sunnuntai 27. elokuuta 2017

Yläpihan pojat

Kanien asutus on nykyään painuttunut pitkälti alapihalle naveton ja kanilan ympäristöön. Yläpihalta löytyy kuitenkin vielä muutama vanhempi häkki, jotka ovat jääneet alkuperäisille paikoilleen. Häkkejä löytyy vielä kuusi kappaletta, joista kaksi kaikkein vanhinta alkaa kuitenkin olla tämän kesän jälkeen purkukunnossa. Ovathan nuo häkit ne alkuperäiset, eli alkaa ikääkin jo olla kuusi vuotta (häkkien rungot ovat vielä vuoden vanhemmat). Mahdollisesti nuo loputkin neljä häkkiä tulee siirtymään sinne missä muutkin ovat, eli ehkä viimeinen kesä kun kaneja on pihan eri puolilla.

Tänään kuvasin kaikki yläpihan kanit läpi, sillä viime aikoina kameran eteen on päässeet lähinnä vain poikaset. Dobby jäi kuvaamatta, sillä siitä nyt on tullut kuvia lähiaikoina otettua. Muiden kuvaamisesta kuitenkin on jo aikaa.

Rolling in the Deep "Rolle"

Rajaton Rankkasade "Paskis"

Domino "Domi"

Oliver Twist "Oliver"

Bezique "Rasmus"
Kolme pojista on jo hieman vanhempia, sillä Rollella ikää on jo kuusi vuotta ja Paskiksella ja Oliverilla viisi vuotta. Rollea käsiteltäessä tuli valitettavasti taas huomattua, kuinka sen yleiskunto on mennyt edelleen alaspäin. Ikävästi siis vaikuttaisi siltä että tällekin vanhukselle joutuu pian jättämään hyvästit. Paskis ja Oliver ovat onneksi hyvässä kunnossa, joten ne toivottavasti pysyvät mukana vielä useampia vuosia.

Nuorempaa polvea edustavat kaksivuotias Domi ja vuoden vanha Rasmus. Domi on tällä hetkellä aika komean näköinen ilmestys, sillä se on juuri vaihtanut karvan. Ainoastaan helmoissa on vielä vanhaa ruskeaksi haalistunutta turkkia. Jos vaan pysyy yhtä hyvässä kunnossa syksyn ajan, pääsee poika varmasti taas näyttelyihin Poriin. Viimeksikin sille tuli kivasti menestystä. Rasmus on myöskin oikein komea poika. Sille olen jo jonkin aikaa etsiskellyt uutta kotia, mutta vielä ei sopivaa ole vastaan tullut. Rasmuksen kohdalla on siis ihan alusta asti ollut suunnitelmana etsiä sille kiva koti muualta, kunhan siitä ensin on saatu jälkeläisiä.


Kuudes häkki on ollut Helmerin katoamisesta asti tyhjillään, mutta tänään siihenkin muutti uusia asukkaita. Kyseessä on Saagan siniset tytöt, jotka ovat viettäneet kesän muuala kesäkaneina. Hienot kanit on sisaruksista kasvanut, joten saa nähdä raaskiiko näille etsiä ollenkaan lopullista pysyvää kotia. Toisaalta näiden siarukset Dobby ja Bianca jo omassa kanilassa asuu, joten mitään varsinaista syytä ei näitä olii itsellä pitää.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kissanpentu




Talon kissaluku nousi jälleen kahteen, pienen kollipojan saavuttua Manun kaveriksi. Kovin innokkaasti Manu ei pentua vastaan ottanut, mutta eiköhän ajan kanssa huomaa että kissakaveri on kuitenkin ihan mukava juttu. Pedosta sille ei koskaan oikein kunnon kaveriksi ollut, sillä kaksikolla oli ikäero niin iso, etteivät esimerkiksi koskaan leikkineet yhdessä.

Kissanpennun hankinta on ollut jo keväästä asti suunnitteilla, mutta tälläkään kertaa pentuja ei ole oikein tarjolla ollut. Manunkin kohdalla meni aikanaan pitkään että pentu löytyi. Taitaa ylitarjonta kissoista ajoittua lähinnä loppusyksyyn, sillä mitä myyntipalstoja on kevään ja kesän aikana tullut seurattua, näkyy ostoilmoituksia olevan välillä jopa enemmän kuin myytäviä pentuja. Tämä pentu löytyikin lopulta ihan tuttavapiiristä.

