perjantai 19. toukokuuta 2017

Vuoden viimeisiä


Kuten jo aiemminkin olen maininnut, syntyvät tänä vuonna poikkeuksellisesti kaikki poikueet jo kevään aikana. Yleensähän poikueita on putkahdellut pitemmällä aikavälillä ja esimerkiksi viime vuonna vuoden ensimmäisten ja viimeisten poikasten välillä oli puoli vuotta aikaa. Nyt kuitenkin mennään eri tyylillä ja kevään poikueiden jälkeen tulee sitten pitkä tauko poikasista, sillä seuraavat poikueet tulevat syntymään vasta ensivuoden helmi-maaliskuussa.

Näiden kahden poikueen jälkeen odotellaan vielä Wilmalle projektilapsia, mutta sitten onkin poikueet tältä vuodelta siinä.




Viikko sitten perjantaina Siiri sai oman poikueensa. Siirin kohdalla astutus tapahtui hieman eri tavalla kuin yleensä, sillä siinä vaiheessa kun Siirin otin pois Saagan ja poikasten seurasta, laitoin sen Rasmuksen kanssa asumaan. Koska pari vaikutti tulevan hyvin juttuun keskenään, ne saivat olla kuukauden yhdessä ennen kuin Rasmus oli pakko ottaa pois. Tarkka astutuspäivä ei siis tiedossa ollut, mutta vatsaa tunnustelmalla aika hyvin kuitenkin ennustamaan missä vaiheessa poikasia olisi odotettavissa.

Poikasia syntyi alunperin seitsemän, mutta yksi kokomusta poikanen jäi muista kasvussa jälkeen ja menehtyi muutama päivä sitten. Pesässä on nyt siis kuusi poikasta. Väreinä löytyy kaksi mada otteria, mada (otter?) perhonen, musta otter perhonen ja kaksi mustaa perhosta. Tässä vaiheessa näyttäisi että joukossa on kaksi urosta ja neljä naarasta, mutta ihan varmaksi sukupuolia en vielä kuitenkaan sano.

Toiveenahan poikueesta oli saada itselle madagaskar otter naaras ja aika nappiin meni sen suhteen. Pesässä kun on peräti kaksi mada otteria ja hyvin vahvasti naarailta näyttäisivät. Siiri ja Rasmus ovat kumpikin tukattomia kaneja, eli tähän poikueeseen ei ole harjaksia luvassa. Mada otter kuuluu lempiväreihini ja aina silloin tällöin kyseistä väriä on poikueisiin syntynyt. Aina väritys on kuitenkin ollut tukkapupulla ja jotenkin se ei silloin pääse kunnolla esille. Viime vuonna yksi tukaton jo syntyi (Rasmuksen sisko itseasiassa), mutta siitä poikueesta tarvitsin nimenomaan uroksen ja tuo poikanen oli naaras. Viimeinkin näyttää kuitenkin toive toteutuvan! Tästä poikueesta kotiin jäävästä naaraasta olisi tarkoitus tulla Dobbylle morsian tulevaisuudessa, eli ei tiedä vaikka joskus vielä saataisiin valkokorvanakin tätä väriä.

Innolla odottelen poikasten kasvua, sillä yhdistelmä on todella kiva. Kyseessä on kasvatti-kasvatti yhdistelmä, joista ne parhaimmat poikaset tuntuu tulevan. Siiri ja Rasmus ovat mukavia ja nättejä kaneja kumpikin, sekä täydentävät toisiaan kivasti niin luonteen kuin rakenteenkin puolesta.


Maanantaina saatiin vielä lisää vauvoja, viiden raitapaidan muodossa. Nämä ei kuitenkaan valitettavasti ihan niin toivottuja ja odotettuja olleet kuin muut tänä keväänä syntyneet poikueet. Tästä joku saattoikin jo arvata, että vahinkopoikueesta on siis kyse. Onhan tässä jo monta vuotta selvittykin vain parilla säikähdyksellä, mutta kai se tällä kanimäärällä oli vain ajan kysymys milloin isompi vahinko tapahtuu.

Poikasten vanhemmat ovat Myrtti ja Rolle. Alkunsa poikue sai kuukausi takaperin, kun kanit vielä suurimmilta osin asuivat sisätiloissa. Rollehan sai olla viimeiset sisäkauden viikot olla vapaana kanilassa. Tavalliseen tapaan heitin sen ruokkimaan mennessä pihalle ja laitoin oven eteen kompostikehikkoverkon. Seuraavaksi päästin Myrtin vapaaksi ja aloin tarkastaa että sen siinä vaiheessa hieman päälle viikon ikäisillä poikasilla oli kaikki hyvin. Olin selkä päin ovelle ja kun jotain pientä kolinaa kuului, ajattelin Myrtin vaan hyppivän jo ruokatynnyrien päällä omaa annostaan etsien. Kun sitten vihdoin tuli vilkaistua mitä siellä selän takana tapahtuu, ehdin nähdä vain Rollen päättävän onnistuneesti astumisen. Kompostikehikon piti olla ovella tukevasti, mutta Rolle oli saanut sitä kuitenkin siirrettyä ja Myrtti tietenkin oli poikueen syntymän jälkeen tullut uudelleen kiimaan ja oli hyvin suostuvainen astumiseen.

Myrtin ensimmäiset lapset olivat siis hieman yli viikon ikäisiä kun se tuli uudelleen tiineeksi. Tämä hieman huolestutti, mutta onneksi poikaset kasvoivat hyvin ja ihan hyvillä mielin ne uskalsi reilu viisiviikkoisina vieroittaa ennen seuraavien syntymää. Tilanne jakaa varmasti paljon mielipiteitä ja joidenkin mielestä uudet poikaset olisi todennäköisesti ollut parempi lopettaa. Kovin ihanteellinen tilanne ei tietenkään ole että emo hoitaa kahdet poikaset peräkkäin. Myrtti ei kuitenkaan ensimmäisiä imettäessä laihtunut yhtään, mikä on yksi syy että uskallan sen antaa toisetkin hoitaa. Lisäksi vaikka lemmikkipuolella suositaankin pitkiä poikimisvälejä, on lihakanipuolella ihan normaali käytäntö että emo tekee kesän aikana jopa 3-4 poikuetta. Eikä tämä tietenkään ainoa vastaava tapaus maailmassa ole. Vuosittain syntyy lukuisia vahinkopoikueita, joissa on ostettu kaksi tyttökania ja eräänä kauniina päivänä toinen niistä saakin poikaset. Tässä vaiheessa uros on yleensä jo astunut naaraan uudelleen ja kuukauden päästä saadaan seuraava satsi. Tällöinhän poikueiden väli on vielä lyhempi kuin Myrtin kohdalla.

Vaikka poikue ei suunniteltu olekaan, saavat ne kasvaa siinä missä muutkin poikueet. Sinällään yhdistelmä ei ole yhtään hullumpi, eli mahdollisesti joku kiva naaraspoikanen saattaa jäädä Myrtille kaveriksikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)