torstai 8. kesäkuuta 2017

Orpolapset

Maanantaina Aadan orpolapset täyttävät kahdeksan viikkoa, joten niidenkin on jo aika päästä esille. Aada tosiaan menehtyi poikasten ollessa viikon ikäisiä ja siitä asti ne ovat olleet pulloruokinnalla. Yllättävän hyvin poikaset ovat kasvaneet, vaikka tietenkin huomattavasti pienempiä ovatkin, kuin mitä ne emolla kasvaneina olisivat. Vaikka maanantaina poikaset olisivatkin ikänsä puolesta luovutusikäisiä, ei niistä kukaan tule vielä aikoihin minnekään lähtemään. Ainakin kesän yli saavat kasvaa kotona ja sitten mahdollisesti parille olisi koti muualta etsinnässä. Japsi uros jää ainakin kotiin ja luultavasti myös toinen naaraista.

Urokset



Naaraat



Ihan vastasyntyneenä orvoksi jääneillä kaninpoikasilla on hyvin olemattomat mahdollisuudet selvitä hengissä, mutta iän myötä henkiinjäämisen mahdollisuus kasvaa. Viikon ikäisetkin poikaset ovat kuitenkin vielä todella nuoria, joten ei ole ollenkaan varmaa että henkiin jäisivät. Näitäkin poikasia oli alunperin kahdeksan, mutta heti ensimmäisen korvikeviikon aikana kolme poikasista menehtyi. Myöhemmin meni vielä neljäs poikanen. Neljä eloonjäänyttä on kuitenkin ihan hyvä saavutus, kun vain viikon ikäisinä ovat orvoiksi jääneet.

Paras korvike kaninmaidolle on vuohenmaito, mutta sitä ei helposti saatavilla ollut. Poikasten ravinnoksi valikoitui siis kissanmaidonkorvike, jota olen myös kuullut kaneilla käytettävän. Paras vaihtoehto se ei ole, mutta tuskin kuitenkaan myöskään huonoimmasta päästä. Heti ensihätään kissanmaidonkorviketta ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten parina ensimmäisenä päivänä poikasilla oli käytössä ihan ihmisvauvoille suunnattu korvike. Se ei kovin hyvää ollut, mutta piti kuitenkin poikaset hengissä. Vasta kun kissanmaidonkorvike astui kovioihin, alkoivat poikaset kasvaa ja ihoa kunnolla.

Aluksi poikaset saivat maidon ruiskusta. Ensimmäisinä päivinä vauvoja oli todella vaikea juottaa, mutta aika nopeasti ne tajusivat idean ja osa oppi jopa imemään maidon ruiskusta. Kissanmaidon mukana tuli pieni tuttipullo, johon siirryttiin ruiskun jälkeen. Myös tuttipullosta poikaset oppivat juomaan hyvin. Kaninpoikasen juotossa suurimpana ongelmana on se, että poikanen vetää maitoa herkästi keuhkoon ja nenään. Nämäkin kyllä jonkin verran maidon kanssa pärskivät, mutta ei kuitenkaan mitenkään erityisen pahasti.

Siinä mielessä orpokani on todella helppo ruokkia, että se ei tarvitse maitoa kuin pari kertaa päivässä. Monen muun eläinlajin kohdalla kun maitoa on tarjottava muutaman tunnin välein. Ensimmäisinä viikkoina poikaset saivat maitoa kolmesti päivässä, mutta siinä vaiheessa kun alkoivat kunnolla kiinteää ruokaa syömään, väheni kerrat kahteen. Tällä hetkellä saavat enää iltaisin maitoa ja ihan pian juoton saa lopettaa kokonaan.



Vaikka näin ihmissilmällä poikasissa ei mitään outoa olekaan huomattavissa, niin ilmeisesti niiden käytöksessä on kuitenkin jotakin vikaa emon puutteesta johtuen. Poikaset tosiaan sisällä asuvat, kuten myös Justus. Jos koko porukka sattuu olemaan samaan aikaan vapaana, ei Justus reagoi poikasiin mitenkään, vaikka ne menisivät ihan vierestä. Ilmeisesti se ei siis tajua niiden olevan kaneja. Poikaset varmasti eivät haise yhtään kaneilta, mutta luultavasti ne eivät myöskään eleillään osaa "puhua kania". Poikasilla ei ole myöskään minkäänlaista ymmärrystä siitä mitä kanit voivat syödä ja mitä eivät. Heti jos silmä välttää, ne ovat kissanruokakupilla. Märkäruoka etenkin kiinnostaa kovasti ja olisi yksi poikanen halunnut syödä kanaakin. Mielenkiintoista on siis nähdä oppivatko nämä koskaan kanin tavoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)