Varsin rennon oloinen pikkukolli vaikuttaisi olevan, sillä tyytyväisenä nukkuu jo välillä selälläänkin. Manu oli paljon jännittyneempi ansimmäisinä päivinään, vaikka sekin hyvin kesy jo tullessaan oli.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Wilman lapsukaiset










Kesä on kulunut todella nopeasti ja kesäkuun viimeisenä päivänä syntyneet Wilman poikaset ovat jo vajaa viikon päästä luovutusikäisiä. Näistä ei ole tullut vielä yksittäiskuvia otettua, johtuen muista kiireistä sekä ihan siitäkin että kun joukossa on noin monta samanlaista poikasta, eivät ole kovin inspiroivia kuvattavia. Nimet on nekin vielä keksimättä, mutta on tässä vielä muutamia päiviä aikaa niitä miettiä ennen kuin alkavat lähteä uusiin koteihin. Kuvissa kolme ensimmäistä on uroksia ja loput kuusi naaraita. Toiseksi viimeisen kuvan japsityttö jää poikueesta kotiin tai vaihtoehtoisesti voi myös sijoituskotiin muuttaa jos sopiva tulee vastaan.

Kivoja poikasia nämä ovat olleet, juuri sopivasti bjätin ja pikkukanin luonnetta yhdistettynä. Vielä täytyy odotella millaisiksi muuten kasvavat. Vanhempien perusteella odotettu aikuispaino olisi noin kolmen kilon luokkaa, mutta ovat kyllä aika pieniä ja epäilisin näiden mahdollisesti jäävän pienemmiksikin. Rakenteeltaan tulevat todennäköisesti olemaan raskaamman puoleisia, belggaria ja kääpiöluppaa kun enimmäkseen suvusta löytyy.

Kotiin jäävä tyttö tulee tosiaan toimimaan ensi vuonna Dobbyn morsiammena, tavoitteena tietenkin valkokorvaiset poikaset. Toivoa sopii että Dobby kantaisi keltaista, niin tulisi kivan värisiä poikasia tämän morsiammen sekä Pandoran kanssa.

perjantai 18. elokuuta 2017

Uroskanien yhteiselo


Yllä oleva kuva on laadultaan vähän huono, kännykkäkuva kun on. Kuva kuitenkin sopii niin hyvin aiheeseen, että pääsi postausta koristamaan. Uroskanithan eivät tunnetusti tule sitten lainkaan toimeen keskenään ja kuvassa onkin nähtävillä viisi erittäin riitaista poikaa, joiden mielessä on vain toistensa tappaminen. Tai sitten ei.

Suositusten vastaisesti olen koko kaniharrastuksen ajan pitänyt uroksia yhdessä. Yleensä nämä porukat ovat aikuinen uros ja yksi tai useampi nuori poika, mutta välillä yhteiselo on jatkunut yhdessä niin kauan, että kumpikin osapuoli on ollut jo aikuiseksi laskettavia. Tällä hetkellä kanien joukossa on kolme urosporukkaa. Kuvassakin näkyvä viisikko, johon kuuluu kolmevuotias Wellu sekä neljä nuorta poikaa. Lisäksi on vielä kaksi aikuinen-nuori paria. Leikkaamaton uros joutuu helposti elämään koko elämänsä vailla häkkikaveria, joten tästä syystä mielelläni niille tarjoa nuoria uroksia kämppiksisksi. Monesta uroksesta ihan näkee kuinka ne kaniseurasta nauttii.

