tiistai 11. heinäkuuta 2017

Maailmalle lähteneet



Poikastouhut alkavat pikkuhiljaa olla ohi tältä vuodelta. Wilman poikue on tuossa vielä kasvamassa, mutta muut poikaset ovat saavuttaneet jo luovutusiän. Kanimäärä alkaa siis jälleen syksyä kohtia vähetä, kun poikasia muuttaa maailmalle. Muuttajien joukkoon mahtuu kuitenkin myös aikuisia kaneja. Kasvattaessa täytyy kanien määrä pitää jollakin tapaa kohtuullisena eli täytyy miettiä kasvatuksesta poistuvien kohtaloa. Kani kuitenkin on pitkäikäinen eläin, joten jos jokainen kasvatusuransa tehnyt kani jää kotiin viettämään eläkepäiviä, on kaneja kohta kaikki paikat täynnä. Itse pyrin kaikki muualta tulleet kanit pitämään itsellä loppuun asti ja uutta kotia etsivät aikuiset kanit ovat normaalisti omia kasvatteja. Tuntuisi nimittäin aika ikävältä kierrätykseltä ostaa kani vain yhtä tai kahta poikuetta varten ja laittaa se sitten eteenpäin.

Yhtenä vaihtoehtona on tietysti käyttää sijoituskoteja, jolloin kaneja ei tarvitse kotona pitää montaa, mutta kasvatusmateriaalia kuitenkin on käytettävissä. En kuitenkaan oikein ole sijoituskotejen käytöstä innostunut ja suurin syy on ihan se, että teetän poikueet ensisijaisesti itseäni varten. Lähes poikkeuksetta poikueet ovat siis sellaisia, joista haluan juuri itselle poikasen, enkä antaa sitä jollekin muulle kasvatettavaksi. Pitämällä kanin omassa kanilassa, voin myös varmistaa että se varmasti on ominaisuuksiltaa sellainen mitä haluan eteenpäin periyttää. Ympäristötekijätkin kun kanin luonteeseen vaikuttavat, eikä esim. vihainen kani ole välttämättä luonnostaan vihainen. Sijoituskoteihin liittyy ylipäätään myös monia riskejä, enkä siitä syystä uskaltaisi ikinä sijoittaa kania, mikä on kasvatuksen etenemisen kannalta tärkeä.

Juhannuksen aikoihin Bumba poika lähti kohti uutta kotia. Bumba ehti jo oikeastaan vuoden ajan etsiä enemmän ja vähemmän aktiivisesti uutta kotia, kun en oikein osannut päättää raaskinko siitä luopua vai en. Eniten päätökseen vaikutti oikeastaan pojan luonne, sillä se oli niin kovin seurallinen, että halusin sen pääsevän pienempään kaniporukkaan. Mukava koti lopulta löytyikin ja nyt Bumba saa rapsutuksia ja huomiota juuri niin paljon kuin kaipaa. Uudessa kodissa oli myös haaveena pienimuotoinen lemmikkikanikasvatus ja lellikkipupuna olemisen ohella Bumba on siihenkin tarkoitukseen mitä mahtavin valinta. Omaan kanilaan Bumbalta jäi kaksi jälkeläistä, Myrtti ja Misty.

Tänään myös toinen aikuinen lähti uusiin seikkailuihin. Siirin myymisestä olenkin jo aiemmin maininnut ja sille löytyi juuri sellainen koti kuin olin ajatellutkin. Siiri pääsi muuttamaan uuteen kotiin yhdessä mada otter tyttärensä kanssa, eli sopeutuminenkin on varmasti uuteen paikkaan helpompaa, kun on tuttu kaveri mukana. Toinen Siirin otter tytöistä jää tietenkin tänne kotosalle, kuten on tarkoitus ollutkin.

Daisy lähti jo huhtikuussa uuteen kotiin, kuten joku saattaa muistaakin. Daisya en lukuisista yrityksistä huolimatta saanut astutettua ja koska sama suku saatiin jatkumaan muiden kanien kautta, päätin Daisyn kohdalla luovuttaa. Daisy lähti uuteen paikkaan lemmikiksi, mutta uudella omistajalla oli ajatuksena myös vielä yrittää josko tyttö innostuisi poikasia hankkimaan. Jokunen aika sitten sainkin kuulla että Daisy oli saanut poikueen ja astutuskin oli sujunut heti ongelmitta. Taisi siis maiseman vaihdos tehdä tytölle hyvää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)