lauantai 29. heinäkuuta 2017

Tirppoja








Pitkän tauon jälkeen joukkoon on liittynyt jälleen kanoja! Blogissa olenkin maininnut kuinka lampaiden pito loppuu tähän vuoteen ja lammaskarsinan tilalle rakentuu kanala. Pitkin kesää onkin tullut jo katseltua kanoja myyntipalstoilla ja muutama päivä sitten sattui silmään juuri täydellinen porukka. Sattuivat olemaan vielä samalla paikkakunnalla, eli hakumatkakaan ei mikään älyttömän pitkä ollut.

Suurin osa myynnissä olevista kanoista on tipuja tai nuorikkoja ja niissä on tietenkin sitten aina se, että ensimmäisiä munia saa odotella pitkän tovin. Tämän meille muuttaneen parven jäsenten ikä on kuitenkin jo kaksi vuotta, eli muniakin on tiedossa heti kun muuttojärkytyksestä selviävät. Parveen kuuluu neljä kanaa ja kukko, joista kaksi on hämäläistä kantaa ja kolme tyrnäväläistä. Maatiaiskanoista siis kyse. Luonteeltaan nämä on todella kesyjä ja kukkokin on todella rauhallinen tapaus. Juuri täydellinen kukko luonteen suhteen ja on myös hyvin komea kiiltävine sulkineen.

Automatkalla kukko piti vähän meteliä, sillä onhan se nyt arvokkaalle kukolle inhottava temppu sulkea se pieneen pahvilaatikkoon. Heti laatikoista ulos päästyään koko porukka alkoi innokkaasti tutkia uutta paikkaa, eivätkä tuntuneet edes pahemmin muuttoa ihmettelevän. Nämä menivät väliaikaisesti tuonne jättitytsyjen sisätilaan majailemaan, jossa viiriäisetkin omassa häkissään asustelevat. Kanit sentään siirtyivät muualle, vaikka näyttää noita kanoja ja kaneja aika paljon ihmisillä yhdessä asuvan. Ehkä sitäkin tulee vielä joskus kokeiltua.

Tämä viisipäinen porukka on ihan kiva parvi jo sellaisenaan, mutta mahdollisesti vielä pari nuorempaa kanaa tulen joukon jatkoksi hankkimaan. Yleensä loppukesästä/syksystä kanoja aika hyvin myynnissä on, kun monille tuöee tarve päästä kesäksi hankituista kanoista eroon. Hautomakone lähtee myös piakkoin tilaukseen, eli tipujakin saattaa jossakin vaiheessa olla tiedossa.






Viiriäisten saapumisesta on kulunut jo parisen viikkoa. Nuoriso on selvästi kasvanut tulostaan, tai sitten kukko on vain kutistunut. Ainakin kokoero on vähentynyt huomattavasti. En ole vielä ihan täysin perillä viiriäisten sukupuolten tunnistamisesta, mutta jotenkin vaikuttaisi että yksi noista nuorista olisi myös kukko. Eiköhän sukupuolet selkiydy kun alkavat munia ja munien määrästä pystyy vähän päättelemään montako kanaa parvessa on. Ikänsä puolesta olisivat jo munintaikäisiä, mutta saa nähdä milloin siihen hommaan ryhtyvät. Vielä ei munia oli häkistä löytynyt.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Missä olet Helmeri?


Tasan viikko sitten tapahtui jotakin mitä ennen ei tässä kanilassa ole käynyt. Yksi kaneista katosi. Viikon ajan on tullut aina ulkona ollessa katseltua josko Helmeristä näkyisi vilaus jossakin, mutta jälkeäkään ei ole vastaan tullut.