Pitkäikäisimpiä urospareja on yleensä juuri aikuinen-nuori parit, sillä tällöin arvojärjestys on alusta asti selvä, eikä nuori uros välttämättä aikuistuttuaankaan ala kovin nopeasti arvojärjestystä kyseenalaistamaan. Veljesparit (tai muuten kahden samanikäisen urokset parit) eivät yleensä kestä kuin noin puolen vuoden ikään asti, sillä siinä kohtaa kun kumpikin saavuttaa murrosiän alkaa ongelmia ilmetä. Ikuisia urosparit eivät yleensä olekaan, joskaan eivät mahdottomia. Omaan kanilaan ei loppuelämän urosparia ole sattunut, mutta kuullut kyllä useammista olen. Leikkauttamalla urokset niiden mahdollisuus tulla toimeen paranee huomattavasti, mutta jostakin syystä Suomessa tätä ei kamalasti käytetä. Muistelisin kuitenkin että kun aiheesta jossakin kaniryhmässä oli puhetta, joku mainitsi että ulkomailla on ihan normaalia pitää kahta leikattua urosta yhdessä. Suomessa kun joku asiaa edes uskaltaa harkita, on miljoona ihmistä (joilla yleensä ei tosin aiheesta ole mitään kokemusta) huutamassa ettei tule todellakaan toimimaan.

Suurin ongelma urospareissa on se, että ne pitää tarvittaessa osata erottaa ajoissa. Valitettavasti monella kaninlukutaito on kuitenkin sitä luokkaa, että on turvallisempaa vain pitää urokset erillään. Tietenkin on myös mahdollista, että urosten välit katkeavat aivan yllättäen, ilman että asiaa on voinut ennakoida. Omien kokemusten pohjalta väittäisin tämän olevan kuitenkin melko harvinaista. Tähän ei myöskään aina vaikuta kanien sukupuoli, myös naaraat voivat joku kaunis päivä päättää että kaveri on mukavampi hengettömänä. Yleisellä tasolla urosparit ovat toki riskialttiimpia kuin naarasparit, eikä uroksia kannata yhteen laittaa mikäli ei tiedä mitä tekee.

Monesti puhutaan kuinka kaksi aikuista urosta repivät toisensa kappaleiksi mikäli yhteen pääsevät. Omat kanit tekevät kuitenkin tähänkin poikkeuksen. Sopuisa luonne on yksi kasvatukseni tavoitteista, mutta kaikki ostetutkin urokset ovat aina olleet varsin sopuisia muita poikia kohtaan. Aina välillä käy vahinkoja (mm. siivousten aikana, jolloin kanit vähän missä milloinkin parkissa) ja kaksi urosta pääsee yhteen. Mitään pahempaa ei kuitenkaan ole koskaan sattunut. Yleensä urokset pöllyttävät kerran vähän karvoja ja poistuvat sitten kumpikin omille teilleen ilman että kumpaankaan jää jälkeäkään. Aina ei kuitenkaan näinkään. Keväällä kanien muutettua ulos (ja häkkijärjestelyiden ollessa hieman kesken), oli yhtenä päivänä päässeet Bamse ja Oliver samanaikaisesti karkuun. Tavoitin pojat aivan toiselta puolelta pihaa, jonne olivat yhdessä loikkineet. Siinä ne onnellisesti loikkivat jonossa ja astuivat vuorotellen toisiaan ilman mitään merkkejä tappelusta. Puutarhaverkkoaidoissa asuvat isommat pojat laittavat nekin usein nokkansa verkon läpi naapurin puolelle ja naapuri nuolee päätä kuin olisivat parhaita kavereita. Omalle kohdalle ei siis ole sattunut vielä yhtäkään riitaisaa urosta.

Oltiimpa asiasta mitä mieltä vaan, tulee tässä kanilassa jatkossakin urospareihin törmäämään!

maanantai 14. elokuuta 2017

Roosan pikkusisko





Kun suurihopea Roosa saapui toukokuun lopulla, kirjoittelin blogissa kuinka myöhemmin olisi tulossa myös toinen hopeapupu. Alunperin tämän toisen hopean piti tulla jo ennen juhannusta, mutta kyydin järjestyminen viivästyikin ja vasta nyt loppukesästä alkoi olla ajankohtaista toinen hopea kotiuttaa. Koko ajan varattuna oli Roosaa muutaman viikon nuorempi tyttö, mutta kasvattaja kertoi tämän muuttuneen kesän mittaa hieman aran puoleiseksi ja kyseli ottaisinko mieluummin ihan luovutusikäisen poikasen, joka on kesympi luonteeltaan. Valinta kohdistuikin sitten tähän kesympään vaihtoehtoon. Luovutusikäinen vaavi on myös helpompi saada kaverin kanssa asumaan, kuin vanhempi jolla mahdollisesti murkkuikä olisi sekoittamassa kuviota.

