perjantai 21. heinäkuuta 2017

Jättikani nuorisoa

Viimeksi poikasia kuvatessa jäi Rionan poikaset välistä, joten tällä kertaa on niiden vuoro päästä esille. Neljä poikasta kotona vielä asustelee, kolme poikaa ja tyttö. Jättikaneille löytyy aina vähän heikommin koteja ja tällä hetkellä kaneja on kaikkialla niin paljon tarjolla että sekin vielä vaikuttaa asiaan. Mutta tilaa riittää eikä näistä ole mikään kiire eroon tietenkään päästä.

Yksi pojista on muuttunut kokonaan luppakorvaksi ja on varsin nätti ilmestys. Luonteeltaan se on myös kaikkein ihanin tapaus. Muut ovat ainakin vielä pystykorvaina pysyneet, joskin niilläkään ei ihan puhtaasti pystyt korvat ole, vaan hieman sivuille sojottavat.

Poikaset ovat vielä elelleet nelikkona. Nällä oli karkailuongelmaa ulkohäkissä, joten ovat siitä asti olleet sisätiloissa. Käytössä näillä on jättityttöjen sisätila, jossa tyytyväisinä elelevät yhdessä viiriäisten kanssa. Viiriäiset ovat toki omassa häkissään, eivät sentään kanien seassa juoksentele.

 Rionan lapset

u. Poltergeist

u. Sinister

n. Halloween

u. Dead Silence
Ranskalaiset 

Näitä tuoreimpia ranskanluppavahvistuksia yritin myös kuvata, mutta jälleen tulin siihen tulokseen että kyseinen rotu on ärsyttävämpiä kuvauskohteita. Niillä perusasento on olla matalana lättynä, jolloin korvat taittuvat tyhmän näköisesti. Täytyy toisella kertaa päästää lupat aitaukseen kuvattavaksi, silloin saattaa parempiakin poseerauksia olla tarjolla.

Sallander poika on vielä kunnollista kutsumanimeä vailla, sillä sen virallinen nimi on turhan pitkä enkä ole siitä mitään sopivaa saanut väännettyäkään. Ruskealle tytölle nimi oli helpompi kekiä. Virallisesti se siis on Mindy, mutta koska en oikein ole ikinä kyseisestä nimestä tykännyt, tuli kutsumanimeksi Mandy. Ainoastaan yhden kirjaimen ero virallisen nimen ja kutsumanimen välillä.

Poika on todella komea ranskiksen alku, joten sen uskoisin kasvavan kivan isoksi. Näillä kahdella ranskiksella on ikäeroa tasan viikko, mutta siitä huolimatta poika on valtavasti Mandya isompi. Mandylle ei oikein tunnu painoa kertyvän, eikä se ole vielä saavuttanu edes kahden kilon painoa. Syynä saattaa olla että pelletti maistuu sille huonosti, eikä pelkällä voikukalla ja kuivaheinällä jättikani oikein kasva. Toivottavasti kuitenkin vielä kirisi painossa ja ainakin siihen viiteen kiloon yltäisi.






Viimeisenä vielä vähän Wilman poikueen kuulumisia, vaikkakin vain puoliksi jättejä ovat, eivätkä otsikkoon ihan liity. Poikaset täyttivät tänään kolme viikkoa ja yllättäen kaikki yhdeksän ovat edellen hengissä. Sukupuolia en ole ihan juuri katsonut, mutta ainakin viime kertaan asti joukossa on ollut kolme poikaa ja kuusi tyttöä. Mikäli eivät enää tuosta muutu, niin tämä on ensimmäinen poikue joiden sukupuolet olen katsonut oikein jo päivän ikäisiltä poikasilta. Niin se taito vain kehittyy. Ensimmäisiltä poikasilta oli vaikea tunnistaa sukupuolia vielä neljäviikkoisinakin, mutta hiljalleen sukupuolten katsominen on onnistunut jo nuoremmiltakin.

Normaalisti olen tämän ikäisistä poikasista jo ottanut yksilökuvia, mutta nämä saavat nyt vielä ainakin viikon kasvaa ennen kuvausta. Poikueessa kun on viisi täsmälleen saman näköistä keltaista poikasta, niin menisivät vain sekaisin kuvissa. Kuvaan siis vasta kun saavat kynsilakkamerkit korviinsa ja pystyn tunnistamaan kuka on kukin. Neljä japsia sentään on helppo erottaa toisistaan, ne kun ovat aina uniikkeja kuvioinniltaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)