Helmerin naapurihäkissä majaillut Rasmus on koko kesän kaivellut tunnelia, sillä se on niin pieni että oli onnistunut mahtumaan pohjaverkon läpi kaivamaan maan alle. Olen antanut pojan pitää kaninkolonsa, sillä tunnelin suunta on ollut koko ajan alaspäin. Reilu viikko sitten Rasmus olikin kuitenkin aamulla vapaana pihassa. Oletin tottakai että nyt on tunnelin suunta lähtenyt kohti maan pintaa ja poika on sitä kautta paennut. Täytin siis tunnelin uudelleen ja laitoin päälle vielä kumimaton jotta kaivelu ei enää onnistuisi. Varmuudeksi vaihdoin vielä Helmerin Rasmuksen häkkiin ja Rasmuksen Helmerin häkkiin, sillä kun jostain on kerran karkuun päästy, kani muistaa sen ja yrittää pian uudelleen. Seuraavana aamuna kuitenkin myös Helmeri oli kadonnut häkistä. Tämän myötä selvisi, että Rasmus olikin paennut verkkoon tehdyn reiän kautta, eikä suinkaan tunnelin. Myös Helmeri oli huomannut reiän verkossa ja lähtenyt samaa reittiä. Ihmettelin kyllä miksi häkin ulkopuolelta ei löytynyt kolon toista päätä, mutta koska häkin takana on korke ruoho, ajattelin kolon suusn katoavan sen sekaan. Verkkoja ei siis tullut tarkemmin katsottua kuin vasta Helmerinkin karattua.

Nyt kun viikon päästä katoamisesta ei Helmeriä ole vieläkään näkynyt, alkaa olla aika epätodennäköistä että se missään enää hengissä olisi. Paljonhan kanikarkulaisia näin kesäisin tuntuu olevan ja osa löytyy hyvinkin kaukaa kotoaan. Tässä tapauksessa olisi kuitenkin aika epätodennäköistä, että Helmeri olisi omasta pihasta lähtenyt pois. Kaneja kun pihassa sen verran paljon asustelee, että vapaana ollessaan ne lähinnä kiertelevät häkiltä toiselle muita kaneja kasellen. Valitettavasti todennäköisintä on, että Helmeri on lähtenyt jonkin petoeläimen matkaan.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Jättikani nuorisoa

Viimeksi poikasia kuvatessa jäi Rionan poikaset välistä, joten tällä kertaa on niiden vuoro päästä esille. Neljä poikasta kotona vielä asustelee, kolme poikaa ja tyttö. Jättikaneille löytyy aina vähän heikommin koteja ja tällä hetkellä kaneja on kaikkialla niin paljon tarjolla että sekin vielä vaikuttaa asiaan. Mutta tilaa riittää eikä näistä ole mikään kiire eroon tietenkään päästä.

Yksi pojista on muuttunut kokonaan luppakorvaksi ja on varsin nätti ilmestys. Luonteeltaan se on myös kaikkein ihanin tapaus. Muut ovat ainakin vielä pystykorvaina pysyneet, joskin niilläkään ei ihan puhtaasti pystyt korvat ole, vaan hieman sivuille sojottavat.

Poikaset ovat vielä elelleet nelikkona. Nällä oli karkailuongelmaa ulkohäkissä, joten ovat siitä asti olleet sisätiloissa. Käytössä näillä on jättityttöjen sisätila, jossa tyytyväisinä elelevät yhdessä viiriäisten kanssa. Viiriäiset ovat toki omassa häkissään, eivät sentään kanien seassa juoksentele.

 Rionan lapset

u. Poltergeist

u. Sinister

n. Halloween

u. Dead Silence
Ranskalaiset 

Näitä tuoreimpia ranskanluppavahvistuksia yritin myös kuvata, mutta jälleen tulin siihen tulokseen että kyseinen rotu on ärsyttävämpiä kuvauskohteita. Niillä perusasento on olla matalana lättynä, jolloin korvat taittuvat tyhmän näköisesti. Täytyy toisella kertaa päästää lupat aitaukseen kuvattavaksi, silloin saattaa parempiakin poseerauksia olla tarjolla.

