään ollenkaan.
Nykyään ala on tunnetumpi ja hakijoitakin huomattavasti enemmän. Siksi moni halukas jää ilman paikkaa ja koulut ovat ottaneet pääsykokeet käyttöön.


Etenkin nuorista ihmisistä eläintenhoitajan ammatti saattaa kuulostaa täydelliseltä unelma-ammatilta. Mikä olisikaan parempaa kuin sylitellä koiria ja kissoja päivästä toiseen? Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Ensinnäkin vain harva pääsee valmistuttuaan työskentelemään pieneläinten kanssa, sillä työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Työntekijöitä tarvitaan eniten juurikin tuotantoeläinpuolella, joten navettoihin, sikaloihin ja talleille suurin osa lopulta päätyy. Iso eläin sotkee paljon ja suurin osa töistä onkin pelkkää siivoamista.
Mikäli haluaa tehdä töitä pieneläinten parissa, täytyy yleensä perustaa oma yritys. Eläinkaupat ja -hoitolat etsivät hyvin harvoin uusia työntekijöitä. Hyvällä tuurilla on toki mahdollista pieneläinyrityksiinkin töihin päästä.

Eläintenhoitajan työ ei sovi kovin herkille ihmisille, sillä tällä alalla tulee vastaan vaikka mitä. Eläinkaupoissa pitää käsitellä ruokaeläimiä (matosia ja sirkkoja) ja jo tämä saattaa tehdä monille tiukkaa. Myynnissä voi olla myös matelijoita, joten niitäkin on pystyttävä käsittelemään.
Etenkin tuotantoeläinpuolella ollaan monesti tekemisissä kuolleidenkin eläinten kanssa. Itse olen esim. ollut tyhjentämässä pakastinta, joka oli täynnä kuolleita pikkupossuja. Eläinten kuolemaan törmää väistämättä aina välillä, oli sitten töissä missä tahansa. Niitä ei oikein voi jäädä päiväkausiksi suremaan, vaan työt on hoidettava normaaliin tapaan.
Lihaksi kasvatettaviin eläimiin ei kannata liiaksi kiintyä, sillä se suloisinkin pikkupossu päätyy lopulta lihoiksi. Samoin käy lempilehmällesi, kun se lakkaa tuottamasta tarpeeksi tai sairastuu muuten.


Koska tällä alalla työskennellään elävien olentojen kanssa, on jonkun oltava aina töissä. Eläimet pitää hoitaa myös viikonloppuisin, juhlapyhistä puhumattakaan. Pitää siis olla joustava ja valmis työskentelemään niinäkin päivinä kun haluaisi jäädä kotiin.
Työajoista on niistäkin oltava valmis joustamaan. Työpäivät voivat venyä välillä pitkiksikin, sillä esim. sairasta eläintä ei voi jättää hoitamatta siksi että työaika päättyy.
Omakaan sairastuminen ei välttämättä tarkoita sitä, että voisi jäädä sängynpohjalle makaamaan. Sijaista ei välttämättä saa parin tunnin varoitusajalla ja jonkun on eläimet hoidettava ajallaan.
Ja jos jollekin on jäänyt epäselväksi, niin navetoissahan työt alkavat aamuisin viiden-kuuden aikaan. Kovin aamu-uniselle ihmiselle ei eläintenhoitotyöt ole paras vaihtoehto.

Työ vaatii melko hyvää kuntoa. Erityisesti tuotantoeläinpuolen työt ovat raskaita, mutta pieneläinpuolellakaan ei aina helpolla pääse. Talleilla ja navetoissa odottaa kymmenet siivottavat karsinat, koirahoitolassa taas parhaimmillaan parikymmentäkin lenkitettävää koiraa. Eläinkaupoissa työt ovat yleensä kevyitä, mikäli ruokasäkkien raahaamista ei lasketa.
Hyvä puoli on se, että eipä ainakaan työpäivän jälkeen tarvitse enää lenkille tai salille lähteä.


Itselläni on eniten työkekemusta talleilla lomittamisesta, joten valitsin tämän työn tarkempaan esittelyyn.
Tietyt kriteerit täyttävät eläimiä omistavat maatalousyrittäjät saavat vuosittain 26 päivää vuosilomaa. Tämä tarkoittaa että he saavat tilalleen lomittajan, jonka palkkaa eivät joudu itse maksamaan. Maatalousyrittäjä saa halutessaan valita lomittajan itse, mikäli ei halua vierasta ihmistä töihin. Etenkin tallit ottavat lomittajaksi mieluusti ennestään tutun henkilön. Itse olen tehnyt lomituksia juurikin niillä talleilla joilla olen ollut ensin harjoittelussa.

Hevoslomittajan työaika vaihtelee tallin hevosmäärästä riippuen. Esim kahdentoista hevosen tallilla työaikani on 5,5 tuntia ja kolmenkymmenen hevosen tallilla 8 tuntia. Työpaikalla käydään normaalisti kaksi kertaa päivässä. Aamulla hevoset laitetaan ulos, siivotaan karsinat ja tehdään muut aamutoimet. Sen jälkeen palataan kotiin ja illalla mennään jälleen tallille ottamaan hevoset sisään ja tekemään muut iltatyöt.
Mikäli työpaikka on kovin kaukana kotoa, pitää miettiä miten aikansa päivällä kuluttaa. Jos matka on pitkä, ei kotona kannata välttämättä välillä käydä.
Vaikka papereihin olisikin merkitty työajaksi esim. 8 tuntia, ei koko työaikaa tarvitse työpaikalla vettää. Jos työt saa tehtyä nopeasti, voi lähteä kotiin. Riittää että on tarvittaessa työnantajan käytettävissä. Itse ainakin olen sen verran nopea työt tekemään, etten saa koskaan määrättyä aikaa kulumaan. Palkan saa sen mukaan mitä papereihin on merkitty, joten palkkaan ei vaikuta se kuinka monta tuntia on töissä oikeasti ollut.

Lomittajan työ on aika vastuullista hommaa, sillä välillä koko talli on lomittajan hoidettavana. Pari kertaa olen ollut lomittamassa tallin omistajan ulkomaanmatkan aikana, jolloin mahdolliset ongelmat pitää pystyä ratkaisemaan itse.


Mikäli kaiken tämän jälkeen eläintenhoitajan ammatti vielä kiinnostaa ja tuntuu itselleen sopivalta, ei muuta kuin vain alaa opiskelemaan.
Ihan tarkoituksella toin tekstissä esiin paljon alan ikäviä puolia, sillä monella on alasta turhan ruusuinen kuva. Aivan liian paljon lähdetään opiskelemaan eläintenhoitajaksi ja muutaman kuukauden päästä vaihdetaan alaa kun ammatti olikin ihan muuta kun kuviteltiin.