Eilen tämä kanilan toinen suurihopea sitten saapui. Nimeltään tyttönen on Kamilan Viola. Vielä pitää vähän miettiä mikä kutsumanimeksi tulee, sillä Viola on jo marsulla ollut käytössä. Toisaalta nimi on kyllä nätti ja olisi ihan kiva se kanilla pitää, jolloin se kunnioittaisi Viola marsun muistoa. Marsu kuitenkin oli niitä tärkeimpiä yksilöitä. Tämä pieni hopeatyttö on samoista vanhemmista kuin Roosakin, eli ovat siis siskoksia. Ikäeroa tytöillä on kolmisen kuukautta. Mielenkiintoista nähdä kuinka samanlaisia ovat aikuisina. Jos joku ihmettelee kanien lyhyttä ikäeroa, niin mainittakoon että tuotantokanipuolella on tapana teettää naaralla kesässä useampi poikue eikä tästä hyvin hoidetulle kanille ole haittaa.

Tämä uusi tyttö on hieman pienempi kuin mitä  Roosa oli tullessaan, johtuen todennäköisesti siitä että on peräisin isommasta poikueesta. Yleisesti on kuitenkin ihanan muhkea. Hopeutuminen taitaa olla aika pitkälti samassa vaiheessa kuin Roosallakin tullessaan.

Hopeavauva jääkin nyt viimeiseksi ostokaniksi tälle vuodelle. Onhan niitä ennätykselliset neljä tänä vuonna kanilaan muuttanut. Muutenkin on kesän mittaa useampia uusia tuttavukksia laumaan liittynyt, johtuen toki paljolti siitä että lampaat tulevat vaihtumaan sulkaisempiin versioihin. Vaikka kanien osalta lauma onkin täysi, on uusia asukkaita kuitenkin vielä tiedossa. Nelijalkaisia otuksia on luvassa kaksi ja lintuporukka saattaa myös vielä täydentyä. Näistä lisää kuitenkin vasta myöhemmin!

lauantai 12. elokuuta 2017

Lintuporukan kuulumiset


Kanat ovat kotiutuneet tänne todella hyvin. Kaksi viikkoa ne ovat nyt täällä ehtineet asustella. Kuluneella viikolla ovat päässeet jo vapaaksi pihallekin tepastelemaan ja hyvin ovat pihapiirissä pysyneet. Muninnan suhteen eivät pitäneet muuttotaukoa ollenkaan, vaan heti seuraavana päivänä ilmestyi pesään neljä munaa. Sen jälkeen ei kaikki ole samana päivänä enää munineet, mutta yleensä kuitenkin on kaksi tai kolme munaa päivässä tullut. Tänään alkoi myös haudomakoneeseen menevien munien kerääminen ja kolme munaa kennoon jo kertyi. Mahdollisesti jo viikon päästä voi koneen saada käymään.

Nimiä kanaporukka ei ole vielä saanut, mutta tuskimpa kuitekaan nimettömiksi tulevat jäämään. Tietenkin voisi myös edelliseltä omistajalta kysellä millä nimellä nämä on siellä tunnettu ja ottaa samat nimet sitten käyttöön.


Eilen viiriäiset yllättivät munimalla esimmäiset munat ja tänään tuli vielä kolmas muna lisää. Aika hauskan näköisiä nuo munat kananmuniin verrattuna, ovat ihanan pieniä ja kivan värisiä. Vielä eivät ole syötäväksi päätyneet, mutta eiköhän sitä piakkoin pidä päästä maistamaan millaisia ovat.

Viiriäisten sukupuolet ovat viimein varmistuneet ja kanoja nyt ikävästi oli joukossa vain kaksi. Ne asustelevat tuon porukan mukana tulleen vanhemman kukon seurassa ja kolme nuorta kukkopoikaa on omassa häkissään. Viiriäiset ei ilmeisesti oikein kukkoporukalla toimeen tule, joten täytyy miettiä mitä noilla ylimääräisillä kukoilla tekee. Etsinnässä on jos jostain löytyisi vielä lisää kanoja, niin saisi joka kukolle oman kanaporukan muodostettua. Vaihtoehtona on aina myös laittaa ylimääräiset kukot pataan, mutta suklaan värinen kukko on niin nätti ettei sitä raaski laittaa pois ja kaksi riistan väristä kukkoa ovat taas viiriäisistä kaikkein kesyimmät. Toivottavasti niille siis löytyisi kanaseuraa. Aika hyvin kaikenlaisia lintuja alkaa syksyn lähestyessä myynnissä olla, kun ihmisille tulee kiire hankkiutua niistä eroon ennen talvea.