Sallander poika on vielä kunnollista kutsumanimeä vailla, sillä sen virallinen nimi on turhan pitkä enkä ole siitä mitään sopivaa saanut väännettyäkään. Ruskealle tytölle nimi oli helpompi kekiä. Virallisesti se siis on Mindy, mutta koska en oikein ole ikinä kyseisestä nimestä tykännyt, tuli kutsumanimeksi Mandy. Ainoastaan yhden kirjaimen ero virallisen nimen ja kutsumanimen välillä.

Poika on todella komea ranskiksen alku, joten sen uskoisin kasvavan kivan isoksi. Näillä kahdella ranskiksella on ikäeroa tasan viikko, mutta siitä huolimatta poika on valtavasti Mandya isompi. Mandylle ei oikein tunnu painoa kertyvän, eikä se ole vielä saavuttanu edes kahden kilon painoa. Syynä saattaa olla että pelletti maistuu sille huonosti, eikä pelkällä voikukalla ja kuivaheinällä jättikani oikein kasva. Toivottavasti kuitenkin vielä kirisi painossa ja ainakin siihen viiteen kiloon yltäisi.






Viimeisenä vielä vähän Wilman poikueen kuulumisia, vaikkakin vain puoliksi jättejä ovat, eivätkä otsikkoon ihan liity. Poikaset täyttivät tänään kolme viikkoa ja yllättäen kaikki yhdeksän ovat edellen hengissä. Sukupuolia en ole ihan juuri katsonut, mutta ainakin viime kertaan asti joukossa on ollut kolme poikaa ja kuusi tyttöä. Mikäli eivät enää tuosta muutu, niin tämä on ensimmäinen poikue joiden sukupuolet olen katsonut oikein jo päivän ikäisiltä poikasilta. Niin se taito vain kehittyy. Ensimmäisiltä poikasilta oli vaikea tunnistaa sukupuolia vielä neljäviikkoisinakin, mutta hiljalleen sukupuolten katsominen on onnistunut jo nuoremmiltakin.

Normaalisti olen tämän ikäisistä poikasista jo ottanut yksilökuvia, mutta nämä saavat nyt vielä ainakin viikon kasvaa ennen kuvausta. Poikueessa kun on viisi täsmälleen saman näköistä keltaista poikasta, niin menisivät vain sekaisin kuvissa. Kuvaan siis vasta kun saavat kynsilakkamerkit korviinsa ja pystyn tunnistamaan kuka on kukin. Neljä japsia sentään on helppo erottaa toisistaan, ne kun ovat aina uniikkeja kuvioinniltaan.



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kotieläinpuistossa















Viiriäis-ranskanluppa reissun lisäksi viikonloppuun mahtui vierailu Kiviniityn Kotieläinpuistossa, joka sijaitsee mukavasti tässä suhteellisen lähellä. Siellä on siis kätevä käydä aina siinä vaiheessa, kun tulee tunne etteivät päivittäin nähdyt kanit, marsut, lampaat, vasikat ja hevoset riitä, vaan haluaa nähdä niitä vielä lisää ja jopa maksaa siitä. Löytyy puistosta toki onneksi niitäkin eläimiä mitä ei ihan joka päivä vastaan tule. Kolme vuotta sitten olen tainnut puistossa viimeksi käydä ja nyt tuli idea sinne taas lähteä kun uutena lajina Kiviniittyyn oli tullut aasit. Todella kivat aasit olivatkin!

Kaneja oli näytillä kivasti erilaisia, neljä pikkukaniristeytystä, kääpiöluppa, kaksi belgianjättiä, kaksi ranskanluppaa ja saksanjättischeck. Kuvia kaneista ei valitettavasti tullut otettua, sillä ne tuntuivat olevan pikkulasten suosikkeja ja tarhojen ympärillä oli kovasti väkeä koko ajan. Tämä huomioon ottaen onkin vähän harmi ettei suurin osa kaneista ollut kovin kiinnostuneita lasten tarjoamista voikukanlehdistä. Omasta laumasta kun löytyisi niin paljon parempia kotieläinpihapupuja.

