sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Vanha tuttu ja uusi tulokas







Roosan saapumisesta on kulunut jo kuukausi, joten ikääkin neidille on ehtinyt jo kertyä reilut kolme kuukautta. Paljon on Roosa ehtinyt muuttua siitä kuin tuli, ei heti edes uskoisi samaksi kaniksi. Hopeoituminen ei vieläkään ihan täysin valmis ole, mutta silmiin pistäviä mustia kohtia siinä ei enää ole. Kasvanutkin tyttö on paljon. Vielä pitäisi saada painoa kuitenkin ainakin puolet enemmän, jotta tätä voisi suurihopeakasvatuksessa aikuisena käyttää.

Suurihopea on yksi suosituimmista lihakanikasvatuksessa käytettävistä roduista ja syyn kyllä huomaa Roosasta selvästi, etenkin kun tämä on ensimmäinen omistamani liharotuinen kani. Jätit ja pikkukanit ovat tässä iässä yleensä vielä hyvin massattomia ja vauvamaisia, mutta Roosa on hieno ja tiivis paketti. Liharotuiset kanit pärjäisivät varmasti todella hyvin pet-näyttelyiden baby ja nuoret luokissa, mutta eivät taida niin suosittuja lemmikkirotuja olla. Yleensä näyttelyissä näkee lähinnä pikkukaneja. Roosa olisi kyllä mukava päästä näyttelyihin viemään, mutta nähtäväksi jää päästäänkö tänä vuonna ollenkaan näyttelyihin kanien kanssa. Ainakaan tällä hetkellä tiedossa olevissa näyttelyissä ei oikein mitään sopivaa ole luvassa.





Entäs mikä tämä ruskea otus sitten on? Tämä pikkuinen ranskanluppavauva liittyi laumaan vasta eilen. Tyttö on mukavan kokoisista vanhemmista, eli toiveena tietenkin olisi että tästäkin iso kasvaisi. Painoa tytöllä oli eilen punnittuna 1,5 kg, mikä on ihan hyvä paino ikä huomioiden. Isompikin toki voisi jo olla, mutta ranskanlupat tuntuvat kasvavan parhaiten vasta hieman vanhemmalla iällä.

Tyttö tuo kanilaan paitsi uutta ranskanluppa verta, mutta on myös se kauan haaveiltu ruskea kani. Ruskea on jostain syystä hieman harvinaisempi väri kaneilla, mikä on aika outoa kun ei kuitenkaan ole yhtään sen vaikeampi saada aikaan kuin vaikka sininenkään väri. Ruskeaan siis vain tarvitaan ruskea geeni kummaltakin vanhemmalta. Ranskanlupissa ruskea väri on kuitenkin yleistynyt ja tällä rodulla alkaa olla ruskeita poikasiakin jo hyvin saatavilla.

Tyttö on vielä aika ihmeissään uudesta paikasta, joten saa nyt vielä kaikessa rauhassa kotiutua ennen kuin sitä enemmän käsitellään. Aran oloinen se ei niinkään ole, mutta tietenkin isoja muutoksia sen elämässä on tapahtunut, kun emon ja sisarusten seurasta joutui ihan vieraaseen paikkaan muuttamaan. Kun poikanen alkaa olla rohkeampi ja kunnolla kotiutunut, yritän saada sen Roosan häkkikaveriksi. Vasta sitten syksymmällä tulee projektiksi yhdistää nämä kaksi muiden jättien joukkoon asumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)