Ja sitten vielä uudet tulokkaat. Nimeltään Aku ja Iines ja nimiensä mukaisesti ovat siis tietenkin ankkoja. Mustavalkoinen on uros ja ruskea naaras. Paruskunta on kesäkuussa kuoriutuneita, eli ihan täysikasvuisia eivät vielä ole, mutta muuten ovat ulkonäöltään jo ihan aikuisen kaltaisia. Äkkiä ankat kyllä kasvavat, kun parissa kuukaudessa kehittyvät jo tuon näköisiksi.

Pariskunta muutti tänne vasta tänään ja vielä ovat vähän peloissaan maiseman muutoksesta. Mukavat ankat näistä varmasti kuitenkin tulee, kun kunnolla kotiutuvat. Ankanmuniakin on jatkossa tiedossa, mutta vielä tuo naaras on vähän nuori munimaan.



perjantai 11. elokuuta 2017

Pikkukaninuorisoa

Bombus Cryptarum "Mytty"



Desiree Dubree "Dessa"



Let Them Burn "Bianca"



La Paloma "Pandora"



Selena Strawberry "Hippu"



Drag Me Down "Dobby"



Keväällä syntyneistä pikkukanipoikueista jäi kotiin kuusi upeaa kaninalkua. Osaa ei hetkeen ole tullutkaan kuvattua, joten koko poppoo pääsi eilen kameran eteen esiintymään. Jokainen näistä on omalla tavallaan todella hienoja ja lupaavia kaninalkuja. Varmasti saavat ensi vuonna aikaan upeita jälkeläisiä, kun pääsevät jatkamaan sukua.

Näille omille poikasille ei ole tullut tatuointeja laitettua, mutta nyt viikonlopun aikana olisi tarkoituksena pitää tatuointitalkoot ja laittaa numeroita korviin. Nuorisosta kun luultavasti useampi on tulossa syksyllä Porin näyttelyihin, joissa tatuoinnit on oltava kun kaniyhdistyksen näyttely kyseessä. Muitakin tatuoitavia löytyy, sillä Donizille sen kasvattaja ei ollut leimoja laittanut ja Roosalla tatuoinnit taas eivät ole onnistuneet eikä sen korvissa näy numeron numeroa.

Pandora ja Hippu asustelivat jonkin aikaa sekalaisessa poikasporukassa, mutta jokunen aika sitten otin projektiksi yhdistää ne pikkutyttöjen "eläkeporukkaan". Laumaanhan kuului enää kuusi kania Limonan kuoltua ja Daisyn lähdettyä uuteen kotiin. Tilaa laumalla on käytössä paljon sekä ulkona että sisällä, joten tuntui hieman haaskaukselta pitää noin hyvissä tiloissa vain kuutta kania. Hippu ja Pandora olivat aluksi  omassa aidatussa osastossaan, mutta pian uskalsin jo ottaa aidat pois jä päästää ne aikuisten sekaan. Ihan ongelmitta aikuiset ei kahta nuorta vastaan ottaaneet, vaan aluksi oli aika rajuakin jahtailua. Nyt alkavat kuitenkin olla jo ihan hyvässä suvussa. Hipusta lauma tuntui tykkäävän enemmän, kun taas Pandoraa syrjittiin. Voi olla että tämä johtuu siitä, että Hippu on enemmän samaa sukua lauman kanssa ja näin on sitten luonteen suhteen enemmän samankaltainen kuin muut. Kiva kuitenkin että lopulta kumpikin nuorista otettiin porukkaan mukaan ja että laumaan kuuluu jälleen kahdeksan kania. Parillahan porukkaa voisi vielä kasvattaa, mutta ei oikein ole sopivia yksilöitä joita voisi mukaan yrittää sulauttaa.