Marsuja on tietenkin myös aina mukava nähdä, mutta niille oli ilmestynyt uusi tarha, joka ei ihan niin hyvin suunniteltu ollut. Ennen marsuilla oli suojaisat häkit normaaleilla marsunmökeillä varustettuna, mutta nyt niillä oli iso ja avara tarha, jonka keskellä oli koirankopin kokoinen mökki. Eipä marsuja siis paljoa liikkeessä näkynyt, vaan tuntuivat mieluummin pysyvän sisällä kopissaan. Yksi valkoinen tyyppi sentään ruokapaikalla.

Pieniä miinuksia lukuun ottamatta puisto on kyllä muuten mukava paikka vierailla, joten kannattaa pistäytyä mikäli Sastamalan suunnalla liikkuu!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Uusia otuksia




Aamupäivästä oli vuorossa hieman ajelua, jonka seurauksena laumaan saatiin täydennystä. Ensimmäisissä kuvissa esiintyy viiriäiset, jotka ovat nyt ensimmäisiä lintuja joita tauon jälkeen porukkaan liittyy. Kanoja ja ankkoja on vielä tulossa, kunhan sopivia löytyy. Viiriäisiä tuli viisi viiden viikon ikäistä nuorta. Sukupuolet niillä ei täysin varmoja ole, mutta kasvattaja katsoi että kanamaisilta vaikuttavat. Lisäksi mukaan tuli erisukuinen vuoden vanha kukko (ensimmäisen kuvan otus). Viiriäiset kehittyvät nopeasti, joten piakkoin olisi muniakin mahdollisesti jo luvassa! Hautomakone taytyy myös laittaa tilaukseen jossakin vaiheessa, jotta parvea on mahdollista lisätä omista poikasista.

Näin aluksi viiriäiset asuvat perus tehdashäkissä, mutta kunhan lampolan remontti alkaa, saavat ne isomman asumuksen. Häkki tuli sijoitettua sen verran huonoon paikkaan, että kuvia en porukasta oikein saanut. Myöhemmi tulossa kuitenkin vielä parempia kuvia!



Samalla reissulla kyytiin hyppäsi myös toukokuun alussa syntynyt ranskanluppapoika. Väriltään poika on sallander, eli ihan uusi lisäys kanilan värikarttaan. Poika on ihanan isokokoinen, eli tästä tulee varmasti iso. Kerrankin tuli siis löydettyä kasvattaja joka on todella osannut ruokkia jättikania poikasena. Viralliselta nimeltään poika on Donizi, mutta kutsumanimi on vielä hakusessa.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Maailmalle lähteneet



Poikastouhut alkavat pikkuhiljaa olla ohi tältä vuodelta. Wilman poikue on tuossa vielä kasvamassa, mutta muut poikaset ovat saavuttaneet jo luovutusiän. Kanimäärä alkaa siis jälleen syksyä kohtia vähetä, kun poikasia muuttaa maailmalle. Muuttajien joukkoon mahtuu kuitenkin myös aikuisia kaneja. Kasvattaessa täytyy kanien määrä pitää jollakin tapaa kohtuullisena eli täytyy miettiä kasvatuksesta poistuvien kohtaloa. Kani kuitenkin on pitkäikäinen eläin, joten jos jokainen kasvatusuransa tehnyt kani jää kotiin viettämään eläkepäiviä, on kaneja kohta kaikki paikat täynnä. Itse pyrin kaikki muualta tulleet kanit pitämään itsellä loppuun asti ja uutta kotia etsivät aikuiset kanit ovat normaalisti omia kasvatteja. Tuntuisi nimittäin aika ikävältä kierrätykseltä ostaa kani vain yhtä tai kahta poikuetta varten ja laittaa se sitten eteenpäin.

Yhtenä vaihtoehtona on tietysti käyttää sijoituskoteja, jolloin kaneja ei tarvitse kotona pitää montaa, mutta kasvatusmateriaalia kuitenkin on käytettävissä. En kuitenkaan oikein ole sijoituskotejen käytöstä innostunut ja suurin syy on ihan se, että teetän poikueet ensisijaisesti itseäni varten. Lähes poikkeuksetta poikueet ovat siis sellaisia, joista haluan juuri itselle poikasen, enkä antaa sitä jollekin muulle kasvatettavaksi. Pitämällä kanin omassa kanilassa, voin myös varmistaa että se varmasti on ominaisuuksiltaa sellainen mitä haluan eteenpäin periyttää. Ympäristötekijätkin kun kanin luonteeseen vaikuttavat, eikä esim. vihainen kani ole välttämättä luonnostaan vihainen. Sijoituskoteihin liittyy ylipäätään myös monia riskejä, enkä siitä syystä uskaltaisi ikinä sijoittaa kania, mikä on kasvatuksen etenemisen kannalta tärkeä.

Juhannuksen aikoihin Bumba poika lähti kohti uutta kotia. Bumba ehti jo oikeastaan vuoden ajan etsiä enemmän ja vähemmän aktiivisesti uutta kotia, kun en oikein osannut päättää raaskinko siitä luopua vai en. Eniten päätökseen vaikutti oikeastaan pojan luonne, sillä se oli niin kovin seurallinen, että halusin sen pääsevän pienempään kaniporukkaan. Mukava koti lopulta löytyikin ja nyt Bumba saa rapsutuksia ja huomiota juuri niin paljon kuin kaipaa. Uudessa kodissa oli myös haaveena pienimuotoinen lemmikkikanikasvatus ja lellikkipupuna olemisen ohella Bumba on siihenkin tarkoitukseen mitä mahtavin valinta. Omaan kanilaan Bumbalta jäi kaksi jälkeläistä, Myrtti ja Misty.

Tänään myös toinen aikuinen lähti uusiin seikkailuihin. Siirin myymisestä olenkin jo aiemmin maininnut ja sille löytyi juuri sellainen koti kuin olin ajatellutkin. Siiri pääsi muuttamaan uuteen kotiin yhdessä mada otter tyttärensä kanssa, eli sopeutuminenkin on varmasti uuteen paikkaan helpompaa, kun on tuttu kaveri mukana. Toinen Siirin otter tytöistä jää tietenkin tänne kotosalle, kuten on tarkoitus ollutkin.

Daisy lähti jo huhtikuussa uuteen kotiin, kuten joku saattaa muistaakin. Daisya en lukuisista yrityksistä huolimatta saanut astutettua ja koska sama suku saatiin jatkumaan muiden kanien kautta, päätin Daisyn kohdalla luovuttaa. Daisy lähti uuteen paikkaan lemmikiksi, mutta uudella omistajalla oli ajatuksena myös vielä yrittää josko tyttö innostuisi poikasia hankkimaan. Jokunen aika sitten sainkin kuulla että Daisy oli saanut poikueen ja astutuskin oli sujunut heti ongelmitta. Taisi siis maiseman vaihdos tehdä tytölle hyvää.



sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Isot kanivauvat

Kesä on kulunut todella nopeasti, ja toukokuussa syntyneet Siirin ja Myrtin poikueet saavuttivat jo luovutusiän. Siirin poikaset täyttivät kahdeksan viikkoa perjantaina ja Myrtin lapsille tulee sama ikä täyteen huomenna. Heti poikueet jo hieman harvenivatkin, kun Siiriltä lähti eilen kaksi tyttöä maailmalle ja tänään kahta Myrtin poikaa odotti myös muutto uuteen kotiin. Siirin poikueen urokset etsivät vielä omia koteja, mutta Siirille ja sen otter tytölle on jo yhteinen koti tiedossa. Myrtin kolmannelle pojalle on sillekin koti jo tiedossa ja ainokainen naaraspoikanenhan on jäämässä kotiin Myrtin kaveriksi.

Eilen tuli aamusta vielä kuvattua nämä Siirin ja Myrtin lapset läpi, kun viimeistä kertaa oli koko poppoo paikalla. Tuo kotiin jäävä Siirin poikanen jatkoi jälleen reipasta linjaansa ja oli aivan erilainen kuvattava kuin sisaruksensa. Kyllä on selvästi tullut juuri oikea poikanen valittua itselle!

Siirin poikaset

u. Joyride

u. Booster

n. Thunderbird

n. Typhoon

n. Music Express

n. La Paloma "Pandora"
Myrtin poikaset

u. Bombus Magnus

u. Bombus Muscorum

u. Bombus Sylvestris

n. Bombus Cryptarum "Mytty"
Rionan jättivaavit tulivat luovutusikään juhannuksena ja kaksi naarasta niistä on jo uusiin koteihin muuttanut. Neljä poikasta vielä kotona asuu, sillä jättipoikaset eivät yleensä niin helpolla koteja löydä kuin suositut pikkukanit. Mutta mikään kiire ei onneksi ole ja varmasti noin ihanat poikaset lopulta pääsevät omiin koteihin muuttamaan. Nämä neljä poikasta jäi tällä kertaa kuvaamatta, mutta ehkä niitä vielä myöhemmin tullaan blogissa näkemään. Sen sijaan kuvattavaksi pääsi Aadan orpolapset, joista ei ihan juuri ole kuvia esillä ollutkaan.

Orponelikko on aika hauskan näköisiä tyyppejä, sillä vain yhdellä niistä on korvat kokonaan lupassa. Keltaisella pojalla toinen korvista on pysty ja toinen luppa, ja kahdella sinisellä korvat ovat luppautuneet kumpikin samalle puolelle päätä. Poikasten yhteiskuvakin on aika mielenkiintoinen, kun korvia sojottaa joka suuntaan.

Näille ei ainakaan vielä hetkeen ole koteja tarkoitus etsiä, vaan kasvavat ainakin syksyyn asti kotosalla. Täytyy sitten katselle tilannetta uudelleen olisiko osalle tarvetta etsiä oma kotia muualta. Lemmikkikaneiksi nämä luultavasti tulevat jäämään, eli ainakaan naaraille ei ole suunnitelmissa poikasia teettää.

u. Maxxum

u. Luxxum

n. Puma

n. Maxxima


Koska orpolapset ovat kehityksen suhteen normaalia jäljessä, ei vielä ole ollut tarvetta uroksia naaraista erottaa. Poikasilla onkin hyvin sekalainen porukka jossa ne elävät, sillä samaan sakkiin kuuluu myös Hippu siskoineen. Eilen samaan jangiin liittyi vielä tuo kanilan uusin ranskanluppa vahvistus Mandy. Kaikki seitsemän tulevat mainiosti toimeen keskenään ja varmaan on ihan hyväkin että nämä ihmisten kasvattamat orpolapset saavat olla normaalioloissa kasvaneiden poikasten kanssa tekemisissä.

Jossakin vaiheessa poikasporukka tulee kyllä hajoamaan, sillä urosten täytyy lopulta muuttaa erilleen. Hippu on tarkoitus liittää johonkin pikkutyttöporukkaan ja sen sisko Charity pääsee toivottavasti joskus muuttamaan uuteen kotiin. Luovutusiän nämä sisarukset saavuttivat jo yli kuukausi sitten, mutta Carityn kohdalle on valitettavasti sattunut jo kolme varaajaa, jotka ovat kadonneet siinä kohtaa kun kani pitäisi hakea uuteen kotiin. Myös Mandy tulee porukasta erkaantumaan, sillä se on ajatuksena laittaa Roosan kaveriksi.

Selena Strawberry "Hippu" & Charity Cranberry